""surullinen""
Rehellisyys on mielenkiintoinen asia. Moni vaatii sitä parisuhteessaan, sillä tasolla, että toisen pitäisi kertoa kaikki, kysymättä. Sitten kuitenkin kun toinen sen tekee, onkin itse aivan pihalla, eikä tiedä mitä ajatella.
Muistan kuinka itse nuorena miehenä olin niin rakastunut, että halusin kertoa kaikki mieleni liikkeet toiselle. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, vaan alkoi suhtautua varautuneesti minuun ja tunteisiini.
Luullakseni aika harva intohimoisen suhteen osapuoli on niin ehjä, kokonainen ja oman arvonsa tunteva, että pystyy kuuntelemaan toisen spontaania, avointa rehellisyyttä kokematta epävarmuutta asemastaan suhteessa. Itse en enää kannata sen luonteista rehellisyyttä. Kulmakivenä pidän sellaista, että toisen kysyessä ei saa valehdella.
En tiedä, onko suhteessanne kyse rakastuneen miehen rakkauteen liittyvästä avomielisyyden puuskasta vai mistä, mutta koeta olla johdonmukainen suhtautumisessasi siihen mitä hän sanoo, ja koeta tiedostaa se, mikä suhtaumisessasi kertoo omasta epävarmuudestasi, eikä siitä, mitä hän sanoo.
Esimerkiksi kun kirjoitat: ""Puhuu minulle rakkaudesta toiseen naiseen. Vakuuttaa suhteen olevan ohi, sillä nainen ei halunnut jatkaa. Minulle jää epäselvyys, onko hän edelleen henkisesti kiinni tässä naisessa."" Valitset, että uskot hänen kertomastaan sen osan, missä hän sanoo olleensa rakastunut johohkuhun. Samaan hengenvetoon et kuitenkaan usko, että hän ei ole tähän enää rakastunut. Tässä on looginen ristiriita, uskot, että hän puhuu totta väittäessään ollut rakastunut, mutta et usko hänen puhuvan totta kun hän jatkaa, että ei enää ole rakastunut. Ainoat syyt tähän mitä minun mieleeni tulee liittyvät Sinuun, joko:
- et halua jatkaa suhdetta enää eteenpäin, vaan etsit (teko)syytä lopettaa se, tai
- et usko, että hän voisi olla Sinuun rakastunut
Olen sitä mieltä, että mikäli parisuhde tuntuu liian hyvältä, sen voi aina pilata lukuisilla eri tavoin.
-.-