Kumpi sattui enemmän avautumisvaihe vai ponnistusvaihe? Eilen illalla pelotti koko synnytys niin että ihan itkin...

Ei ole yhtään niin kamalaa kun annetaan ymmärtää, kun sattuu niin se ei satu jatkuvasti vaan supistusten aikana ja saat myös puudutuksia.

Sektio oli pahempi kokemus, koska sietämätöntä kipua oli KOKO AJAN. Synnytyskipu kestää yllättävän vähän aikaa kun aika menee niin nopeasti. Eka sattuu ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Itsekin luulin että se olisi jotenkin suuremmoisen kamalaa kun lukenut jotain kauhutarinoita. Normaali synnytys on kyllä ihan kestettävissä eikä sitä kannata pelätä.

 

[QUOTE="Vieras";27205867]Tämä oli muuten sellainen asia, jonka tajusin vasta kun synnytin. eli supistusten välillä oli on kivuton.[/QUOTE]











Ei mene välttämättä näin. Mulla on ollut nopeat synnytykset, siksi mm. kaikki luomuja, ei vaan ole ehtinyt saada mitään kivunlievitystä. Yleensä viimeinen tunti-pari ennen ponnistusvaihetta on ollut yhtäjaksoista supistusten vuoristorataa, eli ei yhtään sekuntia väliä supistusten välillä vaan koko ajan paukuttaa uutta tulemaan, kun entinen laskee pois. Voin kertoa, et todella rankkaa, kivuliasta ja vie mehut naisesta Joskus kuulee kadehtivia kommentteja nopeasta synnytyksestä, mut ei kannata olla kade, ne supistuskivut on yleensä rankempia, kun se etenee nopeasti ja kipulääkettä ei ehdi saada.

 

Nuo pelot on usein sellaisia, että niihin ei järkipuhe auta. Omista peloistani, niin synnytykseen kuin muihinkin asioihin liittyen, olen päässyt suureksi osaksi eroon psyykkaamalla itseäni. Eli siis pyrkinyt asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin, keskittynyt olennaiseen. Synnytyksessä pääasia on se ihana pieni paketti, jota siinä maailmaan toimitetaan Kivunlievitykset on nykyään erittäin hyvät sairaaloissa, kipu ei mielestäni ole se asia, johon synnytyksessä tulee keskittyä. Pääasia on, kuten todettu, VAUVA :heart:
Jos synnytyksessä haraat koko kehollasi luonnollista tapahtumaa vastaan, tulet aivan varmasti kokemaan kipua (tosin sitähän VOI lievittää ja sen saa lääkkein jopa katoamaan kokonaan). Hartiat korvissa, hampaat irvessä koko kropan lihaksia jännittäen et tee paljoakaan synnytyksen etenemiseksi. Jännittäessäsi koko kroppaa kohtulihakselle jää kovin vähän verta ja happea, sillä kulutat kehosi voimavarat jännittämiseen sen sijaan, että antaisit kehosi tehdä työtä, jota se on luotu tekemään. Lihasten jännittämisen ja itsesi pelottelun ja hysterisoinnin sijaan kannattaa keskittyä hengittelemään rauhassa, pitämään hartiat, leukaperät, kaikki paikat mahdollisimman rentona ja mieli levollisena.
Omalla asenteella voi mielestäni vaikuttaa paljon siihen, millainen kokemus synnytyksestä muodostuu. Muistan vielä, kun menin ensimmäistä kertaa synnyttämään ja synnytyssalissa minuun iski kauhea paniikki - "en minä ole valmis! en ole yhtään ehtinyt valmistautua! en osaa!" ja lopulta synnytys meni ihanasti. Sain epiduraalin ja kivut katosivat. Ponnistusvaihekaan ei sattunut epiduraalin vielä vaikuttaessa lainkaan ja olin jälkikäteen pökerryksissä hämmästyksestä - miksi olinkaan pelännyt tätä etukäteen. Toisen lapseni synnytyksessä koin hieman enemmän kipuja (en saanut epiduraalia), mutta kaikki kivut unohtuivat sillä sekunnilla, kun sain pienen käärön syliini.

