Kuinka rakkaus sattuukaan

Olen ollut aikaisemmassa elämässäni tasan yhden kerran tällä tavalla rakastunut. Nyt on toinen kerta päällä ja voi hurja että se pistää sekaisin. Kyseessä on mahdoton rakkaustarina, jonka lopputulosta ei voi kukaan tietää.

Sitä on niin rakastunut toiseen, että pohtii jo rakkaudesta luopumista ja ns. varman päälle pelaamista molempien omien elämiensä suhteen. Sitä vaan haluaa että toinen on onnellinen, eikä joudu kärsimään henkisesti.

Apua?!

 

Kuinka mahdoton?

 

Mies on kai naimisissa.

 

Ei mahdoton, todella vaikea. Mies on naimisissa.

 

Ei mahdoton, todella vaikea. Mies on naimisissa.

Rakastaako se sit sua vai vaimoaan?

 

Rakastaako se sit sua vai vaimoaan?

Mua. Sillä on ollut vaimonsa kanssa ongelmia jo pitkään. En halua kuulostaa liian itsevarmalta tuon suhteen, että rakastaa mua, mutta olen varma siitä.

 

Mä rakastuin kanssa päättömästi varattuu mieheen. Kiinnostus oli molemmin puolista, mutta jätetiin asia koska hän tosiaan oli varattu enkä usko että mies olisi avokkiaan jättänyt, kuitenkin heillä paljon yhteistä historiaa takana (ei lapsia kuitenkaan).

Pitemmälle ei koskaan mentykään. Meillä kohtalo kuitenkin otti ja puuttui peliin. Yksi ilta sain viesti mieheltä jossa kertoi olevansa sinkku. Oli saannut avokkinsa kiinni itse teosta, miehen veljen kanssa. Tämä salasuhde mieheni seläntakana oli jatkunut jo kauan, ja alkanut jo ennen kuin minä tutustuin mieheeni....

Tiedän tunteen mahdottomasta rakkaudesta. Sitähän se oli, en suhteen särkijäksi olisi kuitenkaan kyennyt... Meillä vaan kävi tuuri. Yhteiseloa takana jo 12 vuotta ja rakkaus ei ole näyttänyt hiipumisen merkkejä

 

[QUOTE="mä";22249079]Mä rakastuin kanssa päättömästi varattuu mieheen. Kiinnostus oli molemmin puolista, mutta jätetiin asia koska hän tosiaan oli varattu enkä usko että mies olisi avokkiaan jättänyt, kuitenkin heillä paljon yhteistä historiaa takana (ei lapsia kuitenkaan).

Pitemmälle ei koskaan mentykään. Meillä kohtalo kuitenkin otti ja puuttui peliin. Yksi ilta sain viesti mieheltä jossa kertoi olevansa sinkku. Oli saannut avokkinsa kiinni itse teosta, miehen veljen kanssa. Tämä salasuhde mieheni seläntakana oli jatkunut jo kauan, ja alkanut jo ennen kuin minä tutustuin mieheeni....

Tiedän tunteen mahdottomasta rakkaudesta. Sitähän se oli, en suhteen särkijäksi olisi kuitenkaan kyennyt... Meillä vaan kävi tuuri. Yhteiseloa takana jo 12 vuotta ja rakkaus ei ole näyttänyt hiipumisen merkkejä[/QUOTE]

Ai kun ihanaa! Onnea teille! Olisi vaan niin helppoa olla ajattelematta ja surkuttelematta asiaa, antaisi vain virran viedä. Ajatus rakkaasta luopumisesta vain ottaa todella koville ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Kohtalo tekee joskus temppujaan, salaa toivon että tekisi nytkin.

 

Mahdoton rakkaus on outo tunne. Sama kuin olisi unelmalomalla paratiisisaarella tietäen että tsunami tulee iskemään sinne, ajankohta vain on arvoitus. Tai että söisi tikkaria tietämättä milloin se loppuu..

 

Miten tapailette?Eikö yhtään omantunnontuskia vaimon vuoksi?Kaikissa parisuhteissa on ongelmia ja jos mies ei ole valmis niitä ratkomaan vaimonsa kanssa nyt niin luuletko että sun kanssa?? Ihme horoja..

 

Mahdoton rakkaus on outo tunne. Sama kuin olisi unelmalomalla paratiisisaarella tietäen että tsunami tulee iskemään sinne, ajankohta vain on arvoitus. Tai että söisi tikkaria tietämättä milloin se loppuu..

Ei se aina noin mene... Oon itsekkin rakastunut, mutta asialle en voi tehdä mitään, koska molemmat olemme naimisissa.
Itken vaan sitä kohtaloa joka laittoi elämämme sivuamaan toisiamme vajaan kahden vuoden ajan.
En enää tiedä missä hän on enkä tiedä onko hän koskaan edes ajatellut mua siltä kannalta, mutta se tunne jonka hän sai mulle sanoillaan ja katseillaan ei jätä mua koskaan rauhaan ja antaa myös ymmärtää, että en ollut ainakaan yhden tekevä.
Kai me molemmat tiesimme, että tätä rakkautta ei ollut tarkoitettu toteutettavaksi. Siltikin kaupungilla kulkiessani toivon, että edes joskus vielä törmäisisimme, että vielä kerran saisin hukuttautua sinisiin silmiinsä ja levävätä hänen rauhoittavassa äänessään. Tuntea, että elämästä ei puutu mitään...

