kuinka saada toimiva uusperhe?

meidän uusperheessä on neljä lasta.Kaksi minun(sanotaan vaikka roope ja tytti) ja kaksi miehen(enni ja kaisa),kaikki asuvat meillä ja minun lapseni käyvät isällänsä kaksi kertaa kuukaudessa,miehen lapset käyvät äidillään vaihtelevasti,koska hän ei kykene kunnolla huolehtimaan lapsista.Mieheni äiti ottaa Enniä ja Kaisaa aina sillon kun minun lapset ovat isällään,että saamme joskus yhteistä aikaa mieheni kanssa.

olemme asuneet yhdessä vasta neljä kuukautta,itse muutin 100km päästä mieheni luokse,vaihdoin työpaikkaa ja ystävät jäivät.Meillä ei oikeastaan ole mitään suurempia ongelmia,lapset ovat melko pieniä vielä ja ovat suhtautuneet toisiinsa ja meidän uuteen perheeseen hienosti.Minulla itselläni tuntuu tässä olevan joku ongelma kun tämä uusperhe kuvio tuntuu välillä niin vaikealta ja monet asiat vaivaa.Mieheni on sopeutunut kuulemma paremmin.

Suurin ongelma on se,että mieheni suosii omia lapsiaan selvästi enemmän.Tietysti se on normaalia koska ne ovat hänen lapsiaan.Itse haluaisin että molemmat kohtelee molempien lapsia tasa vertaisesti,mutta kun esim mieheni tulee töistä niin hän halaa omia lapsiaan ja kysyy vain että kuinka Ennillä ja Kaisalla on päivä mennyt,haluaisin tietysti että hän kysyisi minunkin lapsieni kuulumisia ja kysyisi kaikilta että kuinka päivä on mennyt,sama nukkumaan menon kanssa,hän peittelee omat lapset sänkyyn ja toivottaa heille hyvää yötä mutta minun lapsilleni ei mitään ja jos molempien lapset on vaikka sairaana ja minä kotona heidän kaikkien kanssa niin mies soittaa töistä ja kysyy että kuinka Enni ja Kaisa voivat?tämä kaikki tuntuu tietysti pahalta.Itse olen yrittänyt aikaisemmin huomioida miehen lapsia samalla tavalla kuin omiani, mutta kun olen nähnyt ettei mieheni huomioi minun lapsiani niin olen itsekkin alkanut huomioida pelkästään omiani

en vain tiedä että voinko vaatia mieheltä että hän halailee minunkin lapsiani?kun tietenkään ne eivät ole hänelle yhtä läheisiä kuin omat lapset?itse olisin halukas ottamaan miehen lapset "omakseni" ja olemaan heille äitihahmo,mutta kun näen ettei mieheni yritä niin en yritä silloin itsekkään.

Olen käyttänyt isompaa lastani aikaisemmin säännöllisesti tietyissä harrastuksissa,mutta nyt minusta tuntuu etten voi,koska miehestä tuntuu pian pahalta jos erittelen meidän lapsia ja käytän vain ja ainoastaan omaani esim.uimassa.olenkin miettinyt sellaista että jos kävisin vaikka kaksi kertaa viikossa uimassa ja ottaisin joka toinen kerta mieheni lapsen mukaan ja joka toinen omani.voisiko tämä toimia?kuitenkin haluaisin että mieheni lapsista tuntuisi siltä että haluan pitää heitä lapsinani ja välitän myös heistä.mutta voinko vaatia että mieheni esim käyttäisi joskus myös minun lastani jätskillä tms.kun omiaan käyttää usein töistä tullessa jne..?

Osaan olla miehen lasten kanssa luontevasti silloin kun mies ei ole paikalla mutta heti kun mies tulee niin tuntuu hankalalta..välillä TUNTUU että hänen lapsiaan pitää erityiskohdella vaikka tiedän ettei se ole niin.

Meille syntyy syksyllä yhteinen lapsi,uskon että se yhdistää meidän perhettä.Enään ei tunnu ollenkaan niin vaikealta kuin alussa,mutta en ole vieläkään täysin sopeutunut.olemme kuitenkin miehen kanssa sopineet että vaikka tulis miten hankalaa niin tästä ei lähdetä,yritetään niin kauan että onnistuu ja mennään vaikka terapiaan jollei muu auta.vinkkejä nyt kokeneemmilta että kuinka saadaan arki rullaamaan ja uusperheestä toimiva?

 

En voi sanoa olevani kovin kokenut ja uusperheeni on paljon pienempi, vain minun poikani, joka on 4 v, mutta kyllä lähtökohta itselle olisi, että kaikki on samalla viivalla. Varsinkin jos ei ole kyse siitä, että lapsi itse selvästi haluaa pitää etäisyyttää uuteen vanhempaan. Lähinnä pohdin, että kuinka lapsista voi koskaan tullakaan milläänlailla läheisiä, jos aikuinen ei ole alkuun valmis edes yrittämään?