kuinka kauan 3kk ikäinen vauva voi olla erossa äidistä?

Juokaa viinaa ja vetäkää tupakkaakin sitten raskausaikana, kun kerran millään ei ole mitään merkitystä.

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

Ei siinä ole kyse kuule mistään korvaamattomuudesta. Tai siis sen kokemisesta. Vauva kokee olevansa yhtä sen ihmisen kanssa, jonka hän lähimmäksi kokee ja usein se on äiti. Aiheesta on olemassa faktatietoa vaikka kuinka paljon.

Mä en vaan tajua, että miksi ne vauvat sitten hymyilee ja nauraa ja jokeltaa hoitajalleen, niidenhän pitäisi huutaa kuin kuoleman kourissa ollessaan hoidossa jollain muulla kuin äidillään, jos näin olisi?

Oikeesti hei - lue asiasta.

Olen lukenut, mutta en siltikään tajua. Jos äidin poistuminen pariksi tunniksi on vauvalle kuin raajan poisveto, niin miksi vauva sitten tirskuu, jokeltaa ja hymyilee toiselle hoitajalleen?

joo pari tuntia ehkä tirskuu, mutta odota vielä pari tuntia

Juu, olen odottanutkin, ja vauva kyllä jatkaa tirskumista niin isälleen kuin mummolleenkin.

Nyt tää porukka ei kyllä puhu sun vauvasta, yleensä vauvat tuon ikäisenä itkevät monen tunnin jälkeen äitiään, mut teillähän voi olla niin etteä sun ja vauvas vuorovaikutuksessa on jotain mätää

Ja kaikkien mun muidenkin tuttavapiirin vauvoilla on ollut samat vuorovaikutusongelmat? Joo, näin se varmaan on. :hug:

joopajoo et kenenkään tuntemasi äitien vauvat ei ihan pieninä itke äitiensä perään, puhutpa ihan totta,heh

No ei kyllä oo itkenyt. Mullakin oli mun 4kk vanha kummityttö täällä hoidossa, ja iloinen ja aurinkoinen oli kuin hangon keksi. Ja muutkaan ei ole raportoineet mitään huutokonsertteja.

ja yksi vauva ollut hoidossa, niin silloin kukaan vauva ei voi itkeä äitinsä perään, älä jaksa

No mun kumpikaan lapsi ei ole itkenyt (1 veenä kyllä on perään itketty) eikä mun tuttavapiirin vauvat. Minkä mä sille voin? Pitääkö seuraavan kerran nipistää kummityttöä, että se tirauttaus kunnon itkut?

 

Mä voisin jättää vuorokaudeksi, vaikka imetänkin! Vauva syö pullosta joten miksi ei?

 

Mieluummin ei ollenkaan, mutta pakosta toki tarpeellisen ajan. Ero ensisijaisesta hoitajasta on vauvalle stressi ja järkyttää hänen perusturvallisuuden kehittymistä.

en usko

Eihän se olekaan mikään uskonasia =) Esim. lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anna Tuliharju on sanonut näin: "Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella ikävuodella syntyy perusta itsetunnolle, arvoille ja vastuun kantamiselle. Pienen lapsen kehitys on riippuvainen lähimmästä ihmissuhteesta, jossa hän elää."

 

Eroahdistuksen kesto on yksilöllistä. Se saattaa kestää puolen vuoden iästä kahden vuoden ikään, ja yleensä se ajoittuu 7-9 kk iästä puolitoistavuotiaaksi, kertoo vauvaperhetyöntekijä, perheterapeutti Miika Tervo.

Pienet vauvat on biologisesti koodattu niin, että yksin jääminen ei ole suotuisaa. Siksi vauvat reagoivat siihen itkulla kutsuakseen hoitajansa takaisin.

7-9 kk iässä lapsi alkaa oivaltaa, että hän on oma erillinen yksilö ja että hänellä on oma kokemusmaailmansa ja äidillä tai isällä omansa. Lapsi alkaa vaatia ymmärrystäomalle kokemukselleen, eli pelkkä hoiva ei enää riitä. Läheinen hoitaja ymmärtää lapsen sisäistä kokemusta paremmin kuin vieras, ja lapsi tietää tämän. Lapsi saattaa protestoida rajusti erotilanteissa, eikä hän enää suostu vieraaseen hoitajaan. Silloin puhutaan eroahdistuksesta.

Miten sen tunnistaa?
Ehkä selvin merkki eroahdistustilanteesta on lapsen protestointi vanhemman kadotessa näkyvistä. Ensin protestointi voi olla vihamielestä, kovaäänistä itkua. Jos se ei auta, suuttumusta seuraa suruvaihe. Silloin lapsi saattaa nyyhkyttää yksinään eikä suostu ottamaan lohdutusta vieraalta. Hän ei myöskään halua syödä eikä nuku hyvin. Oireet ovat yksilöllisiä, mutta yhteinen tekijä on, että lopulta lapsi alistuu ja vetäytyy itseensä.
Jos erokokemus pitkittyy, lapsi saattaa kytkeä kiintymyskytkennän pois päältä: hän ei reagoi vanhemman tuloon eikä ota katsekontaktia. Lapsi on silloin kehittänyt suojamekanismin, jonka avulla hänen on helpompi selvitä ahdistuksesta. Usein tällainen "kiltteys" ja rauhallisuus tulkitaan aikuisen taholta positiiviseksi, koska lapsi on hoitajalleen helpompi. Lapsen sisäinen kokemus saattaa kuitenkin vastata suurta stressitilaa, ja erokokemuksen toistuessa ja pitkittyessä, lapsi saattaa masentua.

Lapsi saattaa olla myös tavallista itkuisempi ja ärtyisämpi päivisin ja yöt voivat muuttua levottomiksi, kun lapsi käsittelee päivällä kokemiaan asioita unissaan. Koska hän ei vielä pysty sanallisesti purkamaan kokemuksiaan, hän saattaa kokea unet erityisen voimakkaasti.
Vierastaminen on yleensä olennainen osa eroahdistusta. Vierastaminen on tärkeä kehityksellinen vaihe. Se, miten lapsen vierastamiseen suhtaudutaan, vaikuttaa siihen, miten kehitys etenee. On tärkeää, että lapsi saa ilmaista tunteensa ja että siihen vastataan. Lapsen pitää saada tuntea, että häntä ymmärretään ja lohdutetaan.

Aina ei ole mahdollista hoitaa tilannetta lapsentahtisesti. Joskus vanhempien on palattava töihin ja jätettävä lapsi hoitoon kesken pahimman eroahdistusajan. - Silloin on tärkeää, että vanhempi suhtautuu luottavaisesti hoitajaan ja hoitopaikkaan. Jos vanhempi on epävarma, pelokas tai vihainen, lapsi aistii sen ja silloin hänen on vaikeampi luottaa vieraaseen hoitajaan. Lapset ovat erilaisia siinä, miten he suhtautuvat uusiin asioihin. Vanhemman kyky lukea lapsensa viestejä on erityisen tärkeää, jotta lapsi voi "analysoida" kokemuksensa ja antaa sille riittävän merkityksen ja tulkinnan. Koska kiintymysjärjestelmä on kehittynyt lasta hoitavan ihmisen kanssa, vieraan syli ei lohduta niin hyvin kuin tutun.

Lasta ei voi eikä pidäkään loputtomasti suojella ahdistukselta ja pettymyksiltä, mutta eroahdistusta voi kuitenkin helpottaa. Esimerkiksi erohetkiä ei kannata tahallaan pitkittää. Yksittäinen eroahdistustilanne voi kestää 10 sekuntia tai koko päivän.

Nyrkkisääntönä voisi olla, että lapsen ikävuodet kertovat, kuinka monta vuorokautta hän voi olla erossa vanhemmistaan. Tilanteet kuitenkin vaihtelevat, ja mitä tutummat ja lapselle turvallisemmat hoitajat, sitä helpompi lapsen on sopeutua eroon.

Jääkö vauvalle traumoja? Vauvalle voi jäädä traumoja, mutta tähän on erittäin vaikea vastata mitään kovin yksiselitteistä. 10 kk vanha on aivan eri tilanteessa kehityksessään kuin puolitoistavuotias mennessään päivähoitoon. Jos päiväkodissa ei ole mahdolista saada yhtä pysyvää hoitajaa. jonka syliin voi hakeutua aina kun pelottaa, lapsen sisäinen järkytys voi olla suurikin.

Miten sitten me 1970-luvulla syntyneet olemme selvinneet - meidäthän vieroitettiin rinnasta parikuisina ja vietiin saman tien päiväkotiin? - Voin vain spekuloida, miten 1970-luvun sosiaalipoliittisten linjausten seuraukset vaikuttivat varhaiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta lasten kehitykseen. Periaatteessa voisi ajatella, että vauvat joutuivat itsenäistymään liian aikaisin ja sellainen voi aiheuttaa ongelmia tunteiden ilmaisussa. On myös spekulaatioita ahdistushäiriöiden, syömishäiriöiden, päihdeongelmien, väkivaltaisuuden ja erilaisten riippuvuuksien yhteydestä varhaisiin kokemuksiin, Tervo toteaa.
Onneksi Tervo näkee valoa tunnelin päässä: vaikka elämän ensimmäiset vuodet ovat hyvin merkittäviä perusturvallisuutemme ja itsetuntemuksemme kannalta, elämässä on kuitenkin monia korjaavien kokemusten paikkoja tai kriisitilanteita, jolloin kehityksen suunta saattaa muuttua. Esimerkiksi murrosikää kuvataan usein termillä "toinen mahdollisuus".

Turvallisessa kiintymyssuhteessa on normaalia, että lapsi reagoi erotilanteisiin näkyvästi, eli hän uskaltaa protestoida. Toisin sanoen, jos lapsesi uskaltaa meuhkata sinulle, teillä on mitä luultavimmin hyvä suhde.

Näin helpotat eroahdistusta:
Eroahdistusta tuskin voi poistaa, mutta on ratkaisevaa, miten vanhempi toimii ja suhtautuu siihen.

Ennakoi. Vauvojen ja pienten lasten mielenterveyden kannalta keskeinen tekijä on arkipäivän ennustettavuus. Jo vastasyntyneelle pitää kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Tee pehmeä lasku päiväkotiin. Jätä lapsi aluksi vain lyhyeksi aikaa hoitoon, jolloin lapsi oppii, että tulet takaisin.

Kerro lapsen kuullen hoitajalle lapsesta ja siitä kuinka lasta hoidetaan. On hyvä varata riittävästi aikaa lämmittelyyn uuden hoitajan kanssa, ennen kuin vanhempi lähtee pois.

Omat tavarat, lelut, tutulta tuoksuva rätti tai valokuva vanhemmasta auttavat lasta muistamaan vanhempansa ja tuovat helpotusta ahdistukseen.
Pyydä hoitajaa kertomaan lapselle vanhemmasta ja siitä missä vanhempi on

Lapsella on hyvä olla vain yksi omahoitaja, jolloin lapsi tietää, kuka on hänen turvansa

Sanoita lapsen tunnetta eli kerro lapselle, että hän tuli vihaiseksi tai surulliseksi. Lisää vielä, että enää ei ole mitään hätää. Lapsen reaktiota ei saa mitätöidä, eikä ole hyödyllistä yrittää sivuuttaa sitä esim. kiinnittämällä huomio johonkin toiseen asiaan.

Älä venytä eroa lapsesta, jos ei ole pakko.

(KaksPlus 01/2007)

 

Nyt tää porukka ei kyllä puhu sun vauvasta, yleensä vauvat tuon ikäisenä itkevät monen tunnin jälkeen äitiään, mut teillähän voi olla niin etteä sun ja vauvas vuorovaikutuksessa on jotain mätää

Ja kaikkien mun muidenkin tuttavapiirin vauvoilla on ollut samat vuorovaikutusongelmat? Joo, näin se varmaan on. :hug:

joopajoo et kenenkään tuntemasi äitien vauvat ei ihan pieninä itke äitiensä perään, puhutpa ihan totta,heh

Mutta eihän 3kk vielä vierasta? Tai ainakaan useimmat eivät, yleensä se alkaa vasta tuossa puolen vuoden jälkeen. Itse olen hoitanut läheisten ystävieni vauvoja lyhyitä (alle tunnin) ja pidempiä aikoja (5-7h) tuon ikäisenä, eivätkä he ole itkeneet erityisemmin, nälkäänsä toki tai märkää vaippaa, mutta tyytyväisenä olleet kuitenkin, kun on tuttu hoitaja. Luulisi isän olevan vieläkin tutumpi.

Itse en voinnut imettää nuorinta lainkaan ja mieheni on osallistunut täyspainoisesti hänen hoitoonsa, ruokkinut, pitänyt ihokontaktissa, sylitellyt, halinut, vaihtanut vaippaa jne. Kyllä uskalsin ihan luottavaisesti jättää lapsen isänsä kanssa, ihan pienestä saakka. Ei tuo lapsi sen traumatisoituneemmalta tunnu kuin isommat sisaruksetkaan.

 

Olemme hoitaneet oikeastaan yhtä paljon kuopusta, tulevaisuus pilattu kun toisen _pitää_ olla tärkeämpi?

 

Nyt tää porukka ei kyllä puhu sun vauvasta, yleensä vauvat tuon ikäisenä itkevät monen tunnin jälkeen äitiään, mut teillähän voi olla niin etteä sun ja vauvas vuorovaikutuksessa on jotain mätää

Ja kaikkien mun muidenkin tuttavapiirin vauvoilla on ollut samat vuorovaikutusongelmat? Joo, näin se varmaan on. :hug:

joopajoo et kenenkään tuntemasi äitien vauvat ei ihan pieninä itke äitiensä perään, puhutpa ihan totta,heh

Mutta eihän 3kk vielä vierasta? Tai ainakaan useimmat eivät, yleensä se alkaa vasta tuossa puolen vuoden jälkeen. Itse olen hoitanut läheisten ystävieni vauvoja lyhyitä (alle tunnin) ja pidempiä aikoja (5-7h) tuon ikäisenä, eivätkä he ole itkeneet erityisemmin, nälkäänsä toki tai märkää vaippaa, mutta tyytyväisenä olleet kuitenkin, kun on tuttu hoitaja. Luulisi isän olevan vieläkin tutumpi.

Itse en voinnut imettää nuorinta lainkaan ja mieheni on osallistunut täyspainoisesti hänen hoitoonsa, ruokkinut, pitänyt ihokontaktissa, sylitellyt, halinut, vaihtanut vaippaa jne. Kyllä uskalsin ihan luottavaisesti jättää lapsen isänsä kanssa, ihan pienestä saakka. Ei tuo lapsi sen traumatisoituneemmalta tunnu kuin isommat sisaruksetkaan.

ei vierasta välttis, mutta ikävöi äitiään, jonka luulee olevansa sama henkilö kuin itsekin

 

Nyt tää porukka ei kyllä puhu sun vauvasta, yleensä vauvat tuon ikäisenä itkevät monen tunnin jälkeen äitiään, mut teillähän voi olla niin etteä sun ja vauvas vuorovaikutuksessa on jotain mätää

Ja kaikkien mun muidenkin tuttavapiirin vauvoilla on ollut samat vuorovaikutusongelmat? Joo, näin se varmaan on. :hug:

joopajoo et kenenkään tuntemasi äitien vauvat ei ihan pieninä itke äitiensä perään, puhutpa ihan totta,heh

Mutta eihän 3kk vielä vierasta? Tai ainakaan useimmat eivät, yleensä se alkaa vasta tuossa puolen vuoden jälkeen. Itse olen hoitanut läheisten ystävieni vauvoja lyhyitä (alle tunnin) ja pidempiä aikoja (5-7h) tuon ikäisenä, eivätkä he ole itkeneet erityisemmin, nälkäänsä toki tai märkää vaippaa, mutta tyytyväisenä olleet kuitenkin, kun on tuttu hoitaja. Luulisi isän olevan vieläkin tutumpi.

Itse en voinnut imettää nuorinta lainkaan ja mieheni on osallistunut täyspainoisesti hänen hoitoonsa, ruokkinut, pitänyt ihokontaktissa, sylitellyt, halinut, vaihtanut vaippaa jne. Kyllä uskalsin ihan luottavaisesti jättää lapsen isänsä kanssa, ihan pienestä saakka. Ei tuo lapsi sen traumatisoituneemmalta tunnu kuin isommat sisaruksetkaan.

ei vierasta välttis, mutta ikävöi äitiään, jonka luulee olevansa sama henkilö kuin itsekin

Neljä tuntia isänsä hoidossa kerran viikossa ei lasta traumatisoi, vaan luo mahdollisuuden kehittää läheisen ihmissuhteen myös isäänsä.

 

Nyt tää porukka ei kyllä puhu sun vauvasta, yleensä vauvat tuon ikäisenä itkevät monen tunnin jälkeen äitiään, mut teillähän voi olla niin etteä sun ja vauvas vuorovaikutuksessa on jotain mätää

Ja kaikkien mun muidenkin tuttavapiirin vauvoilla on ollut samat vuorovaikutusongelmat? Joo, näin se varmaan on. :hug:

joopajoo et kenenkään tuntemasi äitien vauvat ei ihan pieninä itke äitiensä perään, puhutpa ihan totta,heh

Mutta eihän 3kk vielä vierasta? Tai ainakaan useimmat eivät, yleensä se alkaa vasta tuossa puolen vuoden jälkeen. Itse olen hoitanut läheisten ystävieni vauvoja lyhyitä (alle tunnin) ja pidempiä aikoja (5-7h) tuon ikäisenä, eivätkä he ole itkeneet erityisemmin, nälkäänsä toki tai märkää vaippaa, mutta tyytyväisenä olleet kuitenkin, kun on tuttu hoitaja. Luulisi isän olevan vieläkin tutumpi.

Itse en voinnut imettää nuorinta lainkaan ja mieheni on osallistunut täyspainoisesti hänen hoitoonsa, ruokkinut, pitänyt ihokontaktissa, sylitellyt, halinut, vaihtanut vaippaa jne. Kyllä uskalsin ihan luottavaisesti jättää lapsen isänsä kanssa, ihan pienestä saakka. Ei tuo lapsi sen traumatisoituneemmalta tunnu kuin isommat sisaruksetkaan.

ei vierasta välttis, mutta ikävöi äitiään, jonka luulee olevansa sama henkilö kuin itsekin

No mitä mieltä olet, kauanko äiti voi olla lapsen luota pois ilman että lapsi siitä kärsii? Saako käydä vessassa (2min)? Tai suihkussa (5min)? Naapurin luona kahvilla(30min)? Ostoksilla(1h)? Elokuvissa(2h)? Kaupungilla syömässä ystävän kanssa ja kampaajalla(4h)?

Entä jos lapsi nukkuu osan ajasta, missä silloin menee raja? Jos äiti on yötä pois kotoa, mutta lapsi on siitä ajasta hereillä vain puoli tuntia niin sallitaanko se? Jos lapsi ei edes syö yöllä... mihin piirrät rajan?

 

Missä se vastaus on täältä Kaksplussan sivuilta kun se äiti kysyy siitä, että voiko lähteä matkalle ja jättää huoletta vauvan hoitoon ja tämä asiantuntija vastaa ja kertoo just näistä jutuista joista tässä ketjussa toiset ei ole muka ikinä kuulleet ja tahtovat saivarrella. Se on minusta hyvä tietopaketti, joka kertoo kaiken oleellisen.

 

Missä se vastaus on täältä Kaksplussan sivuilta kun se äiti kysyy siitä, että voiko lähteä matkalle ja jättää huoletta vauvan hoitoon ja tämä asiantuntija vastaa ja kertoo just näistä jutuista joista tässä ketjussa toiset ei ole muka ikinä kuulleet ja tahtovat saivarrella. Se on minusta hyvä tietopaketti, joka kertoo kaiken oleellisen.

4 tuntia on vähän eri asia kuin joku viikon matka....

 

Nyt tää porukka ei kyllä puhu sun vauvasta, yleensä vauvat tuon ikäisenä itkevät monen tunnin jälkeen äitiään, mut teillähän voi olla niin etteä sun ja vauvas vuorovaikutuksessa on jotain mätää

Ja kaikkien mun muidenkin tuttavapiirin vauvoilla on ollut samat vuorovaikutusongelmat? Joo, näin se varmaan on. :hug:

joopajoo et kenenkään tuntemasi äitien vauvat ei ihan pieninä itke äitiensä perään, puhutpa ihan totta,heh

Mutta eihän 3kk vielä vierasta? Tai ainakaan useimmat eivät, yleensä se alkaa vasta tuossa puolen vuoden jälkeen. Itse olen hoitanut läheisten ystävieni vauvoja lyhyitä (alle tunnin) ja pidempiä aikoja (5-7h) tuon ikäisenä, eivätkä he ole itkeneet erityisemmin, nälkäänsä toki tai märkää vaippaa, mutta tyytyväisenä olleet kuitenkin, kun on tuttu hoitaja. Luulisi isän olevan vieläkin tutumpi.

Itse en voinnut imettää nuorinta lainkaan ja mieheni on osallistunut täyspainoisesti hänen hoitoonsa, ruokkinut, pitänyt ihokontaktissa, sylitellyt, halinut, vaihtanut vaippaa jne. Kyllä uskalsin ihan luottavaisesti jättää lapsen isänsä kanssa, ihan pienestä saakka. Ei tuo lapsi sen traumatisoituneemmalta tunnu kuin isommat sisaruksetkaan.

ei vierasta välttis, mutta ikävöi äitiään, jonka luulee olevansa sama henkilö kuin itsekin

No mitä mieltä olet, kauanko äiti voi olla lapsen luota pois ilman että lapsi siitä kärsii? Saako käydä vessassa (2min)? Tai suihkussa (5min)? Naapurin luona kahvilla(30min)? Ostoksilla(1h)? Elokuvissa(2h)? Kaupungilla syömässä ystävän kanssa ja kampaajalla(4h)?

Entä jos lapsi nukkuu osan ajasta, missä silloin menee raja? Jos äiti on yötä pois kotoa, mutta lapsi on siitä ajasta hereillä vain puoli tuntia niin sallitaanko se? Jos lapsi ei edes syö yöllä... mihin piirrät rajan?

Minä piirrän rajan siihen, että minun lasteni ei ole vauvana tarvinneet olla ilman äitiään. Ihan naurettavia noi sun jutut vessassa käymisestä jne jne. Minun vauvoillani on ollut äiti saatavilla, jos he ovat sitä halunneet. Isä on siis hoitanut, mutta minä olen ollut lähettyvillä. en ole rynninyt repimään vauvaa isältä tms. mitä täällä jotkut sanovat nähneensä. Ihan normaalia elämää. Ja minulle on ollut ihan helppoa se, että ensimmäisen vuoden ja reilunkin minä olen ollut aina lapseni saatavilla tarvittaessa. Mutta onhan se selvää, että se sitoo ja se ei vaan kaikille sovi. Minä olen 30v ja saanut tehdä omia juttujani niin pitkään, että voin todellakin antaa nämä vuodet vauvoille minkä he tarvitsevat.

