Kumppanin lihominen..

[Pearly]

Mies 1: miksi laiheliinin pitä katsoa peiliin? Onko naisen syy jos mies on saamaton?
Onko miehen syy jos nainen lihoaa? Täh?

Mä olen valinnut mieheni siksi että hän on korkeastikoulutettu, fiksu, luotettava, komea ja urheilullinen ja normaalipainoinen mies. Jos hän alkaa kasvattamaan vatsaa oikein urakalla, kerron hänelle että nyt on aika lopettaa urakka jos aikoo jatkaa kanssani. Miksi ihmeessä lihavia aina paapotaan? Miksei muka saa sanoa että "olet lihava, olisiko aika tehdä asialle jotain"? Miksei lääkärit uskalla sanoa ylipainoisille että se on kävelevä aikapommi? Miksi ihmeessä alkoholistille saa sanoa että "mene katkaisuhoitoon" mutta satakiloiselle tonnikeijulle- tai keijolle pitää "ymmärtää" olla hienotunteinen?

Mielestäni ylipaino on useimmiten itseaiheutettua (suljen pois sairauden takia lihoavat) ja silloin on hyvä jos joku uskaltaa olla rehellinen, ainakin minä toivoisin että minulle sanottaisiin jos ulkomuoto alkaisi olemaan terveysriski. Ja tottakai ihmisessä on tärkeää luonne mutta eikö lihava olemus korreloi luoteenkin kanssa? En jaksaisi saamatonta ja laiskaa kumppania,ei en päivääkään.

 

[mies1]

Jos esim. puoliso tekee ruuat, niin terveellisyys vaikuttaa lihomiseen.

Ehkä kuitenkin suurempi merkitys on suhteen laadulla; esim. jyrkät asenteet voivat laittaa puolison syömään "suruunsa". Harrastetaanko yhdessä liikuntaa?

Minusta puolisolla voi olla isokin osuus toisen lihoamiseen, mutta joku toinen sanoo, että itse hän ruokaa naamariinsa lappaa.. se on tapauskohtaista.

 

[Yksi vaimo]

Teen kotiruuasta vähäkalorista ja terveellistä. Käytän runsaasti vihanneksia, kanaa, kalaa ja vähärasvaista lihaa. Näin ruuasta tulee kevyt. Jos ukko haluaa istua valmiiseen ruokapöytään, niin ruuan on kelvattava kevyenä. Ja onhan tuo kelvannut. Jopa hyväksi kehunut. Ja kilot pysyvät näin kurissa.

Olen sanonut ukolle suoraan, että jos lihoo, niin seksi on sitten loppu. En halua rakastella hyllyvän taikinamahan kanssa, en todellakaan. Itse olen hoikka ja kiinteä. Seksikäs ja haluttava mies on normaalipainoinen, ei koskaan mahakas.

 

[Anni62]

Mekin laitetaan ruoka kevyseti ja käytetään ruokakermana kevyitä vaihtoehtoja. Syödään paljon kanaa ja kalaa.
Yritetään syödä kasviksia ja tehdään kasviskeittoja välillä. No, ainakin mun paino on tippunut reilusti yli 10 kiloa.
Että jotain on tehty.

 

[Samaa mieltä kanssasi mies]

Jos esim. puoliso tekee ruuat, niin terveellisyys vaikuttaa lihomiseen.

Ehkä kuitenkin suurempi merkitys on suhteen laadulla; esim. jyrkät asenteet voivat laittaa puolison syömään "suruunsa". Harrastetaanko yhdessä liikuntaa?

Minusta puolisolla voi olla isokin osuus toisen lihoamiseen, mutta joku toinen sanoo, että itse hän ruokaa naamariinsa lappaa.. se on tapauskohtaista.

Onhan täällä yksi inhimillinen komenttikin joukossa.

 

[Liki 100 kg]

Olen nainen 175 cm ja kun tapasin mieheni hän oli juuri eronnut hoikasta ja timmistä naisesta.Tiedän kuinka turhauttavaa sekin on ja raskasta.Ei autuus aina tule hoikankaan kanssa, uskokaa pois.
Mies ei ole koskaan valittanut painostani, mutta olen saanut liki 20 kg putoamaan siten että punnitsen itseni joka aamu. Jos paino on enemmän kuin eilen, en syö yhteen päivään ja jos on sama tai vähentynyt, syön normaalisti. Muuta keinoa en ole tarvinnut. Rakkaus on sitä kuin alussakin.Pitäisi isona loukkauksena jos mies puuttuisi painooni.Se on hyvin yksityinen asia, varsinkin kun sitä on. Heheh.