Älä turhaan jännitä - tätä varten kehosi on valmistautunut koko raskauden ajan ja hoitaa homman. Sairaaloissa on lisäksi osaavaa henkilökuntaa, jotka varmasti tietävät mitä tehdä missä tahansa tilanteessa. Olet hyvissä käsissä. Totta kai kaikki tuntematon voi jännittää ja pelottaa (oletan, että odotat ensimmäistä lastasi?). Usko pois, kaikki menee mainiosti ja omalla, luonnollisella painollaan. Lapsesi on palkintosi Onnea jo etukäteen! :flower:


***muoks: Jäi vastaamatta itse kysymykseen. Jokainen synnytys on omanlaisensa ja jokainen nainen kokee sen ihan eri tavalla. Ei voi etukäteen tietää, millainen juuri sinun synnytyksesi tulee olemaan. Mene avoimin mielin, ilman ennakkoasenteita tyyliin "AI KAUHEETA kun avautumisvaiheen VIIMEISET 1h47min ON NIIN KAUHEITA ETTEN KESTÄ!!!!!" :hug: Et varmasti tule kokemaan synnytystä samalla tavalla, kuin kuka tahansa muu kokemuksiaan sinulle kertoneista.

 

[QUOTE="abcde";27205850]Oletko tullut ajatelleeksi, että ei se synnytys ole pitkä kestoista valtavaa kipua? Normaali synnytys alkaa supistuksilla, jotka ovat ensin noin 10 min välein eli suurin piirtein niin, että supistus ketää 1min ja 9 min ei ole kipuja ollenkaan. Supistusten väli sitten aina lyhenee.[/QUOTE]

Peesi!

Mulla alkoi supistukset viideltä aamulla, olivat kuin menkkakipuja mutta pystyin nukkumaan. Jatkuivat koko päivän ja illalla ysiltä sairaalaan, sielläkin vielä pari tuntia pystyin ihan normaalisti kävelemään ja puhumaan, vaikka olin jo kumminkin 8 senttiä auki. Pari tuntia ennen synnytystä supistukset koveni ja otin ilokaasua, se vei mukavasti vähän toiseen maailmaan kipujen kanssa kunnes pääsin ponnistamaan. Ponnistaminen olis muuten varmaan mennyt ihan kivasti, mutta mulla petti supistukset enkä saanut niistä voimaa, siinä kohtaa kuule jo TOIVOO että olis kunnon supparit Kivuliainta oli kun pää oli puoliksi ulkona, mutta se kestää vain hetken ja unohtuu kun saat sen nyytin rinnalles!

En osaa muuta sanoa kuin tsemppiä ja paljon AVOINTA JA POSITIIVISTA mieltä mukaan, turha liikaa suunnitella ja murehtia etukäteen, sä ehdit ne asiat miettimään sitä mukaa kun synnytys etenee. Ne kivut tosiaan ei lyö päälle heti, vaan niihinkin ehtii tavallaan "tottua" kun ne voimistuu pikkuhiljaa. Ja jos ne käy koviksi niin sitten on tosiaan apua saatavilla, erilaisia kivunlievitysmenetelmiä harvalla ensisynnyttäjällä on mikään syöksysynnytys.

 

[QUOTE="mette";27205940]Ei mene välttämättä näin. Mulla on ollut nopeat synnytykset, siksi mm. kaikki luomuja, ei vaan ole ehtinyt saada mitään kivunlievitystä. Yleensä viimeinen tunti-pari ennen ponnistusvaihetta on ollut yhtäjaksoista supistusten vuoristorataa, eli ei yhtään sekuntia väliä supistusten välillä vaan koko ajan paukuttaa uutta tulemaan, kun entinen laskee pois. Voin kertoa, et todella rankkaa, kivuliasta ja vie mehut naisesta Joskus kuulee kadehtivia kommentteja nopeasta synnytyksestä, mut ei kannata olla kade, ne supistuskivut on yleensä rankempia, kun se etenee nopeasti ja kipulääkettä ei ehdi saada.[/QUOTE]

Ihan mielenkiinnosta, milloin on liian myöhäistä sitten saada sitä kivunlievitystä... ? kun säkin nyt puhut kumminkin parista tunnista ennen ponnistusvaihetta...

