Kuinka unohtaa syrjähypyn...

Oli elämämme täyttymys kun saimme ensimmäisen lapsemme 10viikkoa sitten. Aluksi minulla oli jonkin sortin masennusta; itkin paljon ja tuntui etten pysty huolehtimaan lapsestamme, mieheni oli paljon poissa kotoa harrastuksissaan, työssä tai koulussa. Mutta selvisimme alun yli.. meillä meni hienosti vaikka tytöllä olikin paljon vatsavaivoja. Olimme onnellisia, vaikka mieheni olikin edelleen poissa kotoa, mutta vähemmän kuin aluksi (harrastuskausi loppui).
Nyt sain tietää viikko sitten, että miehelläni on ollut suhde toiseen.. Se alkoi kehittyä pikkuhiljaa tyttäremme syntymän jälkeen.. ensin he olivat vain ystäviä ja koulukavereita, mutta suhde eteni.. Miehelläni ei ollut aikomustakaan jättää toista tyttöä, ennen kuin sain tietää asiasta. Nyt hän haluaa vain meidät kaksi. Rakastan häntä kovasti ja haluan antaa anteeksi ja jatkaa elämäämme eteenpäin...mutta miten???
Onko jollekin muulle käynyt näin? Miten siitä on selvitty?

 

voi että, oon pahoillani puolestasi! Pettäminen loukkaa ja satuttaa todella pahasti! Tuntuu niin pahalta sun puolesta, vielä kun teillä pieni vauva ja miehesi kehtaa pettää sua! Oletteko kunnolla keskustelleet ja selvittäneet asian? Tuollainen asia ei niin vain poistu mielestä, pitkänkin aikaa sitä aina epäilee toista..

Mutta varmasti tällaisestakin tilanteesta on mahdollista selvitä ja jatkaa liittoa, jos kerran rakastatte toisianne ja kumpikin haluaa yrittää! Voimia sulle kovasti ja toivon että asiat järjestyvät! =)

 

\

voi että, oon pahoillani puolestasi! Pettäminen loukkaa ja satuttaa todella pahasti! Tuntuu niin pahalta sun puolesta, vielä kun teillä pieni vauva ja miehesi kehtaa pettää sua! Oletteko kunnolla keskustelleet ja selvittäneet asian? Tuollainen asia ei niin vain poistu mielestä, pitkänkin aikaa sitä aina epäilee toista..

Mutta varmasti tällaisestakin tilanteesta on mahdollista selvitä ja jatkaa liittoa, jos kerran rakastatte toisianne ja kumpikin haluaa yrittää! Voimia sulle kovasti ja toivon että asiat järjestyvät! =)

Olemme selvittäneet asian ja puhuneet siitä pitkään ja paljon.. Tuntuu vaan että kaikki asiat kaatuu päälle..epäilen kaikkea mitä mieheni sanoo..(mihin on menossa jne.)
Eikö meidän suhde ollutkaan niin vahva kuin luulin?? Voi kumpa tätä ei olisi tapahtunutkaan..

 

kyllä pystyt ajan kanssa antamaan anteeksi jos todella haluatte molemmat jatkaa yhdessä. kipeää se tekee molemmin puolin mutta on mahdollista. puhun kokemuksesta, valitettavasti.

 

Tuo on varmasti vaikea asia sulattaa ja tässä tulee huono neuvo: Alat salaa tarkistaa miehen luotettavuutta.. Kun hän sanoo menevänsä johonkin lähdet hänen peräänsä ja tarkistat onko hän siellä missä sanoi olevansa. Silloinhan tiedät voitko luottaa mieheesi!

 

Tiedän tunteen...
Minua mies petti, kun esikoinen oli alle vuoden. Huudettiin, itkettiin, melskattiin....ja annoin anteeksi. Päätimme siis yrittä jatkaa. Mieskin halusi niin.
Aikaa on nyt kulunut tapahtuneesta reilut 10v, on toinen lapsikin, mutta...
KOSKAAN en ole voinut unohtaa, ehkä en antanutkaan anteeksi...
Asia tulee AINA mieleen...epäilyksiä....odottelua jos mies on jossain...siis luottamus on sittenkin poissa! Tai ainakaan se ei ole entisenlaista.
Nyt, siis NYT jos saisin elää tilanteen uudelleen en enää jatkaisi...siltikään vaikka toinen lapsemme on tietysti iki-ihana! Tuntuu että koko tähänastinen yhdessäolo on mennyt kytätessä, epäillessä.... Ei siis sellaista elämää jota kenellekkään haluaisin.
Mieti tarkkaan. Asioilla on puolensa.
Voimia sinulle, teit sitten miten tahansa!!!!!!!!!!!

 

Sinun ei tarvitse antaa anteeksi, mutta unohtaa tuo syrjähyppy täytyy, jotta jaksat kasvattaa lapsesi ja elää normaalia elämää.

Kokemuksesta voin kertoa itseäni petetyn aiemmassa avioliitossa useammin kuin kerran. Luoja tietää, kuinka monesti ja kenen kanssa! Lopulta tieto pettämisestä ei enää tuntunut miltään. Mulle oli ihan se ja sama, kenen kanssa se mies nai! Vaikka olisi hakenut lahden takaa "#%&/6 itselleen, ei se minua olisi enää haitannut. Uskomatonta, kuinka mies yritti peitellä ja selittää, eikä suostunut puhumaan ongelmasta. Siispä rakkaus vain loppui ja eihän sellaisesta henkilöstä ole edes mustasukkainen, jota ei rakasta. Otin lapseni ja lähdin. Ero oli ainoa oikea vaihtoehto.
Vuosia elin yksinhuoltajana lapseni kanssa, koska tunsin epäluottamusta lähes jokaista urospuolista henkilöä kohtaan.

Kuitenkin. Tapasin nykyisen mieheni ja se olikin sitten menoa kertaheitolla. Olemme hyvin onnellisia yhdessä, enkä voisi luotettavampaa miestä saada. Mutta olen mustis hänestä. Inhottaa, jos joku hänen naispuolinen kaverinsa ottaa yhteyttä esim. puhelimella tai mailailee hänelle yms. Vaikka itsetuntoni on hyvä ja tiedän, että moni mies on minusta itsestänikin haaveillut, en aikanaan petetyksi tultuani voi ehkä koskaan luottaa sataprosenttisesti miehiin.

Neuvoisin kuitenkin sinua välttämään kyttäystä. Älä tongi miehen puhelinta, äläkä seuraa häntä. Tee selväksi, ettet hyväksy pettämistä enää. Kasvata itseäsi ja koeta päästä itsekin tuulettumaan ja jätä vauva miehen hoiviin siksi aikaa. Ja mikä tärkeintä, koettakaa ottaa yhteistä aikaa. Puhukaa ja puhukaa.. Mikäli rakastatte molemmat toisianne, voitte jatkaa yhteiseloa.Mutta jos rakkaus todella loppuu, on helpottavaa elää omaa elämäänsä.

 

Aika kova pala purtavaksi.Olisin kyllä todella suuresti loukkaantunut jos vastaavaa olisi tapahtunut meillä.En tiedä antasinko anteeksi.On kuitenkin noin lyhyt aika lapsen syntymästä.Miehesi kuuluisi olla tukemassa sinua lapsen hoidossa eikä hyppimässä vieraissa.Toivottavasti teet itsellesi oikean ratkaisun ettet joudu onnettomana elämään jatkossa.Zemppiä :/

 

Ei tule onnistumaan enää. Loukkaus on liian suuri.
Ja toiseksi: mies joka pettää silloin kun vaimo on heikoimmillaan, pettää toistekin.
En ainakaan jaksaisi pilata elämääni sillä, että jäisin odottamaan, koska narahtaa uudestaan.

 

voi kun voisin antaa sinulle sellaisia neuvoja joilla selviäisit tämän asian yli, kun itsekkään en ole päässyt kokonaan yli siitä asiasta vaikka siitä on jo useampi vuosi aina välillä se tulee mieleen ja sitten taas yrittää unohtaa ja jatkaa elämää.
Mutta toivottavasti saat asiassi kuntoon ja olet onnellinen

 

Anteeksi voi antaa, mutta tehtyjä virheitä ei tarvitse hyväksyä, eikä unohtaa. Jos ne hyväksyy ja unohtaa, missä se vika silloin on? Kuka ajattelee asiat väärin?

Aiemmissa vastauksissa mainittiin, että täytyy vahtia pitääkö miehen puheet paikkansa, on mielestäni ihan oikein. Ei pidäkään unohtaa tehtyjä virheitä, jottei ne toistu. Omia puoliaan saa pitää, kukaan muu ei tule tekemään sitä puolestasi.
Toinen vaihtoehto olisi se, että jos sinulla on luottoystävä joka voisi tutkailla kanssasi asioita. Pääsisit samalla purkamaan mieltäsi.

Anteeksi antaminen voisi olla esimerkiksi sitä, ettei tapahtunutta kaivella uusiin riitoihin mukaan, jos ei ole aihetta. Ongelmia suhteessa tulee vastedeskin olemaan, mutta olisi ihan viisasta pitää ne erillään tästä asiasta.

 

...se on kerrasta poikki. Molemmat omaavat vankat periaatteet muutenkin. Meillä puhutaan, syrjähyppy ei ole mikään vaihtoehto.

Kuinka joku voi antaa anteeksi niin törkeän ja itsekkään teon?

 

\

...se on kerrasta poikki. Molemmat omaavat vankat periaatteet muutenkin. Meillä puhutaan, syrjähyppy ei ole mikään vaihtoehto.

Kuinka joku voi antaa anteeksi niin törkeän ja itsekkään teon?

Tuossa vaiheessa kun ei ole kyse enää pelkästään parisuhteesta, vaan perheestä, voi olla tarpeen miettiä kompromisseja. Riippuu paljon suhteesta, miten asioiden yli päästään. Onko molemmat osapuolet valmiita muutokseen, kompromisseissakin molempien täytyy muuttaa ainakin ajattelutapaansa tähän asiaan. Parisuhteen ja perheen koossa pitäminen kaikesta huolimatta ei välttämättä tarkoita sitä, että hyväksyy pettämisen tai että se olisi vaihtoehto ongelmien ratkomiseen.

 

pettäminen on kaikista pahinta miten voi omaa naistaan loukata tai miestään.
petetyksi tuleminen on varmasti ihan kamalaa.
minä tiedän itsestäni etten voisi unohtaa jos mieheni pettäisi minua!
silloin pitää miettiä mikä suhteessa on pielessä jos pitää ruveta pettämään.

voimia sinulle!

 

kertokaa petetyt miten saitte kiinni? mua vähän epäilyttää...

 

\

Sinun ei tarvitse antaa anteeksi, mutta unohtaa tuo syrjähyppy täytyy, jotta jaksat kasvattaa lapsesi ja elää normaalia elämää.

Sanoisin täysin päinvastaista. Anteeksi sinun nimenomaan täytyy antaa, jotta säästyt katkeroitumiselta. Ja unohtaminen; miten muka sellaisen voisi unohtaa?

Neuvoisin ottamaan heti yhteyttä parisuhdeterapeuttiin. Heti, ennen kuin "totut" tilanteeseen. Esimerkiksi seurakunnilla on parisuhdeterapeutteja. Pitäisin tätä aivan ehdottomana asiana - yksin, tai siis kahdestaan, näitä asioita on vaikea käsitellä.

Ja sitten suosittelisin jotain avioliittoleiriä tai -kurssia. Joka tapauksessa teidän pitää koota suhteenne uudelleen ja siihen tarvitsette apua. Mutta kyllä siitä voi vielä hyvä tulla - tiedän monta esimerkkiä, erityisesti HNMKY:n avioliittoleireiltä : http://personal.inet.fi/koti/hnmkyaviol

 

Itse en voisi antaa koskaan anteeksi pettämistä...saatikka unohtaa sitä.Tiedän että jos antaisin anteeksi,aihe nousisi viimeistään esille tavalla tai toisella seuraavan riidan aikaan,eikä asiasta näin päästäisi koskaan eroon.Luottamus olisi kyllä pettämisen jälkeen miestä kohtaan täysi NOLLA!Ukko saisi kenkää oli perhe tai ei!(näin on hyvä tietysti sanoa nyt,kun mitään ei ole tapahtunut..mitenkähän tositilanteessa?)
No kyse ei ole nyt minusta,vaaaaan,jos tuntuu että voit jättää asian piiloon tuonne takaraivoon,etkä ota asiaa "loppuun käsittelyn" jälkeen esille,niin tsemppiä ja jaksamista!!!

 

\

\

Sinun ei tarvitse antaa anteeksi, mutta unohtaa tuo syrjähyppy täytyy, jotta jaksat kasvattaa lapsesi ja elää normaalia elämää.

Sanoisin täysin päinvastaista. Anteeksi sinun nimenomaan täytyy antaa, jotta säästyt katkeroitumiselta. Ja unohtaminen; miten muka sellaisen voisi unohtaa?

Neuvoisin ottamaan heti yhteyttä parisuhdeterapeuttiin. Heti, ennen kuin "totut" tilanteeseen. Esimerkiksi seurakunnilla on parisuhdeterapeutteja. Pitäisin tätä aivan ehdottomana asiana - yksin, tai siis kahdestaan, näitä asioita on vaikea käsitellä.

