Kuinka moni muu on kylmästi hylännyt lapsen yksin osastolle?

Pakkohan se oli kun kuopus joutui vrk:n iässä osastolle ja joutui tarkkailuhuoneeseen, jossa ei voinut yöpyä. Ja aamuisinkin sinne pääsi vasta klo 11 jälkeen. Sitten kun kuopus siirrettiin tavalliseen huoneeseen ei siellä silloinkaan voinut yöpyä, koska siellä oli myös toinen vauva. Joten meidän vauva vietti kokonaiset 5 yötä ilman äidin turvaa.
 
Mun vanhemmat. En saanu traumoja, vaikka pitkältä se aika tuntui. Mutta ku mua hoidettiin eri paikkakunnalla ni olis tullut kovin kalliiksi reissata sitä väliä/mennä hotelliin. Mä olin kyllä silloin jo 12 vuotias, mutta kyllä se olo silloin tuntui aika hyljätyltä.
 
Voiko laskea, kuopus oli ensimmäiset 2 päivää lastenosastolla tarkkailussa ja mä kylmä ja julma äiti kävin siellä syöttämässä ja hengailemassa vauvan kanssa ja menin aina välillä omalle osastolle syömään ja lepäämään ja yötkin kehtasin nukkua ihan yksin omalla osastollani?
 
Jos miettii, että jossaki kehitysmaassa ei lasta saa sairaalaan tai edes jollekki hoitajalle vaikka olis kuoleman kielissä nii minusta on hyttysen pissa se et lapsi on sairaalassa saamassa hoitoa ilman vanhempia. Siellä on kuitenki aina henkilökunta paikalla. Itse olen ollut ekaluokkalaisena sairaalassa pari viikkoa ja aika oli pitkää, mutta hengissä siitä selvis =)
Omilla ei ole ollut tuohon tarvetta, vaan on ollu joku muun populaation kanssa et oon voinu olla lapsen kanssa sairaalassa.
 
Minä kamala äiti. Vaikka lasten selviytymisestä ei olut varmuutta alussa, en käynyt edes joka päivä heitä keskolassa katsomassa :/ Usein siellä olin, mutta en siltikään joka päivä. 3 kuukautta kaksoset siellä viettivät ja äiti oli ihan muualla monena päivänä.
Kaksi kuukauta ehdittiin olla kotona, kun tyttö joutui infektio-osastolle ja taas minä huono äiti jätin lapsen aivan yksin vieraiden hoitoon :( Kuusi päivää pieni siellä oli. Vain illalla pari tuntia oli äiti/isä seurana.

(Tälläin kärjistettynä ja jättäen suuren osan muusta kertomatta, kuulostaa kamalalta)
 
:wave:
Kun olivat niin pienellä ikäerolla et ei oikein kumpaakan voinnut pitää kotona ilman äitiä, ja sit kotona oli vielä yks vanhempi lapsi...

Ja oon mäkin ollut yksin sairaalassa lapseana... Enkä kait oo pahempia traumoja saanut, en edes muuten tiedä tarkkaan kuinka pitkään olin sairaalassa kun multa murtui tuo reisi, oli kuitenkin pidemmän aikaa vedossakin... Ikää mulla oli sillo reilu 2,5 v
 
Alkuperäinen kirjoittaja se joku:
Pakkohan se oli kun kuopus joutui vrk:n iässä osastolle ja joutui tarkkailuhuoneeseen, jossa ei voinut yöpyä. Ja aamuisinkin sinne pääsi vasta klo 11 jälkeen. Sitten kun kuopus siirrettiin tavalliseen huoneeseen ei siellä silloinkaan voinut yöpyä, koska siellä oli myös toinen vauva. Joten meidän vauva vietti kokonaiset 5 yötä ilman äidin turvaa.

oli kuitenkin turvassa sinulta
 
Jep. Kuopus oli kyllä jo 1,5v kun operoitiin, mutta tämä äiti oli kylmästi duunissa.

Äidin pikku apulainen ( joten tuossa aiemmin mainittiin ) oli kyllä paikalla koko ajan.
Mutta niinku sanottu; isähän on vaan isä eikä äidin rinnalla yhtään mitään.
 
Toinen lapseni oli 1,5vuorokauden ikäinen kun joutui lastenosastolle sokeritippaan ja kävin kerran päivässä imettämässä ja sylittelemässä 2-4tuntia häntä, muuten olin kotona esikoisen kanssa. Kotiin pääsi neljän päivän ikäisenä ja edeltävän yön vietin sairaalassa kun lääkäri oli sanonut että mun pitää olla siellä yö hoitamassa vauvaa, että näkevät että osaan varmasti hoitaa (=ruokkia) lapseni....
 
oli pikkuinen pakko, lapsella paha mahatauti ja joutui tiputukseen. itse toisella osastolla sairaana. eli pakko oli. poika oli tuolloin vuoden vanha. yksin olemisesta seuras se et poika roikkui minussa monta kuukautta, jos hävisin hetkeksikin näkyvistä poika alkoi itkeä. omassa sängyssä suostui nukkumaan vai jos sänky oli minun sängyn vieressä.

pahinta oli kun osastolla kävin katsomassa poikaa ja poika jäi itkemään perääni. poika huuti tunti tolkulla kuulemma aina minun lähdön jälkeen. se oli kaikkein raastavinta.....
 
Joo, oon jättänyt.

Lapsi 2vkon ikäisenä oli yön yksin sekä 2kk ikäisenä yön yksin Lastenklinikalla. Olisin saanut olla yötä, mutta olin niin shokissa, että tulimme siihen päätökseen että parempi mun lähteä kotiin kun jäädä sinne itkemään. Isä olisi saanut jäädä, ja olisi jäänytkin, mutta sairaalasta ei herunut lupaa moiseen, sillä vain imettäjät sai jäädä.

Olen jättänyt myös 3,5-vuotiaan kolmeksi yöksi sairaalaan ilman minua. Olin pari päivää aiemmin synnyttänyt pienemmän sisaruksen enkä olisi kyennyt olemaan mukana sillä täysimetin vajaa viikon ikäistä vauvaa. En käynyt lasta edes tuon 3pvän aikana katsomassa! (matkaa 50km). Lapsella oli siellä kyllä yötäpäivää joko isi tai mummo, mutta nehän ei ole ÄIDIN rinnalla mitään. Palstakriteerian mukaan.
 
Jees, poika oli 2 kk ikäisenä 3 yötä yksin osastolla. Tosin jätin illalla nukkumaan vaunuihin kanslian viereen ja aamulla menin takaisin, mutta kai se palstakriteerien mukaan tiesi että en ollut paikalla, eikä ollut omissa vaunuissa. Hyvin tuo oli kuitnekin nukkunut ja syönyt.
 
Joo, hieman alle 4-vuotiaan.
Oli pikku pakko, kun kotona oli tissiriippuvainen korvatulehduksesta kärsivä kuopus joka ei todellakaan pärjännyt ilman mua, toisin kuin esikoinen joka oli polleena siitä että sai olla yksin "yökylässä sairaalassa" :D
Illalla lähdin kotiin ja heti aamulla takaisin. Lapsi pärjäsi, minä en...
 

Yhteistyössä