Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

Terveisiä fysioterapiasta

Nilkka parantunut ulkoisesti mukavasti mutta nivelen sisällä edelleen turvotusta mikä aiheuttaa nilkan kireyttä/jäykkyyttä

Nilkkajumppaa pitää tehdä päivittäin jotta nilkan liikerata säilyy normaalina.
Samoin joka päivä liikuntaa

Metsässä kävely edelleen hieman ongelmallista koska jalka ei kestä vielä ääriliikkeitä

Sain uudelleen kineesioteippauksen, todella hyvä lääke muutamaksi päiväksi
Tänä aamuna nilkka taas hyvässä kunnossa

Eteenpäin mennään, jäännösongelmia hoidellen

Tsemppiä koko tiimille!

 

Hienosti etenee Vesku projektisi, mahtavaa. Aika pitkä on tuo fyssari jaksokin mitä sinulla on ja tulee vielä olemaan. Itselläni ei ole vielä edes alkanut ja nyt kovin on odottava tunne, että pääsisisi jo tuohon vaiheeseen.

Työt alkaa 8.8 ja seuraava ortopedi 10.8 ja silloin toivon saavani jo luvan fysioterapia vaiheeseen. Toki jumppailen jalkaa koko ajan ja kävelen niin paljon kuin jaksaa jne jotta matka "normalisoitumiseen" lähestyisi.

Olisi mukavaa kuulla miten Pepsun vaiheet etenee - joko sinulla fyssarit alkaneet? Entäpä Amalia kuinka sinä pärjäilet laskettelumonon kanssa?

Kivaa keskiviikkoa

 

Minulla on sellainen tuntuma että fysioterapiaan pitää päästä huomattavasti ennen töiden aloittamista koska nilkkajumppa ja sen kuntouttaminen tarvitsee aikaa myös päivällä.

Käykää jollakin lääkärillä josta saatte lähetteen fysioterapiaan. Älkää jääkö odottamaan hitaan julkisen sektorin seuraavaa vaihetta
Sitten hakekaa maksusitoumus vakuutusyhtiöltä (tapaturmavakuutus)
Sitten valkkaamaan itse hyvän fysioterapian

Minun fysioterapeutti on ollut todella huippuammattilainen. Hän on pelastanut minut entisten mieliharrastusten pariin

 

samaa mieltä olisin itsekin , mutta viime käynnin mukaan oli liian aikaista kun on tuo monovaihde vielä päällä - täytyy alkaa tutkailla itse tarkemmin jos homma ei ala etenemään. Seuraavaan ortopediin aikaa vajaa 2 vk. Kyllähän fysioterapia varmaan on päivällä, mutta sille on otettava vain aikaa sitten töiden lomasta jne. Siihen vielä sitten päälle vesijuoksut yms töiden jälkeen...

 

Moi
Walkerilla hiihdellään, kepeillä ja puolipainolla mennään (varaamisasia jäi epäselväksi lukuisista selvittämisyrityksistyä huolimatta, joten olen järkeillyt asian niin, että ensi viikkoiseen kontrolliin saakka kävelen Walkerilla puolipainolla vahinkojen välttämiseksi). Walker on hyvä turvotuksen poistaja. Eilen kävelin melko pitkän matkan, ja lupauksensa mukaisesti monon ilmataskut hierovat turvotusta pois käveltäessä. Muutenkaan turvotus ei kyllä ole mitenkään suurta. Eksternifiksaattorin poiston jälkeen haavat vuotivat viitisen päivää, joten vähän krouvimpaa taisi poisottaminen porakoneella olla verrattuna käsin ruuvaamiseen. Mutta nyt arvet ovat ummessa ja siten 4 kuukauden tulehdusvaara on ohitettu, huh! Nilkkakin liikkuu ihmeekseni sivusuumassa jo jotenkuten, pyörityskin onnistuu, tosin liikeradat ovat vielä kuitenkin selvästi pienemmät kuin terveen nilkan. Walkerin kanssa ei voi ajaa autoa, edelleenkin olen jumissa kotona kun bussipysäkillekin on liian pitkä matka ilman täysvarausta. Saunaankaan en vielä ole yhdellä jalalla keppien kanssa uskaltautunut liukastumisvaaran vuoksi. Toivottavasti saan ensi viikolla varausluvan. Eli vielä odotellaan. Ja VesKun kokemusten pohjalta metsässä lenkkely saa odottaa sitten ensi kesään. Kuinka monta kertaa fysioterapiaa olette/aiotte saada? Lähetettä pyytäessä tulee varmaan vahtia, että määrä on varmasti riittävä. Kerrohan Sandrusko kontrollin jälkeen kuulumiset jatkosta, joko pääset Walkerista irti ja kuntoutusvaiheeseen. Toivottavasti VesKu "maratonin taistelusi" onnistuu, melkomoinen tavoite!

 

Moi kaikki "nilkat"!
Vielä yksi yö kipsissä ja sitten - huomenna torstaina - kipsin poisto, röntgen ja lääkäri. Kaikki helpottui ekan kolmen viikon jälkeen, kun pääsi "liikenteeseen". Keppejä en ole enää sisällä käyttänyt pitkiin aikoihin ja tällä viikolla olen kaupungillakin selvinnyt yhden kepin kanssa. Jalka on itse asiassa voinut tosi hyvin, sillä sain vielä viimeiseksi viikoksi uuden tiukemman kipsin. Välillä kyllä iltaisin on ollut sellainen olo, että yhtään ei jaksaisi kipsiä enää "raahata" jalassaan. saa nähdä, kuinka nilkka reagoi, kun kipsi ei ole sitä enää tukemassa. Keppi/kepit täytyy varmaan ottaa taas käyttöön ainakin muutamaksi päiväksi "turvallisuussyistä". Iltaisin on jonkin verran ollut särkyä ja turvotusta, kun on tullut liikuttua tai seistyä enemmän.
Huomenna ehkä myös selviää, koska ja missä kuntoutus toteutuu? Täytyy miettiä sitä VesKun ehdottamaa "vakuutusyhtiön kautta yksityiselle" -projektia, jos julkinen ei toimi.
Odotan innolla, että pääsen vesijuoksuun, kun tätä kesääkin on vielä jäljellä. Hankin oman vesijuoksuvyönkin, jotta pääsen periaatteessa "missä ja milloinka vain" veteen juoksemaan.
Sen jälkeen, kun pääsi liikkumaan, on tämä sairausloma-aika ollut välillä nautittavaakin, kun opetteli nauttimaan "olemisen sietämättömästä keveydestä". Huomisen jälkeen siitä ehkä nauttii vieläkin enemmän, ainakin silloin, kun ei ole kivuliasta fysioterapiaa. Olen nimittäin kuullut, että fysioterapiassa saattaa sattua, kun "pakotetaan" raajaa liikkumaan?
No, huomenna on taas viisaampi!

Tsemppiä taas kaikille!

 

Amalia: yleensä vakuutusyhtiöt hyväksyvät 10 hoitokertaa fysikaaliseen. Jos siellä käy esim. 2-3 viikon välein niin kyllä se jo aika mukavasti riittää

Toivo elää: Minun tapauksessa kipsin poisto oli yllätys. 'Kananpoika' oli silloin kylmässä mailmassa ilman minkäänlaista tukea. Ota siten kepit uudelleen käyttöön jotta on helpompaa. Ja heti lenkkarit jalkaan.
Mene kipsin poistoon riittävän aikaisin. Minä menin noin tunnin etuajassa, olipas motivaatiota päästä tötteröstä eroon. Ensin luovutin juhlapäivän kunniaksi kepit popis ja se oli virhe!!!
Fysioterapiassa ei satu!!!

Mutta hienoa, onnea kaikille toipilaille, tehän olette kohta terveitä

 

Fysioterapiaan minulla on ollut ekaksi 10 kertaa ja kun ne loppuivat ja koin, että tarvin fysioterapiaa edelleen, niin minulle kirjoitti lääkäri pitkin hampain vielä 7 kertaa. Ja sanoi vaan että sen 10 kertaa olisi kyllä pitänyt riittää (mietein itsekseni että jaa, minkähän kirjan mukaan).

Ja fysioterapiassa ei satu! Tai minua hoitava ihminen aina kysyy, että tuntuuko pahalta yms.

Kerkesin tässä jo miettimään, että onkohan tuolla nilkassa kaikki ok, kun on ollut tosi kipeä tuolta sisäsyjästä, mutta syy selvisi: rasituksesta on jänne tulehtunut. Tosi epämukavaa, mutta ei onneksi hätiä mitiä. Ja nivelensisäistä turvotusta kanssa minulla! Olen myös huomannut, että pitkien kävelylenkkien jälkeen, kun lepää hetken ja lähtee uudelleen liikkelle, niin nilkka on muutaman ekan askeleen niin kipeä että saattaa tulla pari ärräppäätä.

 

Tuttuja tuntemuksia myös minulla joskus keväällä joten eri syytä huoleen
Tilaa istellesi aidot kompressiosukat (ei hiostavia tukisukkia).
Helpottaa kovasti kun sukka tukee nilkkaa oikeasta paikasta

Kengillä myös väliä, eli nilkka ei tykkää vielä kovasta tiestä

Ja vesijuoksu tekisi hyvää koko jalalle tässä vaiheessa

 

Minulla kävely sujuu jo ihan ilman keppejä täydellä painolla - ontuen tosin - ja walkeria pidän kun astun kotiovesta ulos - kotona ilman.

Olen pyrkinyt pitämään walkeria hieman löysemmällä kuin alussa sillä kun tuo tunto lähti pottuvarpaasta ja nilkan ulkosyrjästä (ilmeisesti peroneushermo ollut puristuksessa) - tunto ei vieläkään kokonaan palannut ja siitä on aikaa n 3vk, mutta hermothan paranee / palautuu hitaasti.

Aivan samoja tuntemuksia kuin Pepsulla - pieniä kipuiluja reilumman kävelyn jälkeen tai tarkemmin vielä sen jälkeisen levon jälkeen kun ottaa nuo ekat askeleet täytyy jopa turvautua yhteen keppiin. Ilmeisesti jänteet väsyvät rasituksesta jne olen kuitenkin ajatellut asian niin, että täytyyhän niitä kuitenkin vahvistaa ja tuo kipuilu ei olisi pahasta?? Kipuilu tuntuu vain astuessa ei levossa.

Kohtuullisesti pääsee jo liikuskelemaan omatoimisesti metrolla keskustaan jne - shoppailemassakin olen jo ollut Illalla sitten kylmäpussia ja Hirudoid fortea turvotukseen (sitä ilmenee jonkin verran). Olisiko jollakin vinkkiä hyvästä turvotuksen poistajasta muu kuin Hirudoid forte?

Nilkassa on eräänlainen kohouma jonka sisällä tuntuisi olevan nestettä ja reilun käpälän käytön jälkeen turpoilee enemmänkin. Kysyin ortopediltä voisiko sieltä "imeä" nestettä pois ja tuumasi, että mitään infektiovaaraa ei haluta aiheuttaa ("mätäkuu") eli no - lähtee ajan kanssa tai sitten ei -sanoi hän??

Tsemppiä Toivo elää ja muista ottaa rauhallisesti sillä kävelyn opettelu alkaa taasen uudelleen kun pääset kipsistä.

Mukavaa ukkospäivää vaihteeeksi - oikein virkistävää sellaista

 

