Josie
Mä, koska olen niin ahdasmielinen, että sitten kun nykyinen suhteeni menee karille, niin mahdottominkaan miehenpuoli ei huolis mua.
Oh, please! Mä haluaisin nähdä maailman, jossa edustan tyypillistä yhtään mitään! Mun muut kriteerit ovat mm. äo 160+ jne.Alkuperäinen kirjoittaja ...:Tyypillinen palstamamma?Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:Minä! Paitsi jos ne mainitut lapset ovat jo täysi-ikäisiä ja elävät omillaan. En myöskään suostu suhteeseen, jos mies haluaa lapsia. Eli lapseton ja lapsettomaksi jäävä ois mun miehen oltava. Plus 497652 muuta kriteeriä. Nimim. Miksi olen sinkku?
Sitten olet täysin väärässä...Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:Oh, please! Mä haluaisin nähdä maailman, jossa edustan tyypillistä yhtään mitään! Mun muut kriteerit ovat mm. äo 160+ jne.
Nyt puhutaan minusta!Alkuperäinen kirjoittaja Huoh:No ottaisin kyllä aika helevetin mieluusti, jos olis muuten hieno mies, joka hoitaa ystävä- ja sukulaisuussuhteensa kunnialla, tekee kunnolla työnsä, arvostaa naistaan, ei pelaa, ryyppää eikä petä... And the list goes on...
tavallaan olet kyllä oikeassa, mutta ei sitä elämää aina pelata varman päälle. Joskus pakko ottaa myös riskejä.Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:No, ei se ihan mahdottomuus ole, mutta pitkään sitä saisi harkita ja punnita. Eikä siis sen takia että ajatus miehen lapsista häiritsisi, kokisin mustasukkaisuutta tai en vaan sietäisi "vieraita" lapsia kotonani.
Syynä on se että asettaisin itselleni aika kovat tavoitteet tuossa tilanteessa. Minun pitäisi itse parisuhteen toimimisen (mikä sekään ei ole aina itsestäänselvyys) lisäksi pystyä moneen muuhun asiaan. minun pitäisi pystyä oikeasti hyväksymään nuo lapset -ehkä vastaanhangoittelevatkin- osaksi omaa perhettäni. Jos ei nyt rakastamaan heitä kuin omiani niin kuitenkin välittämään ja pitämään heistä todella, luomaan heihin lämpimät suhteet ja löytämään oma paikkani heidän elämässään. Pystyä luomaan vähintään toimiva suhde heidän äitiinsä ja löytää ja hyväksyä oma roolini myös suhteessa häneen ja lapsiin.
Lisäksi pitäisi löytyä sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä niissä vaikeissa tilanteissa, oikeudenmukaisuutta lapsia kohtaan kun heillä ona useampia koteja. Lisäksi on taloudelliset kiemurat noissa uusperheasioissa, sillä henk.koht kokisin todella vaikeaksi tilanteen jossa osa perheemme lapsista omaisi eri elintason kuin muut jne.
Eli juu, vaikeaksi menisi. Samasta syystä tuntuisi vaikealta ajatella uusperheen perustamista siinäkään tilanteessa että olisin itse eronnut miehestäni ja lasten isästä. :/
Juup. Kuitenkaan en halua ottaa turhaan riskejä joissa lapset (omani ja/tai puolison) joutuvat kärsimään valinnoistani. Enkä toisaalta usko myöskään siihen että tällä pallolla on olemassa vain yksi ainoa, minua varten tarkoitettu ihminen. Elikkä jos tuo lapsikysymys tuntuisi tuollaisenaan liian vaikealta niin ehkä jostain löytyisi myös joku lapseton mies...Alkuperäinen kirjoittaja Becka:tavallaan olet kyllä oikeassa, mutta ei sitä elämää aina pelata varman päälle. Joskus pakko ottaa myös riskejä.Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:No, ei se ihan mahdottomuus ole, mutta pitkään sitä saisi harkita ja punnita. Eikä siis sen takia että ajatus miehen lapsista häiritsisi, kokisin mustasukkaisuutta tai en vaan sietäisi "vieraita" lapsia kotonani.
Syynä on se että asettaisin itselleni aika kovat tavoitteet tuossa tilanteessa. Minun pitäisi itse parisuhteen toimimisen (mikä sekään ei ole aina itsestäänselvyys) lisäksi pystyä moneen muuhun asiaan. minun pitäisi pystyä oikeasti hyväksymään nuo lapset -ehkä vastaanhangoittelevatkin- osaksi omaa perhettäni. Jos ei nyt rakastamaan heitä kuin omiani niin kuitenkin välittämään ja pitämään heistä todella, luomaan heihin lämpimät suhteet ja löytämään oma paikkani heidän elämässään. Pystyä luomaan vähintään toimiva suhde heidän äitiinsä ja löytää ja hyväksyä oma roolini myös suhteessa häneen ja lapsiin.
Lisäksi pitäisi löytyä sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä niissä vaikeissa tilanteissa, oikeudenmukaisuutta lapsia kohtaan kun heillä ona useampia koteja. Lisäksi on taloudelliset kiemurat noissa uusperheasioissa, sillä henk.koht kokisin todella vaikeaksi tilanteen jossa osa perheemme lapsista omaisi eri elintason kuin muut jne.
Eli juu, vaikeaksi menisi. Samasta syystä tuntuisi vaikealta ajatella uusperheen perustamista siinäkään tilanteessa että olisin itse eronnut miehestäni ja lasten isästä. :/