Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

Vastaus edelliseen: Meillä on asiaa.
Ja Pepsulle: hyvä kun sait asian kuntoon työterveyshuollossa. Itse ounastelin edellisellä kontrollikäynnillä vähän samantapaista ajattelua. Heti orthofixin poisoton jälkeen töihin vaan, vaikka koko nilkka ei edes taivu vielä niin, että saattaisin seisoa tai kävellä normaalissa asennossa, saatikka sitten että olisin työkykyinen omaan työhöni. Sitä edellisellä käynnillä tapasin vammani leikanneen ortopedin, joka oli taas ihan toista maata. Tutki manuaalisesti, kyseli, selitti ja oli kaikinpuolin vakuuttava. Hänen mukaansa häkkyrän poiston jälkeen saikkua olisi tullut ainakin 6 viikkoa vielä. On ihan tuurissaan, kenen vastaanotolle pääsee. Ja huonossa tapauksessa kannattaa mennä toisen lääkärin puheille, vaikka fysiatrin. Sehän on niin, että jos olet kirvesmies niin kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Pahimmassa tapauksessa fakki-idiootti ortopedi näkee vaan luun ja röntgenkuvat, ei ihmisen kehoa kokonaisuutena. Vamman kuntoutuminen hidastuu ja voi jäädä pysyviä virheasentoja ja liikerajoituksia, jotka poikivat sitten uusia vaivoja, jos menee kipulääkkeiden voimalla liian aikaisin töihin. Toisaalta niin kuin useammin kuin kerran tällä palstalla mainitaan, makoilemaan ei kannata jäädä vaan kuntouttaa vammaa aktiivisesti ja tavoitteellisesti.

 

En jaksa lukee koko kymmentä sivua... Mulla meni 8 viikkoa...

 

Hei kaikile!

Itse elän jo suht. normaalia elämää jalkani kanssa mutta joudun tekemään päivittäin paljon jumppaa jotta nilkkani liiikealue pysyy kunnossa. Ja edelleenkin huomaan sen että normaali ruumiilllinen työ (esim. mökillä) rasittaa nilkkaa vieläkin.

Teillä monilla on vamma huomattavati pahempi joten jos jos joku lääkäri toteaa röntgenkuvien perusteella että jalka on jo kunnossa niin huh !!!

Kyllä sellaisia lääkäreitä löytyy jotka ymmärtävät kunotutuksen tärkeyden päälle. Tavoite on yrittää saada jalka terveeksi ja se vie paljon aikaa.

Te tarvitsette kuntoutusta ihan varmasti

Tsemppiä, ihan oikein olette asiasta huolissanne!

 

Eipä ole teillä nilkkojenne kanssa helppoa. Mutta 6 kk kuulostaa pitkältä ajalta JOS hoito on onnistunut. Minulla siis tuo pikkuinen luunpalan irtoaminen marraskuussa ( pikkurillistä) ei sitten ole kuntoon tullut. Töissä olen ollut, se kun ei rasitu niin kuin jalka, sehän on selvä. Mutta menen ensi viikolla käsikirurgille ja kuulen luultasti, että kippurassahan se on, mutta ei sille mitään voi.
Tsemppiä kaikille nilkkavaivaisille.

 

Munsta on tosi hienoo, että täällä on näin hieno "nilkkavikaisten" ketju. Helpottaa ja lohduttaa oloa, kun huomaa, että parantuminen etenee itse kullakin ja kun itse on muita "jäljessä" on kiva seurata, missä mennään. Mulla tulee huomenna tapaturmasta 20 päivää ja sen verran on tieto lisääntynyt , että nikassa on levy ja 2 ruuvia. 3 viikon kohdalla (ke) hakasten poisto ja uusi kipsi sekä osapainovaraukseen. Pelottaa vain, jos haavat eivät olekaan tarpeeksi terveet hakasten poisottamiseen? 6 viikon kohdalla kontrolli rtg ja lääkäri. SVA on 3kk eli 14.9 asti. Saa nähdä kestääkö mun nilkka vielä silloin lähes jatkuvaa seisomista, liikkumista ja myöskin tavaroiden kantelua 8h/pvä. Kävi mielessä sellainen, että jos sais työterveyslääkäriltä suosituksen 4-6h/pvä, jotta jalka kuntoutuu paremmin? Tietysti se on sitten syksyn murhe, mutta kaikkea tässä ehtii ajatella.
Olen nauttinut lukemisesta ja elokuvista ja "sotinut" paperien kanssa vakuutukseen ja töihin.
Viikonloput ovat nyt kyllä yllättävän pitkiä, kun vertaa "normaaliin ja terveeseen" arkeen. Nyt sitä ollaan välillä ihan vaan jouten ja nautitaan "olemisen sietämättömästä keveydestä".
Hyvää viikkoa kohtalotoverit!

