A
arrrgh
Vieras
Niin kauhealta kuin otsikko saattaa kuulostaakin, se on totisinta totta. Jouduin kummiksi serkkuni lapselle. Nimenomaan jouduin, en olisi halunnut, mutta mummoni mielestä kyseisestä kunniasta ei voi kieltäytyäkään. En ole koskaan ollut missään tekemisissä serkkuni kanssa, mutta mummoni on minulle läheinen, enkä halunnut loukata häntä tai aiheuttaa sukuumme yhtään enempää draamaa.
Ja totisesti, sukumme tapahtumista saisi aikaiseksi vaikka minkälaiset tosi-tv-sarjan, ja kaiken pahan alku ja juuri on ollut juurikin kyseisen serkkuni perhe. Itseäni ei kiinnostaisi olla missään tekemisissä koko porukan kanssa ja nyt olen sekaantunut pahemman kerran siihen touhuun. Koko kummihomma tuntuu oudolta, olenhan nähnyt lapsen isänkin tasan kerran, ristiäisissä. Serkkuanikaan en sen paremmin tunne, mutta nyt tulee viestiä ja puhelua jokaikinen päivä. Minua tollanen pommittaminen vain ahdistaa. Milloin pitäisi ostaa lapselle kenkiä ja milloin juhlamekkoja. Olen opiskelija, eikä minulla ole varaa ostella mitään edes itselleni. Äitini sanoi, että mieti nyt kaksi kertaa ennen kuin ostat, kohta siellä on taas koko perhe käsi ojossa suuntaani. Ko serkku perheineen on tyhjentänyt jo mummoni ja muiden suvun vanhusten tilit. Tuntuu, että minua käytetään hyväksi ja koko kummipaska perustuu ostelulle. No, taidan olla pettymys kummina, kun olen ostanut tasan ne pakolliset joulu- ja synttärilahjat. Mielestäni kummiuden ydin on jossain ihan muualla kuin lahjomisessa, ja toisen kummilapseni kanssa olenkin erittäin läheinen. Tuntuu pahalta purkaa serkkuuni kohdistuvat kaunat pieneen viattomaan lapseen, mutta suoraan sanoen minua ei kiinnosta koko kummilapsi, hänen äitinsä tai koko perhe sen tarkemmin syitä erittelemättä. On outoa, että minulle täysin vieraat ihmiset vaativat minua osallistumaan perheensä elämään päivittäin. Suoraan sanoen vituttaa, että menin kummiksi lupautumaan, kun ei tästä aiheudu kuin ahdistusta.
Ja totisesti, sukumme tapahtumista saisi aikaiseksi vaikka minkälaiset tosi-tv-sarjan, ja kaiken pahan alku ja juuri on ollut juurikin kyseisen serkkuni perhe. Itseäni ei kiinnostaisi olla missään tekemisissä koko porukan kanssa ja nyt olen sekaantunut pahemman kerran siihen touhuun. Koko kummihomma tuntuu oudolta, olenhan nähnyt lapsen isänkin tasan kerran, ristiäisissä. Serkkuanikaan en sen paremmin tunne, mutta nyt tulee viestiä ja puhelua jokaikinen päivä. Minua tollanen pommittaminen vain ahdistaa. Milloin pitäisi ostaa lapselle kenkiä ja milloin juhlamekkoja. Olen opiskelija, eikä minulla ole varaa ostella mitään edes itselleni. Äitini sanoi, että mieti nyt kaksi kertaa ennen kuin ostat, kohta siellä on taas koko perhe käsi ojossa suuntaani. Ko serkku perheineen on tyhjentänyt jo mummoni ja muiden suvun vanhusten tilit. Tuntuu, että minua käytetään hyväksi ja koko kummipaska perustuu ostelulle. No, taidan olla pettymys kummina, kun olen ostanut tasan ne pakolliset joulu- ja synttärilahjat. Mielestäni kummiuden ydin on jossain ihan muualla kuin lahjomisessa, ja toisen kummilapseni kanssa olenkin erittäin läheinen. Tuntuu pahalta purkaa serkkuuni kohdistuvat kaunat pieneen viattomaan lapseen, mutta suoraan sanoen minua ei kiinnosta koko kummilapsi, hänen äitinsä tai koko perhe sen tarkemmin syitä erittelemättä. On outoa, että minulle täysin vieraat ihmiset vaativat minua osallistumaan perheensä elämään päivittäin. Suoraan sanoen vituttaa, että menin kummiksi lupautumaan, kun ei tästä aiheudu kuin ahdistusta.
