Ihan joka päivä sanon lapselleni että rakastan häntä ja on minun elämäni tärkein ja aina ykkönen, minun oma kultamuru, äitin pirpana jne jne. Kutsun häntä usein myös "nimellä" kulta
Meillä halitaan paljon ja pussataan ja annetaan huomiota, istutaan sylissä ja silitellään toisen hiuksia ja saatetaan kehua kuinka on kaunis. Tyttäreni tekee tätä samaa myös minulle
Minulla on 6 vuotias tyttö.
Minä haluan että tunteista puhutaan, oli ne sitten hyviä ja onnellisia tunteita kuin pahoja ja ei niin kivoja tunteita. Kaikki tunteet saa näyttää ja kaikista tunteista saa ja pitää myös puhua.
Tyttäreni kömpii aina välillä kainalooni ja sanoo niin herttaisella äänellä että "äiti, sä olet mulle niiiiin rakas" tai sitten jotain että, "äiti, mä tarviin sun syliä ja kainaloa" ja tähän olen vastannut että ihan aina saa tulla äitin kaikkuun ja syliin, eikä koskaan tule olemaan liian iso etteikö vois äitin syliin tulla. Sit me ollaan tyttäreni kanssa jossain sohvan nurkassa ihan lähekkäin ja suputellaan toisillemme hassuja juttuja. Tai joskus tyttäreni istuu sylissäni ja saatamme kuunnella musiikkia youtubesta, musiikkia josta molemmat pidämme, lauletaan kovaa ja joskus innostutaan tanssimaan. Tämä on ollut yksi meidän juttu aivan alusta asti, tyttäreni rauhottui syliini kuuntelemaan musiikkia jo aivan vauvana
Minusta se on ihana tapa ja pelkästään meidän oma juttumme.
Uusioperheessäni mieheni ei ole tottunut näyttämään niin vahvasti tunteita omille lapsilleen. Hän ei halaa lapsiaan, jos lapsi ei itse pyydä halausta. Lapset eivät koskaan myöskään mene isänsä syliin. He eivät ole tottuneet sellaiseen hellyyden osoitukseen tai muuten rakkaudesta kertomiseen. Tapoja on erilaisia, ihan tässä saman katon alla jopa. Minä näytän tunteeni rakkaudesta lapsia kohtaan halimalla, pussaamalla ja kertomalla. Mieheni varmaan olettaa että lapsensa sen tietävät...