Kuinka voi päättää kun ei osaa päättää?

[HippuTAR]

Jos en tee mitään niin tilanne jatkuu entisellään jos teen niin tilanne voi mennä paremmaksi tai huonommaksi - ei voi tietää etukäteen.

Joten pitäisikö tyytyä nykytilanteeseen joka ei ole hyvä mutta ei mikään mahdottoman huonokaan. Vai pitäisikö tavoitella parempaa, mahdollisuudella että meneekin huonommaksi?

Mistä sen voi tietää????????????

 

[Sanna80]

Heitä kolikkoa tai vedä pitkää tikkua.

Mä olen aina ollut heittäytyjä ja en ole valmis tyytymään keskinkertaiseen jos on mahdollista tavoitella parasta. Enemmän jälkikäteen vituttaa missatut mahdollisuudet kuin mahdolliset mokat.

 

[chef]

Riippuu ihan asiasta.

Jos kyse olisi parisuhteesta tms. niin tavoittelisin parempaa ennemmin, kuin TYYTYISIN tilanteeseen joka ei oliei mielestäni hyvä (vaikkei se olisi huonokaan).

Mutta jos kyse olisi selkäleikkauksesta, niin en lähtisi tavoittelemaan parempaa, jos mahdollisuudet myös siihen epäonnistumiseen on senvertaa kovat, että se menee 50/50 linjalle. Mä kuitenkin pärjään tämän selkäni kanssa näinkin.

Auttoko?

Ei varmaan :ashamed:

 

[HippuTAR]

Riippuu ihan asiasta.

Jos kyse olisi parisuhteesta tms. niin tavoittelisin parempaa ennemmin, kuin TYYTYISIN tilanteeseen joka ei oliei mielestäni hyvä (vaikkei se olisi huonokaan).

Mutta jos kyse olisi selkäleikkauksesta, niin en lähtisi tavoittelemaan parempaa, jos mahdollisuudet myös siihen epäonnistumiseen on senvertaa kovat, että se menee 50/50 linjalle. Mä kuitenkin pärjään tämän selkäni kanssa näinkin.

Auttoko?

Ei varmaan :ashamed:

No ei kauheesti

Selkäleikkaukseen en mäkään menis jos ei ois ihan pakko.

Ja joo, kysymys on parisuhteesta. Vaikka ensin ajattelin etten sitä kerro mutta kai se on aika oleellista...

 

[chef]

No ei kauheesti

Selkäleikkaukseen en mäkään menis jos ei ois ihan pakko.

Ja joo, kysymys on parisuhteesta. Vaikka ensin ajattelin etten sitä kerro mutta kai se on aika oleellista...

Jos nyt ajatuksesi on ottaa ero ja etsiä parempi mies, niin sitä ennen kannattaa koittaa pelastaa se nykyinen suhde. Jos siitä vaikka saisi vielä loistavan?

Ja jos yrityskään ei tuota tulosta, on valinta helpompi. Kenenkään ei kannata tyytyä elämässään suhteeseen, joka ei toimi niin hyvin, kuin mitä haluaisi.

 

["vieras"]

Mä olen sitä mieltä, että elämäänsä kannattaa elää niin, että olisi mahdollisimman rehellinen itselleen ja sitä kautta onnellinen. Joten mun mielestä jatkuva tyytymättömyys parisuhteeseen turruttaa pitkällä aikavälillä ja tekee muutoksen entistä vaikeammaksi mikä tarkoittaa huonoa parisuhdetta loppuiän. Mun neuvo olisi ensin yrittää parantaa suhdetta kertomalla toiselle mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä huonosti ja ajan kanssa katsoa saisiko niitä muutettua molempia tyydyttävään suuntaan. Mutta jos jatkuvasti tuntuu että lyö päätänsä seinää eikä mikään muutu, on ero mielestäni huonoa suhdetta parempi vaihtoehto.

 

[HippuTAR]

Jos nyt ajatuksesi on ottaa ero ja etsiä parempi mies, niin sitä ennen kannattaa koittaa pelastaa se nykyinen suhde. Jos siitä vaikka saisi vielä loistavan?

Ja jos yrityskään ei tuota tulosta, on valinta helpompi. Kenenkään ei kannata tyytyä elämässään suhteeseen, joka ei toimi niin hyvin, kuin mitä haluaisi.

Tätä suhdetta ei voi muuttaa. Parempaa tai minkäänmuunkaanlaistakaan miestä en ajatellu ettiä.

Mutta kun se vaikuttaa noihin lapsiinkiin... Päätös ois aika selvä jos niitä ei olisi. Ja entä jos mä en pärjääkkään yksin (tai siis lasten) kanssa? Mitäs mä sitte teen?

 

[Morrigan]

Se, etta et paata, on myos paatos...

 

[HippuTAR]

[QUOTE="vieras";27989217]Mä olen sitä mieltä, että elämäänsä kannattaa elää niin, että olisi mahdollisimman rehellinen itselleen ja sitä kautta onnellinen. Joten mun mielestä jatkuva tyytymättömyys parisuhteeseen turruttaa pitkällä aikavälillä ja tekee muutoksen entistä vaikeammaksi mikä tarkoittaa huonoa parisuhdetta loppuiän. Mun neuvo olisi ensin yrittää parantaa suhdetta kertomalla toiselle mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä huonosti ja ajan kanssa katsoa saisiko niitä muutettua molempia tyydyttävään suuntaan. Mutta jos jatkuvasti tuntuu että lyö päätänsä seinää eikä mikään muutu, on ero mielestäni huonoa suhdetta parempi vaihtoehto.[/QUOTE]

Näin mulle on tainnu jo käydä.

 

[Morrigan]

Tätä suhdetta ei voi muuttaa. Parempaa tai minkäänmuunkaanlaistakaan miestä en ajatellu ettiä.

Mutta kun se vaikuttaa noihin lapsiinkiin... Päätös ois aika selvä jos niitä ei olisi. Ja entä jos mä en pärjääkkään yksin (tai siis lasten) kanssa? Mitäs mä sitte teen?

Hei, miksi juuri sina olisit maailman (melkein) ainoa nainen, joka ei parjaa lasten kanssa ilman miesta?

 

["vieras"]

Miksi nykyistä suhdetta ei voi muuttaa? Onko taustalla sairaus tai ongelma (alkoholisimi tm)?

Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.

 

[Heinekeeni]

Mieti auttaako odottaminen mitään: voivatko asiat muuttua suhteessa paremmiksi (ilmeisesti eivät) tai olisiko ero lasten kannalta helpompi joskus myöhemmin.

Jos vastaus molempiin on ei, niin sitten ei ole syytä odottaa. Parempi erota ennen kuin mahdollisesti löytää uuden rakkauden.

 

[HippuTAR]

Hei, miksi juuri sina olisit maailman (melkein) ainoa nainen, joka ei parjaa lasten kanssa ilman miesta?

Siis lasten kanssa sinällään varmaan pärjäisin mutta niinku... no yksin? En tiedä... Mä en oo koskaan asunut yksin.

 

[Morrigan]

Siis lasten kanssa sinällään varmaan pärjäisin mutta niinku... no yksin? En tiedä... Mä en oo koskaan asunut yksin.

Ethan sina asuisi yksin, jos lasten kanssa asuisit. Ei sinun olemassaolosi ole riippuvainen siita, asutko toisen aikuisen kanssa vai et.

 

[HippuTAR]

Ethan sina asuisi yksin, jos lasten kanssa asuisit. Ei sinun olemassaolosi ole riippuvainen siita, asutko toisen aikuisen kanssa vai et.

Ehkä ei mutta entäs jos onkin? Jos mulla onkin sitte ihan kamalaa? Jos lapset itkee isänsä perään, kestänkö mä sitä? Jos mä huomaankin kaipaavani tota ukkoa sitte?

En tiedä kuinka mies reakois joten voi myös olla ettei tenavat paljo isäänsä enää näkis... Ja mä en enää koskaan pääsis yksin mihinkään vaan pitäis rehata aina kolme tenavaa mukana.

Ja toisaalta ehkä mulla ois paljo parempi olla sitte? Mutta onko se syy viedä lapsilta isä?

 

[Millenia]

Veisitkö lapsilta isän? Eikö yhteishuoltajuus ja läheiset välit oli mahdollisuus? Uskotko, että mies ei leppyisi edes ajan kuluessa?

Ja oletko ihan varma, etteikö miehesi saattaisi muuttua, jos rehellisesti otat asiat puheeksi? Ihmiset helposti juuttuvat tiettyihin kuvioihin jos keskusteluyhteyttä ei ole. Ilmeisesti asia olisi miehellesi yllätys, etkä muutenkaan taida tietää paljoan hänen ajatusmaailmastaan.

Eroat tai et, niin nykytilanteeseen "jääminen" ei mielestäni ole hyvä vaihtoehto. Kituutat vain kohti vääjäämätöntä eroa. Puheyhteys täytyy avata, johtaa se sitten suhteen paranemiseen tai eroamiseen. Pelkästään lasten takia ei kannata jäädä tympeään suhteeseen, sillä annat lapsillesi myös tällaisen parisuhteen mallin.

 

[Morrigan]

Ehkä ei mutta entäs jos onkin? Jos mulla onkin sitte ihan kamalaa? Jos lapset itkee isänsä perään, kestänkö mä sitä? Jos mä huomaankin kaipaavani tota ukkoa sitte?

En tiedä kuinka mies reakois joten voi myös olla ettei tenavat paljo isäänsä enää näkis... Ja mä en enää koskaan pääsis yksin mihinkään vaan pitäis rehata aina kolme tenavaa mukana.

Ja toisaalta ehkä mulla ois paljo parempi olla sitte? Mutta onko se syy viedä lapsilta isä?

Millainen mies lakkaisi olemasta isa lapsilleen eron jalkeen? Sellainen kannattaa jattaa. Ja muussa tapauksessahan han olisi yha osa lasten elamaa. Hassu ajatus, etta ensin pelkaat jaavasi yksin ja sitten murhdit, ettet paase muka minnekaan yksin. Minulla on nelja lasta, joilla on isa, joka hoitaa heita, kun mina en ole maisemissa. Ikina ennen en ole saanut nain paljoa ns. vapautta

Mutta kuinka vain, voit kayttaa energiaa ja aikaa (elama on tehty ajasta) siihen, etta vatvot asiaa tai paatat jotain ja elat sen mukaan.

