Kummastuttaa vanhempien toiminta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Asuvat n 60 km:n päästä meistä. Kun taas sisko asuu toisella puolen Suomea (sinne n 700 km) . Ja kuitenkin ovat siskollani useammin lapsia hoitamassa kuin meillä. Ei tosin montaa kertaa vuodessa. Mutta meillä ei edes sitä paria kertaa.
Tuntuu että ylpeänä puhuvat että kun siskolla on sellanen ja sellanen meno niin menevät sitten hoitamaan lapsia. Ite jos yritän puhua että tarvittais lapsenvahtia niin on töiden kanssa kiirettä ja rankkaa eikä mitenkään jakseta. En kyllä kovin monesti edes kysy ehkä just tuon kerran pari vuodessa. Eniten kyllä harmittaa että eivät käy edes kylässä. Viimeksi ovat käyneet tammikuussa pojan synttäreillä ja sekin oli että sanoin että nyt on pakko tulla kun poika leiponu kakut ym.
JOs ollaan sinne päin menossa niin tuntuu että isällä on aina työt niin ettei jaksais. Ei käydä kuin parin kk välein jos sillonkaan. Sitte varsinki äiti ihan mielissään jos meen yksin käymään. Mutta tosi harvoin pääsen yksin mihinkään.

Heidänpä on elämä mutta harmittaa lasten puolesta. Sitte kertovat että kävivät serkkujen kans siellä ja siellä ja tekivät sitä ja tätä.
Mutta kait se on hienompaa mennä isoon kaupunkiin lapsia hoitaan kuin tänne maaseudun syrjäkylälle.
 
ei se oo kumma juttu,aina on ollut ja on niitä lellikkejä vanhemmilla. mun lapsi on nähnyt viimeksi mummonsa 10v sitten,oli silloin alle vuoden ikäinen. serkut ulkomailla näkee taas mummonsa joka toinen kuukausi=). sitten tulee kyläilyn jälkeen vali-vali viestejä minulle että kyllä oli taas kallis reissu että meille taas ei pääse kylään... nyt jo naurattaa. meillä naapurissa ihana varamummo,käydään siellä=)
 
Samanlaista se on meilläkin. Molempien sukujen kanssa. Hyvissä väleissä ollaan silti. Kai ne pitää itsestään selvänä, että minä osaan ja jaksan, muut ovat niitä jotka apua tarvitsevat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Samanlaista se on meilläkin. Molempien sukujen kanssa. Hyvissä väleissä ollaan silti. Kai ne pitää itsestään selvänä, että minä osaan ja jaksan, muut ovat niitä jotka apua tarvitsevat.

Meillä se oon minä joka en jaksa. Siskolla taas menee paremmin vaikka vanhempien mielestä sillä on niin rankkaa. Mutta kait en osaa sit sanoa tarpeeksi suoraan.

Sen muistan että äiti oli pari kertaa mulla apuna kun oli tosi rankka kevät muutama vuosi sitten. Hyppäsin sairaalassa monenlaisissa tutkimuksissa.
 
Jos lohduttaa niin ei ne lapset välttämättä osaa niin niitä isovanhempia kaivata. Minulla ei käytännössä ole ollut, koska toiset kuolivat kun olin hyvin pieni. Toinen mummo kyläili lähinnä kauimmaisena asuvan lapsensa luona ja toinen paappa viiletti ympäri suomen maata muuten vain ja en siis heitä oikeastaan koskaan nähnyt. Enkä minä koskaan heitä kaivannut tai ole ajatellut, että puuttuu jotain. Tosin kukaan ei ole myöskään voivotellut, kun eivät käy tai hehkuttaneet, jos ovat olleet tulossa tms.

Ainut vika omasta isovanhemmattomuudesta on ollut se, etten sitten osaakaan käsitellä miehen isovanhempia =)) He nyt sattuvat vain olemaan sukulaisia, eikä mitään jalustalle laitettuja vanhuksia
 
Meilläkin isovanhemmat asuvat n. 70 km:n päässä , eivät tule käymään kun bensa maksaa !

Lasten kanssa käymme harrastusten takia ko.kaupungissa useita kertoja viikossa , joten otamme aina ukin kyydissä meille. Nytkin ukki uusii seinän laudoitusta ( ukki lähes 80v) ja
pojan tyttö ( lähes 10v ) maalaa perässä. Ihanaa ... ja varmasti tyttömme muistaa tuon pitkän aikaa .....

Mutta mummi jää monesta paitsi , ja se on vain meidän kestettävä vaikka se pahalta tuntuu. Se on hänen oma valintansa .....

Retkille on rahaa , vaikka esim. päivän reissu 100 euroa on mielestäni hintava .....
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiki:
Jos lohduttaa niin ei ne lapset välttämättä osaa niin niitä isovanhempia kaivata. Minulla ei käytännössä ole ollut, koska toiset kuolivat kun olin hyvin pieni. Toinen mummo kyläili lähinnä kauimmaisena asuvan lapsensa luona ja toinen paappa viiletti ympäri suomen maata muuten vain ja en siis heitä oikeastaan koskaan nähnyt. Enkä minä koskaan heitä kaivannut tai ole ajatellut, että puuttuu jotain. Tosin kukaan ei ole myöskään voivotellut, kun eivät käy tai hehkuttaneet, jos ovat olleet tulossa tms.

Ainut vika omasta isovanhemmattomuudesta on ollut se, etten sitten osaakaan käsitellä miehen isovanhempia =)) He nyt sattuvat vain olemaan sukulaisia, eikä mitään jalustalle laitettuja vanhuksia

Kyllä nuo meidän lapset siis näkevät noita mun vanhempia aina välillä kun käydään siellä. Eli ei ihan kokonaan ole pois elämästä. Ja äiti ostaa tosi paljon vaatteita meidän lapsille kun sen harrastus on kiertää kirpputoreja.
Veljen ja siskon perheisiin ei juuri osta kun niille ei kelpaa kuin tietynlaiset vaatteet. Ite taas oon kiitollinen kaikesta mitä saadaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isovanhemmat:
Meilläkin isovanhemmat asuvat n. 70 km:n päässä , eivät tule käymään kun bensa maksaa !

Lasten kanssa käymme harrastusten takia ko.kaupungissa useita kertoja viikossa , joten otamme aina ukin kyydissä meille. Nytkin ukki uusii seinän laudoitusta ( ukki lähes 80v) ja
pojan tyttö ( lähes 10v ) maalaa perässä. Ihanaa ... ja varmasti tyttömme muistaa tuon pitkän aikaa .....

Mutta mummi jää monesta paitsi , ja se on vain meidän kestettävä vaikka se pahalta tuntuu. Se on hänen oma valintansa .....

Retkille on rahaa , vaikka esim. päivän reissu 100 euroa on mielestäni hintava .....

Tästä tuli mieleen se kun sanoin isälle että haluan sen mukaan joku päivä meidän uudelle mökkitontille. Isän kommentti oli että miksi. Tuli vaan olo että ei sitte.
Omasta mielestä siis tuo tontti sen tyylinen paikka mistä isä ehkä tykkäis. Äitiä en ajatellu viedä ennenku mökki on pystyssä sitte joskus viidentoista vuoden päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ööö:
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
ei se oo kumma juttu,aina on ollut ja on niitä lellikkejä vanhemmilla.

Mun perheessä on neljä lasta ja yksikään ei ole lellikki.

Tarkoitan siis, että mulla on kolme sisarusta.

no lellikki on se jota vanhemmat auttaa aina=)

Mutta mun vanhemmat auttavat kaikkia. Usein oma-alotteisesti, mutta siinä vaiheessa, kun pyydetään, auttavat varmasti parhaansa mukaan.
 
Mun anoppi menee mieluummin 400 kilsan päähän vahtimaan tyttärensä lapsia viikoksi kun lähtevät miehensä kanssa milloin minnekkin reissuun.Meidän lapsia ei ota edes yökylään kun ei jaksa. Asutaan kylän toisella puolella anopista.Apuaan ei koskaan tarjoa ja väittää että tahtoo olla lastemme kanssa, mutta ei mekään niin sokeita olla etteikö tajuta että ei halua hoitaa meidän lapsia. Silloin kun katsoo lapsia,kuopus laitetaan aina ruokatuoliin vöihin kiinni ja lastenohjelmat pauhaamaan tai pinnasänkyyn ettei liiku minnekkään ettei tarvi perässä kulkea ja isompi laitetaan nokka kiinni telkkariin ja tapitetaan lastenohjelmia tuntitolkulla ja syötetään pullaa tai makaronia. Lisäksi lässyttää lapsille eikä pidä mitään kuria, nauraa vaan jos vanhempi lyö nuorempaa. Mutta hyvin emännällä riittää tarmoa puuttua minun ja miehen välisiin asioihin ja terrorisoi puhelimellaan soittelemalla noin 10-20 krt/vrk eikä koskaan ole mitään oikeaa asiaa.
Huh, alkaa taas pinna kiristyyn ku ajattelee koko akkaa :(
 
Nuorimmainen täytti viikko sitten 3v. Äiti soitti ja kysyi millon pääsen tuon pienimmän kanssa käymään. Isommat ei päässeet äitienpäivänäkään kun olivat sen verran kovassa flunssassa. Koitappa sitte sanoa et me kyllä tultais kaikki käymään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Asuvat n 60 km:n päästä meistä. Kun taas sisko asuu toisella puolen Suomea (sinne n 700 km) . Ja kuitenkin ovat siskollani useammin lapsia hoitamassa kuin meillä. Ei tosin montaa kertaa vuodessa. Mutta meillä ei edes sitä paria kertaa.
Tuntuu että ylpeänä puhuvat että kun siskolla on sellanen ja sellanen meno niin menevät sitten hoitamaan lapsia. Ite jos yritän puhua että tarvittais lapsenvahtia niin on töiden kanssa kiirettä ja rankkaa eikä mitenkään jakseta. En kyllä kovin monesti edes kysy ehkä just tuon kerran pari vuodessa. Eniten kyllä harmittaa että eivät käy edes kylässä. Viimeksi ovat käyneet tammikuussa pojan synttäreillä ja sekin oli että sanoin että nyt on pakko tulla kun poika leiponu kakut ym.
JOs ollaan sinne päin menossa niin tuntuu että isällä on aina työt niin ettei jaksais. Ei käydä kuin parin kk välein jos sillonkaan. Sitte varsinki äiti ihan mielissään jos meen yksin käymään. Mutta tosi harvoin pääsen yksin mihinkään.

Heidänpä on elämä mutta harmittaa lasten puolesta. Sitte kertovat että kävivät serkkujen kans siellä ja siellä ja tekivät sitä ja tätä.
Mutta kait se on hienompaa mennä isoon kaupunkiin lapsia hoitaan kuin tänne maaseudun syrjäkylälle.

Jos teillä on kamalammat kakarat kuin siskolla?
 

Yhteistyössä