Kumpi on isä?

[Pheobe]

Olemme yrittäneet avomieheni kanssa lasta 2 vuotta. n. kuukausi sitten päätimme pitää pienen tauon suhteesta.
Ajauduin kännipäissäni toisen miehen sänkyyn, ja melkein heti tapahtuneen jälkeen palasimme kihlattuni kanssa yhteen.
Nyt olen 5 viikolla raskaana!
Avomieheni on onnensa kukkuloilla ja on ehtinyt asiasta jo sukulaisillekin kertoa.
Pystynkö elämään asian kanssa ett luultavasti kihlattuni ei ole lapsen isä, pystynkö katsomaan lasta näkemättä hänessä tätä toista miestä.
Asiasta en voi kenenkään kanssa jutella koska kaikki ovat niin tätä odottaneet.
Ahdistaa ja pelottaa.
Pidänkö lapsen ja elän asian kanssa että joskus se saattaa tulla ilmi ettei isä olekkaan oikea isä. Voisiko joku yrittää auttaa jollain neuvoilla?
En todellakaan tiedä mitä tehdä.

 

[Kalenteri]

Voi, onpa tilanne! :hug: Itse vastaavassa tilanteessa en voisi olla kertomatta miehelleni, miten asia on, en pystyisi sitä peittelemään ehkä vuosikausia...

Mielestäni se on lapsen "oikea" isä, jonka kanssa hän kasvaa ja joka häntä rakastaa - ehkä alkujärkytyksen jälkeen kihlattusi voisi olla iloinen myös tästä lapsesta ja pitää häntä "omanaan"?

En tietenkään tiedä, miten sun tapauksessa asiat ovat. Itse myös ilman muuta pitäisin lapsen, mutta tosiaan, nämä vain miten itse toimisin... Kaikki näkevät nämä jutut omalla tavallaan, itse vain uskon, että salaileminen vaikeuttaisi liikaa mun elämää, jos päättäisin olla kertomatta.

Tsemppiä, mitä vain päätätkin :hug:

 

[PrincessOfAcco]

se on kurjaa jos apsi saa aikuisena tietää totuuden, tai mies... tällaisiakin on sattunut, vaikka se "oikea" isä onkin se jonka kanssa on kasvanut ja niin edelleen.. Itse en ole koskaan tavannut biologista isääni ja se ei ole ollut kyllä mitenkään traumaattista minulle eikä siitä ole ongelmia koitunut. Itse kuitenkin olan päättänyt että haluan että lapsellani on rakastava isä, ettei kävisi kuten minulle.

 

[Sydänkäpynen]

pakko kysyä, tietääkö nykyinen miehesi että olit sängys toisen miehen kanss tuossa välissä??? ja kyllä mun mielestä olis syytä kertoa koska kyllähän se saa tietää kun laskettu aika lasketaan ja siinähän tulee se about siittämis hetkikin ilmi...en pystyisi olla kertomatta, on se parempi kuulla se sinulta kun joltain muulta...Tämä on vain minun mielipide. Vaikea tietää kun ei tiedä tarkkoja "pupuilu aikoja"...mutta kumminki, kyllä miehesi sen saa tietää ennen tai myöhemmin...

 

[Katja87]

Kyllä mie suosittelen, että kerrot miehelle nyt heti miten asia on oikeasti, silläkin uhalla että mies lähtee tiedon saatua lätkimään. Tuollainen salailu vuodesta toiseen tulee olemaan hurjan vaikeaa, ja jos se jossain vaiheessa tulee esille, niin luultavasti siinä vaiheessa saa jo paljon enemmän tuhoa aikaiseksi. Parhaimmassa tapauksessa mies pystyy sulattamaan asian tässä pikkuhiljaa, ja pystytte jatkamaan yhdessä, ja miehestäsi tulee lapselle isä, vaikka ei olekaan se biologinen-sellainen. Ei se pelkkä siittiö kenestäkään vielä isää tee, mutta onkos tämä toinen mies tietoinen asiasta? Voimia sinne :hug:

 

[Merle]

Samoin suosittelen kertomista. Totuuden kertominen/kuuleminen tekee varmasti kipeää, mutta kyllä miehesi ansaitsee kuulla totuuden. Voitte sitten yhdessä miettiä, kestääkö parisuhteenne tämän, vai johtaako se eroon. En itse kestäisi salata tuollaista asiaa, ja asioilla on kuitenkin taipumus tulla jossain vaiheessa ilmi. Tsemppiä sinne!

 

[Tuittupää]

Ajattele tilannetta eteenpäin.. miehesi tuntee itsensä huomattavasti enemmän petetyksi jos luulee lapsen olevan biologinen lapsensa ja kuulee vuosien päästä ettei lapsi olekaan hänen kuin että kuulee nyt että on mahdollista ettei lapsi olekaan hänen ja on saanut mahdollisesti alkunsa taukonne aikana.
Eihän tuossa tilanteessa ole kuin yksi ainoa oikea vaihtoehto, kertoa totuus. Vaikeaa varmasti mutta vaikeampaa olisi elää valheessa.

 

[aamukastetta]

kumpi on isä?- kysymykseesi on todella vaikea vastata... sun pitäs kertoa mikä sun kierto on? koska oli edelliset menkat, ja mihin aikoihin tai päivään yhdyntä sijoittui? näiden tietojen perusteella pystyis jotenkin arvioimaan. oletteko olleet miehesi kanssakin tuolloin yhdynnässä? että oisko mahollista että miehesi onkin isä, sitten kuitenkin? kyllä sinun pitää kertoa ,miehellesi. Tuommoinen taakka on tosi raskas kantaa yksin.. ja vielä loppuelämän. Miehesi oikeuksiin kuuluu saada tietää totuus ja viattoman lapsesi oikeus on saada tietää kuka hänen isänsä on.
Kertominen on varmaan yksi elämäsi rankimpia juttuja mutta mielestäni se on ainut vaihtoehto. Voimia koko perheelle :hug:

 

[malttamaton]

Itse en kyllä pystyisi elämään epätietoisuudessa. En pystyisi nauttimaan raskaudesta, kun koko ajan miettisin, että jos totuus olisikin ettei avomieheni olisikaan oikea isä. Sehän voi tulla aika helposti esille, esim isyysselvityksessä. Koska ette ole naimisissa niin joudutte siihen ja siinä käydään läpi hedelmöitysajankohta, jolloin oletetulta isältä kysytään onko ollut maisemissa. Mieti jos tässä kohtaa tulisikin ilmi tai hän tajuaisi ettei näin ole tai jos vauvalla todetaan jokin perinnöllinen sairaus yms. Mene käymään yksityisellä ultrassa niin saat tietää raskauden tarkan keston ja pystytään määrittämään tarkka hedelmöittymis ajankohta. Sitten pystyt jotain päättelemään!

Kannattaa vaan kertoa totuus ja toivoa, että avomiehesi on oikea isä!
Voimia teille ja jaksamista, varmaan rankkaa, mutta yritä nyt nauttia raskaudesta ja masussa kasvavasta vauvasta :hug:

 

[nelHM]

Aikamoinen tilanne..
Mutta vähiten sinä lastasi satutat, kun selvität rehellisesti tilanteen ennen tämän syntymää. Syytön on lapsi tulevaan, kun asia taatusti paljastuu jossain vaiheessa. Siinä on hajalla äiti, isä ja "isä".. Ja lapsi voi sitten pahoin.
En ala tuomitsemaan sinua, ajattelen vaan tätä lapsenalkua sisälläsi ja hiukan aikaa eteenpäin.

 

[Lumi-Marja]

Yhdyn edellisiin. Tässä pieni juttu tosielämästä lähipiirissä. Pikkuinen sai alkunsa hetken hurmiosta vuosia sitten. Aikaa kului ja salaisuus pysyi piilossa. Lapsen biologinen isä oli samantyylinen ulkonäöltään, kuin tämä isä, joka lasta omanaan piti. Lapsi kasvoi ja voi hyvin, kunnes perhe joutui kolariin. Lapsi tarvitsi kipeästi apua ja pikaisesti verta. Pienessä sairaalassa ei ollut ensihätiin oikeanlaista verta varastossa. Verta hän kuitenkin tarvisti, jotta uskalettaisiin siirtää keskussairaalaan. Äidin veri A veri ei käynyt, koska lapsella oli harvinainen O veriryhmä. Asiassa käännyttiin isän puoleen ja hänelläkin oli A veriryhmä. Siitä alkoi vyyhti purkautua ja asia toisensa perään tuli ilmi. Koko perhe oli riekaleina ja biologinen isäkin selvisi. Äiti tiesi kuka hän oli, sillä oli hänen kanssa ollut samassa työpaikassa sekä ennen että jälkeen lapsen syntymän. Myös biologisella isällä oli O veriryhmä.

Lapsi oli tuolloin jo 6v. Molemmat isät olivat sekaisin, äiti masentui ja lapsi selvisi kolarista, mutta henkiset vammat olivat syvät. Jollain tasolla hän tajusi, että kaikki ei ole enää niin kuin ennen. Perhe pysyi yhdessä vaikean koettelemuksenkin jälkeen. Rakkaus oli kuitenkin se tekijä, joka piti heidät koossa. Rakkaus lapseen oli se suurin. Biologinen isä ei halunnut roolia lapsen elämään, sillä hänellä oli oma perhe.

Viime kesänä tämä perhe sai toisen lapsen ja 8v isoveli on onnellinen pikkusiskostaan, joka muistuttaa häntä kovasti. Pojan biologinen isä ei juuri pidä yhteyttä perheeseen, muuta kuin työasioissa ja isä, joka on pojan ainut ja oikea siä pitää häntä edelleen omanaan ja rakastaa kaikesta huolimatta, eikä tämä tyttövauva ole sitä suhdetta miksikään muuttanut. Hän vain oli katkera alkuun siitä, kun ei saanut kuulla totuutta heti. Tämä isä oli sitä mieltä, että salailu ja valheessa eläminen on pahempi asia kuin se, että tietää totuuden ja sopeutua siihen.

Tämä oli vain yksi tarina monista. Mutta totuus on se joka tulee ilmi kuitenkin. Tavalla tai toisella. Eikä tuollainen salaisuus taakka sydämellä ole kenelekkään helppo kannettava. Muistat sen joka hetki ja joka kerta kun lasta ajattelet, se tulee mieleen kuitenkin. Kerro totuus, sillä se helpottaa sinua ja lapsen oikeus tietää biologinen isänsä on jopa laissa. Tämä salaisuutta kantanut äiti eli vaikeita vuosia ja kärsi ajoittain masennuksesta, oli hermostunut, stressiherkkä ja kärsi paniikkikohtauksista. Tämä kaikki helpotti totuuden jälkeen ja hän voi paremmin kuin moniin vuosiin.

Voimia paljon sinulle ja onnellista odotusta. Jokainen elää elämänsä omalla tavallaan ja kantaa siitä vastuun. Elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Paljon jaksamista vielä kerran ja toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin :hug: