V
M
M.K
Vieras
M
Mä
Vieras
Musta on tullu tosi outo kun ihmettelen kolmekymppisiä jotka ei oo seurustellu vaikka ite olin sen ikänen kun ekan kerran olin tosi vakavissani jonkun suhteen... On mullaki aina ollu 16 v asti kaikenlaisia säätöjä, joskus vuosikausia saman kanssa mutta joku on aina mättäny joko miehen tai mun puolelta. Mun mies ku tuli kuvioihin niin ties heti että tää on nyt tässä, ja niin se on ollukkii. Vaikken ollu koskaan virallisesti asunu kenenkään miehen kanssa niin tän kanssa meni kaikki tosi luontevasti. Ja niin paljo tuli nähtyä tohon 30 vee asti niin eipä oo kaipuuta nähdä mitään muuta enää 
?
...
Vieras
Riippuu ihmisestä ja miten on aikansa kuluttanut (esim opiskelemalla ja tekemällä kauheesti töitä ). Ja onko IKINÄ seurustellut edes kuukautta tai onko ikinä harrastanut seksiä.
Ehkä 30v olisi sellainen jota ihmettelisin.
Ehkä 30v olisi sellainen jota ihmettelisin.
H
hmm
Vieras
Ite seurustelin ekan kerran 18-vuotiaana. Vastaan tähän 25-v. Jos ei ole ennen 30-v seurustellut kenenkään kanssa, niin kyllä ekaksi tulee mieleen, että jotain vikaa on jossain.. Joko sitoutumiskammo tms.
K
kkk
Vieras
K
kk
Vieras
K
kk
Vieras
K
kk
Vieras
K
kyllä
Vieras
I
ihme
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Täh? Ei kaikkia kiinnosta seurustelu, onhan sitä maailmassa muutakin kuin vastakkaisen sukupuolen perässä juokseminen. Entä jos on matkustellut tai opiskellut ahkerasti, tai vaikka harrastaa jotain aikaa vievää?
En mä kyllä ihmettele vaikka ei ois seurustellut keinutuoli-iässäkään, jokaisella on omat prioriteetit.
M
Martta
Vieras
Kaveri 35 ei ole koskaan seurustellut, toinen kolmikymppinen löysi vasta ensimmäisen seurustelukumppanin. Hyviä tyyppejä molemmat, eivät todellakaan mitään kummajaisia. Kaikkia ei kiinnosta, kaikkia ei onnista, jotkut löytävät haluamansa vasta myöhemmin, sellaista sattuu. Ei yksineläjän tarvitse mikään friikki olla.
V
Vierasmä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ihme:
No, totta kai on esteitä seurustelulle. Kun on niin paljon muuta tekemistä...
Mutta kyllä mä ainaki miettisin tuhannesti alkaa seurustella ihmisen kans, jolla ei ole ollut minkäänlaista kosketusta (lue pitemmänaikaista kosketusta, älköön kukaan takerru kosketus -sanaan..)
Jotain kummallista siinä ihmisessä MUN mielestä olisi... Miksi sitä ei kiinnosta seurustella? Koska seurustelu on niin normaalia.
Mutta eipä silti, eipä tuo mietintöjen aiheuttaja ainakaan mun seurustelukumppani olisi. Taitaisi olla ihan eri arvot.
Sen kun tässä jutustelen, ei sen kummempaa.
E
edellinen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Vierasmä:
Miksi mun naapuri ei halua ostaa farkkuvolvoa, kun se on niin normaalia? Miksi opiskelutoverini lähtee mieluummin lomamatkalle Siperiaan kuin Kreetalle, kun se Kreetalle lähteminen on niin normaalia? Niin.
Musta on ihan normaalia katsoa maailman kaikkia mahdollisuuksia avoimin silmin, takertumatta liian varhaisessa vaiheessa johonkin tiettyyn juttuun. Mutta normien vastaisesti elävää kai ihmetellään aina, se on normaalia
Entä jos ei ole vain sattunut vastaan sopivaa? Kokemuksesta tiedän, että jos on paljon muuta mielekästä tekemistä niin seurustelujutut saattaa hyvinkin helposti jäädä toissijaisiksi.
