Kuinka paljon voi sattua ja tapahtua päällekkäin ja peräkkäin asioita ja miten niistä selviää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras...

Vieras
Pakko johonkin jo purkaa tätä omaa oloa. En edes tiedä mistä alottaa.

Jos aikajärjestyksessä yritän miettiä niin veli joutu sairaalaan kun taju meni kivusta. Oli viikon tutkittavana. Selkä monesta kohtaa hajallaan. Ja siinä sivussa löysivät aivokasvaimen. Tällä hetkellä vaaraton eikä aiheuta toimenpiteitä siis tuo kasvain.
Selkä operaatioon odottaa nyt aikaa. Ei pysty töihin. Syö todella hurjaa määrää lääkkeitä.

Toisen veljen perheessä iski kriisi kun vaimo joutu vuodelepoon raskauden takia. Olin sitte itse kriisiapuna siellä. Vaimo se joka tekee kaiken ja huusholli ei pyöri ilman häntä. Ja veljellä alkaa ahdistus ja paniikki kohtaukset siinä vaiheessa kun pitäs se vastuu oikeasti ottaa. Vuodelepo oli väliaikainen ja nyt taas saa olla jalkeillakin.

Anoppi on mielenterveyspotilas. Appiukko sitten valitellu toiselle miniälle että kun anoppi niin väsynyt ja laihtunut eikä suostu lääkäriin. Yksi lapsista sai sitten huijattua mt hoitajalle käymään joka hommasi anopin jatkotutkimuksiin. Ultrassa näkyi jokin harmaa epäselvä alue. Sai kiireellisen lähetteen keskus sairaalaan. (kuinka kauan sen kans pitää odottaa? nyt on viisi arkipäivää jo menny) .

Omista lapsista yksi loukkas häntäluun. vuodelepoa useampi päivä. Samaan aikaan normi kuumetautia.

Mies tuli todella kipeäksi. Maha ongelmia (palleatyrä ym ) ollut ennenkin. Suostu jo sit lääkäriin ku ei enää voinu olla mitenkään päin. Diagnoosi paksusuolen (pussi) tulehdus. 2 vahvaa antibiootti kuuria edelleen menossa. Useamman päivän sai jännittää lähteekö tulehdus arvot tippumaan.
Mies yrittäjä ja töissä oli mieletön kiire. Ei ollut kuin oikeastaan yhden päivän sairastamassa. Yks päivä oli sitte töissä istunu tunnin lattialla kun taju meinannnu karata. On ihan järkyttävän väsynyt edelleen.
Oon yrittänyt kaikkeni että pitäs lepopävän välillä mutta ei. ens viikolla pitäs olla muutama päivä lomaa.

Yks omista lapsista kaatu koulussa. Polvi turpos ja ei pystynyt kävelemään kunnolla. Vein tk:hon varmistuksille ettei mitään ole rikki. Päästiin jo kotiin sieltä kun soittivat että mennä takas. Oli löytynyt röntgen kuvista jotain. Kiireellisenä sitte keskusairaalaan. Siellä kirurgi totes että ei ole murtuma vaan sinding-larsenin tauti. eli urheiluvamma. Hoitona lepo.

Samaa lasta kiusattu koulussa jo pitempään. Jokin aika sitten olin taas koululle yhteydessä ja tilanne suht rauhallinen. Tuon jalka episodin jälkeen räjähti taas käsiin. Ei voi olla urheiluvamma kun läski vaan makaa sohvalla. Lapsi ei ole edes pyöreä vaan hoikka. Ei tosin harrasta mitään säännöllistä urheilua tms.

Näin sen kiusaaja porukan koulun pihalla ja kävin avautumassa. Mut eipä juuri tainnu auttaa kun keskisormea olivat mun perään näytelleet. Tämä tapahtu tänään. Eli huomenna pitäs taas jälleen kerran olla koululle yhteydessä. Mies jo meinas että ettii koulupoliisin nron ja soittaa sille suoraan. Ehkä niinkin. Mutta esim noiden kiusaajien vanhemmille ei ole mennyt minkäänlaista tietoa asiasta.
Tää syö niin totaalisesti hermoja!

Pienin lapsista tuplaa eskaria. Ja ollu koko talven tosi nihkeä lähtemään koko eskariin. Nyt sitte sano että joku luokkakaveri ärsyttää häntä jatkuvasti tahallaan. Laitoin jo wilman kautta asiasta viestiä opettajalle.

No äsken soi sitten puhelin että appiukolla on menny muisti ilmeisesti ihan yllättäen. Mies lähti viemään häntä päivystykseen. En siis tiedä tarkempaa tilannetta tuon suhteen.

Niin että mitähän seuraavaksi voi vielä tapahtua? - Haluaa sen normaali elämän takaisin -

Ja terveisiä tutuille toivottavasti ei kovin moni tunnista.
 
[QUOTE="lila";30670072]No jo on sattunut!

Onko appiukosta kuulunut mitään?[/QUOTE]

Ei oo kuulunu mitään. En viitti hätyyttää. Kuulen sitte ku mies soittaa tai tulee kotiin.
 
Tiedän tunteen. Sen kun tuntuu ettei enää voi tulla uutta vastoinkäymistä, ja silti tulee. Ei mulla oo muuta kun myötätuntoa tarjota, ja ainakin itsellä asiat on vaikuttanut niin, etten enää stressaa kovin pienistä ja toisaalta iloitsen jokaisesta päivästä kun asiat on normaalisti ja ok. Meillä siis vakavia sairauksia, kroonista kipua, kosteusvaurioepäilyä jne.
 
Tiedän tunteen. Sen kun tuntuu ettei enää voi tulla uutta vastoinkäymistä, ja silti tulee. Ei mulla oo muuta kun myötätuntoa tarjota, ja ainakin itsellä asiat on vaikuttanut niin, etten enää stressaa kovin pienistä ja toisaalta iloitsen jokaisesta päivästä kun asiat on normaalisti ja ok. Meillä siis vakavia sairauksia, kroonista kipua, kosteusvaurioepäilyä jne.

Paljon jaksamista sinullekin. Tosiaan ei muuta toivo kuin että asiat olisi edes ns normaalisti. Maanantaina ehdin jo huokaista että viikko alkoi ihan normaalisti. Ja paljon autto tämäkin kun sai ajatukset purettua johonkin kun tuntuu että yks kaaos vaan päässä pyörii.
Miehen kanssa ei ehdi puhua kuin ihan pakolliset käytännön asiat jos niitäkään.
 
[QUOTE="lila";30670084]Tosi kurjaa... Todella huonoa tuuria, että noin paljon tapahtuu!

On tosi hanurista kun lapsia kiusataan koulussa, kun ei oikeen osaa/voi tehdä itse mitään..
:([/QUOTE]

Meillä ei ole ensimmäinen lapsi jota kiusataan. Toiset tosin olleet yläasteella jo. Tämän kertainen on vasta ala-asteen puolessa välissä. Ja oireilee kotona tosi voimakkaasti. Oon nyt todella vihainen lapsen puolesta ja se saa laittamaan asioihin vauhtia. Pakko niille asioille on itse tehdä jotakin. Ei kukaan muu niille mitään tee.
 
:hug:

Voimien ja jaksamisten toivottelu tuntuu nyt jotenkin hyvin ärsyttävän klisheiseltä mutta - sitä nyt kuitenkin sinulle toivotan. Elämä on vain on tämmöistä, arvaamatonta ja yllätyksiä täynnä ja sitä veitsen terällä keikkumistakin. Toisinaan. Mutta onneksi on sitten niitä hyviäkin hetkiä, mitkä kantavat ja tasapainoittavat. Tosin niitä ei ihan heti ensimmäiseksi edes muistakaan, kun on keskellä kurimuksen maksimaalisuutta.

Pidä huoli itsestäsikin kaiken tämän tapahtumavyöryn keskellä. Hetki vain ja päivä kerrallansa -hokema on aika hyvä ohjenuora. Tilanne ja asia kerrallaan, ei sitä muuta voikaan eikä kykene. Keskitä voimasi omaan perheeseesi - lapsiinne ja mieheesi itseäsi unohtamatta - pidä se teidän paketti lähellä. Ole toki tukena muillekin läheisillesi jaksamisesi rajoissa. Sinun oma perheesi kuitenkin tarvitsee sinua, koska olet siinä lähellä :). Tue ja rakasta niin kuin olet tehnytkin ja tulet tekemäänkin :).

Asiat järjestyvät kyllä. Milloin ja miten - sitä en tiedä, etkä sinäkään. Mutta järjestyvät jokatapauksessa. Sitä ennen - huokaise syvään ja jos suinkin voit niin, mene nukkumaan. Et voi enempää tehdä kenenkään hyväksesi. Kaikkesi olet jo tänäänkin tehnyt. Ja huominen voi olla paljon, paljon parempi päivä :)
 
[QUOTE="a p";30670097]Meillä ei ole ensimmäinen lapsi jota kiusataan. Toiset tosin olleet yläasteella jo. Tämän kertainen on vasta ala-asteen puolessa välissä. Ja oireilee kotona tosi voimakkaasti. Oon nyt todella vihainen lapsen puolesta ja se saa laittamaan asioihin vauhtia. Pakko niille asioille on itse tehdä jotakin. Ei kukaan muu niille mitään tee.[/QUOTE]

Oon itsekin huomannut, että asioihin saa ihan erilaista vauhtia kun on tunnekuohuissa. Uskon, että jos vain jaksat painostaa koulua niin asioille tulee tapahtumaan jotain. Ainakin itse jouduin näkemään vaivaa, mutta lopulta koulu puuttui vakavasti kiusaamiseen. Toivottavasti teilläkin! Kurjaa vain, että on kaikkea muutakin...

Mites miehesi, onko hän yrittäjänä sellaisella alalla ettei töistä oikeasti voi pitää lainkaan taukoa tai eikö sijaista löytyisi esim. tutuista?
 
Appi tänään jo normaalissa kunnossa. Tutkivat kuitenkin vielä. Oli yöllä ollut tosi huonossa kunnossa.

Lapsen asiaa sain eteenpäin. Hiihtoloman jälkeen palaveri että mitä asian kanssa tehdään. Huomenna soitan perheneuvolaan ajan lapselle että saa jonku kanssa alkaa käsittelemään asioita.

Että vähän valoa tunnelin päässä.
 
[QUOTE="lila";30671153]Kyllä se siitä!

Huolehdithan myös omasta jaksamisestasi?[/QUOTE]

Kiitos. Yritän huolehtia. Keskitytään nyt vain ihan pakolliseen ja olennaiseen. Ei mitään ylimääräistä tähän lisäksi nyt.
 

Yhteistyössä