kuinka kauan 3kk ikäinen vauva voi olla erossa äidistä?

joo. Meillä poika oli 2,5 kk ikäisenä mummolla yökylässä ja ihan tervejärkiseltä edelleen vaikuttaa. Ikää nyt 7kk. Ja pystyy loistavasti olemaan muidenkin kuin mun sylissä. Eroahdistusta ei ole ainakaan vielä tullut. Ja oon samaa mieltä muutamien kanssa, että moni äiti tekee itsestään korvaamattoman omalla käytöksellään: ei anna muiden pitää lastaan sylissä, imettää aamusta iltaan ja illasta aamuun, isäkään ei saa olla lapsensa kanssa kaksin kun äiti päättää asiasta...

Eroahdistus sori vaan kuuluu lapsen henkiseen kehitykseen ja aivojen kehitykseen. Se ei ole siis mitään mistä lapsi kuuluisi opettaa yli ja olla polleeta, kun sellaista ei mun lapselle tullut.

 

Mieluummin ei ollenkaan, mutta pakosta toki tarpeellisen ajan. Ero ensisijaisesta hoitajasta on vauvalle stressi ja järkyttää hänen perusturvallisuuden kehittymistä.

Miten määritellään ensisijainen hoitaja?

No nyt ymmärrän. Jos pitää tämäkin määritellä erikseen tässäkohtaa niin ilmankos kaikki ai hiffaa näitä juttuja.

No määrittele viisaampana .
Onko se puolesta tunnista kiinni ja lasketaanko nukkumisajat pois jne.?

 

joo. Meillä poika oli 2,5 kk ikäisenä mummolla yökylässä ja ihan tervejärkiseltä edelleen vaikuttaa. Ikää nyt 7kk. Ja pystyy loistavasti olemaan muidenkin kuin mun sylissä. Eroahdistusta ei ole ainakaan vielä tullut. Ja oon samaa mieltä muutamien kanssa, että moni äiti tekee itsestään korvaamattoman omalla käytöksellään: ei anna muiden pitää lastaan sylissä, imettää aamusta iltaan ja illasta aamuun, isäkään ei saa olla lapsensa kanssa kaksin kun äiti päättää asiasta...

Eroahdistus sori vaan kuuluu lapsen henkiseen kehitykseen ja aivojen kehitykseen. Se ei ole siis mitään mistä lapsi kuuluisi opettaa yli ja olla polleeta, kun sellaista ei mun lapselle tullut.

mites muute sit jos vauva alkaa potee tuata eroahdistusta,niin jätänkö silti xälle/isälleen?

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

Ei siinä ole kyse kuule mistään korvaamattomuudesta. Tai siis sen kokemisesta. Vauva kokee olevansa yhtä sen ihmisen kanssa, jonka hän lähimmäksi kokee ja usein se on äiti. Aiheesta on olemassa faktatietoa vaikka kuinka paljon.

Mä en vaan tajua, että miksi ne vauvat sitten hymyilee ja nauraa ja jokeltaa hoitajalleen, niidenhän pitäisi huutaa kuin kuoleman kourissa ollessaan hoidossa jollain muulla kuin äidillään, jos näin olisi?

Oikeesti hei - lue asiasta.

Olen lukenut, mutta en siltikään tajua. Jos äidin poistuminen pariksi tunniksi on vauvalle kuin raajan poisveto, niin miksi vauva sitten tirskuu, jokeltaa ja hymyilee toiselle hoitajalleen?

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

kylläpä annat fiksun vaikutelman itsestäsi.Ja sinähän tämän asian muutenkin varmaan tiedät.

No minä olen saanut olla kuitenkin kasvattamassa kolmea lasta. Ja ilmeisesti poiketen sinusta ja monesta muusta äidistä täällä meidän perheessä myös isä osallistui alusta saakka lapsen hoitoon. Äiti ei tehnyt itsestään korvaamatonta eikä saanut muutaman kuukauden päästä itkeä täällä että "lapsi ei syö isin kanssa eikä tahdo olla edes sylissä" kun äiti on retuuttanut lasta 24/7 eikä anna lasta kenenkään syliin.

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

kylläpä annat fiksun vaikutelman itsestäsi.Ja sinähän tämän asian muutenkin varmaan tiedät.