E
ei aina jotain standardeja
Vieras
Minä olin 38-vuotias, kun tapasin nykyisen aviomieheni, johon ihastuin ensinäkemältä ja siitä alkoi ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen seurusteluni Sitä ennen olin harrastanut kaikenlaista, matkustellut, liikkunut suuressa (sinkku)kaveriporukassa ja tapaillut paljon miehiä, mutta ei vaan napannut. Tyhmyyttä tai ei, mutta en halunnut tapailla ketään miestä kovin montaa kertaa, jos heti alusta lähtien oli tunne, ettei oikein synkkaa tai sitten synkkasi, mutta toisella oli joku ongelma (alkoholi, mielenterveys, sitoutumiskammo tms.) jonka takia en halunnut alkaa seurustelemaan ko. henkilön kanssa. Mieluummin juhlin ja harrastin kavereideni kanssa (minulla oli myös miespuolisia kavereita). En kokenut olevani yhtään outo, vaikka saattaa tietysti olla että joku minua sellaisena piti.
Minusta se kysyy rohkeutta, jos ei välitä muiden asettamista paineista vaan tekee niin kuin parhaalta tuntuu. Joku on onnellisempi sinkkuna kuin keskinkertaisessa parisuhteessa, joku toinen inhoaa yksin olemista niin paljon, että lähtee suhteeseen vaikka ei olisikaan kovin varma sen jatkumisesta. Se on sitten eri asia, jos on joku ongelma sosiaalisessa kanssakäymisessä tai muussa asiassa, mutta sen yleensä huomaa muustakin kuin vain siitä tiedosta, että onko seurustellut joskus vai ei.
Sitä ennen olin harrastanut kaikenlaista, matkustellut, liikkunut suuressa (sinkku)kaveriporukassa ja tapaillut paljon miehiä, mutta ei vaan napannut. Tyhmyyttä tai ei, mutta en halunnut tapailla ketään miestä kovin montaa kertaa, jos heti alusta lähtien oli tunne, ettei oikein synkkaa tai sitten synkkasi, mutta toisella oli joku ongelma (alkoholi, mielenterveys, sitoutumiskammo tms.) jonka takia en halunnut alkaa seurustelemaan ko. henkilön kanssa. Mieluummin juhlin ja harrastin kavereideni kanssa (minulla oli myös miespuolisia kavereita). En kokenut olevani yhtään outo, vaikka saattaa tietysti olla että joku minua sellaisena piti. Minusta se kysyy rohkeutta, jos ei välitä muiden asettamista paineista vaan tekee niin kuin parhaalta tuntuu. Joku on onnellisempi sinkkuna kuin keskinkertaisessa parisuhteessa, joku toinen inhoaa yksin olemista niin paljon, että lähtee suhteeseen vaikka ei olisikaan kovin varma sen jatkumisesta. Se on sitten eri asia, jos on joku ongelma sosiaalisessa kanssakäymisessä tai muussa asiassa, mutta sen yleensä huomaa muustakin kuin vain siitä tiedosta, että onko seurustellut joskus vai ei.
N
nanni77v
Vieras
K
Kuha
Vieras
No kaikkein eniten olen ihmetellyt palstan 'mammoja' (no mammoja tosiaankin 
) kun ovat niin laput silmillä monessa asiassa tyyliin: vain tämä oma tapani elää on se oikea. Muiden tapa on väärin. Juu, tämä ei ollut vastaus ap:n kysymykseen, mutta tulipa vaan mieleen...
) kun ovat niin laput silmillä monessa asiassa tyyliin: vain tämä oma tapani elää on se oikea. Muiden tapa on väärin. Juu, tämä ei ollut vastaus ap:n kysymykseen, mutta tulipa vaan mieleen...
T
Tyttö-97
Vieras
Mitä vittua? EI MUA ainakaan ei todellakaan eikä tekemälläkään kiinnosta joku ihmeen seurustelu! Hyi. Oon sitten 13w. Elämässä ON MUUTAKIN!!!!!!!!!!!!!! Mulla on meikit.<3
V
"vieras"
Vieras
varmaan toi 25v.
Jos 12 vuotta sitten kun aktiivisesti etsin kumppania, olisin törmännyt 30-v mieheen jolla ei olisi ollut yhtään mitään kokemusta naisista ja/tai seurustelusta, niin en olisi huolinut.
Jos 12 vuotta sitten kun aktiivisesti etsin kumppania, olisin törmännyt 30-v mieheen jolla ei olisi ollut yhtään mitään kokemusta naisista ja/tai seurustelusta, niin en olisi huolinut.
R
"Rane"
Vieras
V