Kuinka se on niin vaikea ymmärtää, että toiset on oikeasti köyhiä?

Olen huomannut, miten me ihmiset ymmärrämme rahan määrän muutenkin aivan erilailla: jos sanon ettei minulla ole rahaa, se tarkoittaa jollein ystävilleni sitä, että tililläni on vaan pari sataa käytössä. Minulle se tarkoittaa sitä ETTEI minullla OLE rahaa, siis ollenkaan.

Juu, ja siis korkeasti koulutte pariskunta, ja molemmat palkkatöissä (josta minä sairaslomalla kaksosraskauden takia). Ei koulutus takaa toimeentuloa ja todellakin olen vuosikaudet tehnyt kaikkeni saavuttaakseni paremman toimeentulon. Ei ole yrityksestä pulaa.

Mutta suurin osa ihmisistä ei voi ymmärtää, ellei ole itse kokenut. Ja näemmä jotkut itsekin kokeneet eivät voi ymmärtää, että jollain muulla ei asiat hoidukaan yhtä hyvin kuin hänellä.

 

Kaikille ei riitä hyväpalkkaisia töitä. Kaikilla ei ole rahkeita opiskella. Kaikilla ei riitä ymmärrys tätä käsittämään.

Sitten ei pidä valittaman, jos ei edes yritä. Kyllä se näin vaan on. Jos haluaa päästä helpolla opinnoissa ja tehdä vaikka pienipalkkaista kerrossiivojan hommaa, se on OMA VALINTA kuten myös sitten se köyhyyskin.

Mä olen elänyt naurettavalla rahalla 4 vuotta opiskellen ensin ennen lapsia ja sitten tehnyt pienipalkkasta työtä lasten kanssa ja sitten taas niukistellut 5 vuotta ja hoitanut lapsia ja eipä tarvi enää valittaa.

 

Itse toimeentulotukia laskevana tiedän, että iso osa "köyhistä" laittavat rahansa esim. autolainaan (tai muuhun yhtä järkevään), jota ei huomioida perustoimeentulotuessa menona ja sellaisten menojen takia monen lapsiperheen arki on tosi tiukkaa.

 

Itse toimeentulotukia laskevana tiedän, että iso osa "köyhistä" laittavat rahansa esim. autolainaan (tai muuhun yhtä järkevään), jota ei huomioida perustoimeentulotuessa menona ja sellaisten menojen takia monen lapsiperheen arki on tosi tiukkaa.

Otetaanko näissä laskennoissa mukaan se, että toiset ihmiset joutuu menemään autolla töihin maalta esimerkiksi 50km suuntaansa? Lapset pitää viedä kouluun/hoitoon ja busseja ei kulje. Luetaanko tälläisen autolainan ottaminen "järkeväksi" vai "ei järkeväksi"?

 

En mä aina ymmärrä. Mietin asiaa oikeestaa niin, että jos minä en ole ollut köyhä, kai kenellä tahansa on mahdollisuus tähän toimeentuloon.

:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: Toivottavasti provo.. :kieh:

 

Niin paljon olen ollut vapaaehtoistyössä ja nähnyt kaikenlaista, se että tuo asioita julki ei tarkoita sitä, että valittaisi ja ettei mitään tekisi.

 

Tämä mun ajattelumalli ehkä juontaa juurensa siitä etten ole koskaan ollut työtön/pitkällä sairaslomalla tms, joten anteeksi jos loukkaan jotakuta, mutta mä näen elämän täynnä mahdollisuuksia! Aina on mahdollisuus hankkia parempi työ, paremmat ansiot... Mutta tietysti sen eteen pitää nähdä vaivaa.
Kyllä mäkin jouduin ammattini eteen näkemään nälkää (kirjaimellisesti ), ja nyt kun käyn töissä makselen niitä velkoja jota silloin kertyi (opintolaina, luottoja ), mutta kyllä nyt kelpaa kun työ jossa ansaitsee ja joka on kivaa. Olen myös tehnyt tiukkoina aikoina 2-3 työtä samaa aikaan ja silloinkin kun opiskelin niin tein 2 työtä + opinnot, enkä siis tällä tavoin saanut täysiä tukia kun tulot oli yli 500 euroa kuussa, mutta pärjäsin paremmin kuin pelkillä tuilla... Opiskelu olisi niin helppoa jos tulorajoja ei olisi!!!! ne on niin turhia. Tietysti kun lapset ja perhe on kuvioissa niin se rajoittaa, mutta voi mennä aikuiskoulutukseen opiskelemaan iltaisin, avoimeen yliopistoon tms. Aika paljon on itsestä kiinni se tulotaso, aina voi mielestäni petrata. Ja joku on tyytyväinen vähempään, joku ei.

