Kuinka paljon synnytyksenne sattui?

Mietin tässä ketjua lukiessani, että jotkut mainitsevat puudutteeksi epiduraalin, ilokaasun tai pelkän suihkun, niin eikö teillä ole puudutettu kohdunkaulaa? Mulle tehtiin se, tosin ehti vain toiselle puolelle

 

eka synnytys 5,5h, sain epiduraalin, leikattiin episiotomia huonojen sydänäänten takia. Avautumisvaiheen loppu kävi sairaasti, mutta kyllä siitäkin selvis. Ponnistusvaihe vartin verran, tunne lähinnä helpottava.
Toka synnytys 7h, spinaalipuudutus, joka loppui liian aikaisin. Avautumisvaiheen viimeiset sentit aika kamalia. Ponnistusvaihetta ei oikeastaan ollut, minuutin merkitsivät, mutta yritin lähinnä pidätellä, että kätilö saa hanskat käteen. Ei repeämiä.

Synnytys sattuu, mutta kipu on ihan erilaista kuin hammaskipu tai päänsärky. Kyllä siitä selviää ja jälkeenpäin olo on aivan mahtava! Onnea odotukseen.

 

Eka: Avautumisvaihe ei tuntunut juuri missään, kiitos epiduraalin. Ponnistusvaihe kirpaisi jonkin verran, mutta onneksi ajantaju katosi tyystin ja itse tilannekin oli ohi aika äkkiä. Muisto siitä kivusta ei myöskään pysynyt mielessä kovin pitkään.

Toka: Avautumisvaihe tuntui pahoilta menkkakivuilta, kivunlievityksenä kuuma suihku, myöhemmin haudepussit selässä ja kuuma haude jossain välilihan tienoilla. Ponnistusvaihe tuntui tietysti myös jossain määrin, mutta tavallaan siihen kipuun oli jotenkin niin turtunut, että mielestäni se ei ollut enää temppu eikä mikään. Kipua pahempana juttuna koin ponnistamisen tarpeen.

 

Ensimmäinen: PALJON. Toinen: ei juuri yhtään.

 

Yli 24h synnärillä oltiin. Alkuun olin suihkussa, ammeessa ja keinuin kauratyynyjen kera. Aquarakkuloita kokeiltiin laittaa mutta jo se neula selän iholla sai mut hyppäämään niin että olin mieluummin ilman. Se oli koko synnytyksen kamalin sekuntti. Istuin suihkussa, mies ojenteli ovensuusta välipalaa (enpä ollut ennen syönyt leipää ja hörppinyt teetä suihkussa...) ja pidettii tiukkaa neuvonpitoa vauvan nimestä

Sitten kun synnytys oli tarpeeksi pitkällä ja päästiin saliin niin sain ilokaasua, keinutuolissa kiikuin koko yön ja mies nukkui sängyllä.
Aamulla kalvot puhkaistiin. Ei se kait sattunut sitten niin paljoa kun ehdin laskelmoimaan että jos otan epiduraalin, nukun edes tunnin niin olen paljon levänneempi ja maito nousee paremmin. No niinhän se sitten menikin.

Tärkeintä kai oli elää vaiheiden mukaisesti ja mukautua hiljalleen kasvavaan kipuun. Jos olisin heti alussa alkanut panikoimaan mitä se loppuvaiheessa on, kuinka tiheään ja pitkään supistukset kestää olisin alkanut kiljua sektiota, mutta kun tuo tosiaan eteni vaiheittain niin koko synnytyksestä jäi todella positiivinen muisto jäljelle

 

Nojoo, tuntuihan se. Mulla itelläni on kipukynnys erittäin korkea, mutta halusin kuitenkin kivunlievitystä ihan sen takia että jaksaisin sitten ponnistaa kun sen aika tulee. Supistuksia tuli 10min välein neljä päivää, ja neljäntenä iltana poika vihdoin syntyi - sektiolla tosin. Puudutteet ei auttanu mitään, sain kaksi spinaalia, 6 kohdunkaulanpuudutetta (3 molemmille puolille, siis), muutaman kipupiikin lihakseen ja pari kohdunkaulaa avaavaa piikkiä. Ongelmana oli siis se, että kohdunkaulassa oli "lippa" edessä, jota ei saatu häviämään edes kolmen kätilön toimesta. Loppupeleissä selvisi, että lapsi on kasvot ylöspäin, jolloin vaadein sektion, vaikka kaksi lääkäriä pyrkivät vielä ehdottamaan epiduraalia ja odottamaan josko lapsi kääntyis oikein päin. Oksitosiinia sain kolme tuntia loppuajasta.

Synnytys kesti about vuorokauden, ja kipua kyllä kesti kun ymmärsi että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kestää se. Suolihuuhtelun vaadein omasta aloitteestani jo pian saliin päästyäni, koska mulle ei kukaan ehdottanut sitä omatoimisesti. Ainoa mitä sanottiin ja tehtiin oli tuo spinaali, vaikka nimenomaan pyysin epiduraalia koska olin ensisynnyttäjä.

Eipä sitä synnytystä kannata sen kummemmin miettiä, se menee omalla painollaan joka tapauksessa. Suunnitella sitä ei voi, mutta siihen kannattaa asennoitua että kaikkeen täytyy varautua

 

eka synnytys ei ollut kovin kivulias kun sain epiduraalin. toinen olikin kivuliaampi,ilokaasua ja kohdunkaulanpuudute. kolmannen synnytyksessä ponnistusvaihe sattui tosi paljon, sain silloin vain kohdunkaulanpuudutteen, ilokaasu oli kielletty silloin. neljännen kohdalla käynnistettiin synnytys ja olin tosi kipeä koko ajan...sitten kun kalvot puhkaistiin ja sain jälleen kohdunkaulanpuudutteen niin kaikki meni helposti ja kivuttomasti. jopa ponnistuvaihe meni niin että kätilö sanoi että hiljempaa hiljempaa ei ole kiire ponnistaa! kaikkien lasten kohdalla olen ajatellut että kipu kuuluu synnytykseen ja sieltä se vauva syntyy. ensimmäisen kohdalla ei tiennyt mitä se synnytys on ja kaikki oli uutta. hyvin se menee ja katot sitten tilanteen mukaan mitä kivunlievitystä haluat! Onnea synnytykseen, kun sen aika koittaa!