 

Moi
Hakaset sulkevat vain haavan pinnan. Sisäiset, usein kahteen kerokseen ommellut, sulavat ompeleet pitävät itse haavan ja sisemmät kudokset kuosissa. Sairaanhoitajan on tarkistettava hakasia poistaessaan, että haava on sulkeutunut kunnolla. Siis ei hätää "Toivo elää". Välillä kun nilkka on kunnolla turvoksissa, tuntuu että haavatkin jalan molemmin puolin ratkeavat auki, mutta hyvin ovat pitäneet. Eilen kävelin sisällä enemmän so. muutamia metrejä, ilman keppejä. Palkaksi sain yöksi kovan, valvottavan kivun sääreen, nilkkaan ja erityisesti kantapäähän. Voi johtua vielä jalassa olevasta Orthofiksistakin. Siis VesKun neuvo tuli taas todennettua: kepakoiden kanssa kannattaa kävellä niin kauan kuin niitä tarvitsee. Kiinnostaisi tietää, miten Sandruskon astelu Walkerin kanssa on sujunut?

 

Heipä hei kohtalontoverit

Nyt on nautittu kesästä ja mökkeilystä ja enpä ole täällä "ehtinyt" käymään vähään aikaan Kiva kun tänne on tullut myös uusia kirjoittajia ja niille jotka pitävät ketjua liian pitkänä eivät varmaankaan ole sisäistäneet kaikkea ja etenkin sitä kuinka tärkeä vertaistuki tämä palsta on usealle ollut ja on edelleen.

Sairauslomasta sen verran, että minä "sain" 4 vk lisää (ihan automaattisesti) orthofixin poiston jälkeen ja siihen päälle pidän vielä 1 vk talvilomaa. Seuraava kontrolli on 13.7 ja katsotaan sitten luutumistilanne. Walkerin kanssa tulee siihen mennessä siis 3 vk ja töihin menoon olisi siitä toiset 3 vk - katsotaan.

Walkerin kanssa elämää nyt n 1,5 vk ja kävely sujuu oikein hyvin ja ilman keppejä. Kepit on kyllä mukana matkassa jos tuntuu, että käpälä väsyy, mutta melkeinpä helpompaa kävellä ilman. Tilanne voi olla taas toinen kun walker jätetään pois ja kepit ovat silloin varmasti tarpeen varsinkin alussa ja siitä tuo töihin meno nyt omasta mielestäni on kiinni. Ilman keppejä olisi tavoite päästä sorvin ääreen. Minulla on kuitenkin istuma työ (pääasiassa) joten kun pääsisi työmaalle omin jaloin katson olevani työkuntoinen.

Jalka on kestänyt oikein hyvin walkerilla kävelyn ja turvotuskin todella vähäistä - toki nilkka on tervettä paksumpi levonkin jälkeen ja kestää varmasti kauan kun on samanlainen kuin alunperin ja voi olla, että jää kokonaan hieman paksummaksi?? Kantapää kivut hävisivät myös tämän walker vaiheen jälkeen - orthofixin kanssa kävellessä kantapää oli todella arka. Muutenkin kipuja itselläni ei enää ole ollut vaikka kävellyt pidempiäkin matkoja.