 

Siis tää asiahan ei ole koulutuksesta kiinni. Esim. kirjastonhoitajat ja sosiaalityöntekijät ovat yliopistossa opiskelleita, samoin lastentarhanopettajat, ja palkka on minimaalinen. Sitten on taas tämä vanha tuttu juttu, että keskituloinen on usein siinä pahimmassa jamassa: tukia ei tipu mistään, mutta kaikesta maksat korkeimman mukaan, joten lopullinen käteen jäävä osuus sinällään ihan kohtalaisesta palkasta on pieni.

 

Tämä mun ajattelumalli ehkä juontaa juurensa siitä etten ole koskaan ollut työtön/pitkällä sairaslomalla tms, joten anteeksi jos loukkaan jotakuta, mutta mä näen elämän täynnä mahdollisuuksia! Aina on mahdollisuus hankkia parempi työ, paremmat ansiot... Mutta tietysti sen eteen pitää nähdä vaivaa.
Kyllä mäkin jouduin ammattini eteen näkemään nälkää (kirjaimellisesti ), ja nyt kun käyn töissä makselen niitä velkoja jota silloin kertyi (opintolaina, luottoja ), mutta kyllä nyt kelpaa kun työ jossa ansaitsee ja joka on kivaa. Olen myös tehnyt tiukkoina aikoina 2-3 työtä samaa aikaan ja silloinkin kun opiskelin niin tein 2 työtä + opinnot, enkä siis tällä tavoin saanut täysiä tukia kun tulot oli yli 500 euroa kuussa, mutta pärjäsin paremmin kuin pelkillä tuilla... Opiskelu olisi niin helppoa jos tulorajoja ei olisi!!!! ne on niin turhia. Tietysti kun lapset ja perhe on kuvioissa niin se rajoittaa, mutta voi mennä aikuiskoulutukseen opiskelemaan iltaisin, avoimeen yliopistoon tms. Aika paljon on itsestä kiinni se tulotaso, aina voi mielestäni petrata. Ja joku on tyytyväinen vähempään, joku ei.

On myös aika paljon kiinni siitä missä asuu: joka paikassa kun ei ole tarjolla noita koulutusmahdollisuuksia, ellei tiffanylasikurssia kansakoululla oteta lukuun. No, valintahan se on tietysti sekin missä on päättänyt asua.

 

Itse toimeentulotukia laskevana tiedän, että iso osa "köyhistä" laittavat rahansa esim. autolainaan (tai muuhun yhtä järkevään), jota ei huomioida perustoimeentulotuessa menona ja sellaisten menojen takia monen lapsiperheen arki on tosi tiukkaa.

Otetaanko näissä laskennoissa mukaan se, että toiset ihmiset joutuu menemään autolla töihin maalta esimerkiksi 50km suuntaansa? Lapset pitää viedä kouluun/hoitoon ja busseja ei kulje. Luetaanko tälläisen autolainan ottaminen "järkeväksi" vai "ei järkeväksi"?

Työmatkakuluksi katsotaan 14 snt /km tai seutulippu, kun laskelmaa tehdään, ei auton kuluja. Lisäksi työssäkäyvä tuloista jätetään huomoimatta 150e.

 

niin mutta jos ei ole omaan tulotasoonsa tyytyväinen niin sen eteen kai olisi tehtävä jotain? Kyllä kirjastonhoitaja ja sosiaalityöntekijä on jo opiskelemaan mennessään tiennyt mikä tuleva tulotaso tulee olemaan (ainakin pitäisi ) ja silti sen ammatin valinnut (kutsumus ehkäpä? ), silloin ei rutina auta... Tää elämän täällä on meille kaikille yhtä kallista. Kyllä mä näen että ne valinnat tekee jokainen itse.

 

Ei opiskelemaankaan ihan tuosta vaan pääse...Onhan niissä omat pääsykokeet tai pitää olla hyvä todistus.Ei lääkäriksi ryhdytä,mähaluunmähaluunmähaluun....

 

En mä aina ymmärrä. Mietin asiaa oikeestaa niin, että jos minä en ole ollut köyhä, kai kenellä tahansa on mahdollisuus tähän toimeentuloon.

:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: Toivottavasti provo.. :kieh:

En vaan ymmärrä. Olen katsonut erästäkin "köyhän perheen" elämää läheltä. Koulut jääneet kesken (mitä väliä), ollaan välillä töissä kun huvittaa, vaikka työsuhde loppuu ei se mitään (halusinkin vähän lomaa kun on niin raskasta olla töissä), kaikki rahat menee johonkin aivan älyttömään (pelikoneet, roskaruoka, uusiin lemmikkieläimiin, tatuointeihin, parin sadan kenkiin jne.), täydellinen kouluttautumiskielteisyys, säästöön ei laiteta mitään ja sitten kettuillaan ihmisille, jotka opiskelevat, olevat töissä ja säästävät.

En voi vaan ymmärtää. Ehkä sinä hullu keksit tähän jonkun tosi viisaan selityksen. Toivottavasti sinä olet provo. Ei minun tarvitse ymmärtääkään köyhiä.

 

Tämä mun ajattelumalli ehkä juontaa juurensa siitä etten ole koskaan ollut työtön/pitkällä sairaslomalla tms, joten anteeksi jos loukkaan jotakuta, mutta mä näen elämän täynnä mahdollisuuksia! Aina on mahdollisuus hankkia parempi työ, paremmat ansiot... Mutta tietysti sen eteen pitää nähdä vaivaa.
Kyllä mäkin jouduin ammattini eteen näkemään nälkää (kirjaimellisesti ), ja nyt kun käyn töissä makselen niitä velkoja jota silloin kertyi (opintolaina, luottoja ), mutta kyllä nyt kelpaa kun työ jossa ansaitsee ja joka on kivaa. Olen myös tehnyt tiukkoina aikoina 2-3 työtä samaa aikaan ja silloinkin kun opiskelin niin tein 2 työtä + opinnot, enkä siis tällä tavoin saanut täysiä tukia kun tulot oli yli 500 euroa kuussa, mutta pärjäsin paremmin kuin pelkillä tuilla... Opiskelu olisi niin helppoa jos tulorajoja ei olisi!!!! ne on niin turhia. Tietysti kun lapset ja perhe on kuvioissa niin se rajoittaa, mutta voi mennä aikuiskoulutukseen opiskelemaan iltaisin, avoimeen yliopistoon tms. Aika paljon on itsestä kiinni se tulotaso, aina voi mielestäni petrata. Ja joku on tyytyväinen vähempään, joku ei.

On myös aika paljon kiinni siitä missä asuu: joka paikassa kun ei ole tarjolla noita koulutusmahdollisuuksia, ellei tiffanylasikurssia kansakoululla oteta lukuun. No, valintahan se on tietysti sekin missä on päättänyt asua.

Joo tämä on totta... Mutta mun on vaikea tiedätkö sulautua muiden rooliin kun itse asunut pk-seudulla --> kaikki on tavoitettavissa ja esim. aina olen töitä saanut jos olen tarvinnut, vaikkapa lisäduunia... Mutta mä en olekaan yhtään nirso, vaan olen tehnyt töitä ihan laidasta laitaan vaikka koulutus on korkea. Rahaa se on silti tuli mistä tuli, tätä mun kaikki ystävätkään ei sulata kun ne naureskelee että minä ns. hyvätuloinen&korkeakoulutettu työskentelen joskus iltaisin siivoojana, mutta kun siitä saa sitä rahaa

 

no mä en toisaalta ymmärrä. Hirveetä sanoa, mutta köyhyys on useinkin oma valinta. Nuorena kannattaa opiskella ja hankkia ammati, jolla elää ja työllistyy. Olin minäkin opiskeluaikana vähissä varoissa, vaikka iltatöitä teinkin, mutta ei tullut mieleenkään siihen ruveta perhettä hankkimaan. Kun oli vakityö niin oli mukavampaa miettiä sitä perhettäkin. Ei tartte joka penniä laskea, eikä edes joka toista. Toki on paljon niitäkin, jotka ovat joutuneet köyhyysloukkoon tahtomattaan, esim sairauden ja äkillisen työttömyyden takia, mutta suurin osa johtuu kyllä omista huonoista valinnoista.

 

niin mutta jos ei ole omaan tulotasoonsa tyytyväinen niin sen eteen kai olisi tehtävä jotain? Kyllä kirjastonhoitaja ja sosiaalityöntekijä on jo opiskelemaan mennessään tiennyt mikä tuleva tulotaso tulee olemaan (ainakin pitäisi ) ja silti sen ammatin valinnut (kutsumus ehkäpä? ), silloin ei rutina auta... Tää elämän täällä on meille kaikille yhtä kallista. Kyllä mä näen että ne valinnat tekee jokainen itse.

Niin, ne valinnat tehdään suuressa osassa tapauksia noin 18-vuotiaana valittaessa jatkokoulutuspaikkaa. Mielestäni 18-vuotias ei ole vielä kovin kypsä miettimään laajasti koko tulevaa loppuelämäänsä ja varsinkin jos tarjolla ei ole asiantuntevaa neuvontaa ja faktatietoa, virhepäätöksiä omasta loppuelämästä saatetaan tehdä.

 

Ei opiskelemaankaan ihan tuosta vaan pääse...Onhan niissä omat pääsykokeet tai pitää olla hyvä todistus.Ei lääkäriksi ryhdytä,mähaluunmähaluunmähaluun....

Niin. Elämä on valintoja. Mä olen päättänyt mennä lukioon, tehnyt töitä päästäkseni sen läpi, hakenut seuraavaan kouluun, elänyt köyhästi ja opiskellut ammatin, sh-tutkinnon. Tehnyt töitä ja taas opiskellut. En todellakaan ole RYHTYNYT lääkäriksi vaan tämä on ollut peruskoulun jälkeen 12 vuotta täyttä työtä opintojen parissa. Olisin toki voinut mennä amikseen ja olla tyytyväisenä vaikka kokkina, mutta kuten jo sanoin, elämä on valintoja ja opiskelemaan voi oppia, aivan takuulla. Jokaiselle löytyy joku ala, jossa on hyvä ja jossa pärjää. Miksi se uuden oppiminen ei voisi olla mahdollisuus parempaan?

 

niin mutta jos ei ole omaan tulotasoonsa tyytyväinen niin sen eteen kai olisi tehtävä jotain? Kyllä kirjastonhoitaja ja sosiaalityöntekijä on jo opiskelemaan mennessään tiennyt mikä tuleva tulotaso tulee olemaan (ainakin pitäisi ) ja silti sen ammatin valinnut (kutsumus ehkäpä? ), silloin ei rutina auta... Tää elämän täällä on meille kaikille yhtä kallista. Kyllä mä näen että ne valinnat tekee jokainen itse.

Ei ole kaikille yhtä kallista! jotkut joutuu maksamaan esim. aivan älyttömiä päivähoitomaksuja, koska tulorajat ovat ihan sika-alhaiset. Mun elämä olis ihan ok, ellei sais joka hitsin kuukausi maksaa 440 euroa pelkkään päivähoitoon. Muiden ihan tavallisten laskujen jälkeen se tarkoittaa, että me keskituloisina eletään yhtä tiukilla kuin tukia nostava, "köyhä" perhe, ja minusta se ei ole oikein!

 

no mä en toisaalta ymmärrä. Hirveetä sanoa, mutta köyhyys on useinkin oma valinta. Nuorena kannattaa opiskella ja hankkia ammati, jolla elää ja työllistyy. Olin minäkin opiskeluaikana vähissä varoissa, vaikka iltatöitä teinkin, mutta ei tullut mieleenkään siihen ruveta perhettä hankkimaan. Kun oli vakityö niin oli mukavampaa miettiä sitä perhettäkin. Ei tartte joka penniä laskea, eikä edes joka toista. Toki on paljon niitäkin, jotka ovat joutuneet köyhyysloukkoon tahtomattaan, esim sairauden ja äkillisen työttömyyden takia, mutta suurin osa johtuu kyllä omista huonoista valinnoista.

Kyllä se köyhyysloukku voi tulla ihan yli kolmekymppisille vakityöläisillekin jotka lapsia viimein tekee.

 

Meillä oli kans raju elämänmuutos muutama vuosi sitten.
Erosin miehestä, jäin pienin vilkkaan pojan yksinhuoltajaksi ja aloitin kolmen vuoden opiskelut päivälinjalla eli sain ihan normaalia opintotukea + asumislisää.
Mies on/oli työtön joten sain elatustukea minimin. Niin ja sain tietysti lapsilisää.