 

[Moraalinvartija]

Kannattaa myös rehellisesti itsekseen miettiä, onko se vika todella siinä parisuhteessa. Joskus on, mutta vähintään yhtä usein se ongelma onkin itsessä, eikä sitä osaa nähdä.

Eli voisitko siinä parisuhteessa ollessasi tehdä mitään voidaksesi paremmin?

 

["vieras"]

minä olen päättännyt jäädä , ei niin mahtavaan mutta kelvolliseen parisuhteeseen , lasten takia enimmäkseen, mutta myös siksi, että tämä vain on helpompi tapa elää tässä elämäntilanteessa. TIedostan että
aikuisten välinen (seksi+rakkaus) suhde voisi olla paljon paljon parempikin, mutta nyt , tässä ja tällä hetkellä toimiva lähes kaveripohjainen suhteeni lasten isään toimii minulle ja olen pääosin tyytyväinen. MIehestä en tiedä, hän kaupaa enemmän seksiä ja läheisyyttä, ja jos tämä parisuhde ei hälle näin käy, tehköön päätöksen puolestani ja järjestänköön elämäämme uudelleen, jos haluaa. Mies on sitä sorttia , joka ei puhu asioista, enkä saa häntä keskustelemaan ilman että suuttuu ja mököttää, joten asia saa puolestani olla.
Jos mieheni päättäisi lähteä , en haluaisi uutta parisuhdetta.

 

[astrolabe]

Olen onnellinen, että mieheni ex päätti lähteä suhteesta. Mies ei sitä varmasti olisi koskaan tehnyt, vaikka olisi ajatellutkin moista joskus. Mies on päätynyt sille kannalle, että ihan ok -suhteen ei tartte riittää, vaan parempi ottaa täydellinen match.

 

[HippuTAR]

Jos me erottais niin mies ottais korkeintaan yhden lapsen kerrallaan ja tuskin yhtä yötä pidemmäksi aikaa kerrallaan. Ja en siis pääsisi esim. kauppaan yksin, tai no harvoin pääsen nytkään yksin mutta vain yhden lapsen kanssa pääsen.

Mies ei varmaankaan tiedä näistä ajatuksista. Keskusteluyhteyttä meillä ei tosiaan ole, oon monta kertaa yrittäny mutta ku ei niin ei. Joten asiat ei voi muuttua. Toisaalta mun on tosi vaikea uskoa että mieskään olis tyytyväinen. Ilmeisen selvästi ei silti halua erota.

Onko mulla oikeutta oman hyvän oloni kustannuksella aiheuttaa viidelle ihmiselle mahdollisesti huono olo?

 

[Morrigan]

Jos me erottais niin mies ottais korkeintaan yhden lapsen kerrallaan ja tuskin yhtä yötä pidemmäksi aikaa kerrallaan. Ja en siis pääsisi esim. kauppaan yksin, tai no harvoin pääsen nytkään yksin mutta vain yhden lapsen kanssa pääsen.

Mies ei varmaankaan tiedä näistä ajatuksista. Keskusteluyhteyttä meillä ei tosiaan ole, oon monta kertaa yrittäny mutta ku ei niin ei. Joten asiat ei voi muuttua. Toisaalta mun on tosi vaikea uskoa että mieskään olis tyytyväinen. Ilmeisen selvästi ei silti halua erota.

Onko mulla oikeutta oman hyvän oloni kustannuksella aiheuttaa viidelle ihmiselle mahdollisesti huono olo?

Marttyyri.




















Ei minulla muuta.

 

[HippuTAR]

Marttyyri.




















Ei minulla muuta.

Hmmm, millä perusteella. Koska en halua aiheuttaa muille kurjuutta? Ehkä sitten niin.

 

["vieras"]

Minkälaista teidän perhe-elämä on nyt? Osallistuuko mies lasten juttuihin ja kotitöihin? Teettekö asioita yhdessä? Minkä ikäisiä teidän lapset on?

Pienetkin lapset vaistoaa jos et ole onnellinen. Ja lapset voi hyvin kun äiti voi hyvin.

Miksi mies ei mahdollisen eronne jälkeen ottaisi kuin yhden lapsen kerrallaan luokseen? Ei osaa vai ei halua?

 

[Morrigan]

Hmmm, millä perusteella. Koska en halua aiheuttaa muille kurjuutta? Ehkä sitten niin.

Ei, vaan siksi etta marehdit ja murehdit sita, etta et halua aiheuttaa kenellekaan pahaa mielta, vaikka itsellasi ei ole hyva olla, kuulostaa silta, etta pyrit vahintaan pyhimykseksi tai edes marttyyriksi. Sori, talta kirjoitustesi perusteella minusta tuntuu.
Teet mita teet ja elat sen kanssa. Mutta ala surkuttele etu- alaka jalkikateen.