 

[pulp.]

Ennen kuin se alkaa haittaamaan naintia.

Toi on kyll niin helv.. totta. meillä mies lihonnu niin että ei enää vehje toimi ja lääkäris käyny
mutta ei ota kuulevin korvin ku lääkäri käskee laihduttaa.
Niin ja ajattele et mies on pikkasen yli 30vee.

 

[timmikkä]

Voih, mä tunnen itseni nyt suureksi paskiaiseksi! Olen muutama viikko sitten tavannut tosi mukavan miehen. Luonteemme sopivat yhteen kuin nakutettu. Silti joku asia hämää.. Olen ulkonäkökeskeisessä ammatissa ja pidän itsestänikin huolta. Samalla toivon kumppanini olevan hyvässä kunnossa. Ja näyttää olleenkin aikaisemmin, näyttämiensä kuvien perusteella. Ja se sopi hänelle hyvin.

Tapasimme siis netin kautta ja olin nähnyt hänestä vain näitä hoikempia kuvia ja ihastunut. Myös hän ihastui minun ulkonäkööni ja sovimme ex tempore-deitit, jotka olivatkin erittäin positiivinen yllätys. Ei ollut muita odotuksia kuin mitä kuvien perusteella oli päätelly. Mutta sitten sinne ilmestyikin melkein 10 kiloa tujumpi jörrikkä, luonteeltaan tosin aivan ihana.

Hän on nyt poissa kaupungista ja pidämme yhteyttä sähköpostitse. Menin juuri äsken kirjoittamaan hänelle mailin, jossa sanoin, että olen lähdössä salille ja että "saisit sinäkin mennä, ettei olla 10 vuotta seurustelleen ja levinneen pariskunnan näköisiä heti alkumetreillä"... Nyt kaduttaa, meninkö tekemään virheen. Saattaapi suuttua ja ajatella, että ei kelpaa sellaisenaan. Ja vähän niinhän se on, että menin tapaamaan vajaa 10 kiloa urheilullisempaa kaveria kuin mitä se sitten loppupeleissä oli..

Auttakaa nyt ihmeessä miten tässä pitäisi toimia..! Toivonko ettei ole moksiskaan/ herää liikkumaan vai laitanko anteeksipyynnön, jolloin saattaakin äityä loukkaantumaan?

Parempi kun sanoit suoraan, ehkä sinulla on muutenkin tapana olla suora (mikä minusta on vaan plussaa) ja jos ei toiselle suora sanominen käy, niin näkyy heti alkumetreillä ettette olisi niin hyvin yhteen sopineetkaan.
Minulle kyllä puoliso paukauttaa aina suoraan jos olen lihonut tai laihtunut. Ja rehellisesti. Arvostan tätä suuresti, ja olen itse samanlainen häntä kohtaan. Kummatkin olemme urheilullisia ja keho on meille mitä suuremmassa määrin liikunnan harrastamisen väline. Ehkä tästä syystä kumpikaan ei suhtaudu kroppansa arvosteluun mitenkään kauhean syvällisesti, sehän on vaan kone jota yrittää pitää kunnossa...=)

 

[Seppä pohojanmaalta]

No kuinkas sitten nämä meirään pienen Tiitu-kanin posket?? Ne on kovasti leviät ja ku laitaan peilin tuahon lattianrajahan niin Tiitu pikkuunen on sitten olovinansa vaikka kuinkankaki hianoo neiti. Tiitulla on sellaanen oikeen oma ja leuan alta sirottava pieni siniruurullinen lippalakki. Se pääs se vasta onki ylypiää. Tällaasiki makuja näkyy nualta likoolta löytyvän, ainakin nuireen muotitietoosten pienten ja kultaasten kanineitojen maalimasta. terv. seppä ja pieni varhaanen Tiitu-kani täältä meirään kotoa, iltapimiältä lakeurelta.