Itselleni tarjottiin siinä kohtaa vielä helposti muitakin kivunlievitysmenetelmiä kuin ilokaasu, jos olisin halunnut, auki olin jo sen 8-9 senttiä. Ja ilokaasua saa kai loppuun saakka jos vaan tahtoo (tietysti ei kaikille auta). Ja vauva syntyi siitä alle parissa tunnissa. Olin kyllä yllättänyt, koska minuakin oli ns. peloteltu synnytyksillä joissa ei ehdi saada mitään kivunlievitystä....

 

[QUOTE="Vieras";27205906]Ymmärrät varmaa, että kipu on aina subjektiivinen kokemus?[/QUOTE]











Juuh, kyllä, mut jos kysytään naisilta jotka ovat synnyttäneet ILMAN lääketieteellisiä kivunlievityksiä, olen aika varma, et suurin osa nimeää nimenomaan avautumisvaiheen LOPUN kivuliaammaksi, kuin alun? Jos näin ei olisi, niin eikö se epiduraali ja muut puudutteet pitäisi antaa silloin alussa? Kummasti moni pärjää niiden alkuvaiheen supistusten kanssa ihan hyvin, mut jossain 4-5cm:ssä aletaan olla kipulääkkeitä vailla. Voisiko tämä mielestäsi johtua siitä, että moni kokee sen avautumisvaiheen LOPUN kivuliaampana, kuin ALUN?

 

[QUOTE="Vieras";27205906]Ymmärrät varmaa, että kipu on aina subjektiivinen kokemus?[/QUOTE]











Ymmärrän varmaan, että sinä olet mies.

 

[QUOTE="mette";27205940]Ei mene välttämättä näin. Mulla on ollut nopeat synnytykset, siksi mm. kaikki luomuja, ei vaan ole ehtinyt saada mitään kivunlievitystä. Yleensä viimeinen tunti-pari ennen ponnistusvaihetta on ollut yhtäjaksoista supistusten vuoristorataa, eli ei yhtään sekuntia väliä supistusten välillä vaan koko ajan paukuttaa uutta tulemaan, kun entinen laskee pois. Voin kertoa, et todella rankkaa, kivuliasta ja vie mehut naisesta Joskus kuulee kadehtivia kommentteja nopeasta synnytyksestä, mut ei kannata olla kade, ne supistuskivut on yleensä rankempia, kun se etenee nopeasti ja kipulääkettä ei ehdi saada.[/QUOTE]

Missä vaiheessa sanoin, että menee aina noin? Kerroin omasta kokemuksesta ja siitä, kuinka olin kuvitellut jotain muuta. Toki minulla kesti kipupiikkejä 10 min välein 12 h, sinulla ilmeisesti jatkuvaa kipua huomattavasti vähemmän aikaa??

 

[QUOTE="mette";27206005]Juuh, kyllä, mut jos kysytään naisilta jotka ovat synnyttäneet ILMAN lääketieteellisiä kivunlievityksiä, olen aika varma, et suurin osa nimeää nimenomaan avautumisvaiheen LOPUN kivuliaammaksi, kuin alun? Jos näin ei olisi, niin eikö se epiduraali ja muut puudutteet pitäisi antaa silloin alussa? Kummasti moni pärjää niiden alkuvaiheen supistusten kanssa ihan hyvin, mut jossain 4-5cm:ssä aletaan olla kipulääkkeitä vailla. Voisiko tämä mielestäsi johtua siitä, että moni kokee sen avautumisvaiheen LOPUN kivuliaampana, kuin ALUN?[/QUOTE]

Ilman muuta, mutta joillekin se alkusynnytksen kipu voi olla lamauttavaa, kun taas toisilla ei se ponnistuskaan tunnu kovin kivuliaalta.

 

Ihan mielenkiinnosta, milloin on liian myöhäistä sitten saada sitä kivunlievitystä... ? kun säkin nyt puhut kumminkin parista tunnista ennen ponnistusvaihetta...

Itselleni tarjottiin siinä kohtaa vielä helposti muitakin kivunlievitysmenetelmiä kuin ilokaasu, jos olisin halunnut, auki olin jo sen 8-9 senttiä. Ja ilokaasua saa kai loppuun saakka jos vaan tahtoo (tietysti ei kaikille auta). Ja vauva syntyi siitä alle parissa tunnissa. Olin kyllä yllättänyt, koska minuakin oli ns. peloteltu synnytyksillä joissa ei ehdi saada mitään kivunlievitystä....

