L
"Leija"
Vieras
Minulla ja mummollani ollut muuten ihan ok välit mutta piikittelee ja arvostelee minua todella ilkeästi ja tästä syystä en kamalasti ylimääräistä soittele tai käy ylipäätään siellä. On jäänyt jo siltä ajalta mieleen kun olin lapsi monta tilannetta kun mummoni arvosteli harrastuksiani, ulkonäköäni yms. todella ilkeästi ja sain pidätellä itkua kun en kehdannut itkeä. Toki juhlissa yms. tilanteissa nähdään ja esim. muutama vuosi sitten kun mummoni jalka oli murtunut kävin kaupassa ja hoitamassa kotitöitä, tein ruokaa enemmän ja vein hänelle pakadtimeen annoksia ettei tarvinnut kuin lämmittää jne. Huomaan, että muihin lapsenlapsiin ainakin näin ulkopuolisena katsottuna hänellä on todella lämpimät välit ovat paljon muuten vaan tekemisissä, halaavat kun näkevät jne.
Minulla on nyt 7 kk ikäinen vauva ja vauvan syntymän jälkeen tilanne muuttui täysin. Kyselee kuulumisia, kutsuu kylään muuten vaan ja puhetyylikin on paljon ystävällisempi. Meille ei ollut itsestään selvyys, että lapsen saisimme vaan jouduimme käymään lapsettomuustutkimukset ja hoidot pidemmän kaavan mukaan. Erityisesti minua loukkasi kun mummoni oli saanut kuulla syntymäpäivillään, että serkkuni saa toisen lapsen hehkutti hän kuinka ihanaa se on ja kyynelehti onnesta sitten sanoi minulle tuimasti "on se kumma kun sinä et tajua niitä lapsia hankkia ajoissa", tuolloin olin menossa kahdenpäivän päästä endometrioosileikkaukseen ja aihe oli muutenkin arka vielä silloin. Toisaalta oma syyni kun en ollut näistä asioista mummolleni puhunut mutta eipä hän ollut aikaisemmin asiasta kysynytkään ja aihe oli itselle niin kipeä etten ollut puhunut siitä kuin muutamalle läheisemmälle ystävälle. Se oli yksi tilanne joka sai minut taas jotenkin välttelemään mummoni seuraa.
Nyt tosiaan hämmentää miten lapsen syntymä voi vaikuttaa noin paljon hänen suhtautumiseeni minuun. Käytös on muuttunut täysin eikä ole kertaakaan lapsen syntymän jälkeen piikitellyt tai kommentoinut rumasti ulkomäköäni tai tekemisiäni.
Minulla on nyt 7 kk ikäinen vauva ja vauvan syntymän jälkeen tilanne muuttui täysin. Kyselee kuulumisia, kutsuu kylään muuten vaan ja puhetyylikin on paljon ystävällisempi. Meille ei ollut itsestään selvyys, että lapsen saisimme vaan jouduimme käymään lapsettomuustutkimukset ja hoidot pidemmän kaavan mukaan. Erityisesti minua loukkasi kun mummoni oli saanut kuulla syntymäpäivillään, että serkkuni saa toisen lapsen hehkutti hän kuinka ihanaa se on ja kyynelehti onnesta sitten sanoi minulle tuimasti "on se kumma kun sinä et tajua niitä lapsia hankkia ajoissa", tuolloin olin menossa kahdenpäivän päästä endometrioosileikkaukseen ja aihe oli muutenkin arka vielä silloin. Toisaalta oma syyni kun en ollut näistä asioista mummolleni puhunut mutta eipä hän ollut aikaisemmin asiasta kysynytkään ja aihe oli itselle niin kipeä etten ollut puhunut siitä kuin muutamalle läheisemmälle ystävälle. Se oli yksi tilanne joka sai minut taas jotenkin välttelemään mummoni seuraa.
Nyt tosiaan hämmentää miten lapsen syntymä voi vaikuttaa noin paljon hänen suhtautumiseeni minuun. Käytös on muuttunut täysin eikä ole kertaakaan lapsen syntymän jälkeen piikitellyt tai kommentoinut rumasti ulkomäköäni tai tekemisiäni.