Kuinka monta lasta?

mulla 3lasta, 4.5v,3v ja 1.5v... Aina ollu heidän kanssa yksin. Halusin lapset, en miestä. Tottakai välillä on rankkaa, mut rakastan elämääni ja lapsiani hirmuisesti =) :heart:

 

Poika on 5v. ja tyttö 1v.9kk. Vällillä on aika rankkaa, viime aikoina enemmän ku yleensä. Isä ei ole kuvioissa, omasta halustaan. Se vaikeuttaa tilannetta tällä hetkellä paljonkin, koska en tiedä mitä pojalle selittäisin miksi ei isää tapaa ja perheneuvolasta en saanut apua. :'(

 

tulipas luettua monta tarinaa! ensinnäkin hali kaikille :hug: noin!

minulla itselläni on rankimmat ajat takana, eli erosta selviäminen ja oman elämän saaminen hallintaan, lasten kasvaminenkin tietty helpottaa ja tapaamiset lasten ja heidän isänsä välillä on saatu sovittua ja ne myös toimivat.

mutta silloin kun oli rankinta, niin en kyllä epäröinyt avunpyytämistä. minulla tosin on aina hoitovalmis mamma tässä lähellä, ja naapurin kanssa joskus teemme niin, että hoidamme vuorotellen toistemme pesueita, jotta pääsemme sillä aikaa kauppaan, siivoamaan tai jopa treffeille =)

eikö kunnalta saa mitään apua tosi rankassa tilanteessa? entäs nämä varamummotoiminnat? en kyllä tiedä kuka niitä järjestää. netistä varmaan löytyy tieto, voisko olla mll. olen myös kuullut varaisätoiminnasta. (järjestön kautta niihin on tarkat seulat varmasti)

niin, perustiedot vielä eli kaksi lasta 7- ja 4-vuotiaat ja lopullisesta erosta reilu kaksi vuotta. (eroa tehtiin pari vuotta)

ja minä ainakin yritän keskittyä nyt lapsiin, kotiin, ystäviin ja omaan elämään. en odota "prinssiä", joka tulisi pelastamaan meidät. (tai siis olen luopunut toivosta :/ ) nyt on hyvä näin, enkä halua keskittää energiaani nyt miehen kaipuuseen. uuden suhteen aika voi olla joskus myöhemmin.

=)

 

Eronnut jo vuosia sitten. Nyt alkavat olla teini-ikäisiä, mutta erotessa 3,5 v, 2v ja alle 5kk. Kai se rankkaa oli, mutta selvittiin, opiskelinkin siinä sitten jatkotutkinnon. Isä ihan ok etäisä, mutta yksin vastuun kannan. On ollut atopiaa, migreeniä ja epilepsia lapsilla, mutta hienoja lapsia ja kaikki loppujen lopuksi mennyt hyvin. Voimia teille, joilla ne lapset vielä pieniä, lopulta se aurinko paistaa kirkkaammin.

 

\

minulla on 2v ja toinen tulossa yksin odotan jne.. Rankkaa onjo nyt tuleivausuudesta puhumattakaan. Tuntuu tosi yksinäiseltä :'(

Mulla aivan sama tilanne. 2v ja toista odotan yksin. Yllätys vauva!! No kyllä etiäpäin mennään vaikka mikä olisi. Jos haluat vertais tukea minulta saat.

 

\

Heipsan :wave:
Kaksi lasta 15v ja 10kk,poikia molemmat.Välillä aika rankkaa mutta onneksi on perhettä ja ystäviä joihin voin tukeutua kun meinaa seinät kaatua päälle :headwall: .
Mistäpäin kirjoittelet? Itse länsi suomesta

Mistäpäin länsi-suomea kirjoittelet. Mulla 15v poika ja kovin vähän tunnen muiden murrosikäisten yh-äitejä, niin että kiinnostas vaihtaa ajatuksia.

 

Hei!

