Pääsenhän minä vähällä kun en turhaa nipota joka asiasta, ei se elämä siitä autuaammaksi muutu vaikka kuinka koti kiiltäisi, päinvastoin.
Ei meillä petatakaan sänkyjä joka päivä, peitto vaan suoraksi kun sängystä nousee. Miksi petata sen enempää, ketä se hyödyttää.
Ruokapöydän ja tiskipöydän murut pyyhkäisen tiskin yhteydessä, siihen menee n. 1 min.
Tuulikaapin lattialla saa olla vähän hiekkaa ja ukko saa pitää vaatteitaan missä haluaa, niin minäkin teen;-)
Pyykkiä pestään 3 - 5 koneellista viikossa eli 30 - 50 min menee aikaa siihen korkeintaan. Silitän vain ihan välttämättömät: verhot, paidat, pöytäliinat. Ei tarvitse edes joka kk silittää...
Kaupassa käyn töistä tullessa n. 3 kertaa viikossa, siihen menee kaikkinensa n. 30 min.
Pihatöihin menee max 1 h/ vko, mies hoitaa koirien ruokkimisen. Mut ne koirat onkin ihan vain iloksi ja ...:n kauhuksi voin kertoa että koiratkin saavat olla sisällä ja ne ne vasta sotkeekin
Kaikenkaikkiaan meillä eletään, ei meidän koti ole mikään edustuskoti, jota puunataan vieraita varten. Kodissa ratkaisee sen tunnelma, meillä se on lämmin... kyllä se eläminen saa näkyä.
Minä muuten pystyisin aivan hyvin maksamaan kaikki taloutemme menot ja jäisi rahaa säästöönkin.
Ja mitä mies tekee? Hän tekee kaikkea muuta näitä miesten töitä, toki laittaa ruokaa joskus, saattaa erehtyä tiskaamaankin joskus. Mutta en minä häntä työntekijäksi ottanut, vaan siksi että rakastan häntä. Mitä minä tekisin miehellä joka pesee pyykkiä ja siivoaa jos meillä ei olisi rakkautta, kumppanuutta, henkistä tasa-arvoa, seksiä? Kukapa haluaisi kumppanikseen pikku kotiapulaisen, minä ainakin haluan MIEHEN; sellaisen joka osaa rakentaa talon omin käsin, osaa korjata autot ja muut koneet, joka osaa itse metsästää ruoan luonnosta ja laittaa sen pöytään asti jne. Ehdottomasti miehen pitää kohdella minua tasavertaisena kumppanina.
PS:Minun äitini opetti aikanaan että laiska se on joka töitänsä laskee. Minä en laske, en omiani enkä mieheni.