Lisää aamuyön yksinäisiä pohdintoja. Periaatteeni kun on työstää yksin ajatuksiani siihen aikaan kuin oikeasti pitäisi nukkua.... ja toivoa että uni tulee ja joskus sitten aika uskomattomia unia... Mutta nyt ei unista vaan ajatuksista.
katsoinkohan eilen jotakin avaruusjuttua telkkarista vai mistä sitten yölläkin ajatukset lähti radalle siitä mikä on ihmisen tietämyksen ja kaiken uuden oppimisen raja. Mihin se johtaakaan. Ja tuleeko jossakin se raja vastaan ja miten se tulee vai pystyykö ihminen oppimaan ja oppimaan kaikkea uutta "ikuisesti".
ja mieleen tuli Baabelin torni raamatusta (ken siihen uskoo ken ei, mutta ihan vaan ajatuksena kuitenkin). se miten ihmiset alkoi yhdessä rakentaa tornia joka ulottuisi taivaaseen asti. Sitten jumala sekoitti ihmisten kielet ja niin he eivät pystyneet puhumaan keskenään ja jatkamaan hurjaa suunnitelmaansa.
Siis onko tuo kaikki sodat ja erimielisyydet yksi "luonnollinen" luojan tai luonnon luoma este ja hidaste sille, että ihminen ei pyrikään yhdessä "liian pitkälle". Vaikka nyt intialaisetkin kuun kiertoradalle raketin lähetti, niin kuitenkin kiina ja jenkit vaikka ei yhdessä marsiin tai venukseen pyri vaan nuo suurvallat yksin kuitenkin kun yksin kunnian haluavat.
Miten pitkälle tieteen ja teknisten taitojen pitää ja "sallitaan" edetä, jos joku korkeampi voima ohjaa tätä kaikkea vai ohjaako ja onko kaikki vain sattumaa ja tuleeko maailmanloppu kun tulee. Pystytäänkö ihan vaan tietämyksen kehityksen jarruttamisella (saastuttamisen vähentämisen lisäksi) hidastamaan maailman loppua. Vai onko se vain normaalia kiertokulkua että maailman lukemattomilla planeetoilla joku elämänmuoto kehittyy huippuunsa ja sitten tuhoutuu ja samaan aikaan vaikka jossakin miljoonien valovuosien päässä joku toinen kehittyy jne.
anteeksi sekava teksti aamulla vähän väsyneenä. olisi pitänyt yöllä kirjata ne selkeät ajatukset ylös
Mutta jos jollakin muullakin jotakin ajatuksia. Voin lueskella niitä työpäivän jälkeen (toivottavasti tänään normaalia lyhemmän päivän, jotta ei tuota omaa tietämystä ja taitamusta liikaa kehittäisi tänään eteenpäin =) )
katsoinkohan eilen jotakin avaruusjuttua telkkarista vai mistä sitten yölläkin ajatukset lähti radalle siitä mikä on ihmisen tietämyksen ja kaiken uuden oppimisen raja. Mihin se johtaakaan. Ja tuleeko jossakin se raja vastaan ja miten se tulee vai pystyykö ihminen oppimaan ja oppimaan kaikkea uutta "ikuisesti".
ja mieleen tuli Baabelin torni raamatusta (ken siihen uskoo ken ei, mutta ihan vaan ajatuksena kuitenkin). se miten ihmiset alkoi yhdessä rakentaa tornia joka ulottuisi taivaaseen asti. Sitten jumala sekoitti ihmisten kielet ja niin he eivät pystyneet puhumaan keskenään ja jatkamaan hurjaa suunnitelmaansa.
Siis onko tuo kaikki sodat ja erimielisyydet yksi "luonnollinen" luojan tai luonnon luoma este ja hidaste sille, että ihminen ei pyrikään yhdessä "liian pitkälle". Vaikka nyt intialaisetkin kuun kiertoradalle raketin lähetti, niin kuitenkin kiina ja jenkit vaikka ei yhdessä marsiin tai venukseen pyri vaan nuo suurvallat yksin kuitenkin kun yksin kunnian haluavat.
Miten pitkälle tieteen ja teknisten taitojen pitää ja "sallitaan" edetä, jos joku korkeampi voima ohjaa tätä kaikkea vai ohjaako ja onko kaikki vain sattumaa ja tuleeko maailmanloppu kun tulee. Pystytäänkö ihan vaan tietämyksen kehityksen jarruttamisella (saastuttamisen vähentämisen lisäksi) hidastamaan maailman loppua. Vai onko se vain normaalia kiertokulkua että maailman lukemattomilla planeetoilla joku elämänmuoto kehittyy huippuunsa ja sitten tuhoutuu ja samaan aikaan vaikka jossakin miljoonien valovuosien päässä joku toinen kehittyy jne.
anteeksi sekava teksti aamulla vähän väsyneenä. olisi pitänyt yöllä kirjata ne selkeät ajatukset ylös
Mutta jos jollakin muullakin jotakin ajatuksia. Voin lueskella niitä työpäivän jälkeen (toivottavasti tänään normaalia lyhemmän päivän, jotta ei tuota omaa tietämystä ja taitamusta liikaa kehittäisi tänään eteenpäin =) )