4. päivä menossa ilman kipsiä.
Kuvat otettiin ja lääkäri totesi, että hyvin on luutunut. kysyin fysioterapiasta ja hän totesi, ettei nilkkasi sellaista tarvitse. Paljon vain kävelyä. Jos ongelmia tulee, niin häneen yhteyttä. Hän on itse jalkani leikannut ja hyvä siitä tulee. Fysioterapeutti tarkasti vielä kylläkin kävelynu ja oli sitä mieltä, että hyvinhän toi menee. Ens alkuun yhdellä sauvalla tukien ulkona ja sisällä voi vaikka liikkua ilman sauvoja. Mahdollisimman normaaliin kävelyyn tulisi pyrkiä. Oma-aloitteista jumppaa ja vesijuoksua mahdollisimman paljon. Hänkin totesi, että ko. nilkat ovat yleensä hyvin parantuneet ja liikkuminen normalisoitunut näissä tapauksissa hyvin.
Vähän kauhulla lähdin siitä sitten kotiin, mutta yllätyksekseni olen tosiiaankin päässyt hyvin liikkeelle. Aamuisin jalka on jäykkä, mutta vetristyy siitä, kun lähtee liikkeelle. Paksumpikin nilkka on varmaan vielä kauan, mutta autolla pystyn ajamaan hyvin ja numeroa suurempia kenkiäkään ei tarvinnut hankkia. Panadol + burana annoksen otan aamuisin valmiiksi ennalta ehkäisevästi mahdolliseen tulehdukseen ja särkyyn. Kipuja on, varsinkin ääriasennoissa, mutta ehkä vielä kauan onkin.
En kylläkään pysty vielä juoksemaan ja kävelyvauhtikin on hitaampaa kuin ennen tapaturmaa. Liikkeelle lähtö tauon jälkeen on myös kömpelöä. Aristan jalkaa vaistomaisesti ja kävely tahtoo jäädä ontuvaksi. Pohje on iltaisin kipeä ja leikkaushaavojen ympäristö on erittäin arka. Marketissa kävely onnistuu sitkeydellä ja ostoskärryyn tukien. Ilo on kuitenkin jo pinnassa, sillä on hienoa, että pääsee liikkeelle ja voi nauttia edes jonkin verran vielä kesästä.
Kuten sanottu "toivo elää" edelleenkin ja mulla on aikaa vielä syyskuun puoliväliin asti saada jalka toimivaksi, ennen työhön paluuta.

Tsemppiä kaikille ja palataan asiaan!

 

toivo elää: kuulostaa ihan samalta lääkäriltä, joka minun nilkkani leikkasi. Toisaalla oltiin kyllä ihan päinvastaista mieltä, ilman muuta fysioterapiaa ja kuntoutusta ohjatusti.

 

Moi!

Kun olet saanut kipsin pois jalasta, niin se vaihe on ohi mutta...
Nämä nilkkavammat ovat kuitenkin niin vaikeita tapauksia että fysioterapia on hyvin tärkeää jotta nilkan liikkuvuus saadaan terveen nilkan tasolle

Itse olen vammani kanssa helpommasta päästä. Vaikka juoksentelen jo pitkiä matkoja, joudun silti tekemään paljon kuntoutusta sen eteen että nivelen sisäinen turvotus vähenisi ja nilkan liikkuvuus säilyisi hyvänä.

Julkisen puolen fysioterapeutti sanoi minulle jo eka kerran jälkeen että kohta tämä riittää. Onneksi tajusin sen että halusin palata samalle tasolle jalkani kanssa, mistä lähdin.

Hakeuduin uudelleen lääkäriin ja fysioterapiaan ja saan hoitoa vieläkin. Olen saanut todella hyviä jumppaohjeita iltoja varten. Ilman niitä nilkkani liikerata olisi varmasti vajaa ja haittaisi liikkumista.

Toivottavasti se hetki tulee (muutaman kuukauden päästä?) että tunnen että molemmat nilkkani ovat yhtä vetreitä ja kivuttomia. Tänään ei ole vielä se hetki eli olen vielä potilas

Joten jos sinulla on tapaturmavakuutus voimassa ja nilkan liikelaajuudessa puutetta ja nilkka vielä edes hieman turvoksissa, anna hoidon jatkua

Tsemppiä!

 

Moi kaikki nilkuttajat!
Kontrollikäynnillä todettiin nilkan luutuneen edelleen normaalisti. Walker-saappaan kanssa jatketaan 4 viikkoa, Walkerin kanssa jalalla saa varata ja jo ilman keppejäkin. Ilman Walkeria ei saa varata. Samoja latuja Sanrdruskon kanssa siis hiihdetään. Autolla en pääse edelleenkään ajamaan eikä Walkerin kansssa voi oikein saunaan eikä uimaankaan mennä - suuret unelmani odottavat edelleen toteutumistaan Mutta saapahan ainakin kädet vapaaksi, auttaa arkielämän sujumista suuresti. Pyysin fysioterapialähetettä lääkäriltä. Hän totesi, että "fysioterapiaa ei tarvita, käveleminen parantaa". Että silleen...

 

Hei,
Tyttäreni oli eilen liikenneonnettomuudessa & nilkasta sääri-ja pohjeluu poikki. Nilkkaan on leikattu rautaa ja ruuveja & pääsee oletettavasti parin päivän päästä sairaalasta. Hän on kovakuntoinen urheilija, jolle baletti on henki ja elämä. Oli äärettömän lohdullista lukea, että kovalla sisulla ja työllä olet päässyt taas urheilemaan oman lajisi parissa ja josta nautit. Suuri kiitos, annoit toivoa, joka eilen oli minulta aika lailla kateissa.

 

Onpa erikoista Amalia, että vieläkään et saa varata ilman walkeria. Minä olen kyllä kävelly kotioloissa ihan täydellä painolla ja ilman keppejä ilman monoa (toivottavasti en ole tehnyt väärin) - iik -

Hieman on nyt ilmaantunut "tuntemuksia" (lieviä kipuja) kävellessä varsinkin nilkan sisäsyrjälle enemmän rasituksen jälkeen myös walkeria käytettäessä. Levossa arkuus ei tunnu vain askeltaessa. Olenkin ottanut nyt käyttöön toisen kepin kotona ilman walkeria käpötellessä ja palannut puolipainoon jotta nilkka saisi hieman "lepoa". Toisaalta kun tuntuu, että se ei voi vahvistua jos sitä ei rasita ja lupa on annettu rasitukseen kivun sallimissa rajoissa.

Ihmettelen myös tuota kommenttia fyssarin tarpeesta????? Katsotaan mikä tuomio minulla on ensi viikolla... ja maanantaina olisi edessä ensimmäinen työpäivä puoleen vuoteen - hieman jännittää - mutta toisaalta ihanaa palata normiarkeen - keskiviikkona sitten ortopedille ja toivotaan parasta.

 

Hei!
Onnea ja jaksamista pyörähtäjälle
Vaikka vammat on melkoiset, uskon kovasti että nuori urheilija toipuu ko vammasta suht. nopeasti.

Muistan itsekin selkeästi sen etten missään vaiheessa edes ajatellut sitä että luopuisin harrastuksestani ja sen tuomista matkoista/ystävistä vaan vaikka olin ojan pohjalla, suunta on edelleen takaisin kilpakentille.

Omat tarinani löytyvät aika hyvin tästä foorumista mutta pähkinäkuoressa kerrottuna
- pari ensimmäistä viikkoa on syytä levätä koska jalkaan koskee ja tikit vielä paikoillaan
- sitten vain paljon keppikävelyä kipsi jalassa
- kun kipsi pois jalasta niin heti urheilulääkärille ja urheilufysioterapiaan
- muuta korvaavaa liikuntaa heti kun mahdollista

Liikkuminen on hyvin tärkeää etenkin siitä syystä että ainoastaan se pitää yllä aineenvaihduntaa.
Luut 'liimautuvat' yhteen aika nopeasti mutta on hyvin tärkeää että hoidetaan ns. kuntoutusvaihe perusteellisesti. Urheilufysioterapian tarkoitus on palauttaa ihminen takaisin kilpakentille.

Tsemppiä tyttärellesi! Kerro hänelle terveisiä maailman maratoonarilta

 

