EHDOTTOMASTI "vanhana". Yli kolmekymppisenä.
Itse sain esikoiseni 19 vuotiaana ja olin silloin olevinani NIIN aikuista. Nyt kun 14 vuotta jälkeenpäin ajattelen, huomaan, miten kakara sitä tuolloin oli.
Nyt mä olen edelleen kovassa menojalan vipatuksessa ja oma teini menee pian samalla lailla ja vihjailee ärsyttävästi, että meeks vetään pääs täyteen tmv...
Parempi olisi, että olisin saanut lapset kolmikymppisenä tai yli...Nyt tuntuu, että en osaa olla tuon esiteinin kanssa,,,olen jollain tapaa liian samanlainen sen kanssa vielä, ei osaa oikein olla auktoriteetti, kun olen vasta se vähän yli kolmekymppinen ja oma lapsi potee pian murrosikää...Vaikea selittää, mutta koen, että olen parempi auktoriteetti lapsille, jotka olen saanut "vanhana",,,en jotenkin osaa olla tuon esikoisen kanssa. Halata, tuntea "omaksi", on niin pian kasvanut sen verran aikuiseksi, että vieraannuttu on jotenkin :ashamed:
Yllättävän monelle (EI KAIKILLE ) tulee nuorena lapset saatuaan ja elettyään "vain kotona" monta vuotta, se menovaihe sitten kolmikymppisenä. Näin minulle kävi ja olen tosi usein surkutellut, että olisi kannattanut elää se nuoruus ensin pois ennen kuin alkoi kotia leikkimään...:/