L
"lilliputti"
Vieras
Olisko ollu se Saimi Nousiainen, joka sanoi joskus jossain haastattelussa, että ensin tulee mies(parisuhde) ja sitten lapsi.
Taisi silloin odottaa esikoistaan.
Luin otsikon, suutuin ja ajattelin et juuri sellanen ihminen kuin olin osannut odottaakkin.
Mutta kun luin jutun ja samalla tajusin, että kuinka huonossa jamassa oma parisuhteeni oli ja odotin esikoistani niin tajusin ja tunsin mitä "Saimi" sanoi.
Eli ensimmäisenä tulee aina parisuhde, sitä pitää hoitaa ja vaalia.
Ja sen jälkeen, melkeinpä kuin itsestään tulevat lapset.
Kysymys nyt luultavasti tarkoitti juuri jotain tilannetta, että kenet sitä pelastais palavasta talosta-tyyliin.
Itse tein tuohon huonoon liittoon vielä toisenkin lapsen ja nyt kun erosta kulunut kohta 3v ja itse yksin lasten kanssa elelen niin ei mene päivääkään ettenkö ajattele kuinka itsekäs olin haluissani saada lapsia. Ja kuinka paljon ihan oikeasti merkitsisi se toimiva parisuhde lasten kasvulle.
On äärimmäisen rankkaa, lähinnä henkisesti, yrittää olla lapsille se "kaikki kaikessa".
Isäänsä siis näkevät äärimmäisen harvoin, ja ihan isän tahdosta siis kyse.
On kauheaa kestää aina yksin lapsen sairastelut, pahat päivät, päiväkodista tulleet kommentit.
Kun ei ole ketään kenen kanssa niitä jakaa, saati sitten niitä ihania ja iloisia asioita.
Eli jos kysymystä ajattelee nyt hiukan toisella tavalla niin itse olen ymmärtänyt vasta tovi sitten kuinka tärkeä sen miehen kuuluisi olla, jonka kanssa lapsia päättää sitten tehdä.
Toivottavasti joku sai edes hiukan langanpäästä kiinni
kyllä ymmärrän. mutta tulitko ikinä ajatelleeksi että huonostakin suhteesta voi saada hyvän? hyvänkin suhteen voi pilata jos ei ole vuorovaikutustaitoja,eikä kykyä kestää ja ratkaista ongelmia.