Ei ollu kyllä hurraamista elintasossa, mut jotenkin me vaan pärjättiin.
Laitoin auton, tv:n ja netin pois, lopetin lehtien tilaukset, vähensin puhelimessa juoruilua sekä shoppailua ja söin koulussa lounaalla sitä ilmaista ruokaa niin paljon kun vain pystyin ettei illalla tarvinnut laittaa muuta ku muksulle ruokaa.
Leivät leivottiin itse ja suunnilleen joka toinen kuukausi käytiin hampurilaisella hesessä tms. Silloinkin tyydyin itse kahviin, että muksu sai lastenaterian leluineen päivineen.
Ei me käyty elokuvissa, mutta kyllä meillä molemmilla oli aina ehjät ja siistit vaatteet, merkkivaatteita ei ole nyt eikä ollut silloinkaan. Tehtiin kyllä välillä kirpparilla mielettömiä vaatelöytöjä

Säästeliään elämäntavan takia pystyin järjestämään lapselleni juhlan jouluna ja kesällä kun oli synttärit ja sain hankittua molempiin juhliin lahjojakin. Sukulaiset eivät piitanneet vaikkei me annettu heille itse tehtyjä pipareita tai porkkanalaatikkoa kummempia lahjoja, he antoivat kyllä leluja ja vaatteita lahjaksi meille molemmille

Nyt olen töissä ja palkka on nettona tonnin verran, plus lapsilisät ja elatustuki mutta hyvin me pärjätään. Välillä jopa loisteliaasti ainakin entiseen verrattuna Tässä kuussa tuli kyllä parit ylilyönnit joululahjoja hankkiessa, joten tilillä on enää kymppi. Mutta kyllä me sillä pärjätään lapsilisäpäivään saakka, pakastimessa on ruokaa aina varalla

Mut te joilla on nyt köyhä tilanne, yrittäkää säilyttää positiivinen elämänasenne. Eiköhän se tilanne joskus muutu...

....Muistan kyllä kuinka sapetti kun kaverit reissasivat, bilettivät ja shoppailivat kun itsellä ei ollut varaa mihinkään. Mut otin riskin ja opiskelin, aktiivisuuteni vuoksi sain työtä josta todella pidän. Vaikkakin työ ei ole sitä alaa mihin opiskelin ja opiskelut jatkuvat edelleen - oppisopimuskoulutuksella. Eli saan palkkaa, oon töis ja silloin tällöin oon pari-kolme päivää koulutuksessa. Aivan mahtavaa

Jaksamisia köyhille! :flower:

 

Ei opiskelemaankaan ihan tuosta vaan pääse...Onhan niissä omat pääsykokeet tai pitää olla hyvä todistus.Ei lääkäriksi ryhdytä,mähaluunmähaluunmähaluun....

Pitäisikö päästä? Se on juuri se idea että ne jotka OIKEASTI haluaa päästä sinne, pääsee sinne! Kaikille 2. asteen tutkinnon suorittaneille yliopiston ovet on auki, jos vaan jaksaa sen vaikkapa pari kuukautta käyttää siihen että LUKEE LUKEE LUKEE --> löytyy motivaatiota. Se joka jaksaa lukea ja päntätä vaikkapa lääkikseen, palkitaan siitä myöhemmin kyllä.

Ihan sama millainen todistus, jos motivaatio riittää lukemiseen niin pääsykokeet on helppo nakki.

 

Tämä mun ajattelumalli ehkä juontaa juurensa siitä etten ole koskaan ollut työtön/pitkällä sairaslomalla tms, joten anteeksi jos loukkaan jotakuta, mutta mä näen elämän täynnä mahdollisuuksia! Aina on mahdollisuus hankkia parempi työ, paremmat ansiot... Mutta tietysti sen eteen pitää nähdä vaivaa.
Kyllä mäkin jouduin ammattini eteen näkemään nälkää (kirjaimellisesti ), ja nyt kun käyn töissä makselen niitä velkoja jota silloin kertyi (opintolaina, luottoja ), mutta kyllä nyt kelpaa kun työ jossa ansaitsee ja joka on kivaa. Olen myös tehnyt tiukkoina aikoina 2-3 työtä samaa aikaan ja silloinkin kun opiskelin niin tein 2 työtä + opinnot, enkä siis tällä tavoin saanut täysiä tukia kun tulot oli yli 500 euroa kuussa, mutta pärjäsin paremmin kuin pelkillä tuilla... Opiskelu olisi niin helppoa jos tulorajoja ei olisi!!!! ne on niin turhia. Tietysti kun lapset ja perhe on kuvioissa niin se rajoittaa, mutta voi mennä aikuiskoulutukseen opiskelemaan iltaisin, avoimeen yliopistoon tms. Aika paljon on itsestä kiinni se tulotaso, aina voi mielestäni petrata. Ja joku on tyytyväinen vähempään, joku ei.