 

[Vaimo]

Minun mielestäni miehellä eikä vaimolla ole oikeutta lihoa kuin joitakin kiloja PYSYVÄSTI, kymmentä voisi pitää maksimina. Se on selvää että kun parisuhde vakiintuu tulee helposti lisäkiloja kun on mukavampi maata kumppanin kanssa sohvalla kuin lähteä lenkille. Ja samaten naisilla raskaus tuo väliaikaisia lisäkiloja (ja tuo se muuten monelle miehellekin! ) mutta niistä kiloista pitää sitten päästä eroon.

Tietenkin on eri asia jos on 100% varma ettei kilot häiritse toista. Mutta niin kauan kuin vähänkään voi epäilyttää, niin ei muuta kuin laihduttamaan. Itse en ainakaan antaisi itseni lihoa reilusti ylipainoiseksi koska tiedän, ettei mieheni pitäisi minua sen jälkeen laisinkaan haluttavana. Ja samalla tavalla en hyväksyisi mieheni reilua ylipainoa.

Minusta parisuhteessa molempien pitää kunnioittaa toisiaan, ja yksi tapa kunnioittaa toista on pysyä viehättävänä, sellaisena mihin kumppani alunperin ihastuikin. Jos toinen lihoo pysyvästi monta kymmentä kiloa niin mielestäni siinä on tarpeeksi hyvä syy ottaa avioero.

Tiedän että moni on eri mieltä mutta näin ajattelen itse, sekä miehestäni että itsestäni.


Alkuperäisen ongelmaan en osaa sanoa muuta kuin mitä muutkin ovat jo sanoneet, eli laihdutushalu lähtee itsestään eikä siinä välttämättä toinen voi auttaa. Meillä mies on lihonut suhteen alkuajoista kymmenisen kiloa ja minä noin viisi. Itse olen yrittänyt kannustaa miestä laihduttamaan vetämällä itseni mukaan, eli jos mies huokaa peilin edessä että kylläpä tuo vatsa pullottaa, niin sanon heti että niin mullakin ja mennäänkö vaikka tästä lenkille kun molemmilla olisi vähän pudottamisen varaa. Sanon siis miehelle että hänen pitäisi laihtua, mutta sanon sen niin että MEIDÄN pitää laihtua. Luulisin ainakin että se ei kuulosta loukkaavalta ja voi olla jopa kannustavaa. Tämä on tietenkin vaikeaa jos alkuperäinen on jo todella timmissä kunnossa... Meillä tämä tyyli on kuitenkin vaikuttanut hitaasti mutta varmasti niin, että meiltä molemmilta on nyt tippunut yhteisprojektin seurauksena pari kiloa pois. Vielä on tekemistä mutta pikkuhiljaa ja toista kannustaen päästään varmasti tavoitteeseen eli lähtöpainoon, ja siinä pitäisi sitten pysyä.

 

[Mies 50 / Vaimo]

Hyvä kannanotto.

 

[Jumppaohjaaja]

Aloittajan kirjoitus oli kuin suoraan elämästäni!
Olemme mieheni kanssa molemmat alta kolmekymppisiä ja seurustelleet muutaman vuoden. Kun tapasimme, hänellä oli aikamoinen sinkkuvaihe päällä ja kaljaa ja roskaruokaa oli kertynyt mahaan. Lisäksi pitkä sairasloma oli tehnyt hänelle sen, että lihakset olivat lähteneet jaloista. Minä olen aina ollut ns.himoliikkuja ja nopeasti hänkin rupesi liikkumaan lähes päivittäin ja kilot tippuivat ja hän oli tyytyväinen tuloksiin ja siihen miten ihmiset huomasivat muutoksen. Hänelle vielä firma tarjoaa puoli-ilmaiseksi jäsenyyden isolle kuntoklubille joka on lähellä. Hän on jääkiekkoillut aikanaan ja pitää siis kaikinpuolin liikunnasta, ei siis pidä sitä epämiellyttävänä.
Nyt liikunta on taas pikkuhiljaa jäänyt ja jenkkakahva rupeaa olemaan sitä luokkaa että XLkoon paita on ruvennut puristamaan vyötäröstä. Tiedän syyn, hän syö 3-5krt viikossa roskaruokaa(lähinnä kavereiden houkuttelemana) ja viikonloppuisin istuu terassilla. Kotona hän valittaa minulle omaa lihavuuttaan eikä anna minun koskea "laardiin". En voisi koskaan kuvitella jättäväni häntä lihavuuden takia mutta tietenkin haluaisin että hän olisi hyvässä kunnossa koska olemme nuoria. Hän ei vaan saa aiaiseksi lähdettyä lenkille ja koska hän on viikot vieraalla paikkakunnalla töissä, on hänen helppo sortua houkutuksiin (kun en ole ns.muistuttamassa). Itse pidän olostani hoikkana ja minusta on kiva kuulla hänen kehujaan. Kun hän kysyy mitä mieltä olen hänen mahastaan, niin en kai voi valehdellakaan!!

