Kuinka usein kerrotte lapsellenne rakastavanne?

Minä jauhan sitä rakastamista vähän väliä ja kerron pitkin päivää miten hienoja ja tärkeitä lapseni mulle ovat. En tiedä miten muilla ja toisaalta lepertelyä ei kuule muut aikuiset oman perheen ulkopuolella. Meneekö liiaksi ja onko tavallista tämä esim ohimennen "olet rakas"-kommentit kun näitä tulee useita päivässä? Mies sanoi että lepertelen liikaa ja mun mielestä vielä saan leperrellä, tyttö kun on vasta 2-vuotias. Ja hän selvästi tykkää siitä.

 

Kyllä melkein joka päivä noille isoille pojillekin. Kysyn esimerkiksi, että ovathan äidin kullannuppuja. Ja vastaavat aina olevansa

 

Sanon ainakin joka ilta nukkumaanmennessä. Pojat 9- ja 7-v ja tykkäävät kyllä

 

Mulle sanoi poika olevansa äitin kultamuru, mutta hoidossa ei saa sitä paljastaa.

 

Joka päivä ja toisinaan monesti. Lapset 4v poika ja 2v tyttö. Itse en koskaan kuullut niitä sanoja vanhempieni suusta, joten tässä asiassa olen ainakin aika erilainen..

 

Mukava tietää muidenkin "lepertelevän rakkaudesta". Mielestäni sitä ei voi olla liikaa kun se on aitoa.

 

Joka päivä sanon muutamia kertoja. Yläasteikäinenkin antaa vielä halata.

 

Useamman kerran päivässä.

Puhuttelen lapsia "rakkaiksi" ja kerron rakastavani heitä, ja että he ovat rakkaita. Samoin kerron miehellekin useamman kerran päivässä, että rakastan.

 

Päivittäin monen monta kertaa, tytöt 2,5v ja 10kk.

 

Kyllä mä sanon useammin kuin sen kerran päivässä. Musta on kiva sanoa "olet rakas" ja ohimennen halatakin. Muksutkin tekevät niin automaattisesti, että kesken puuhiensa tulevat halaamaan ja sipisemään äiti olet rakas.... Päivämme päättyy takuuvarmasti siihen, että hyvät yöt toivoteltuamme sanomme myös sen olet rakas .

 

No tuon verran myös meillä. Olen joskus itsekin miettinyt, että meneekö tuolta rakkaus-sanalta jotenkin teho, jos sitä viljelee näin paljon. Mutta tulin siihen tulokseen että ei se niin mee meillä kotona ei koskaan kuullutkaan sanaa rakkaus, äiti oli vähän sellianen äkäinen vanhan kansan ihminen, ja vaikka meistä tykkäsikin, oli rakkaus liian suuri sana hänen suuhunsa. Itse taas olen juuri tuollainen lepertelijä. Ja onhan se ihana, kun huomaa, että tytöstä 4v on tullut samanlainen tunteellinen ja empaattinen, tykkää halailla ja pusutella ja sanoo myös rakastavansa meitä vanhempia. Se kyllä tekee enemmän kuin onnelliseksi. Eikä tosiaan tarkoita että elämämme olisi pelkkää lässynläätä, välillä otetaan yhteen, suututaan, komennetaan ja kiukutellaan. Ja sitten taas pyydetään anteeksi jne. Musta on tärkeää, että koko tunteiden kirjo voidaan näyttää niin kuin itsestä tuntuu ja on luontevaa.

 

Ainaki silloin, ku menevät nukkuun. Lapset 9, 12 ja pian 15

 

Joka päivä ja usein montakin kertaa päivässä.

 

Lapset ovat 15 ja 16, mutta silti kerron rakastavani kumpaakin ja usein. Otan kiinni ja halailen kun kävelevät ohitse jne. Pahimmassa murkkuiässä eivät halunneet halausta joten silloin kutittelin - tärkeintä, että sain säilytettyä "kosketustuntuman". Nykyään saa halata ja saan kyllä halauksen takaisin. Jotain on täytynyt tehdä meikäläisenkin elämässään oikein jotta olen noin ihanat lapset saanut <3

 

Montaa kertaa päivässä

 

Aina nukkumaan mennessä ja välillä kesken päivänkin jos tulee hellyyspuuska 4v poika muistaa välillä myös tulla halaamaan ja kertoa mulle kuinka ihana olen. Toivottavasti ei jää vaan tähän varhaislapsuuteen tuo taito.

Aina halitaan ja sanotaan lasta rakkaaksi myös "yhteenottojen" jälkeen, joita varsinkin sen pahimman uhmaiän aikaan oli paljon..

 

Ihan joka päivä sanon lapselleni että rakastan häntä ja on minun elämäni tärkein ja aina ykkönen, minun oma kultamuru, äitin pirpana jne jne. Kutsun häntä usein myös "nimellä" kulta Meillä halitaan paljon ja pussataan ja annetaan huomiota, istutaan sylissä ja silitellään toisen hiuksia ja saatetaan kehua kuinka on kaunis. Tyttäreni tekee tätä samaa myös minulle Minulla on 6 vuotias tyttö.
Minä haluan että tunteista puhutaan, oli ne sitten hyviä ja onnellisia tunteita kuin pahoja ja ei niin kivoja tunteita. Kaikki tunteet saa näyttää ja kaikista tunteista saa ja pitää myös puhua.
Tyttäreni kömpii aina välillä kainalooni ja sanoo niin herttaisella äänellä että "äiti, sä olet mulle niiiiin rakas" tai sitten jotain että, "äiti, mä tarviin sun syliä ja kainaloa" ja tähän olen vastannut että ihan aina saa tulla äitin kaikkuun ja syliin, eikä koskaan tule olemaan liian iso etteikö vois äitin syliin tulla. Sit me ollaan tyttäreni kanssa jossain sohvan nurkassa ihan lähekkäin ja suputellaan toisillemme hassuja juttuja. Tai joskus tyttäreni istuu sylissäni ja saatamme kuunnella musiikkia youtubesta, musiikkia josta molemmat pidämme, lauletaan kovaa ja joskus innostutaan tanssimaan. Tämä on ollut yksi meidän juttu aivan alusta asti, tyttäreni rauhottui syliini kuuntelemaan musiikkia jo aivan vauvana Minusta se on ihana tapa ja pelkästään meidän oma juttumme.

Uusioperheessäni mieheni ei ole tottunut näyttämään niin vahvasti tunteita omille lapsilleen. Hän ei halaa lapsiaan, jos lapsi ei itse pyydä halausta. Lapset eivät koskaan myöskään mene isänsä syliin. He eivät ole tottuneet sellaiseen hellyyden osoitukseen tai muuten rakkaudesta kertomiseen. Tapoja on erilaisia, ihan tässä saman katon alla jopa. Minä näytän tunteeni rakkaudesta lapsia kohtaan halimalla, pussaamalla ja kertomalla. Mieheni varmaan olettaa että lapsensa sen tietävät...

 

Monta kertaa päivässä Ja mieski "lepertelee" lapsille. Joskus oon herännyt yöllä siihen kun 2-vuotias on kömpinyt meidän sänkyyn ja on silittänyt poskea ja sanonut "äiti ihanana akas" <3

 

tyttöni on nyt 1v ja kyllähän mä sanon mussukaks yms mut yllättän vähän on tullu sanottua että " äiti rakastaa sua" yms mut kyl se varmasti nyt lisääntyy kun tyttö selvästi viitsii kuunnell mitä puhun ;D

 

Jäyhänä äijänä naamioin rakkaudentunnustukseni vitsiksi. Se menee näin:
Minä: "Kaikista tyttäristäni sinä olet minulle rakkain."
Tyttö: "Niin kun sulla ei ole muita tyttäriä."

 

Aika monta kertaa päivässä. Mies ei ikinä, ellei lapsi sano hänelle. Lapsi kohta 3v. Miehelle ei ole varmaan koskaan sanottu lapsena sanoja "rakastan sinua". Anoppi on kylmä kuin jääkaappi, mutta varmasti rakastaa lapsiaan.

 

Jäyhänä äijänä naamioin rakkaudentunnustukseni vitsiksi. Se menee näin:
Minä: "Kaikista tyttäristäni sinä olet minulle rakkain."
Tyttö: "Niin kun sulla ei ole muita tyttäriä."

Minä sanon joskus tyttärelleni melko samalla tavalla Minulla on siis yksi lapsi. Sanon joskus että on mun kaikkein parhain ja rakkain lapseni Tai sanon lapselle että sillä on kyllä maailman parhain ja kaunein äiti ja lapsi nyökyttelee ja myötäilee Lapsi tietää nämä vitsiksi, koska olen jauhanut näitä juttuja jo 6 vuotta...

 

Aina nukkumaan mennessä kutsun esikoista rakkaaksi (= "hyvää yötä rakas") ja välillä päivän mittaan muutenkin. Vauvan kanssa enempi jälkimmäistä kun ei ole vielä sellaista nukutusrutiinia jossa tulisi sanottua mitään

Miehen en ole kuullut sanovan moista ääneen muistaakseni kertaakaan. Ei ole tietääkseni kummankaan meistä lapsuudenkodissakaan ääneen tuota sanottu, mutta tiedän että molempien meidän vanhemmat kyllä lapsiaan rakastaa kovasti ja niin rakastaa varmasti mieskin omiaan

 

Joka ilta nukkumaan mennessä käyn peittelees ja halaamas, ja kerron rakastavani. Mies tekee samoin ja vaikka meillä on isot lapset, tykkää ne silti siitä Ja noille kotoa poismuuttaneille lähetän usein sydäntekstarin tai sydämen facebookissa, ja kun keskutellaan livenä tai chatissa, niin puhelu päättyy aina siihen, että kerron rakastavani heitä.

 

Päivittäin