Walkeria on käytettävä aina liikkuessa, mutta onneksi sen on helppo ja nopea pukea sekä riisua ja paikkallaan ollessa saa laskettelompnon pois - sillä kuumahan tuo on - Seuraava vaihe tämän jälkeen olisi sitten fysioterapia jota odottelen jo innolla.

Hakasista sen verran, että ne eivät saa olla liian kauan sillä muuten "kasvavat" liian kiinni ihoon ja yleensä poistetaan n 2 vkn paikkeilla joten ei kannata olla huolissaan. Kuten Amalia kertoikin niin nuo pinnassa olevat hakaset eivät ole ainoat jotka haavaa pitävät kiinni.

Kivaa pivipäivää (vaihteeksi) kaikille sekä tsemppiä toipumiseen!

 

Sandrusko, tosi mukava kuulla, että toipumisesi menee hyvin. Muita eksternifiksaattorin kanssa kulkijoita ei näillä palstoilla ole näkynytkään, enkä ole muutenkaan koskaan joutunut kyseisen häkkyrän kanssa tekemisiin, joten kertomasi kokemukset ovat todella tärkeä tietolähde ja vertaistuki minulle ja varmasti muillekkin kohtalotovereille. Ensi viikoilla selviää sitten minullekin, poistetaanko Orthofix - jota toivon todella paljon. Liikkumishaluja olisi enemmän kuin mitä häkkyrä antaa periksi.

 

Toivottavasti saat Amalia hököttimen pian pois - helpottaa kyllä olemista ja liikkumista toden teolla. Olin itse ihan unohtanut esim miltä tuntuu nukkua kun voi vaihtaa kylkeä tai miten voi pukeutua suht normaalisti Fixaattorin reiät paranee yllättävän nopeasti ja pääset nauttimaan kauan kaipaamasta saunasta!

Pikkuhiljaa elämä alkaa normalisoitumaan - tietysti vielä pitkä matka kuntoutuksineen edessä, mutta se on enää hienosäätöä. Walkerin kanssa omatoimisuus lisääntyy ja ei enää tarvitse "saattajaa" joka paikkaan mukaan. Pääsen jo esim matkustamaan julkisilla ihan kätevästi paikasta toiseen jne.

Toki kun walker jää pois niin kävely on varmasti taas "varovaisempaa", mutta hiljaa hyvä tulee ja ennenkaikkea on mahtavaa huomata, että toipuminen näinkin vakavasta murtumasta on ihan mahdollista.

Aurinkoa

 

Tänään sain leikkaushaavoista hakaset pois. (Yksi oli vähän jumissa...se sattui!). Uusi hieno kevyempi kipsi ja puolivarausta 2 viikkoa, sitten täysvaraus viikoksi. Keppien kanssa tietysti, mutta on tämä puoli voittoa, sillä liikkuminen helpottui tosi paljon. Rappusetkin sujuu! Nyt tuntuu kivalta! Kohti toipumista mennään. Toivon siis kovin, että takapakkia ei tulla, vaan malttaisin mennä hitaasti eteenpäin. VesKua on uskominen...kovin fysioterapeutti (kiva mies) vannoi kuntoutuksen nimeen. Se kannattaa ottaa tosissaan!
Minä ainakin olen iloinen tästä "pitkästä ketjusta", sillä tämä auttaa jaksamaan ja motivoi toipumiseen. Paljon olen saanut hyviä vinkkejä ja neuvoja. Kiitos vielä "Amalia" ja "VesKu" !
Näin myös rtg kuvat ja paljon näyttää jalassa "rautaa" olevan..."risuaitaa". Toivottavasti pysyvät nätisti siellä!
Nyt täytyy jo mennä jalkaa lepuuttamaan välillä.

Palataan asiaan ja kesän jatkoja kaikille!

 

Mahtavaa!! Toipumisen konkreettisuus alkaa juuri tuosta kun pääsee liikkumaan ja samalla elämä helpottuu - vaikein vaihe on jo takana päin ja nyt vain rinta rottingilla keppilenkille...