En ole hän, jolta kysyt, mutta esikoisen kanssa avauduin alun tarkastuksessa
ennen saliin pääsyä 4cm:stä 7cm:iin vessan pytyllä. Roikuin lähes tajuttomana siinä pytyn
viereisessä kahvassa ja hoitaja vähän yllättyi kun tuli veskin ovelle kyseleen joko olen
valmis. Ei mitään mahkuja saada epiduraalia. Kävelin hoiperrellen saliin ja kohta kalvot puhki
ja ponnistamaan. Toiselta menin sairaalaan heti kun tajusin, että supistelee. Yöllä hoitaja
käski odotella aulassa, kun heillä oli ruuhkaa. En pystynyt istumaan ja puhisin pitkin seiniä,
ilmeisesti lukivat paperini ja melko nopsaa järjestyi sali, vaatteet veks ja olin 8 cm auki.
Kalvot puhki ja ponnistamaan, tyttö tissillä puol tuntia sairaalaan tulosta.

Nopeat synnytykset ovat todella kivuliaita, kuten joku tuossa aiemmin mainitsi. Supistukset
eivät laske ollenkaan.

 

Wau

muistan itekin kuinka just joku viikkoa ennen laskettua-aikaa itkin miehelleni, että kuinka pelottaa tuleva ja kaikki se miten tulee menemään..En muista muuta kuin, että juttelu auttoi ja sitten en enää edes asiaa sen kummemmin ajatellut..no puoltoist viikkoa la:n jälkee aamulla meni sitten vedet ja alkoi supistelemaan..sairaalassa sitten opettivat oikean hengitysrytmin, joka todellakin auttoi!
Pari tuntia altaassa ja jo valmiina synnärille, supistelut tuntui, tottakai, mutta se vaan tarkotti että: "Täältä tullaan äiti ja isi!"..

Sitten oli epiduraali(en tuntenut ollenkaan kun laitto) ja ilokaasun huuruissa mentiin koko ajan..

PAHINTA: kun rupes paine tuntumaan alapäässä eli sama ku ois hirvee paskahätä mutta ei saanu missään nimessä ponnistaa kun ei oltu vielä täysin auki...

Kun ponnisteluissa keskityt vaan oikeeseen rytmiin ja muistat hengitellä ni kyllä se siitä)

Tosi paljon tsemppiä pienoisen syntymäpäivään)

 

Ihan mielenkiinnosta, milloin on liian myöhäistä sitten saada sitä kivunlievitystä... ? kun säkin nyt puhut kumminkin parista tunnista ennen ponnistusvaihetta...

Itselleni tarjottiin siinä kohtaa vielä helposti muitakin kivunlievitysmenetelmiä kuin ilokaasu, jos olisin halunnut, auki olin jo sen 8-9 senttiä. Ja ilokaasua saa kai loppuun saakka jos vaan tahtoo (tietysti ei kaikille auta). Ja vauva syntyi siitä alle parissa tunnissa. Olin kyllä yllättänyt, koska minuakin oli ns. peloteltu synnytyksillä joissa ei ehdi saada mitään kivunlievitystä....

Mun kohdalla kyse on ollut ihan puhtaasti huonosta tuurista, eli ruuhkaa synnärillä, yhdistettynä nopeaan synnytykseen, siis lääkäri ei ole ennättänyt ajoissa laittamaan niitä puudutteita mulle. Siinä vaiheessa kun on viimein saapunut luokseni, on ollut jo myöhäistä, eli on saanut alkaa ponnistaa. OYS:ssa olen synnyttänyt, pitäisi kysyä sieltä sairaalasta, mikä on niiden valmius ruuhkatilanteissa.

 

[QUOTE="jep jep";27206011]Ymmärrän varmaan, että sinä olet mies.[/QUOTE]

Ymmärrät väärin. Nim. synnyttänyt nainen.

 

[QUOTE="mette";27206066]Mun kohdalla kyse on ollut ihan puhtaasti huonosta tuurista, eli ruuhkaa synnärillä, yhdistettynä nopeaan synnytykseen, siis lääkäri ei ole ennättänyt ajoissa laittamaan niitä puudutteita mulle. Siinä vaiheessa kun on viimein saapunut luokseni, on ollut jo myöhäistä, eli on saanut alkaa ponnistaa. OYS:ssa olen synnyttänyt, pitäisi kysyä sieltä sairaalasta, mikä on niiden valmius ruuhkatilanteissa.[/QUOTE]

Ahaa, okei ymmärrän. Tosi harmi jos kivunlievitys jää saamatta henkilökuntapulan takia

Ja todelliset syöksysynnytykset sitten tietysti erikseen, jos ollaan ponnistamisvaiheessa jo sairaalan aulassa niin sitten ei paljon ehdi Mutta noin muuten parissa tunnissa kyllä varmaan ehtis, jos olis resursseja.

 

En ole hän, jolta kysyt, mutta esikoisen kanssa avauduin alun tarkastuksessa
ennen saliin pääsyä 4cm:stä 7cm:iin vessan pytyllä. Roikuin lähes tajuttomana siinä pytyn
viereisessä kahvassa ja hoitaja vähän yllättyi kun tuli veskin ovelle kyseleen joko olen
valmis. Ei mitään mahkuja saada epiduraalia. Kävelin hoiperrellen saliin ja kohta kalvot puhki
ja ponnistamaan. Toiselta menin sairaalaan heti kun tajusin, että supistelee. Yöllä hoitaja
käski odotella aulassa, kun heillä oli ruuhkaa. En pystynyt istumaan ja puhisin pitkin seiniä,
ilmeisesti lukivat paperini ja melko nopsaa järjestyi sali, vaatteet veks ja olin 8 cm auki.
Kalvot puhki ja ponnistamaan, tyttö tissillä puol tuntia sairaalaan tulosta.

Nopeat synnytykset ovat todella kivuliaita, kuten joku tuossa aiemmin mainitsi. Supistukset
eivät laske ollenkaan.

Juurikin näin! Mulla kolmas oli ulkona 20min kuluttua siitä, kun olin kävellyt sairaalan ovista sisään

 

avautumisvaihe, niin paljon että huusin vaan kokoajan. mut kun sai epiduraalin ei ollukkaan enää huolenhäivää + imin ilokaasua kokoajan ja nyt jälkeenpäin kun muistele niin ei se avautumisvaihekkaan niin hirveetä ollu että en haluais enää synnyttää. oli paljon helpompi ja "kivuttomampi" kokemus mitä olin kuvitellu.

synnytystäkin pahempaa oli ne kivut mitä tunsin synnytyksen jälkeen alakerrassa useiden viikkojen ajan.

 

Kerran olet jo kokenut lamaavaa kipua, ei se ole ns kohtalaista ja selviät.

 

Ei ole yhtään niin kamalaa kun annetaan ymmärtää, kun sattuu niin se ei satu jatkuvasti vaan supistusten aikana ja saat myös puudutuksia.

Sektio oli pahempi kokemus, koska sietämätöntä kipua oli KOKO AJAN. Synnytyskipu kestää yllättävän vähän aikaa kun aika menee niin nopeasti. Eka sattuu ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Itsekin luulin että se olisi jotenkin suuremmoisen kamalaa kun lukenut jotain kauhutarinoita. Normaali synnytys on kyllä ihan kestettävissä eikä sitä kannata pelätä.

Tämä on kyllä suurimman luokan vale! Mua vitutti ainakin oman synnytykseni jälkeen ihmiset, jotka selittivät että synnytys ei satu tai sattuu hetken! Sattui perkeleesti, taukoamatta, kaksi vuorokautta! Mutta ihmeellisesti siitä vain selvitään... Itselle ainakin sektio oli synnyttämiseen nähden piece of cake.

 

[QUOTE="Vieras";27206020]Missä vaiheessa sanoin, että menee aina noin? Kerroin omasta kokemuksesta ja siitä, kuinka olin kuvitellut jotain muuta. Toki minulla kesti kipupiikkejä 10 min välein 12 h, sinulla ilmeisesti jatkuvaa kipua huomattavasti vähemmän aikaa??[/QUOTE]









Joo, ei tarvi heti vedellä herneitä, jos joku kertoo toisenlaisistakin vaihtoehdoista. Jos saisin valita, niin mieluummin ottaisin sen 12h synnytyksen, jossa on 10min välein se 1min kestävä kipu ja johon EHTII saamaan kivunlievitystä. Mutta kun en saa valita, niin mun pitää vaan kestää se kauhee repivä helvetti läpi, jonka mun nopeat synnytykset saa aikaan. Edelleen sanon, älkää ihmeessä kadehtiko.