 

Ei se aina noin mene... Oon itsekkin rakastunut, mutta asialle en voi tehdä mitään, koska molemmat olemme naimisissa.
Itken vaan sitä kohtaloa joka laittoi elämämme sivuamaan toisiamme vajaan kahden vuoden ajan.
En enää tiedä missä hän on enkä tiedä onko hän koskaan edes ajatellut mua siltä kannalta, mutta se tunne jonka hän sai mulle sanoillaan ja katseillaan ei jätä mua koskaan rauhaan ja antaa myös ymmärtää, että en ollut ainakaan yhden tekevä.
Kai me molemmat tiesimme, että tätä rakkautta ei ollut tarkoitettu toteutettavaksi. Siltikin kaupungilla kulkiessani toivon, että edes joskus vielä törmäisisimme, että vielä kerran saisin hukuttautua sinisiin silmiinsä ja levävätä hänen rauhoittavassa äänessään. Tuntea, että elämästä ei puutu mitään...

Todella koskettavaa tekstiä.. Ei toki aina mene noin, nyt vaan on tuommoiset tuntemukset.

Todennäköisesti elät mielessäsi oman mahdottoman rakkautesi kanssa koko elämäsi ajan. Toivottavasti onnistut pääsemään siitä yli, tai vaihtoehtoisesti saat mahdollisuuden toteuttaa sen.

Itse en halua miettiä loppuelämääni että mitä jos..

 

Itse rakastuin naimisissa olevaan mieheen jo kymmenen vuotta sitten enkä vieläkään ole päässyt hänestä eroon vaikken ole pariin vuoteen nähnyt häntä kuin ohimennen. Olen itse naimisissa ja en tosiaankaan ole onnellinen.

Ei mene vieläkään oikeastaan hetkeäkään ettenkö ajattelisi häntä. En tiedä kauanko joudun riutumaan, kun en näe häntä. Hän erosi silloisesta vaimostaan ja muutti pois.

 

Noh, kannattaa odottaa että mies on eronnut, ja selvittänyt välinsä ensin. Jos ei halua erota, niin älä aloita/ole suhteessa tuohon mieheen. Suomessa kun ei ole moniavioisuutta, ja muutenkin suheilla ja toisten tunteiden kanssa pelaaminen on raukkamaista ja törkeää.

 

rakkaus on maailman ihanin tunne, mut tietenkin niin ärsyttävä välillä kun sattuu niin paljon. ite oon just täl hetkel rakastunu mua vähän yli neljä vuotta vanhempaan nuoreen mieheen. siis tää on ensimmäinen kerta ku oon rakastunu kehenkään näin kovasti. se ei tiä mua kovin hyvin, ja tuskin ees sitä et oon rakastunu siihen. mut vähän aikaa sit laskin, ni oon rakastanu sitä nyt vähän yli vuoden.. pian kaks. ja tuntuu et en enää ikinä tuu rakastumaan näin kovasti. onks se millee? et onks oikeesti vaan elämässä se yks suurin rakkaus, joka satuttaa eniten.? en nää sitä välillä niin paljon ja se harmittaa mua. ja se lähtee kuulemma pian pois.. jonnekki opiskelee.. ni en tiä miten pärjään, tuntuu et mun sydämessä on tyhjä aukko, jonne odottaisin vaan sitä henklilöä. tuun kuitenki kaipaamaan sitä! :'(

 

hemmetti vie voi rakastua johonkin jota ei ees tunne kunnolla?? Ihastua toki voi, mut et oikeen rakastua ni ei en kyl usko....... Ja jumaliste ettikää ny hyvät ihmiset niitä vapaana olevia, mikis aina täytyy rikkoa perheitä! Vai onko se muna parempaa ku on muutki sen hyväksyny?? H...vetti mitä huoria!!!

 

hemmetti nii siis ihastua SEKÄ myös rakastua voi silti keheen vaan. rakkaus ei kato ikää, eikä se myös kato sitä TUNTEEKO toinen henkilö hänet kunnolla. se henkilö johon mä oon rakastunu, tietää mut kyllä .. ei se niinkään tunne. muutenkaan ei kukaan sitä määrää ketä kehenki ihastuu tai rakastuu... ite sen parhaite tiätää. rakastuu hemmetti monet julkkiksiinki, jota ne julkkikset ei ees tiedä tai tunne! enkä mä tolla mun tekstillä tarkottanu mitään et oispa se vapaa ja kumpa nyt saisin olla sen kans niin ja näin. :/ tarkotin tolla tekstillä sitä, et kuinka paljon se rakkaus just sattuuki!

 

Ja jumaliste ettikää ny hyvät ihmiset niitä vapaana olevia, mikis aina täytyy rikkoa perheitä! Vai onko se muna parempaa ku on muutki sen hyväksyny?? H...vetti mitä huoria!!!

Rauhotu ny ettei ne lököttävät nappiverkkaris repee...

 

Naisille aina sattuu näitä hullaannuttavia rakkauksia, mutta mites mihet. Meneekö teillä pää koskaan näin sekaisin naisista?

 

Mä en myöskään usko siihen, että ihminen voi oikeasti olla rakastunut johonkin jos ei edes tunne toista. Mielestäni se on vielä ihastumista. Ihminen voi vaikka ihastua toisen ihmisen nauruun, puhetyyliin tms. niin, että se tuntuu mahanpohjassa asti muttei se tee siitä vielä rakastumista.

 

no ehkä se sit niin on, .. pelkkää ihastumista.. :'|

 

Ma en IKINA IKINA ottaisi miesta joka ei rakasta mua niin paljon etta jattaa HETI entisen elamansa mun vuoksi enka IKINA IKINA kunnioittaisi miesta joka naisensa takana tapailis mua hyi olkoon mika raukkis. YAK!