N
Noooo
Vieras
Siis jos ei ole kauheasti annettavaa tähän ketjuun muuta kun lausua joku klisee, mikä tässä tapauksessa ei sopinut yhtään, niin vois pysä pois.
H
HippuTAR
Vieras
Ei, vaan siksi etta marehdit ja murehdit sita, etta et halua aiheuttaa kenellekaan pahaa mielta, vaikka itsellasi ei ole hyva olla, kuulostaa silta, etta pyrit vahintaan pyhimykseksi tai edes marttyyriksi. Sori, talta kirjoitustesi perusteella minusta tuntuu.
Teet mita teet ja elat sen kanssa.Mutta ala surkuttele etu- alaka jalkikateen.
Se oiskin kätevää ku ton osais, en vaan taida enää täs iäs oppia.
H
HippuTAR
Vieras
Mun mielestä Morriganilla on ollu paljonkin annettavaa tähän ketjuun.
Älä sä tuu häätämään ketään mun ketjusta :stick:
Oppii sen, jollain tasolla. Ei se helppoa ole, mutta kun on tehnyt tietoisesti valintansa, oman parhaan kykynsa mukaan, sen kanssa on helpompi elaa, kuin epavarmuuden ja paattamattomyyden. Se, etta on toiminut niin hyvin, kuin pystyy, on riitettava itselle.
E
eronnut
Vieras
Mä lähdin tossa tilanteessa menemään. Tai itseasiassa ryvin huonossa suhteessa melkein 3 vuotta ennenkun repäsin itseni siitä irti.
Meillä oli kaikki ihan ok, mutta suhde oli ennemmin kämppäkaveruutta kun intohimoa ja parisuhdetta.
Asuttiin omakotitalossa, oli tilaa ja ihania naapureita, toinen aikuinen jakamassa talouden eli omasta palkasta jäi ns.omaan käyttöön vajaa tonni kuussa. Arki rullas, mutta ei oltu onnellisia.
Nyt asun ihanassa, mutta kalliissa asunnossa, rahaa jää käteen n.50e kuussa. Illat on yksinäisiä, mutta vapaa-aikaa on paljon kun lapsi on isällään.
Ikävöin ex-miestä ja entisiä puitteita, mutta silti olen tehnyt oikean ratkaisun. Se vaan tulee se raja vastaan, pitkään mietin että mistä sen tietää koska luovuttaa. Se tilanne vaan tuli.
Tsemppiä sulle!
Meillä oli kaikki ihan ok, mutta suhde oli ennemmin kämppäkaveruutta kun intohimoa ja parisuhdetta.
Asuttiin omakotitalossa, oli tilaa ja ihania naapureita, toinen aikuinen jakamassa talouden eli omasta palkasta jäi ns.omaan käyttöön vajaa tonni kuussa. Arki rullas, mutta ei oltu onnellisia.
Nyt asun ihanassa, mutta kalliissa asunnossa, rahaa jää käteen n.50e kuussa. Illat on yksinäisiä, mutta vapaa-aikaa on paljon kun lapsi on isällään.
Ikävöin ex-miestä ja entisiä puitteita, mutta silti olen tehnyt oikean ratkaisun. Se vaan tulee se raja vastaan, pitkään mietin että mistä sen tietää koska luovuttaa. Se tilanne vaan tuli.
Tsemppiä sulle!
N
nooh
Vieras
odotas kun olet riittävän pitkään elänyt tuolla tasolla, että 50e kuussa jää varaa. Ennen pitkää alkaa tulla isompia kuluja, joihin ei sitten olekaan varaa. Oletko tuon ottanut huomioon?
En jaksanut laiskuuttani ihan kaikkea lukea. Mutta nyt on aika miettiä voiko miehesi antaa siulle sen mitä toivot ja haluat?
Meillä on ollut tosi vaikeita aikoja takana. Mie olin valmis jättämään miehen. Tai ainakin vaihtamaan sen. Mutta en uskaltanut. Ja se on muuttunut oikeaksi päätökseksi meidän kohdalla.
Punnitse ja mieti. Mitä haluat toivot elämältä. Lapset oppii, sie opit ja mies oppii... Viimeistään ajan kanssa. Turha sitä on mahdottomassa roikkua. Kaikki voi kääntyä onneksi tai helvetiksi. Se on siusta kiinni. Miltä tulevaisuus näyttää. Teet niin tai näin aina joku kärsii vähän tai paljon.
Mutta jos et ole tyytyväinen ja onnellinen niin se heijastuu äitiin. Ja tyytymättömän äidin lapsetkin aistii... Ja kyllä se isä ehkä ajan myötä oppii. Jos ei niin silloin se on siun vastuulla. Rankkaa varmasti.
Lopputulos pitäisi olla sinun, miehesi ja lasten kannalta paras. Olisi se sitten mikä on. Mutta toimimaton suhde syö äidin lapsiltaan. Joten jossain tapauksissa ero on parempi. Jo itsensä kuin myös lasten takia
Meillä on ollut tosi vaikeita aikoja takana. Mie olin valmis jättämään miehen. Tai ainakin vaihtamaan sen. Mutta en uskaltanut. Ja se on muuttunut oikeaksi päätökseksi meidän kohdalla.
Punnitse ja mieti. Mitä haluat toivot elämältä. Lapset oppii, sie opit ja mies oppii... Viimeistään ajan kanssa. Turha sitä on mahdottomassa roikkua. Kaikki voi kääntyä onneksi tai helvetiksi. Se on siusta kiinni. Miltä tulevaisuus näyttää. Teet niin tai näin aina joku kärsii vähän tai paljon.
Mutta jos et ole tyytyväinen ja onnellinen niin se heijastuu äitiin. Ja tyytymättömän äidin lapsetkin aistii... Ja kyllä se isä ehkä ajan myötä oppii. Jos ei niin silloin se on siun vastuulla. Rankkaa varmasti.
Lopputulos pitäisi olla sinun, miehesi ja lasten kannalta paras. Olisi se sitten mikä on. Mutta toimimaton suhde syö äidin lapsiltaan. Joten jossain tapauksissa ero on parempi. Jo itsensä kuin myös lasten takia
H
"himpula"
Vieras
joo mä päädyin haluamaan miehestäni eroon,kun tuntui että se intohimo puuttuu,että ollaan enempi sisko ja veli kuin mies ja vaimo.
pari vuotta ero välkkyi mielessä. no kun ero tuli viimein tajusin että mä olen ollut niin tyhmä,menetin kaiken. olisin tehnyt mitä vaan saadakseni takaisin sen tylsän arjen, mieheni kuitenkaan ei enään halunnut minua. joten olen rikki. niin rikki kun ihminen voi olla! lapsetkin kärsii kun ikävöi vuorotellen tosita vanhempaa :'(
ennen eroa tunsin vaan ahdistusta ja vähän jo vilkuilin muitakin miehiä, eron jälkeen tajusin että nuo tunteet johtui ongelmista jotka oli kärjistyneet, ja nuo tunteet peitti alleen kaiken muun. eron jälkeen tajusin että rakastan sitä miestä ihan niinku ennenkin, tajusin vaan vaan liian myöhään.
satuin myös lukemaan toisesta ketjusta että aloittajalla ois lapsi joka valvottaa ja herättää öisin, ei siis kannata lähteä eroamaan,koska luultavasti tuo univaje vaikuttaa siihen miten ap kokee/tuntee.
mä suosittelisin pariterapiaa