Toivo todellakin elää

 

Kyllä tästä vielä ilman keppejäkin kävellään. Pari päivää olen tässä päässyt liikkeelle ja innostuin jopa hieman siivoamaan. Jopa tiskaaminen ja pyykkääminen tuntuu kivalta. Pääsin kauppaan ruokaostoksille 3 viikon jälkeen ja ulos, kun rappuset sujuu, hissittömässä talossa. YES! Kädet ovat kipeämmät kuin jalka. Johtunee keppien "puristamisesta". Käsilihakset tarvitsevat kylmägeeliä!
Kipsi on todella tukeva ja "luotettava" eli lääkintävaxi, joka sen vaihtoi osaa näköjään työnsä.
helteet hikoiluttaa ja suikussa tarttis käydä useammin, mutta kipsi tarvitsee vielä suihkusuojaa, niin ei koko ajan jaksa sitä "paketoida".
Olen kuitenkin iloinen siitä, että on kesä ja lämmin, koska pukeutuminen - ja muutenkin- olo on helpompaa kylmään talveen verrattuna. Nyt en palele, kun talvella olen aina viluinen, vaikka en sairastelisikaan.
Kyllä se 3. viikko on kaikkein raskain ja vaikein pitää motivaatiota yllä, mutta nyt olen tyytyväinen, että jaksoin...Nyt aika kuluu paremmin, kun pystyy "touhuamaan" kaikenlaista ja parempaan suuntaan ollaan menossa. Vajaa 3 viikkoa, niin sit ehkä pääsee jo uimaan ja vesijuoksuun! Kuntoutus varmaan alkaa siihen sitten aika pian perään?

Hyvää viikonloppua kaikille "vammaisille"!

 

Hienoa! Kaikki olemme pikkuhiljaa paranemaan päin. Tuo on "toivo elää" aivan totta, kotityötkin maistuu paljon paremmalta, kun niitä ei hetkeen ole pystynyt kunnolla tekemään Ilo irti siis imuroimisesta, pyykkäämisestä ja tiskaamisesta! Fysioon saat varmaankin lähetteen, kunhan pääset kipsistä eroon.

Itselläni sairasloma tämän kuun loppuun ja sen jälkeen kesäloma. Sitten ajattelin palailla töihin, sinne jo suorastaan ikävä!

 

Tervehdys kaikille

Upeaa lukea teidän juttuja, kaikki näyttävät olevan hyvillä mielin ja paranemassa.
Kohta on sitten jokaisella kuntoutusbuumi päällä joten eiköhän siitäkin jaksosta asiaa löydy.

Itse olen ollut kaukana "aavan meren tuolla puolen". Ei piipannut nilka lentokentillä
Pitkät lentomatkat rasittivat nilkkaa mutta hetken kävelyn jälkeen meno maistui

Onneksi tilasin etukäteen itselleni kunnon kompressiosukat
http://www.juoksija-lehti.fi/Default.aspx?tabid=3001&&Type=productinfo&CatID=0&parentID=0&ItemID=362&Page=1
Todella hyvä apu pitkille matkoille tai jopa töihin alkuaikoina.
Estää turvotusta ja pitää jalan koko päivän mukavasti pirteänä.
Joten laittakaas tilaukseen, on varmasti hyötyä

Tsemppiä kook tiimille!!!

 

Tervehdys nilkkatiimiläiset! En malta olla kertomatta, että fiksaattori on irti, häkkyrästä on päästy, tervemenoa teline!!! Sääri- ja pohjeluu, sisäkehränen ja nilkan nivelpinnat olivat luutuneet riittävästi. Nyt sitten siirryttiin kolmeksi viikoksi Walker-saappaan käyttäjäksi. Se on iso, harmaa, laskettelumonon kaltainen mötikkä, johon pumpataan ilmaa niin, että monon saa tiiviisti jalkaan. Kantapään alla tuntuu olevan myös joku pehmuste, joten kantapääkivut saattavat jäädä nyt historiaan. Mono jalkaan, aurinkolasit silmille ja voi kuvitella olevansa laskettelureissulla vaikka Alpeilla. Noh, pääsen itse vasta postilaatikolle - Alpeille on vielä matkaa. Orthofixin poisto oli minun kohdallani tavattoman kivuliasta. Akkuporakone lipsahti välillä irrotettavasta ruuvista ja silloin tuntui, että luu halkeaa. Selvisin neljällä huudolla, onneksi kidutus ei kestänyt kauaa. Ihmettelen, miten tuossa toimenpiteessä ei käytetä kipulääkitystä, kun lievemmissäkin kivuissa suorastaan tyrkytetään sitä, esim. hammaslääkärissä. Mutta potilaan helpotus hökötyksen poistosta kai korvaa kivun ja kärsimyksen. Neljä mellevää reikää on nyt fiksaattorin piikkien jäljiltä jalassa, vuotivat verta aika reippaasti. Mutta kuulemma umpeutuvat nopeasti. Teline jalassa olin jo oppinut kävelemään suhteellisen sujuvasti ilman keppejäkin. Nyt tuli määräys hillitä tahtia, keppien kanssa pitää kulkea Walker jalassa, ilman sitä ei saa varata. Kömpelöhän tämä mono on, mutta tekniikka varmaan kehittyy päivä päivältä. Saikkua tulee lisää, asiasta ei tarvinnut edes tämän lääkärin kanssa keskustella. Nyt kun häkkyrä on irti, pystyy kokeilemaan nilkan liikkuvuutta. Se on aika surkea. Ojennukseen ja koukistukseen menee vähän, mutta sivuliikettä ja nilkan pyöritystä ei lainkaan. Täytyy vaan aukoa liikeratoja sitkeästi. Fysioterapia tulee sitteen vasta Walkerin jälkeen. Samat kuviot siis kuin Sandruskolla. Eli vaiheessa vielä ollaan neljän kuukauden jälkeen leikkauksesta, mutta eteenpäin sentään on suunta. Terveisin "ortopedisten kidutuslaitteiden mannekiini"...

 

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä tapahtui eli minkälaisissa tilanteissa ja tapaturmissa teidän nilkat ovat murtuneet?

 

Moi
Jäi vielä kysymättä Sandruskolta, että onko sinulla Air cast Walker jonka nilkkaosa ei liiku vai saranallinen Walkerin malli? Kävin nimittäin epäilemään että sainkohan oikean ortoosin ja oikeat ohjeet. Nilkkahan vapautettiin Ortofiksissa ja nyt se laitetaan uudestaan liikkumattomaksi. Lisäksi sain hipaisuvarausohjeet, mitä järkeä sitten on käyttää saapasta jos ei voi varata? Ei oikein etene loogisesti tämä kuvio. Pitäisiköhän soittaa ja tarkistaa asia ihan ortopedilta.

 

Hei!

Älä ole huolissasi jos nilkka ei liiku yhtään häkkyrän poisoton jälkeen.
Sama ilmiö on kun otetaan kipsi jalasta

Sitten kun alkaa ns. kuntoutusvaihe niin kyllä siihen nilkkaan liikkuvuutta tulee ... vähitellen.
Hyvät ohjeet tulet saamaan joten sitten vain innokkaasti nilkkaa jumppaamaan

Hienoa että olet päässyt eteenpäin positiivisella asenteella

 

Veikkaisin Amalia että se häkkyrä on piikkeineen tukenut jalkaasi niin paljon, että nyt kun sitä ei ole niin ihan varmuuden vuoksi se hipaisuvaraus! Fysioterapautille kun pääsee, niin elämä helpottuu paljon Ja kuten VesKu on jo aiempaa maininnut, kannattaa aika tarkkaan miettiä mihin menee fysioterapiaaan sitten kun sen aika on!

 

Onnittelut Amalialle häkkyrän poistosta! Minula ei ollut läheskään niin kivulias kokemus kuin sinä kuvailit. Laite ruuvattiin itseasiassa käsin pois (ei akkuporakoneella) olisiko ollut siis hellempi poistomenetelmä. Alimmat piikkien reiät vuotivat aika lailla mutta ylemmät tyrehtyivät nopeasti. Reiät tosiaan paranevat yllättävän pian.