 

Tämä on kyllä suurimman luokan vale! Mua vitutti ainakin oman synnytykseni jälkeen ihmiset, jotka selittivät että synnytys ei satu tai sattuu hetken! Sattui perkeleesti, taukoamatta, kaksi vuorokautta! Mutta ihmeellisesti siitä vain selvitään... Itselle ainakin sektio oli synnyttämiseen nähden piece of cake.

Mikä siitä valeen tekee?
Synnytyksen on yksilöllisiä, toisilla sattuu, toisilla ei.
Silti ei voida puhua totuudesta ja valheesta, kun kyseessä on synnytys.
Puhutaan kokemuksista. Omista kokemuksista.

 

esikoisen kohdalla avautumisvaihe sattui ihan tajuttomasti- ei niinkään ponnistusvaihe. Tokassa synnytyksessä oli lähes kivuton, kunnes kalvot puhkaistiin- sitten sattui niin perhanan paljon. Ponnistaminen ei kuitenkaan ollut kovin kivuliasta. Esikoisen synnytyksessä sain epiduraalin, kuopus meni luomuna(kun ei ehditty antaa mitään, koko synnytys kesti yht 2h)

 

Mä en käsitä teitä, jotka tulette tänne vielä lisää pelottelemaan. Toisaalta tältä palstalta ei kauhean usein ainakaan täältä "nimettömille" avoimelta puolelta rohkaisua löydy, yleensä päin vastoin.

Rohkeutta ja rakkautta sinulle, ap. Vastasin jo aiemmin pidemmin, mutta piti vielä kerran tulla tämä sanomaan Toivottavasti aiemmasta vastauksestani oli sinulle edes pienen pientä iloa.

 

Mikä siitä valeen tekee?
Synnytyksen on yksilöllisiä, toisilla sattuu, toisilla ei.
Silti ei voida puhua totuudesta ja valheesta, kun kyseessä on synnytys.
Puhutaan kokemuksista. Omista kokemuksista.

No jäi tarkentamatta se, että en pidä, että yleistetään, "eetä ei se satu". Toki tiedän henkilöitä, joilla todella helppoja synnytyksiä. Mutta jos yleisesti väitetään, että älä huoli, ei se satu, niin minulla ainakin varenpaine nousee... Aivan kuin me, joilla sattunut sattumaan olisimme vain jotenkin kipuherkempiä...

 

Itse en kokenut avautumisvaiheen kipuja mitenkään ihan järkyttävän kivuliaana, pitkälti muistutti kuukautiskipuja. Minulla on tosin aina ollut tosi kivuliaat kuukautiset, joten siihen on tottunut. Ponnistusvaiheessa taas oli jotenkin sellainen väsynyt ja häslinki olo, että kipu siinä oli sivuosassa. Mutta kaikkiaan paljon vähemmän sattui kun mitä pelkäsin.

 

Mikä siitä valeen tekee?
Synnytyksen on yksilöllisiä, toisilla sattuu, toisilla ei.
Silti ei voida puhua totuudesta ja valheesta, kun kyseessä on synnytys.
Puhutaan kokemuksista. Omista kokemuksista.

Peesaan. Jokainen kokee kivun eri tavalla ja kaikilla on erilainen kroppa... ja ne vauvatkin jotka sieltä läpi puskee on erilaisia... eripäin ja erikokoisia

Oma synnytys oli ns. helppo ehkä siksi että paikat kypsyi jo todella aikaisin hitaasti valmiiksi... Kohdunsuu oli pehmeä ja avautunut jo viikkoja ennen synnytystä ja ehti avautua varmaan hiljakseen jo kotona, sairaalaan kun pääsin niin oli jo 8 senttiä auki, eikä kivut edes olleet helvetilliset.
Toisilla sit taas avautuu yhdestä sentistä täyteen tyyliin muutamassa tunnissa, rajuilla supistuksilla...