Sandrusko, itse jo ehdin toivoa, että olisin päässyt Walkerista eroon. Mutta nyt kun olen varannut koko painolla ilman sauvoja monon kanssa, nilkka kipeytyy niin paljon, että Walker on tosiaankin tarpeen. Se pitää nilkan "kasassa" ja sivuliikkeitten aiheuttama kipu vähän vähenee. Pitkän ja lähes kivuttoman vaiheen jälkeen täytyy nyt sopeutua kipuihin ja särkylääkkeen käyttöön joksikin aikaa. Ehkäpä neljän viikon kuluttua saan varausluvan jo ilman ilmakipsiäkin, toivottavasti. Tuo lääkärin fysioterapiaan suhtautuminen alittaa kaikki järjen rajat. Jälkeenpäin mietin, että fysioterapiaa ei tarjota, koska sitä ei tälllä alueella ole julkisella puolella tarjota kaikille. Eikä lääkäri oikein voi sanoa, että kyllä tarvitset, mutta emme voi sitä nyt valitettavasti tarjota. Eli kannattaa muotoilla pyyntö niin, että olen menossa yksityiselle puolelle fysioterapiaan liikerajoitusten ja virheasentojen ehkäisemiseksi ja optimaalisen kuntoutumisen vuoksi ja tarvitsen siihen lähetteen. Yritän tuota strategiaa ensi kerralla. Ellei auta, pitää sitten mennä yksityislääkäriin, josta ilman muuta lähetteen saa, koska jo maalaisjärjellä tajuaa, miten tärkeää se on. Vaikka ei olisikaan aktiiviurheilija, niin tärkeää on työkyvyn, työssä jaksamisen ja oman vapaa-ajan ja elämänlaadun kannalta toipua mahdollisimman hyvin. Minäkin haluan edelleen matkustaa, vaeltaa ja kiipeillä ja harrastaa niitä liikuntamuotoja joita olen harrastanut tähänkin asti. Ja mahdollisesti hankkia uusia. Itse mietin sopivaa ajankohtaa fysioterapian aloittamiselle. Onkohan Walkerin aikana vielä liian aikasta, vai pitäisikö mennä jo ennen seuraavaa kontrollikäyntiä yksityiselle lääkärille lähetettä hakemaan. Sanottiinko Sandrusko sinulle ajankohdasta mitään? Ja VesKu, nyt tajuan täydellisesti, miltä tuntuu, kun kuumottavan, särkevän jalan laskee viileälle tyynylle nukkumaan käydessä

 

Onnea työhön palaamiselle Sandrusko! Kerrohan miten nilkka sen sitten on kestänyt.

 

Kiitos vain onnen toivotuksista - niitä varmasti tarvitaan

Juuri samalla tavalla minullakin nilkan kiputilat ovat alkaneet nyt walkerin myötä - ihan alussa ei niitä vielä olllut, mutta n 4-5 vkn jälkeen ne ilmaantuivat (6 vk nyt monoilua takana). Tähän mennessä kipulääkkeitä ei tarvinnut kuin ihan silloin leikkausken jälkeen. Ajattelen asian niin, että ovat "paranemiskipuja" jänteet olleet käyttöä vaille niin kauan, että nyt kun saavat normaalia rasitusta niin ilmoittelevat itsestään. Levossa eivät kipuile onneksi eli uskoakseni (toivottavasti) rasituksen puutetta.

Ei ole kerrottu fyssarin ajankohdasta mitään ja nyt yritän saada lähetteen ensi viikolla kun tulee 7 vk walkkerin aikaista elämää täyteen. Viimeksi mainitsin FT ja ei ainakaan vielä tuumasi tohtori(eli juuri samassa vaiheessa missä sinä Amalia juuri olet) Palailen mikä tuomio tulee seuraavalla kerralla...

Voimia Pyörähtäjälle ja kaikkea hyvää / tsemppiä tyttärellesi - ja kuten huomaat niin näistä tosiaan voi toipua uutteralla työllä ja pitämällä myös itse huolen, että saa oikeaa hoitoa ja jos ei niin osaa sitä hakea ja vaatia. Uskon, että Veskun esimerkki antaa teille myös paljon toivoa - onneksi ammattitaitoisia auttajia löytyy kun tietää miten etsiä.

 

Sandruskolle: Kipuhetkiä on vielä minullakin, pitää vain muistaa se perussääntö että liikuntaa kivun sallimissa rajoissa. Lisäksi sellainen periaate että huomenna pystyy tekemään samaa kuin tänään.
Itse pääsen kivuista eroon jumpalla. Kivut johtuvat pääsääntöisesti siitä että nivelsiteet kiristyvät. Siis fysioterapiasta saadut jumppaohjeet käyttöön

Pyörähtäjälle: Henkinen tuki tässä vaiheessa on erittäin tärkeää. Harrastus on niin suuri osa elämää että kun paranemisessa on optimismia niin jaksamiseen ja korvaaviin liikuntamuotoihin riittää motivaatiota huomattavasti enemmän. Ja sitten haettava tukea todellisilta ammattilaisilta. Sohvalle pääsee helposti mutta balettiharrastukseen palaaminen vaatii huolellisen kuntoutuksen ja hyvän tukiverkoston (ystäväpiiri, fysioterapia, lääkäri, urheiluhieronta, valmentaja jne)
Todella paljon onnea ja jaksamista pyörähtäjälle!