Kuule lapsonen, kun suomessa on myös ihan työssäkäyviä köyhiä ihmisiä. Joilla ei ole varaa syödä itse kun haluavat että ne lapset saavat edes lämpimän puuron tai makaronia kerran päivässä. Mulla on tällanen ystävä, käy yöt töissä kun lapset nukkuu.
Juu, kaikkeahan tässä maailmassa voi voi ja voi.. itsestähän kaikki on kiinni juujuu.. oliskohan poliitikoillakin jotain osuutta asiaan. Suomessa on enemmän köyhiä kuin koskaan.
Tästä puhuttiin aamuteeveessä muuten tänään.

Itsekin olen köyhä. Onneksi on hyviä ystäviä jotka auttaa tarvittaessa. Nytkin jää taas lääkitys muutamaksi päiväksi pois, kun ei ole niin monta euroa että vois ostaa lääkettä. Piti miettiä ostanko viikonlopuksi ruokaa vai pidänkö lasta nälässä ja ostan omat lääkkeet.
JOOJOO, OMA VIKA KUN OON SAIRAS ja köyhä samaan aikaan, vai mitä häh.

 

Koulutus, koulutus.. Mutta kun ei se koulutus takaa sitä toimeentuloa! Peruskoulutasoinen duunari voi tienata kolme kertaa enemmän kuin yliopistotason suorittanut.

 

On erilaisia köyhiä: vastikään tv:ssäkin nähtyjä "tyhmiä" köyhiä, jotka ottavat pikavippejä ja ostavat niillä sitten xboxin. Tai muuten vaan tärväävät tulevaisuutensa koska ovat - suoraan sanottuna - typeriä. Sitten on heitä, jotka ovat olosuhteiden pakosta köyhiä. Perheessä voi olla yhtäkkisiä sairastumisia, vammaantumisia, ne vie hirveästi rahaa, voi olla pakko jäädä lapsen tai jopa puolison omaishoitajaksi jne. Taustoja tietämättä on paha huudella, että kouluttaudu ja mene töihin.

Naapurini (FT, eli on kouluttautunut ja ollut hyvässä työssäkin) hoitaa aivohalvauksen (tms) saanutta miestään nyt omaishoitajana, käytännössä 24h/vrk. Onneksi heidän lapsensa ovat jo lukioikäisiä, eivätkä tarvitse enää varsinaista huoltamista. Mutta siinä on perhe tiukilla, kaksi lasta lukiossa (rahaa menee), äiti pienillä tuilla jne. Isoin lapsi on jo kotoa poissa.

 

niin mutta jos ei ole omaan tulotasoonsa tyytyväinen niin sen eteen kai olisi tehtävä jotain? Kyllä kirjastonhoitaja ja sosiaalityöntekijä on jo opiskelemaan mennessään tiennyt mikä tuleva tulotaso tulee olemaan (ainakin pitäisi ) ja silti sen ammatin valinnut (kutsumus ehkäpä? ), silloin ei rutina auta... Tää elämän täällä on meille kaikille yhtä kallista. Kyllä mä näen että ne valinnat tekee jokainen itse.

Niin, ne valinnat tehdään suuressa osassa tapauksia noin 18-vuotiaana valittaessa jatkokoulutuspaikkaa. Mielestäni 18-vuotias ei ole vielä kovin kypsä miettimään laajasti koko tulevaa loppuelämäänsä ja varsinkin jos tarjolla ei ole asiantuntevaa neuvontaa ja faktatietoa, virhepäätöksiä omasta loppuelämästä saatetaan tehdä.

Virhevalinnat koulutuksen suhteen ovat hyvin tuttuja :wave:
Opiskelin peruskoulun jälkeen amiksessa kolme vuotta, sitten tein pätkätöitä, aloitin uudet opiskelut ihan toisella alalla ja tulin raskaaksi. Äitiysloman+hoitovapaan jälkeen aloitin taas uudet opiskelut ihan erilaisella alalla ja nyt opiskelen taas

Taidan olla ikuinen opiskelija ja itsensä etsijä