 

[lilililiii]

muualla maailmassa (ei ns. länsimaissa) on täysin normaalia sanoa jopa tuntemattomalle henkilölle että oletpas vähän lihinut tai oletpa pullukka! ihan samalla lailla kuin: onpas sinulla kauniit hiukset tai onpa sinulla suuret silmät yms.. ne ovat kaikki ihmisten ominaisuuksia. Täällä ollaan hysteerisiä siihen pisteeseen että mitä vaan voi toisesta sanoa mutta täytyy leikkiä ettei huomaa ihmisen painon vaihteluita jos tämä on lihonut 3 tai 30kg.. hoh hoijaa

 

[kerro toki]

muualla maailmassa (ei ns. länsimaissa) on täysin normaalia sanoa jopa tuntemattomalle henkilölle että oletpas vähän lihinut tai oletpa pullukka! ihan samalla lailla kuin: onpas sinulla kauniit hiukset tai onpa sinulla suuret silmät yms.. ne ovat kaikki ihmisten ominaisuuksia. Täällä ollaan hysteerisiä siihen pisteeseen että mitä vaan voi toisesta sanoa mutta täytyy leikkiä ettei huomaa ihmisen painon vaihteluita jos tämä on lihonut 3 tai 30kg.. hoh hoijaa

Missä maissa sanotaan tuntemattomille, että he ovat lihoneet? Mistä voi muuten tietää, että joku tuntematon on lihonut? En minä huomaa tuntemattomista, ovatko lihoneet vai laihtuneet - en ole nähnyt heitä aikaisemmin.

Täytyy leikkiä? Mikä pakko olisi huomauttaa kenellekään lihomisesta?

 

[vinkuintiaani]

lilililiii kävi täällä Vinku-Intiassa kertomassa tuntemattomille ihmisille kuinka he ovat lihoneet sitten viimenäkemän!

 

[Ei oikeaa tapaa..]

Oisikohan tuo jokaisen ihmisen oma asia, miten suhtautuu kumppanin lihomiseen? Eihän sitä voi sanella, että mikä suhtautumistapa onkaan oikea. Toiset sen sulattaa, toiset ei, sillä onhan makuja ja "raameja" ihmisillä erilaisia. Itse olen hoikka ja ns. hyvässä kunnossa ja silti RAKASTAN avokkiani joka on tällä hetkellä lihava mutta myös lihaksikas köriläs, siis timmi höystettynä isolla kummullaTosin on aina ollut sellainen, joten menee vähän ohi aiheen.Hmm..Ehkä itse en kuitenkaan sulattaisi sitä, jos hän jättäisi salilla käymisen ja tuosta vielä lihoisi, tai vaihtoehtoisesti laihduttaisi sen ihanan suuren karhunmahansa pois.

 

[lilililiii]

No esimerkiksi etelä-amerikassa on ihan normaalia mainita toisen vartalonmuodoista samalla tavalla kuin vaatteista, hiuksista. Positiivista tai negatiivista.
Esimerkiksi ensi kertaa tavatessa joku voi sanoa, että "olet hieman pullea, oletko kuullut siitä ja siitä terveellisestä ruokavaliosta"..
Ystävälleni mainitsi heidän sivoojansa että ei kannata syödä noin paljon leipää kun olet jo vähän lihonut viimeaikoina.. niinkun olikin ehkä 0,5kg...

että näin!

 

[Bjotr]

Missä maissa sanotaan tuntemattomille, että he ovat lihoneet?

Suomessakin vielä puolisen vuosisataa sitten. Se oli kohteliaisuus, koska lihomiseen oli varaa ainoastaan varakkailla.