Miksiköhän sitä ei vain voi uskoa, että lapsia ja aikuisia on erilaisia? :xmas:
Meilläkin nuorin on oppinut todella hyvin käsittämään mitä sana "Ei" tarkoittaa. Eri asia onkin totellaanko sitä. Minusta on tullut kävelevä "EI"-automaatti, joka nostelee pentua ja tavaroita jatkuvasti pois jostain. Säikkykone, joka juoksee pennun perässä ottaakseen kopin, kun se on hyppäämässä keittiönpöydältä. Ei meillä ole ollut mitään suojauksia kun vanhemmat lapset ovat olleet pieniä, portti vain portaikossa. Esikoinen oli muutenkin vähän sellainen, että hyvä että uskalsi liikkua 5 m kauemmas leikkimään minusta.
Yritä nyt siinä tutkia asuntoa.
Mutta auta armias tätä nuorimmaista. Mikään ei ole liian korkealla, jos on, sinne kiivetään. Mikään käsky ei ole tarpeeksi ponteva. Jos iskän akryylivärit ovatkin korkealla, niin sitten kurkotellaan. Kun sellainen käteen saadaan ja äiti sattuu näkemään, otetaan jalat alle ja viskataan se kovaa ja kauas, kun tarpeeksi lähelle pääsen (pätee muuten kaikkiin tavaroihin!). Puhumattakaan kynistä, väreistä ja iskän kehyksistä. Viimeisien kohdalla hauska leikki on yrittää tunkea sormea läpi kankaasta. Roskis tongitaan tasaisin väliajoin, sieltä löytyy aina kaikkea kivaa. Vessaharja on tosi maistuva vieläkin, onhan siinä aina jotain nestettä. Samoin roskat lattialla, mikään ei ole tarpeeksi epämääräistä maistettavaksi (ja poika on kuitenkin kohta vuosi ja kolme). Hella on tosi hauska, erotuksena tosiaan sille, että kerran käden poltettuaan, käy läppäisemässä uuninluukkua kokeillakseen tuntuuko se kuumalla, jos ei niin sitten vain nappuloita vääntelemään ja kokeilemaan saako luukun auki. Astianpesukoneessa on sellainen kiva luukku ja kivoja maistuvia astioita, joissa on töhnää. Pitää siis aina katsoa, että luukku on hyvin kiinni... Tosin silloin se kone yksinkertaisesti pistetään pyörimään ja käydään vääntelemässä ohjelmistonappuloista kone sekapäiseksi. Sakset ja terävät veitset on parasta olla hyvin piilossa. Sillä niiden kanssa juokseminen on jostain syystä todella kiehtovaa. Telkkarista menee varmaan kohta kuvaputket, kun ne nappulat ovat yksinkertaisesti vain todella kiinnostavia. Ja dvd-soitin, pleikka, kajarit ja kaket saavat oman osansa tästä hötäkästä. Siihen mittaan asti, että telkkaria meillä ei katsottu melkein kuukauteen, kun poika sekoitti digiboxin (älkää kysykö miten). Entä siivouskaappi? Sieltähän löytyy ne kaikki ihanat naulat (joita on mukava myös maistella), värikkäät pullo ja muut vempeleet. Sohvalle on kiva kiivetä ja kaatua suorilta jaloilta selälleen, vitsit se on kivaa!!! Samoin mille tahansa mikä tuntuu pehmeältä, siitäkin huolimatta, että sohvalta on lennetty jo muutamaan otteeseen ja takaraivo lyöty lattiaan isoille tyynyille kaatuessa. Portaikko on aina 10 paikka leikkiä. Jos tilaisuus tulee, niin yläkertaan mennään. Perusperiaate yläkerran portin aukaisuunkin on jo selvillä, voimat eivät vain riitä vielä aukaisuun. Eli ajan kysymys milloin tullaan alas sieltäkin. Johan se tuli mummolassa kolme porrasta kerralla nenälleen alas, kun karkasi rappukäytävään ja ampaisi juoksuun. Juu, opetellaan oikeaa laskeutumistekniikkaa, jos sen perään kyselette :kieh: Pakko toivoa, että muistaa vaan ollessaan innoissaan...
Tuolit on viritettävä sillä tavoin, ettei niille pääse kiipeämään (eli kumolleen mummoloissa) ja meillä vain lukkoon toinen toisensa päälle pöydän alla. Ovat sen verran painavia, että niitä ei jaksa liikuttaa. Koska pöydällä on tosi kiva olla, kun hedelmät on läpikäyty, niin niitä on kiva yrittää viskata mahdollisimman monta ennen kuin se raivoisa äiti taas tulee ja heittää pennun alas. Kirjoista lähtee tosi kiva ääni, kun niitä repäisee, iskän kokelmalelut ja laatikot nyt vain kuuluvat tähän kauppaan. Niitä voi hieman taivuttaa, tuhrata ja repiä. Keittiön pitkästä kaapista vasta aarteita löytyykin. Riippuen siitä, onko äiti unohtanut laittaa viritykset oven eteen. Sooda maistuu niin hyvälle, että sitä pitää ehdottomasti aina maistaa ja levitellä ympäri lattiaa. Murot on tosi kivoja, ne maistuu hyvälle ja kuulostaa tosi hauskalle, kun niiden päälle talloo. Suola on parasta olla ylhäällä, se on huippujuttu. Mitä tahansa käsiini saan, sen levitän, sitä maistan ja tutkailen hieman tarkemmin.
:| Onko se niin hankalaa uskoa, että jos sellainen keksintö on kuin lapsilukko, niin sen käyttö ei voi olla "häpeällinen" asia. Niillä on ihan oikea tarkoituskin, suojata lasta vahingoilta ja helpottaa arkea. Jotenkin tuntuu, että äiti on epäonnistunut koko helvetin kasvatusprosessissa, jos ottaa moiset viritykset apuvälineeksi turvaamaan arkea. Onhan se todella upeaa, kun osaa lapsensa kasvattaa
Onnistuinhan minäkin kahden ensimmäisen kohdalla *on rinta rottingilla ja kiillottaa sädekehäänsä*
Meillä ei voi nostaa tavaroita enää ylemmäs. Arvokkaimmat tavarat on ylhäällä sekä ne myrkylliset ja todella vaaralliset, muut alhaalla. Ja sen huomaa. Kaiken mihin poika kätensä laskee, kärsii jonkinsortin vahinkoa... Eniten varmaan harmittaa mun hahtuvalangat :kieh: , koriste-emaliastiat, ja monen sadan pysti, josta onnistui rikkomaan yhden muoviosan ennen kuin kukaan ennätti edes "kissa" sanoa, se oli hetken verran lattialle, kun kaappia siirrettiin. Odotan oikeasti milloin on seinät maalattu, ikkuna rikottu, telkkari hajalla jne. Onneksi on sentään hyvä kotivakuutus
Minun tehtäväni on juosta pennun perässä estämässä tuhotöitä ja korjaamassa jo toteutettuja projekteja.
Eläköön erilaisuus (ja epäonnistuneet kasvattajat) :xmas: