Uusperhe

Haluaisin kuulla ajatuksia, miten sujuu uusperheen arki. Olen ollut 2 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Yhteinen lapsi syntyi alkuvuodesta. Miehelläni on entuudestaan kaksi lasta, 16-vuotias tyttö(Sari) ja 12-vuotias(Sami). Samilla ja isällään on hyvin kiinteä suhde, tunnen itseni monesti ulkopuoliseksi. Tunnen lievää ahdistusta kun lapset tulevat meille, vaikka he ovat ottaneet tosi hyvin minut vastaan alun alkaen, ongelmia ei siis ole ollut. Molemmat tykkäävät Atesta ja hellivät tätä. Sami on viime aikoina ollut tavallista enemmän isässään kiinni ja ei tahdo suoda meille mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa, jos esim halataan tai jutellaan, tulee poika siihen heti ja halailee isäänsä. Meillä on ihan hyvät välit, mutta poika kysyy kaiken isältään eli minulla ei sellaista auktoriteettia ole poikaan. Ja isänsäkin on hyvin kiinni pojassaan, miettii mitä tekisi Samin kanssa ja mistä Sami tykkää. Tunnen välillä mustasukkaisuuden tunnetta ja kun lapset tulevat meille, koen että menetän mieheni siksi ajaksi, kun lapset ovat täällä. Ja nämä ovat ikäviä ja ristiriitaisia tunteita, varsinkin kun lapset ovat mukavia.

 

Moi! Avomiehelläni on kaksi lasta, muutettiin nyt yhteen ja olis hauska kuulla toisista uusperheistä ja miettiä yhdessä "yhteisiä" ongelmia... kosonen.pop@luukku.com

 

Moi
minulla oli alkuun kanssa sellaisia tunteita , mutta nyt ei oikeistaan ole, aika tekee tehtävänsä .
Muistan kuinka vaikeeta oli hyväksyä kun miehen lapset tuli meille että isä halusi heitä "lelliä" ja heitä ei koskenut samat säännöt kun minun lapsiani ei tarvinnut tehdä mitään kotitöitä minä passasin heitä ja kun he asuivat niin kaukana että käyvät aika harvoin mutta ovat sitten kerrallaan pitkiäkin aikoja .
Mutta nykyään ottaahan minua päähän että sama tyyli jatkuu niin en välitä ajattelen että aikansa kutakin .
Mutta sen olen huomannut että meille miehen kanssa tulee herkemmin riitaa silloin kun hänen lapsensa ovat täällä.
Taito laji tää uusioperheen äitiys voimia teille ja koittakaa pärjätä

 

laitoin sinulle y-viestiä