Ja sitten suosittelisin jotain avioliittoleiriä tai -kurssia. Joka tapauksessa teidän pitää koota suhteenne uudelleen ja siihen tarvitsette apua. Mutta kyllä siitä voi vielä hyvä tulla - tiedän monta esimerkkiä, erityisesti HNMKY:n avioliittoleireiltä : http://personal.inet.fi/koti/hnmkyaviol

Peesaan tässä Biibiä. En tiedä haluaisinko itse suhdetta jatkaa koska pettäminen on kuitenkin jotain mitä toisen selän takana tehdään, salaa eli minusta yhtä kuin valehteleminen, tai selkään puukottaminen. Mutta toivon että jos sinulta ap halua löytyy suhdetta jatkaa, niin rohkeasti apua hakisitte. Tuskin se tilannetta huonontaa, ja vaikka useaan otteeseen tuntuu ettei mihinkään edistytä ja paikallaan junnataan niin jotain sieltä aina varmasti saa irti. =)

 

Molemmat ovat pettäneet jossain edellisessä suhteessa, mies ilman perhettä ja minä perheellisenä.

Niin että kantapään kautta meillä ne asiat on opittu ja tiedetään ne houkutukset ja seuraukset, ja että ylipäätään pettäminen ei ole mikään ratkaisu mihinkään asiaan parisuhteessa. Se on vain ihmisen omaa ja itsekästä tyhmyyttä.

 

itse en jatkaisi suhdetta. kun kerran antaa antaa anteeksi voi kynnys pettää uudelleen olla matalampi kun luottaa siihen attä saa uudelleen anteeksi.
kun luotto menee kerran on vaikea kuvitella sen tulevan takaisin enää samanlaiseksi. epäilykin herää helpommin.

mieti tarkkaan haluatko tulla satutetuksi uudelleen...

 

\

kertokaa petetyt miten saitte kiinni? mua vähän epäilyttää...

outoja tekstareita oudoista numeroista, ei sanonut kuka soitti, kännykkä piilossa, kiinni tai äänettömällä. tottakai se alkaa kiinnostamaan ja niinpä menin ja otin selvää.

 

En missään nimessä hyväksy pettämistä ja olen silti itse heikoimmillani siihen ajautunut. Asioilla on monta puolta, joten ei kannata ajatella aina niin mustavalkoisesti.
Me päätimme jatkaa eteenpäin, miehen tunteísta en tiedä, mutta minä itken sitä luultavasti loppuelämäni, että olen ollut uskoton. Se on hirveää, enkä edes yritä selittää tilannettani koska minut täällä haukutaan kumminkin. Minä rakastan miestäni, ja voin sanoa että "joka kerran pettää pettää aina", ei pidä paikkansa!

 

\

\

Sinun ei tarvitse antaa anteeksi, mutta unohtaa tuo syrjähyppy täytyy, jotta jaksat kasvattaa lapsesi ja elää normaalia elämää.

Sanoisin täysin päinvastaista. Anteeksi sinun nimenomaan täytyy antaa, jotta säästyt katkeroitumiselta. Ja unohtaminen; miten muka sellaisen voisi unohtaa?

Itse ajattelen myös tuolla tavalla. Pettämistä ei koskaan unohda... kumpikaan.

Itse en ole koskaan pettänyt itseäni, eli tehnyt mitään sellaista mieheni selän takana, mitä en tekisi hänen silmiensä alla. Ja nimenomaan siksi, että en koskaan voisi enää mennä mieheni silmien eteen, jos minulla olisi ollut, edes yhden yön, suhde jonkun muun kanssa.

Jos mieheni pettäisi minua, en koskaan antaisi hänelle sitä anteeksi ja eroaisin välittömästi hänestä. Luottamus on 100 % tai sitten sitä ei ole lainkaan. Tiedän, että olen armoton, mutta niin tietää miehenikin. Jos hän on valmis tuon teon tekemään, hän on valmis jättämään taakseen sen kaiken, mitä meillä on. Ja hänkin muistaisi pettämisensä varmasti loppuelämänsä. Näin meillä...

 

menin aamulla hakemaan ukkoa kotiin kun oli jäänyt kaverilleen yöksi baarireissun jäljltä. talossa oli ollut bileet ja aamulla marssin sisään ja löysin mieheni jonkun #&%£$!* kainalosta

 

\

menin aamulla hakemaan ukkoa kotiin kun oli jäänyt kaverilleen yöksi baarireissun jäljltä. talossa oli ollut bileet ja aamulla marssin sisään ja löysin mieheni jonkun #&%£$!* kainalosta

Niin järkyttävää!! Pistää todella vihaksi, karsea temppu!! \|O \|O :'(