Josie
Mä, koska olen niin ahdasmielinen, että sitten kun nykyinen suhteeni menee karille, niin mahdottominkaan miehenpuoli ei huolis mua.
Kuka muu ei ottaisi sellaista miestä, jolla on ennestään lapsia toisen naisen kanssa???
- Viestiketjun aloittaja StarSisu
- Ensimmäinen viesti
Huoh
No ottaisin kyllä aika helevetin mieluusti, jos olis muuten hieno mies, joka hoitaa ystävä- ja sukulaisuussuhteensa kunnialla, tekee kunnolla työnsä, arvostaa naistaan, ei pelaa, ryyppää eikä petä... And the list goes on...
Non compos mentis
Oh, please!Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Mä haluaisin nähdä maailman, jossa edustan tyypillistä yhtään mitään! Mun muut kriteerit ovat mm. äo 160+ jne.
superi
en mä alkais valikoimaan tolla kriteerillä. mulla itellä on poika ja oli vaan plussaa että nykyisellä on myös lapsi entuudestaan, tietää vähän mihin oli päätään työntämässä kun meidän matkaan lähti.
...
Sitten olet täysin väärässä...Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:Oh, please!
...ketjussa.
no
ottaisin tietysti, mutta jotakin rajaa lastenkin määrässä tulisi olla. Elaritkin vaikuttavat perheen pärjäämiseen jos niitä kovasti joutuu maksaan niin eipä olis kiva.
En ottaisi. Enkä usko, että jos nyt eroaisin miehestäni jostain syystä (voin ajatella vain vaihtoehtoa, et mieheni kuolisi ja sen takia siis erottaisiin), ottaisin ylipäätään ketään miestä. Ehkä sitten, kun lapset ovat isoja, jo omillaan toimeentulevia, voisin ehkä luoda uuden parisuhteen, mutta en muuten.
No, ei se ihan mahdottomuus ole, mutta pitkään sitä saisi harkita ja punnita. Eikä siis sen takia että ajatus miehen lapsista häiritsisi, kokisin mustasukkaisuutta tai en vaan sietäisi "vieraita" lapsia kotonani.
Syynä on se että asettaisin itselleni aika kovat tavoitteet tuossa tilanteessa. Minun pitäisi itse parisuhteen toimimisen (mikä sekään ei ole aina itsestäänselvyys) lisäksi pystyä moneen muuhun asiaan. minun pitäisi pystyä oikeasti hyväksymään nuo lapset -ehkä vastaanhangoittelevatkin- osaksi omaa perhettäni. Jos ei nyt rakastamaan heitä kuin omiani niin kuitenkin välittämään ja pitämään heistä todella, luomaan heihin lämpimät suhteet ja löytämään oma paikkani heidän elämässään. Pystyä luomaan vähintään toimiva suhde heidän äitiinsä ja löytää ja hyväksyä oma roolini myös suhteessa häneen ja lapsiin.
Lisäksi pitäisi löytyä sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä niissä vaikeissa tilanteissa, oikeudenmukaisuutta lapsia kohtaan kun heillä ona useampia koteja. Lisäksi on taloudelliset kiemurat noissa uusperheasioissa, sillä henk.koht kokisin todella vaikeaksi tilanteen jossa osa perheemme lapsista omaisi eri elintason kuin muut jne.
Eli juu, vaikeaksi menisi. Samasta syystä tuntuisi vaikealta ajatella uusperheen perustamista siinäkään tilanteessa että olisin itse eronnut miehestäni ja lasten isästä. :/
Syynä on se että asettaisin itselleni aika kovat tavoitteet tuossa tilanteessa. Minun pitäisi itse parisuhteen toimimisen (mikä sekään ei ole aina itsestäänselvyys) lisäksi pystyä moneen muuhun asiaan. minun pitäisi pystyä oikeasti hyväksymään nuo lapset -ehkä vastaanhangoittelevatkin- osaksi omaa perhettäni. Jos ei nyt rakastamaan heitä kuin omiani niin kuitenkin välittämään ja pitämään heistä todella, luomaan heihin lämpimät suhteet ja löytämään oma paikkani heidän elämässään. Pystyä luomaan vähintään toimiva suhde heidän äitiinsä ja löytää ja hyväksyä oma roolini myös suhteessa häneen ja lapsiin.
Lisäksi pitäisi löytyä sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä niissä vaikeissa tilanteissa, oikeudenmukaisuutta lapsia kohtaan kun heillä ona useampia koteja. Lisäksi on taloudelliset kiemurat noissa uusperheasioissa, sillä henk.koht kokisin todella vaikeaksi tilanteen jossa osa perheemme lapsista omaisi eri elintason kuin muut jne.
Eli juu, vaikeaksi menisi. Samasta syystä tuntuisi vaikealta ajatella uusperheen perustamista siinäkään tilanteessa että olisin itse eronnut miehestäni ja lasten isästä. :/
Juup. Kuitenkaan en halua ottaa turhaan riskejä joissa lapset (omani ja/tai puolison) joutuvat kärsimään valinnoistani. Enkä toisaalta usko myöskään siihen että tällä pallolla on olemassa vain yksi ainoa, minua varten tarkoitettu ihminen. Elikkä jos tuo lapsikysymys tuntuisi tuollaisenaan liian vaikealta niin ehkä jostain löytyisi myös joku lapseton mies...Alkuperäinen kirjoittaja Becka:
Mutta tosissaan helppo näitä on tässä miettiä. Sittenhän sitä vasta toimintansa tietää jos tilanne sattuu tosissaan iskemään päälle.
100% varma
Jos sillä oikealla on lapsia, ne eivät ole este. Koettu on. Jos miehen lapset ovat olevinaan este niin taatusti se mieskään ei ole se oikea.
bdt
Jos nyt tapaisin sellaisen miehen niin olisin ehkä hieman pahoillani ettei hänellä olisi lapsia koska itse en enää lapsia halua. Joten siinä mielessä saisi olla . Mutta kolikon toinen puoli on se että mitään uusperhettä en alkaisi pyörittää.
Jos ero tulisi niin uuden miehen kohdalla olisinkin jo sen ikäinen että omat lapset alkaisivat olla täysi-ikäisiä. Ja kun minulla ei ole koskaan ollut tapana mitään pojankloppeja deittailla niin mahdollisella uudella miehellä saisi olla jo nuoria aikuisia lapsinaan. Niin olisi mukavampi kaikille.
Ah, melkein innostuin ajatuksesta. Niin kuin keväällä autokaupassa
Jos ero tulisi niin uuden miehen kohdalla olisinkin jo sen ikäinen että omat lapset alkaisivat olla täysi-ikäisiä. Ja kun minulla ei ole koskaan ollut tapana mitään pojankloppeja deittailla niin mahdollisella uudella miehellä saisi olla jo nuoria aikuisia lapsinaan. Niin olisi mukavampi kaikille.
Ah, melkein innostuin ajatuksesta. Niin kuin keväällä autokaupassa
En haluaisi miestä jolla on lapsia, mutta jos ihan tosissaan rakastuisin, niin pakko kai se ois :xmas: