Kuinkakohan yleistä on, että vanhempi EI rakasta kaikkia lapsiaan yhtä paljon...?

[vieras]

Aivan varmasti sellaisia vanhempiakin on, joille esim. yksi lapsi on muita rakkaampi tai tärkeämpi. Pelkään, etten tulevaisuudessa rakasta kaikkia lapsiani yhtä paljon. Enhän rakasta kaikkia sisaruksianikaan ihan saman verran..tai vanhempiani. Onko omat lapset ihan eri juttu? Kokemuksia

 

[Uskomaton aloitus]

Aivan varmasti sellaisia vanhempiakin on, joille esim. yksi lapsi on muita rakkaampi tai tärkeämpi. Pelkään, etten tulevaisuudessa rakasta kaikkia lapsiani yhtä paljon. Enhän rakasta kaikkia sisaruksianikaan ihan saman verran..tai vanhempiani. Onko omat lapset ihan eri juttu? Kokemuksia

onko sulla jo lapsia? Ja paljonko ikää, sulla?

 

[Lentokala]

Mulla on vain kaksi lasta, mutta täysin vilpittömästi voin sanoa että rakastan molempaa poikaa yhtä paljon.
Enkä vähiten siksi, että ovat niin erilaisia ja omantyyppisiä. Kumpikin oma ihana itsensä :heart:

 

[vieras]

omat vanhempani nimittäin.. ovat kaikilla soluillaan tehneet selväksi, etten ole mitään. Omakohtaisia kokemuksia ei onneksi ole. Jos olisi sellaisia tuntemuksia tullut, olisin hankkiutunut terapiaan pohtimaan asiaa. Oikeasti voi vaikuttaa syvästi lapsen tulevaisuuteen ja elämään tuollainen lähtökohta.

 

[vieras]

Rakastan mutta eritavalla.

 

[sommarcat]

vaikea sanoa vastausta...itsellä juuri se yksi lapsi, joten en tiedä. Toki kokemusteni mukaan kaikki tuntemani äidit rakastavat lapsiaan yhtä paljon. Toki oma anoppini sanoo, että esikoispojallaan on aina erilainen merkitys hänelle, mutta rakkauden määrää hän ei ole määritellyt.
Sitten tulee mieleen lapset, jotka ovat olleet lähellä kuolemaa tai sairastuneet vakavasti pienenä...Onko kenties sairaus lisännyt huolen määrää, mutta ei kuitenkaan vaikuttanut rakkauden määrään?

 

[vieras]

Tuotakin kuulee usein, että esikoinen on jollain tavalla erityinen. Onko esikko siis jotenkin rakkaampi tai tärkeämpi kuin muut?

 

[vieras]

esikoispojallaan on aina erilainen merkitys hänelle, mutta rakkauden määrää hän ei ole määritellyt.

Näin myös minulla.

 

[Huh mikä aloitus]

Mielestäni vanhempi, joka ei rakasta lapsiaan yhtä paljon, on terapian tarpeessa.

 

[vieras]

Tuotakin kuulee usein, että esikoinen on jollain tavalla erityinen. Onko esikko siis jotenkin rakkaampi tai tärkeämpi kuin muut?

Ei ole rakkaampi eikä tärkeämpi, eikä arvokkaampi kuin muut, mutta erityinen.

Ehkä esikoisen kautta on kaikki aluksi opittu ja murehdittu, esikoisen kohdalla on aina tämä huoli mukana ainakin omalla kohdallani on näin. Esikoisen kanssa kasvetaan joka vuosi, nuoremmat tulevat siihen ikään ajallaan. Kaikkea pelkää enemmän esikoisen kanssa, kun nuorempien kohdalla ei sellaisia tunteita niin paljoa ole.

 

[sommarcat]

Tuotakin kuulee usein, että esikoinen on jollain tavalla erityinen. Onko esikko siis jotenkin rakkaampi tai tärkeämpi kuin muut?

en usko, että esikoinen on sen tärkeämpi kuin muut. Esikoinen on se lapsi, jonka saatuaan on tullut äidiksi. Ja uskon, että sillä on suurin merkitys asiaan...
hmm...eli onko se äidiksi tulo se suuri merkitys vai se lapsi?

 

[vieras]

esikoispojallaan on aina erilainen merkitys hänelle, mutta rakkauden määrää hän ei ole määritellyt.

Näin myös minulla.

Jos yksi on erityinen niin kyllähän se lapsi on vanhemmilleen silloin jotakin "enemmän" kuin muut. Liittyi se sitten rakkauden määrään tai ei.

 

[vieras]

Tuotakin kuulee usein, että esikoinen on jollain tavalla erityinen. Onko esikko siis jotenkin rakkaampi tai tärkeämpi kuin muut?

Ei ole rakkaampi eikä tärkeämpi, eikä arvokkaampi kuin muut, mutta erityinen.

Ehkä esikoisen kautta on kaikki aluksi opittu ja murehdittu, esikoisen kohdalla on aina tämä huoli mukana ainakin omalla kohdallani on näin. Esikoisen kanssa kasvetaan joka vuosi, nuoremmat tulevat siihen ikään ajallaan. Kaikkea pelkää enemmän esikoisen kanssa, kun nuorempien kohdalla ei sellaisia tunteita niin paljoa ole.

Ja lisään sen, että siis nuorempien kanssa muistaa ne esikoisen kautta opitut asiat jo Vaikka lapset on erilaisia ja jokaisen kanssa tulee jotain uutta äidillekin...

 

[vieras]

Tuotakin kuulee usein, että esikoinen on jollain tavalla erityinen. Onko esikko siis jotenkin rakkaampi tai tärkeämpi kuin muut?

en usko, että esikoinen on sen tärkeämpi kuin muut. Esikoinen on se lapsi, jonka saatuaan on tullut äidiksi. Ja uskon, että sillä on suurin merkitys asiaan...
hmm...eli onko se äidiksi tulo se suuri merkitys vai se lapsi?

Näin minäkin sen ajattelisin. Eli se äidiksi tuleminen on se erityinen asia eikä niin, että esikoinen on jotenkin erityisessä asemassa muihin lapsiin nähden.

 

[vieras]

esikoispojallaan on aina erilainen merkitys hänelle, mutta rakkauden määrää hän ei ole määritellyt.

Näin myös minulla.

Jos yksi on erityinen niin kyllähän se lapsi on vanhemmilleen silloin jotakin "enemmän" kuin muut. Liittyi se sitten rakkauden määrään tai ei.

Ei ole. Enköhän itse sentään tiedä mitä tunnen, vaikken sitä sanoiksi voi pukea kuten haluaisin.

 

[...]

Mä tiedän montakin, kelle yks lapsista on se erityisempi. Et muiden kanssa ei tuu niin helposti juttuun tms. Kaikkia tietenkin rakastaa, mut vähän eri tavalla. Eikä ainakaan mun kaveripiiris oo erikoista, eikä kukaan hoitoa vailla sen takia.

 

[vieras]

Minä taas ajattelen niin, että kaikilla lapsilla on oma erityisasemansa. Onhan kuopuskin omalla tavallaan erityinen perheen nuorimpana ja viimeisenä lapsena.

 

[Ultramariini]

Rakkauden määrää lapsiini en voi mitata, siis siten, että voisin sanoa, että rakastaisin toista enemmän kuin toista. Mutta rakastan kaikkia kolmea lastani hiukan eritavalla.
Kullakin on oma erityinen asemansa sydämessäni.
Sen voin sanoa, että heidän rakastamisensa ei ole aina yhtä helppoa, sillä erityisesti yksi lapsistani osaa raapia sydämeni vereslihalle. Mutta en minä häntä silti vähempää rakasta. :heart:

 

[vieras]

esikoispojallaan on aina erilainen merkitys hänelle, mutta rakkauden määrää hän ei ole määritellyt.

Näin myös minulla.

Jos yksi on erityinen niin kyllähän se lapsi on vanhemmilleen silloin jotakin "enemmän" kuin muut. Liittyi se sitten rakkauden määrään tai ei.

Ei ole. Enköhän itse sentään tiedä mitä tunnen, vaikken sitä sanoiksi voi pukea kuten haluaisin.

Ja nuoremmilla lapsilla se on varmaan helpompaa osittain kaikki, koska heidän kohdalla osaan olla rennompi. Rakastan täysin yhtäpaljon mutta olen heidän kohdalla avarakatseisempi ja sallin enemmän, ymmärrän paljon enemmän. Se että esikoinen on erityinen, ei tarkota että on tärkein. Vaan sitä, että hänen kautta opin, nuorempien kohdalla jo osaan.

 

[vieras]

esikoispojallaan on aina erilainen merkitys hänelle, mutta rakkauden määrää hän ei ole määritellyt.

Näin myös minulla.

Jos yksi on erityinen niin kyllähän se lapsi on vanhemmilleen silloin jotakin "enemmän" kuin muut. Liittyi se sitten rakkauden määrään tai ei.

Ei ole. Enköhän itse sentään tiedä mitä tunnen, vaikken sitä sanoiksi voi pukea kuten haluaisin.

Lapsesta se voi tuntua pahalta, jos vanhemmat sanovat, että esikoinen on jotenkin erityinen tai että hänellä on erityinen asema. Harva vanhempi sitä kyllä varmaan muiden kuin esikoisen kuullen sanoo. Minullekin on muistaakseni lapsena sanottu, että olen esikoisena jollain tavalla erityinen.

 

[Ultramariini]

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510295620tuossa on ihana lastenkirja
aiheesta. Karhuvanhemmista, jotka rakastavat kolmea karhulastaan yhtä paljon, kutakin omalla tavallaan.

 

[Aurinkokunta]

Minä taas ajattelen niin, että kaikilla lapsilla on oma erityisasemansa. Onhan kuopuskin omalla tavallaan erityinen perheen nuorimpana ja viimeisenä lapsena.

Näin minustakin.
Ja koska jokainen lapsi on kuitenkin oma itsensä, oma persoonansa ja oman luonteisensa, niin kyllä heitä jokaista voi tavallaan rakastaa "eri tavalla" - vaikkakin silti yhtä paljon jokaista.

 

[Aurinkokunta]

Lapsesta se voi tuntua pahalta, jos vanhemmat sanovat, että esikoinen on jotenkin erityinen tai että hänellä on erityinen asema. Harva vanhempi sitä kyllä varmaan muiden kuin esikoisen kuullen sanoo. Minullekin on muistaakseni lapsena sanottu, että olen esikoisena jollain tavalla erityinen.

Mie ainakin pyrin jokaiselle lapselle kertomaan ja selittämään säännöllisesti, miksi juuri hän on erityinen omalla tavallaan.
Mitä juuri hän tekee / osaa niin hyvin, miksi juuri hän saa mun sydämen pakahtumaan.
Joskus siinä saattaa olla joku muu kuulemassa, joskus ei... mutta yhtäkaikki, kun sitä kertoo kaikille, niin se ei oletettavasti aiheuta katkeruutta sisarusten kesken.

 

[kahden vintiön äippä]

Lapsesta se voi tuntua pahalta, jos vanhemmat sanovat, että esikoinen on jotenkin erityinen tai että hänellä on erityinen asema. Harva vanhempi sitä kyllä varmaan muiden kuin esikoisen kuullen sanoo. Minullekin on muistaakseni lapsena sanottu, että olen esikoisena jollain tavalla erityinen.

Mie ainakin pyrin jokaiselle lapselle kertomaan ja selittämään säännöllisesti, miksi juuri hän on erityinen omalla tavallaan.
Mitä juuri hän tekee / osaa niin hyvin, miksi juuri hän saa mun sydämen pakahtumaan.
Joskus siinä saattaa olla joku muu kuulemassa, joskus ei... mutta yhtäkaikki, kun sitä kertoo kaikille, niin se ei oletettavasti aiheuta katkeruutta sisarusten kesken.

Voi,sä oot varmaan ihana äiti lapsillesi,ihan oikeesti! Se ihan paistaa läpi sun kirjotuksistasi. Ja varmaan rennompi niiden kaikkien kanssa kun minä noiden kahden