Pojat 16v ja 1v2kk.Keskenämme elellään ja välillä aika rankkaa.Mutta usko onneen vielä tallella

 

17 , 15 , 11 v tytöt ja 1v poika ja hyvin menee yksinhuoltajuudesta huolimatta . Isät asuvat samaa kaupukia joten .. =)

 

mulla 3 lasta, 9v. ja 4v. ja 1v. olisi mukava saada uusia kavereita joilla samanlainen elämäntilanne eli yksin lasten kanssa. kun vertaistukea on niin mukava saada..

 

Miulla lapset 8v,6v,4v ja 8kk.Kohta pari kuukautta oon ollu tässä tilanteessa,mies kyllä majailee vielä täällä,mutta pitää huolen itsestään ja etsii omaa kämppää.Rankinta on ollu kattoo toisen menemistä,kun itellä ei omaa aikaa.Kunhan sille kämppä järjestyy,helpottaa kun ei tarvii tuntee niin paljon katkeruutta ja vihaa.Saan elellä sit lasten kanssa rauhassa.Oon kyllä tottunu elämään lasten ehdoilla,väsyttävää on se kun ei aikuista puhekumppania.Avioeroa hain viime viikolla.Syynä miehen hermot,kun meni heikkoon kuntoon.Pakotin hoitoon,mutta ei tietoa kauan menee.Näin on paras koko perheelle,ainakin toistaseks.

 

Tytöt 17,pian 14 ja 9 sekä poika 7. Opiskelen. Suurimmaksi osaksi aina ollut yksin lasteni kanssa. Yleensä kaikki menee ok, mutta luonnollisesti elämään kuuluu vaikeuksiakin, kuten kaikilla ihmisillä, olipa yh tai ei.

 

Jäin 5 lapsen yksinhuoltajaksi,nuorin oli 10 kk,muut 13,12,10 ja 2 vuotta.Siitä on nyt jo yli kymmene vuotta aikaa.Selvittiin ja nyt elän avoliitossa uuden miehen kanssa(jolla on 5 lasta) Aika vipinää,mutta olen ihan tyytyväinen.Molempien lapsista suurin osa on jo aikuisia ja meille on jo alkanut isovanhempiajat.Älkää tulko katkeriksi,älkääkä arvostelko lapsillenne heidän omaa isäänsä.Päättävät mielipiteistään sitten joskus itse.

 

\

Mikä sai teidät eroamaan lasten ollessa noin pieniä? Yritittekö ratkoa ongelmianne?

Mies petti. Se sai eroamaan. Neljä lasta. Pieniä kaikki. Että se siitä vastuusta. Perhe-sekä avioelämä oli ihan "normaalia". Miehen tielle osui vaan sellanen nainen, joka tarjos p....ua, eikä miehet kait sellasesta sit osaa kieltäytyä. No, se päätti avioliittomme. Onneksi hän kertoi, niin sain itse ratkaista haluanko jatkaa vai en. En halunnut.

 

\

Jäin 5 lapsen yksinhuoltajaksi,nuorin oli 10 kk,muut 13,12,10 ja 2 vuotta.Siitä on nyt jo yli kymmene vuotta aikaa.Selvittiin ja nyt elän avoliitossa uuden miehen kanssa(jolla on 5 lasta) Aika vipinää,mutta olen ihan tyytyväinen.Molempien lapsista suurin osa on jo aikuisia ja meille on jo alkanut isovanhempiajat.Älkää tulko katkeriksi,älkääkä arvostelko lapsillenne heidän omaa isäänsä.Päättävät mielipiteistään sitten joskus itse.

Näin mäkin olen toiminut, etten mollaa lapsille isäänsä. Kyllä ne sit jossain vaiheessa itse huomaavat millainen ihminen se on. Ei mun tartte sitä niille kertoa.

 

\

Onko muita, joilla pienet lapset ja yksin? Itselläni 13v, 2v ja 6kk. Aika rankkaa on tällähetkellä..olis kiva vaihdella ajatuksia.

heippa. mulla on melkein samanikäset lapset kuin sulla. tyttö täytti just 13 vuotta ja taapero 2 vuotta.. jäin yksinhuoltajaksi muutama päivä sitten..

 

isompi kohta 3v ja pienempi 1vuotias.