 

Missä se vastaus on täältä Kaksplussan sivuilta kun se äiti kysyy siitä, että voiko lähteä matkalle ja jättää huoletta vauvan hoitoon ja tämä asiantuntija vastaa ja kertoo just näistä jutuista joista tässä ketjussa toiset ei ole muka ikinä kuulleet ja tahtovat saivarrella. Se on minusta hyvä tietopaketti, joka kertoo kaiken oleellisen.

4 tuntia on vähän eri asia kuin joku viikon matka....

Joo mutta siinä kerrotaan asiasta ylipäätään.

 

Nyt tää porukka ei kyllä puhu sun vauvasta, yleensä vauvat tuon ikäisenä itkevät monen tunnin jälkeen äitiään, mut teillähän voi olla niin etteä sun ja vauvas vuorovaikutuksessa on jotain mätää

Ja kaikkien mun muidenkin tuttavapiirin vauvoilla on ollut samat vuorovaikutusongelmat? Joo, näin se varmaan on. :hug:

joopajoo et kenenkään tuntemasi äitien vauvat ei ihan pieninä itke äitiensä perään, puhutpa ihan totta,heh

Mutta eihän 3kk vielä vierasta? Tai ainakaan useimmat eivät, yleensä se alkaa vasta tuossa puolen vuoden jälkeen. Itse olen hoitanut läheisten ystävieni vauvoja lyhyitä (alle tunnin) ja pidempiä aikoja (5-7h) tuon ikäisenä, eivätkä he ole itkeneet erityisemmin, nälkäänsä toki tai märkää vaippaa, mutta tyytyväisenä olleet kuitenkin, kun on tuttu hoitaja. Luulisi isän olevan vieläkin tutumpi.

Itse en voinnut imettää nuorinta lainkaan ja mieheni on osallistunut täyspainoisesti hänen hoitoonsa, ruokkinut, pitänyt ihokontaktissa, sylitellyt, halinut, vaihtanut vaippaa jne. Kyllä uskalsin ihan luottavaisesti jättää lapsen isänsä kanssa, ihan pienestä saakka. Ei tuo lapsi sen traumatisoituneemmalta tunnu kuin isommat sisaruksetkaan.

ei vierasta välttis, mutta ikävöi äitiään, jonka luulee olevansa sama henkilö kuin itsekin

No mitä mieltä olet, kauanko äiti voi olla lapsen luota pois ilman että lapsi siitä kärsii? Saako käydä vessassa (2min)? Tai suihkussa (5min)? Naapurin luona kahvilla(30min)? Ostoksilla(1h)? Elokuvissa(2h)? Kaupungilla syömässä ystävän kanssa ja kampaajalla(4h)?

Entä jos lapsi nukkuu osan ajasta, missä silloin menee raja? Jos äiti on yötä pois kotoa, mutta lapsi on siitä ajasta hereillä vain puoli tuntia niin sallitaanko se? Jos lapsi ei edes syö yöllä... mihin piirrät rajan?

Minä piirrän rajan siihen, että minun lasteni ei ole vauvana tarvinneet olla ilman äitiään. Ihan naurettavia noi sun jutut vessassa käymisestä jne jne. Minun vauvoillani on ollut äiti saatavilla, jos he ovat sitä halunneet. Isä on siis hoitanut, mutta minä olen ollut lähettyvillä. en ole rynninyt repimään vauvaa isältä tms. mitä täällä jotkut sanovat nähneensä. Ihan normaalia elämää. Ja minulle on ollut ihan helppoa se, että ensimmäisen vuoden ja reilunkin minä olen ollut aina lapseni saatavilla tarvittaessa. Mutta onhan se selvää, että se sitoo ja se ei vaan kaikille sovi. Minä olen 30v ja saanut tehdä omia juttujani niin pitkään, että voin todellakin antaa nämä vuodet vauvoille minkä he tarvitsevat.

Kyse on nyt ollut NELJÄSTÄ TUNNISTA, joka voi sulla mennä vaikka kun joudut käydä lääkärissä.

 

Missä se vastaus on täältä Kaksplussan sivuilta kun se äiti kysyy siitä, että voiko lähteä matkalle ja jättää huoletta vauvan hoitoon ja tämä asiantuntija vastaa ja kertoo just näistä jutuista joista tässä ketjussa toiset ei ole muka ikinä kuulleet ja tahtovat saivarrella. Se on minusta hyvä tietopaketti, joka kertoo kaiken oleellisen.

4 tuntia on vähän eri asia kuin joku viikon matka....

Joo mutta siinä kerrotaan asiasta ylipäätään.

Joo, mutta tässä ketjussa oli kyse vain 4 tunnista ISÄNSÄ hoidossa.

 

Tuskin ihan pieni vauva luulee olevansa yhtä äitinsä kanssa kun ei varmasti tajua edes olevansa olemassa.

 

On mulla ollut lapsenlapset jo parikuisina yökylässä ja hyvin mennyt.

joojoo, mut huomioi että ammattilaiset suosittelevat 1yö/per ikävuosi pois vanhempien luota

Ihan sama, viihtyneet ovat ja vanhemmat saaneet omaa aikaa. Isompana laittavat jo kenkiä jalkaan kun sanotaan lähdetäänkö mummille-

 

musta alkaa tuntuu kun lukee näitä ketjuja,iseillä ei ole enään mitää arvoa perheissä muutakun tuo ruokaa pöytään ja siittää lapsia.
kun 3kk vanhaa ei voi edes ISÄLLEEN antaa pariksi tuntia kerran viikossa ettei vaan tuu traumoja

 

mikä ketju taas! :headwall:

Miten näihin AINA eksyy täydellisyyksiä? Minua ei enää ole, kun vauva syntyy. On vain tissittelijä ja sen tissin tarjoaja .

Isä oi tehdä kaikkea muuta sen vauvan kanssa, paitsi imettää. Isäkin voi hoitaa vauvaa, onhan se nyt jumalauta osa sitä lasta...HALOO!!!

Ihme ämmät, takertuu siihen KerttuPetteriin ja sysäävät isän syrjään heti vauvan ollessa pieni ja sitten ihmetellään, kun kakara huutaa pää punaisena vuoden vanhana kun äiti häviää vessaan ja isän syli ei kelpaa.
Miten kelpaisikaan, kun sille isälle ja lapselle ei ole annettu mahdollisuutta rakentaa suhdetta? Joka paikassa se äiti ylijumala on törkkimässä joukossa ja soheltamassa tissiensä kanssa.

Siinä on sitten hyvä esittää marttyyriä muskarin muille äideille, kun ensin tehdään se lapsi täydellisen riippuvaiseksi omasta itsestään olemalla antamatta sitä suurinpiirtein edes kenenkään syliin sen ollessa vauva.

Käsittämätöntä miten idiootteja toiset ovat !

 

No mitä mieltä olet, kauanko äiti voi olla lapsen luota pois ilman että lapsi siitä kärsii? Saako käydä vessassa (2min)? Tai suihkussa (5min)? Naapurin luona kahvilla(30min)? Ostoksilla(1h)? Elokuvissa(2h)? Kaupungilla syömässä ystävän kanssa ja kampaajalla(4h)?

Entä jos lapsi nukkuu osan ajasta, missä silloin menee raja? Jos äiti on yötä pois kotoa, mutta lapsi on siitä ajasta hereillä vain puoli tuntia niin sallitaanko se? Jos lapsi ei edes syö yöllä... mihin piirrät rajan?

Minä piirrän rajan siihen, että minun lasteni ei ole vauvana tarvinneet olla ilman äitiään. Ihan naurettavia noi sun jutut vessassa käymisestä jne jne. Minun vauvoillani on ollut äiti saatavilla, jos he ovat sitä halunneet. Isä on siis hoitanut, mutta minä olen ollut lähettyvillä. en ole rynninyt repimään vauvaa isältä tms. mitä täällä jotkut sanovat nähneensä. Ihan normaalia elämää. Ja minulle on ollut ihan helppoa se, että ensimmäisen vuoden ja reilunkin minä olen ollut aina lapseni saatavilla tarvittaessa. Mutta onhan se selvää, että se sitoo ja se ei vaan kaikille sovi. Minä olen 30v ja saanut tehdä omia juttujani niin pitkään, että voin todellakin antaa nämä vuodet vauvoille minkä he tarvitsevat.

Ei se ole sen naurettavampaa kuin sinun vouhkaaminen siitä, että vauva on 4 TUNTIA isänsä kanssa. Kuulostaa oudolta, että et ole voinnut poistua lapsesi luota hetkeksikään hänen ollessaan isänsä kanssa, koska on pitänyt olla 24/7 saatavilla. Isän läheisyys varmasti korva äidin hetkellisne puuttumisen vauvalle, joka on tottunut samaan turvaa myös isänsä sylistä. Toki rintaruokittua ei voi kauaksi aikaa jättää, se on selvää kaikille, mutta jos vauva suostuu syömään pullosta, hän ei kärsi siitä että on hetken aikaa erossa äidistään.

Lopeta jo vouhkaaminen, tapoja on monia ja lapselle on hyväksi jos hänellä on läheinen, turvallinen ja luottavainen suhden MOLEMPIIN vanhempiin. Sitä se ei ole, jollei äiti uskalla luottaa isän kykyyn pärjätä vauvan kanssa edes hetkeksi vaan on kaiken aikaa pälyilemässä taustalla mikäli vauva tarvitsee äidin hoivaa. Sillä mitätöidään täysin isän antama hoiva.

 

musta alkaa tuntuu kun lukee näitä ketjuja,iseillä ei ole enään mitää arvoa perheissä muutakun tuo ruokaa pöytään ja siittää lapsia.
kun 3kk vanhaa ei voi edes ISÄLLEEN antaa pariksi tuntia kerran viikossa ettei vaan tuu traumoja

Niin on se jännä, että luonto on luonut tänkin jutun näin perseelleen ettei oo miehelle tissejä kasvattanut ja niistä maitoakin vielä tulis. Mutta mitäs se luonto näistä jutuista mitään tietää, kun kerran tehtaasta sitä maitoo saadaan.

 

Tuskin ihan pieni vauva luulee olevansa yhtä äitinsä kanssa kun ei varmasti tajua edes olevansa olemassa.

No eikä luule. Tämäkin on jonkun huuhaaMamman keksintöä .

 

No mitä mieltä olet, kauanko äiti voi olla lapsen luota pois ilman että lapsi siitä kärsii? Saako käydä vessassa (2min)? Tai suihkussa (5min)? Naapurin luona kahvilla(30min)? Ostoksilla(1h)? Elokuvissa(2h)? Kaupungilla syömässä ystävän kanssa ja kampaajalla(4h)?

Entä jos lapsi nukkuu osan ajasta, missä silloin menee raja? Jos äiti on yötä pois kotoa, mutta lapsi on siitä ajasta hereillä vain puoli tuntia niin sallitaanko se? Jos lapsi ei edes syö yöllä... mihin piirrät rajan?

Minä piirrän rajan siihen, että minun lasteni ei ole vauvana tarvinneet olla ilman äitiään. Ihan naurettavia noi sun jutut vessassa käymisestä jne jne. Minun vauvoillani on ollut äiti saatavilla, jos he ovat sitä halunneet. Isä on siis hoitanut, mutta minä olen ollut lähettyvillä. en ole rynninyt repimään vauvaa isältä tms. mitä täällä jotkut sanovat nähneensä. Ihan normaalia elämää. Ja minulle on ollut ihan helppoa se, että ensimmäisen vuoden ja reilunkin minä olen ollut aina lapseni saatavilla tarvittaessa. Mutta onhan se selvää, että se sitoo ja se ei vaan kaikille sovi. Minä olen 30v ja saanut tehdä omia juttujani niin pitkään, että voin todellakin antaa nämä vuodet vauvoille minkä he tarvitsevat.

Ei se ole sen naurettavampaa kuin sinun vouhkaaminen siitä, että vauva on 4 TUNTIA isänsä kanssa. Kuulostaa oudolta, että et ole voinnut poistua lapsesi luota hetkeksikään hänen ollessaan isänsä kanssa, koska on pitänyt olla 24/7 saatavilla. Isän läheisyys varmasti korva äidin hetkellisne puuttumisen vauvalle, joka on tottunut samaan turvaa myös isänsä sylistä. Toki rintaruokittua ei voi kauaksi aikaa jättää, se on selvää kaikille, mutta jos vauva suostuu syömään pullosta, hän ei kärsi siitä että on hetken aikaa erossa äidistään.

Lopeta jo vouhkaaminen, tapoja on monia ja lapselle on hyväksi jos hänellä on läheinen, turvallinen ja luottavainen suhden MOLEMPIIN vanhempiin. Sitä se ei ole, jollei äiti uskalla luottaa isän kykyyn pärjätä vauvan kanssa edes hetkeksi vaan on kaiken aikaa pälyilemässä taustalla mikäli vauva tarvitsee äidin hoivaa. Sillä mitätöidään täysin isän antama hoiva.

Noin juuri. Käännä asia juuri tuollaiseksi pälyilyksi yms. saivarteluksi. Ihan rauhassa. Enköhän itse tiedä miten olemme asiat hoitaneet. Juuri tälläkin hetkellä 1v nukkuu tuolla isänsä vieressä perhepedissä, kun mies vei tytön nukkumaan. Että niin epänormaali suhde heillä on, koska minä olen riehunut tisseineni täällä.

Ja kyllä olen voinut poistua täältä - olen saatavilla vaikka kävisin lähikaupassa.

 

Voisko joku linkittää sen jutun tähän niin sais noi lukea huuhaamammoista.