 

huh eihän näitä tekstejä jaksa lukee!

 

Nilkkatiimimme jäsenten olotila taitaa parantua koko ajan

Itse olen törmännyt kuntoutuksen ehkä viimeiseen vaiheeseen:
Pitkä sairastelujakso on aiheuttanut toispuoleista rasitusta koko jalalle, etenkin polven alueelle aiheuttaen hermosärkyä ja lihaskireyttä. Nyt joudun painiskelemaan ko. ongelman kanssa. Siis paljon venyttelyä, hieman buranaa ja tietenkin lepoa.

Toivottavasti ei tule enää muita ongelmia vastaan tässä projektissa

 

Pitkä kuulostaa olevan kuntoutumisen polku! Toivottavati VesKu vaivasi helpottavat että pääset maratonille. Miten Sandrusko kontrollissa kävi, vieläkö Walker-vaihe jatkuu, saitko ft.lähetteen? Miten olet pärjännyt nilkan kanssa töissä?
Itselläni viides Walker-viikko menossa. Kävelen jo lyhyitä matkoja ja kotosalla ilman keppejä, muuten yhden kepin kanssa. Jalka kipeytyy pitempään kävellessä ja kun Walkerin ottaa jalasta, sivuttaisliikkeet ovat järkyttävän kipeitä ja säären sisäsivulla kulkeva jänne on kiristynyt kuin viulun kieli. En saa millään jumpalla enkä venyttelyllä itse jännettä "venyttymään" enkä sivuliikkeitä lisättyä. Kyllä totisesti tarvitsen fysioterapeutin apua. VesKu on antanut erittäin viisaan neuvon: huomenna pitää pystyä liikkumaan saman verran minkä tänään. Itse ahnehdin helposti liian paljon kerralla, ja sitten seuraavana päivänä pystyy kivun vuoksi liikkumaan vähemmän. Siis vähän kerrassaan ja pikku hiljaa!

 

no niin paluu arkeen alkoi ma kohtalaisen hyvältä kyllä tuntuu. Iltasella jalka tietysti turvoksissa sekä kävelystä arka, mutta koko ajan vahvistuu. Ke oli siis ortopedi ja sain jo luvan jättää walkerin pois - otin sen vielä kuitenkin mukaan koska kävelen n kilometrin pituisen työmatkani edestakaisin ja tuntuu paremmalta (ja nopeammalta) kulkea vielä se väli walkerin kanssa. Asianmukaiset lähetteet fyssariin sain myös mukisematta kun pyysin - vielä hakusessa se minne hakeudun -

Kepit on siis jääneet nurkkaan ja walkerikin vain työmatkalla koipelossa. Yksi keppi on kuitenkin molemmissa päissä siltä varalta jos askelkipuja tulee liikaa niin otan sitten tueksi. Liikun työpäivän aikan niin paljon kuin mahdollista, jotta jalka saa treeniä sekä pidän pieniä jumppataukoja ja jumppaan jalkaa saamieni ohjeiden mukaan töissä. Aamuisin olen ottanut burana+panacod coctailin varmuudeksi ja se on riittänyt koko päivälle eikä yöksikään ole tarvinnut lääkitä. Illalla kohoasentoa ja kylmäpussia ja näillä eväillä turvotus on aamulla laskenut.

Oikein kävelyn opettelu vaatii keskittymistä (kanta-askel ja ponnistus päkiällä) mutta hahmottuu pikkuhiljaa. Liikeradat edelleen kankeita sivuille, mutta jumppaamalla aina vertyy ja kaiketi ne siitä hiljalleen avautuu. " Jumppakuminauha" oikein hyvä myös sivuliikeiden ja lihasten vahvistamiseen.

Harmillisia takapakkeja Vesku ja Amalia - niihin tulee näköjään olla aina varautunut - toivotaan, että pakit kääntyy pian toiseen suuntaan. Pitkä matkahan tässä vielä on normiuteen, mutta päivä päivältä lähenee. Nyt odotellessa kesälomaa (kun jäivät sairausloman alle) ja lokakuun aurinkomatkaa

Tsemppiä!!