V
vierailija
Vieras
Viisihenkinen perhe asuu 60 neliön asunnossa
Sunnuntai 22.5.2016 klo 08.14
Punavuoressa asuva perhe kuvaa eloaan "jatkuvaksi tavaran nosteluksi". Tästä huolimatta asuinmuoto miellyttää heitä: se tarjoaa enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia.
Lasten lelut levittäytyvät ympäri asuntoa. (IINA PARONEN)
Vaikka lapsilla on omat huoneet, hakeutuvat he useimmiten vanhempiensa luokse olohuoneeseen leikkimään. (IINA PARONEN)
- Meillä ei ole ahdasta. En itse käytä tuota termiä, Iina Paronen huomauttaa. Moni saattaisi kuitenkin mieltää hänen kotinsa sellaiseksi. Iina, hänen miehensä Thomas ja uusioperheen kolme lasta nimittäin asuvat 61,5 neliömetrin asunnossa Helsingin Punavuoressa.
Vaikkei kodissa ahdasta olisikaan, asettavat vähäiset neliöt haasteita sisustukselle. Parosen mukaan asunnon jokainen senttimetri on mietitty. Sisustamisessa pääpaino on käytännöllisyydellä. Koska perheen lapset ovat vielä nuoria, leluja on kaikkialla, Paronen nauraa ja lisää, että nykyistä tilannetta voisi kuvailla boheemiksi elämänvaiheeksi.
- Nyt vain on näin.
Jossain vaiheessa lasten kasvaessa lelut kuitenkin häviävät lattialta, hän jatkaa. Siihen saakka niiden kanssa pyritään elämään. Neliöiden määrä ohjaakin kodin asukkaita elämään sen hetkisen elämäntilanteen mukaan. Asunto muokkaantuu koko ajan, ja vanhemmat pohtivat erilaisia sisustusratkaisuja koko ajan.
Eteisessä on käytetty kaikki tila hyödyksi. (IINA PARONEN)
Kaupunkitila toimii kodin jatkeena
Vanhempien makuuhuone kylpee kauniin keltaisessa valossa. (IINA PARONEN)
Vaikka perhe joutuukin ajoittain käyttämään kekseliäisyyttään, on neliöiden kanssa kamppailuun hyvä syy. Iina Paronen on kasvanut Punavuoressa ja arvostaa alueen kylänomaista ja yhteisöllistä tunnelmaa. Vaikka asuminen alueella maksaakin paljon, kokee perhe saavansa rahoillensa vastinetta.
Asumisratkaisu mahdollistaa suunnittelemattoman mutta turvatun elämän, Paronen kertoo. Lähikauppaan voi kipaista vaikka yhdeltätoista illalla. Lisäksi lasten harrastusmahdollisuudet ovat rajattomat, hän lisää.
Ympärillä oleva kaupunkitila toimii sitä paitsi hyvin ikään kuin kodin jatkeena. Paronen kertoo käyvänsä lastensa kanssa "kaikkialla" - erilaisissa tapahtumissa, kahviloissa ja niin edelleen. Hän korostaakin lasten oikeutta saada olla lähellä aikuista. Lapset ovat läsnä arjessa ja arjen askareiden keskellä, eivät sulkeutuneina omiin huoneisiinsa leikkimään. Vaikkei siinäkään mitään pahaa olisi, Paronen jatkaa. Ihmiset ovat yksilöitä, joiden läheisyyden tarve vaihtelee.
Keittiöremontissa käytettiin huonekorkeutta hyväksi laittamalla kaksi kaappiriviä päällekkäin. (IINA PARONEN)
Sisustus tarjoaa haasteita ja vaatii tuuria
Kuinka asuinneliöt sitten oikeasti vaikuttavat perheen elämään ja kodin sisustukseen? Tätä kysyttäessä Paronen mainitsee ensimmäisenä kuivausrummun. Se on ehdottoman tarpeellinen, sillä asunnossa ei ole tilaa kuivata pyykkiä - ja sitähän lapsiperheessä kertyy.
Suurin haaste sisustukselle on vähäinen säilytystilan määrä. Onneksi vuonna 1912 rakennetussa talossa huonekorkeus on huikeat 3,5 metriä. Tätä hyödyntämällä tilaa löytyy enemmän. Esimerkkinä Iina Paronen mainitsee perheen keittiön: keittiökaappien päältä löytyy toinen kaappirivi tuomassa lisää säilytystilaa.
Haastavaa sisustaminen kuitenkin on, Paronen myöntää. Sopivan kokoisten huonekalujen löytäminen vaatii paitsi ahkeraa etsimistä, myös silkkaa tuuria.
Näkymä makuuhuoneisiin. (IINA PARONEN)
Ahkeraa etsimistä vaatisi myös uuden asunnon etsiminen Punavuoresta. Paronen kertoo, että alueen asunnoissa huoneiden lukumäärä ei välttämättä kasva neliöiden mukana - ja lisähuoneelle olisi perheelle enemmän käyttöä kuin pelkille lisäneliöille.
Moni samalla lailla asuva oppiikin lukemaan asuntoilmoituksia aivan uudella tavalla. Neliöiden sijaan katsotaankin ikkunoiden lukumäärää miettien sitä, kuinka esimerkiksi huoneen jakaminen kahteen pienempään onnistuisi.
Ajoittaisesta päänvaivasta huolimatta asuinmuoto on perheen mieleen. Se tarjoaa enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia, Iina Paronen tiivistää.
http://www.iltalehti.fi/asuminen/2016051821585690_an.shtml
Sunnuntai 22.5.2016 klo 08.14
Punavuoressa asuva perhe kuvaa eloaan "jatkuvaksi tavaran nosteluksi". Tästä huolimatta asuinmuoto miellyttää heitä: se tarjoaa enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia.
Lasten lelut levittäytyvät ympäri asuntoa. (IINA PARONEN)
Vaikka lapsilla on omat huoneet, hakeutuvat he useimmiten vanhempiensa luokse olohuoneeseen leikkimään. (IINA PARONEN)
- Meillä ei ole ahdasta. En itse käytä tuota termiä, Iina Paronen huomauttaa. Moni saattaisi kuitenkin mieltää hänen kotinsa sellaiseksi. Iina, hänen miehensä Thomas ja uusioperheen kolme lasta nimittäin asuvat 61,5 neliömetrin asunnossa Helsingin Punavuoressa.
Vaikkei kodissa ahdasta olisikaan, asettavat vähäiset neliöt haasteita sisustukselle. Parosen mukaan asunnon jokainen senttimetri on mietitty. Sisustamisessa pääpaino on käytännöllisyydellä. Koska perheen lapset ovat vielä nuoria, leluja on kaikkialla, Paronen nauraa ja lisää, että nykyistä tilannetta voisi kuvailla boheemiksi elämänvaiheeksi.
- Nyt vain on näin.
Jossain vaiheessa lasten kasvaessa lelut kuitenkin häviävät lattialta, hän jatkaa. Siihen saakka niiden kanssa pyritään elämään. Neliöiden määrä ohjaakin kodin asukkaita elämään sen hetkisen elämäntilanteen mukaan. Asunto muokkaantuu koko ajan, ja vanhemmat pohtivat erilaisia sisustusratkaisuja koko ajan.
Eteisessä on käytetty kaikki tila hyödyksi. (IINA PARONEN)
Kaupunkitila toimii kodin jatkeena
Vanhempien makuuhuone kylpee kauniin keltaisessa valossa. (IINA PARONEN)
Vaikka perhe joutuukin ajoittain käyttämään kekseliäisyyttään, on neliöiden kanssa kamppailuun hyvä syy. Iina Paronen on kasvanut Punavuoressa ja arvostaa alueen kylänomaista ja yhteisöllistä tunnelmaa. Vaikka asuminen alueella maksaakin paljon, kokee perhe saavansa rahoillensa vastinetta.
Asumisratkaisu mahdollistaa suunnittelemattoman mutta turvatun elämän, Paronen kertoo. Lähikauppaan voi kipaista vaikka yhdeltätoista illalla. Lisäksi lasten harrastusmahdollisuudet ovat rajattomat, hän lisää.
Ympärillä oleva kaupunkitila toimii sitä paitsi hyvin ikään kuin kodin jatkeena. Paronen kertoo käyvänsä lastensa kanssa "kaikkialla" - erilaisissa tapahtumissa, kahviloissa ja niin edelleen. Hän korostaakin lasten oikeutta saada olla lähellä aikuista. Lapset ovat läsnä arjessa ja arjen askareiden keskellä, eivät sulkeutuneina omiin huoneisiinsa leikkimään. Vaikkei siinäkään mitään pahaa olisi, Paronen jatkaa. Ihmiset ovat yksilöitä, joiden läheisyyden tarve vaihtelee.
Keittiöremontissa käytettiin huonekorkeutta hyväksi laittamalla kaksi kaappiriviä päällekkäin. (IINA PARONEN)
Sisustus tarjoaa haasteita ja vaatii tuuria
Kuinka asuinneliöt sitten oikeasti vaikuttavat perheen elämään ja kodin sisustukseen? Tätä kysyttäessä Paronen mainitsee ensimmäisenä kuivausrummun. Se on ehdottoman tarpeellinen, sillä asunnossa ei ole tilaa kuivata pyykkiä - ja sitähän lapsiperheessä kertyy.
Suurin haaste sisustukselle on vähäinen säilytystilan määrä. Onneksi vuonna 1912 rakennetussa talossa huonekorkeus on huikeat 3,5 metriä. Tätä hyödyntämällä tilaa löytyy enemmän. Esimerkkinä Iina Paronen mainitsee perheen keittiön: keittiökaappien päältä löytyy toinen kaappirivi tuomassa lisää säilytystilaa.
Haastavaa sisustaminen kuitenkin on, Paronen myöntää. Sopivan kokoisten huonekalujen löytäminen vaatii paitsi ahkeraa etsimistä, myös silkkaa tuuria.
Näkymä makuuhuoneisiin. (IINA PARONEN)
Ahkeraa etsimistä vaatisi myös uuden asunnon etsiminen Punavuoresta. Paronen kertoo, että alueen asunnoissa huoneiden lukumäärä ei välttämättä kasva neliöiden mukana - ja lisähuoneelle olisi perheelle enemmän käyttöä kuin pelkille lisäneliöille.
Moni samalla lailla asuva oppiikin lukemaan asuntoilmoituksia aivan uudella tavalla. Neliöiden sijaan katsotaankin ikkunoiden lukumäärää miettien sitä, kuinka esimerkiksi huoneen jakaminen kahteen pienempään onnistuisi.
Ajoittaisesta päänvaivasta huolimatta asuinmuoto on perheen mieleen. Se tarjoaa enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia, Iina Paronen tiivistää.
http://www.iltalehti.fi/asuminen/2016051821585690_an.shtml