tulipas luettua monta tarinaa! ensinnäkin hali kaikille :hug: noin!
minulla itselläni on rankimmat ajat takana, eli erosta selviäminen ja oman elämän saaminen hallintaan, lasten kasvaminenkin tietty helpottaa ja tapaamiset lasten ja heidän isänsä välillä on saatu sovittua ja ne myös toimivat.
mutta silloin kun oli rankinta, niin en kyllä epäröinyt avunpyytämistä. minulla tosin on aina hoitovalmis mamma tässä lähellä, ja naapurin kanssa joskus teemme niin, että hoidamme vuorotellen toistemme pesueita, jotta pääsemme sillä aikaa kauppaan, siivoamaan tai jopa treffeille =)
eikö kunnalta saa mitään apua tosi rankassa tilanteessa? entäs nämä varamummotoiminnat? en kyllä tiedä kuka niitä järjestää. netistä varmaan löytyy tieto, voisko olla mll. olen myös kuullut varaisätoiminnasta. (järjestön kautta niihin on tarkat seulat varmasti)
niin, perustiedot vielä eli kaksi lasta 7- ja 4-vuotiaat ja lopullisesta erosta reilu kaksi vuotta. (eroa tehtiin pari vuotta)
ja minä ainakin yritän keskittyä nyt lapsiin, kotiin, ystäviin ja omaan elämään. en odota "prinssiä", joka tulisi pelastamaan meidät. (tai siis olen luopunut toivosta :/ ) nyt on hyvä näin, enkä halua keskittää energiaani nyt miehen kaipuuseen. uuden suhteen aika voi olla joskus myöhemmin.
=)