Meillä ollut aika samanlainen prosessi aikatauluineen. Samanlainen walker myös minulla - ilmapumput ja ei taivu nilkasta. Minä sain kyllä heti kävellä täydellä painolla ja tällä hetkellä en tarvitse enää keppejäkään walkerin kanssa (toki ne on useimmiten mukana matkassa varmuuden vuoksi).

Tällä viikolla ke oli uusi aika ortopedille 3 vk walkerin kanssa kävelyn jälkeen ja edelleen jatketaan walkerin käyttöä ja seuraava aika 4 vkn päästä. Lupa kävellä ilman walkeria kotosalla, mutta ulos lähtiessä edelleen mono täytyy pukea. Kotona menee jo ilman keppejä ilman walkeriakin, mutta varovasti ja kivun sallimissa rajoissa. Sanoisin, että kevyemmin kuin täysivaraus silloin kun walker ei ole jalassa ja kannattaa käyttää ainakin toista keppiä tukena horjahdusten varalle.

Walkerilla kavelemään oppimiseen menee muutama päivä, mutta sanoisin, että aika kätevä on kun tekniikan oppii. Esim kaupassa käynti menee jo ihan mukavaa vauhtia ja ilman keppejä monon kanssa.

Töihin menen reilun 3 vkn päästä (8.8) ja monon kanssa - toki sen voi riisua työpäiväksi kun istuu ja työni on pääasiasssa istumatyötä. Toivottavasti sitten 4 vkn päästä pääsisi jo monosta eroon lopullisesti ja pääsisi aloittamaan fysioterapian (seuraavan kontrollin yhteydessä siis)?

Hieman ovat olleet kävely ohjeet erilaiset meillä Amalia ja tietenkin kannattaa noudattaa ortopedin neuvoja jos sinulle annettu erilaiset ohjeet kuin minulle - ehkä luutumisesi ei ole samassa pisteessä kuin minulla tms?? Tuntuisi kyllä aika oudolta tuo hipaisuvaraus kun on ollut jo täysivaraus kuitenkin jo orthofixin kanssa, mutta minähän en ole asiantuntija ja vammamme ovat kuitenkin ehkä erilaiset.

Pettymys oli kyllä suuri kun monon kanssa jatkoa vielä kuitenkin ainakin tuo 4 vk, mutta pääasia, että pääsee jo liikkumaan melko kätevästi. Viikonloppuna olimme pienellä kotimaan matkalla ja tuli pidettyä monoa normaalia enemmän jalassa sekä käveltyä aika lailla ja nyt tunto jalkaterästä / varpaista / nilkasta (vieläkin) hieman kadoksissa. Mono saattoi olla liian tiukalla liian kauan - tunto jo pikkuhiljaa palailemassa, mutta täytyy tarkkailla ja otan yhteyttä lääkäriin jos tunto ei ala palautua tässä viikon sisällä. kuulemma näissä tapauksissa tämäkin melko normaali ilmiö.

Tällaisia tällä kertaa - mukavaa viikonloppua kaikille toipilaille

 

tästä piti vielä mainita, että sivuliikkeet minullakin melko surkeat ja ei oikeastaa suositeltu hirveästi niitä vielä treenaamaan (vasta sitten fysioterapiassa). Hieman liikkuu sivuille ja pyöritysrata melko pieni. Normaalitaivutukset ylös ja alas kohtuulliset, mutta jäykkyyden kyllä tuntee tosiaan. Kuntopyörällä annettu lupa vahvisella lihaksia.

Näillä mennään ja leikkaus kuitenkin onnistunut todella hyvin eli hiljaa hyvä tulee....

 

vielä Amalia tarkennan tuota varaus asiaa. Silloin kun sain walkerin (heti orthofixin poston jälkeen) niin ilman sitä ei saanut liikkua / varata kotonakaan, mutta walker jalassa sain luvan heti täysivaraukseen. Nyt reilun 3 vkn päästä siitä on vasta annettu lupa varata ilman monoa ja tässä kotioloissa- ei aiemmin. Aikaisemmin jos mono ei ollut jalassa kotioloissa niin kävelin kepeillä hipaisuvarauksella. Tämä vielä tarkennuksena - eli taitaa mennä ihan samalla lailla kuin sinulla (jos kuitenkin saat varata walkerin kanssa)??

 

kiitoksia taas tsemppaamisesta ja neuvoista. Teilläkin on ollut samat tuntemukset jäykän nilkan kanssa tässä vaiheessa. Odottelen siis rauhassa fysioterapiaa ja nilkan liikkuvuuden lisääntymstä. Tosiaan Sandrusko, minäkin katsoin YouTubesta videon, jossa häkkyrä irrotettiin käsin kiertämällä. Voisi kuvitella, että se koskee vähemmän, koska äkillisiä kovia liikkeitä ei tule ruuvin liikkuessa luun sisällä, toisin kuin koneella, varsinkin jos pora lipsahtaa. En muistanut videota siinä tilanteessa, kun lääkäri otti poran esille. Hän ajatteli varmaan, että irrotus menee nopeammin eikä käy ranteisiin toisin kuin käsin kiertämällä. (Jos joku lukee tätä tekstiä ennen oman fiksaattorinsa irrottamista, kannattaa vaatia kipulääkitys laskimoon, jos irrotus tapahtuu porakokeella, muuten se on puhdasta kiduttamista.) No onneksi se ei ollut iskuporakone... Sandruskon saamat varaamisohjeet tuntuvat järkeviltä. Näin minäkin ajattelisin, että hipaisuvaraus ilman Walkeria ja ainakin jonkinnäköinen varaus Walkerin kanssa. Soitin sairaalaan tarkistaakseni vielä, etten ole ymmärtänyt väärin saamiani ohjeita (olin aika pökerryksissä sen kidutuksen jälkeen, etten ehkä ymmäränyt oikein). Hoitaja katsoi lääkärin kirjoittamaa tekstiä, mutta siinä ei ollut mainintaa mistään varaamisluvista. Ortopedin piti sitten soittaa minulle, mutta ei ole soittanut. Ensi viikolla tulee leikannut ortopedi töihin, joka on kaikin puolin tehnyt hyvää ja mallikasta työtä, yritän saada hänet kiinni saadakseni järkevät ohjeet. Edellinen lääkäri olisi ottanut fiksaattorin irti neljä viikkoa sitten ja laittanut kotiin ilman mitään ortoosia täydellä varauksella, kontrolli olisi ollut puolen vuoden kuluttua, varmaankin uudelleen murtuneen jalan kanssa. Ei siis ollut lukenut leikanneen lääkärin tekstiä, jossa Walker mainittiin. Puutuin asiaan ja hän onneksi konsultoi sitten ortopedia, joka määräsi nyt toteutunutta jatkoa. Toinen antaa täysvarausluvan neljä viikoa aikaisemmin ilman mitään tukea, ja toinen ortoosin kanssa hipaisuvarausluvan neljä viikoa myöhemmin. Eli olisikohan erikoistuvien lääkäreiden ohjaamisessa vielä petraamisen varaa. Ei ihme, jos tässä vähän potilaan luottamus horjuu. Jälleen kerran tulee todeta, että kaikki asiat on tarkistettava itse, otettava selvää asioista niin paljon kuin vain voi ja kuunneltava omia kehon tuntemuksia. Toisaalta on suuri ilo päästä osaavan ja kommunikaatiotaitoisen lääkärin käsiin. Onneksi niitä kokemuksia on kuitenkin enemmän. Toivotaan kärsivällisyyttä Sandruskolle seuraaville Walker-viikoille, sama lienee edessä minullakin. Kuulostaa siltä, että kärsimäsi tunnottomuus voisi olla peroniushermon ärsytyksestä johtuvaa oiretta, joka tulee Walkerin aiheuttamana, niin kuin arvelitikin. Eli ilmeisesti pitkää Walkerin pitoa ja tiukkaa, pitkäaikaista säären puristusta tulee varoa. Mutta meillä on ainakin samanlaiset ortoosit, Walkerin ilmakipsit, eli ne ovat varmaan oikeat tähän tilanteeseen Aurinkoisia päiviä nilkuttajille ja jo kuntoutuneille!

 

Kirjoittelempa muutamia asioita kuntoutusvaiheesta johon tekin pääsette heti Walker-vaiheen jälkeen

Eka fysioterapiakäynti (se oikea fysioterapia) oli muistaakseni 3-4 viikkoa kipsin poisoton jälkeen. Nilkkani oli silloin jäykkä ja mukavasti turvoksissa.
Fysioterapeutti väänteli/rusautteli nilkkaa ja sai siihen heti liikkuvuutta lisää, niinpä kävelin hoidosta ulos joka kerta parempi nilkka jalassa

Sitten koitti hetki jolloin alkoi työ (istumatyö). Totesin heti että lattia oli liian kova kävellä joten LENKKARIT jalkaan. Kävin useita kertoja työpäivän aikana kävelyllä, samoin pidin jalkaani pöydällä, en pöydän alla. Kävely sujui kohtuullisen hyvin mutta ei kaltevalla tiellä. Samoin seisominen paikallaan oli myrkkyä.

Iltaisin huomasin että nilkan turvotus oli lisääntynyt joten lääkkeeksi ehdottomasti kävelylenkki ja sitten nukkumaan.

Nyt on kulut reilut 7 kk kaatumisesta. Nilkkani liikerata on suurinpirtein normaali EDELLYTTÄEN ETTÄ muistan tehdä päivittäin tarvittavat liikunta- ja venyttelysuoritukset. Jos en tee niin sitten käy niin että nilkkani rupeaa jäykistymään uudelleen. Pitkän auto/lentomatkat ovat vaikeita joten sellaisia varten olen hankkinut itselleni kunnon kompressiosukat. Siitä huolimatta kuntouttavaa liikuntaa nilkkani kaipaa vielä pitkään.

Kirjoitettakoon tänä päivänä että haaveenani on juosta 20.8 Helsinki City Maraton. (kaatumisen muistopäivä, 8.s kk ). Esitin tämän haaveeni fysioterapeutilleni toukokuussa. Ei hän sitä silloin kieltänyt mutta kommentoi että ehkä se on mahdollisuuksien rajoissa. Siis nyt se on edessäni, muistelen teitä kaikkia jossakin 35 km:n kohdalla kun kilometrit alkavat jo tuntua. Jos tässä onnistun, ansiot menevät nimeenomaan fysioterapeutille joka osasi paneutua heti oikeisiin asioihin.

Tsemppiä siis kuntoutusvaiheeseen, kävelkää usein ulkona, jumpatkaa useita kertoja päivässä, opetelkaa tunnistamaan että mistä nilkka tykkää.

Menkää vesijuoksuun – please. Vesijuoksu hieroo nilkkaa todella upeasti ja heikossa hapessa oleva takareisi saa pitkästä aikaa liikuntaa.

Kuntoutusvaihe on siis erittäin palkitsevaa vaihetta. Kun nilkalle annetaan riittävästi hoitavaa liikuntaa, työn tulokset näkyvät todella nopeasti

Tsemppiä koko tiimille!!!

 

En jaksanut lukea kaikkia tekstejä, mutta itselläni meni n. 8vkoa. Mikä on sinänsä hyvä, kun jalkani/nilkkani ei saanut asian mukaista hoitoa. Sain vasta jälkikäteen kuulla ortopedilta, että nilkkani oli murtunut, joka selitti ne jumalaiset kivut öisin. Mitkään särkylääkkeet eivät auttaneet. Kovasti yritin kävellä joka päivä, kun lääkärit kehoittivat liikkumaan, kun luulivat nilkan vain nyrjähtäneen. Nyt jalassa "patti" ulkosyrjässä, koska luutunut väärin. Olkaa immiset tarkkoja ja vaatikaa asianmukaista hoitoa!