No minä olen saanut olla kuitenkin kasvattamassa kolmea lasta. Ja ilmeisesti poiketen sinusta ja monesta muusta äidistä täällä meidän perheessä myös isä osallistui alusta saakka lapsen hoitoon. Äiti ei tehnyt itsestään korvaamatonta eikä saanut muutaman kuukauden päästä itkeä täällä että "lapsi ei syö isin kanssa eikä tahdo olla edes sylissä" kun äiti on retuuttanut lasta 24/7 eikä anna lasta kenenkään syliin.

Näinpä. Mun mies on ainakin NAUTTINUT vauvan hoitamisesta, ja olisitte nähneet kuinka ylpeä se oli, kun sai ensimmäisen kerran vauvan rauhoittumaan itse!!Ja ihan ilman, että menin häsläämään väliin.

 

joo. Meillä poika oli 2,5 kk ikäisenä mummolla yökylässä ja ihan tervejärkiseltä edelleen vaikuttaa. Ikää nyt 7kk. Ja pystyy loistavasti olemaan muidenkin kuin mun sylissä. Eroahdistusta ei ole ainakaan vielä tullut. Ja oon samaa mieltä muutamien kanssa, että moni äiti tekee itsestään korvaamattoman omalla käytöksellään: ei anna muiden pitää lastaan sylissä, imettää aamusta iltaan ja illasta aamuun, isäkään ei saa olla lapsensa kanssa kaksin kun äiti päättää asiasta...

Eroahdistus sori vaan kuuluu lapsen henkiseen kehitykseen ja aivojen kehitykseen. Se ei ole siis mitään mistä lapsi kuuluisi opettaa yli ja olla polleeta, kun sellaista ei mun lapselle tullut.

mites muute sit jos vauva alkaa potee tuata eroahdistusta,niin jätänkö silti xälle/isälleen?

riippuu kuin läheisenä kokee isän. meillä eroahdistuksen aikaan isä kelpas päivällä mut ei yöllä..

 

joo. Meillä poika oli 2,5 kk ikäisenä mummolla yökylässä ja ihan tervejärkiseltä edelleen vaikuttaa. Ikää nyt 7kk. Ja pystyy loistavasti olemaan muidenkin kuin mun sylissä. Eroahdistusta ei ole ainakaan vielä tullut. Ja oon samaa mieltä muutamien kanssa, että moni äiti tekee itsestään korvaamattoman omalla käytöksellään: ei anna muiden pitää lastaan sylissä, imettää aamusta iltaan ja illasta aamuun, isäkään ei saa olla lapsensa kanssa kaksin kun äiti päättää asiasta...

Eroahdistus sori vaan kuuluu lapsen henkiseen kehitykseen ja aivojen kehitykseen. Se ei ole siis mitään mistä lapsi kuuluisi opettaa yli ja olla polleeta, kun sellaista ei mun lapselle tullut.

mites muute sit jos vauva alkaa potee tuata eroahdistusta,niin jätänkö silti xälle/isälleen?

Jos meillä olisi ollut tuollainen tilanne niin suunnilleen 1v asti isä saisi tavata vauvaa vain niin että minä olen läsnä/lähettyvillä. Sitten voisi vähitellen antaa yksin isälle. Ja tämä on sitten vain minun mielipiteeni.

 

Meilläkin mies on nauttinut kaikkien kolmen hoidosta ja heidän kanssaan olemisesta ihan vauvasta asti ja osallistunut. Tässä ei todellakaan ole kyse siitä. Ihan turha vääntää asiaa niin, että minä en olisi antanut miehen osallistua. Ap kysyi, että miten pitkään vauva voi olla erossa äidistään ja vastaus on että imetysvälin.

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

kylläpä annat fiksun vaikutelman itsestäsi.Ja sinähän tämän asian muutenkin varmaan tiedät.

No minä olen saanut olla kuitenkin kasvattamassa kolmea lasta. Ja ilmeisesti poiketen sinusta ja monesta muusta äidistä täällä meidän perheessä myös isä osallistui alusta saakka lapsen hoitoon. Äiti ei tehnyt itsestään korvaamatonta eikä saanut muutaman kuukauden päästä itkeä täällä että "lapsi ei syö isin kanssa eikä tahdo olla edes sylissä" kun äiti on retuuttanut lasta 24/7 eikä anna lasta kenenkään syliin.

Äläpä kuule analysoi kun et todellakaan tiedä minun perheestäni, meillä isä on osallistunut lapsemme hoitoon niin paljon kuin se suinkin on mahdollista,(luealjon!) mutta silti tietyissä asioissa äiti on aina äiti ja voi voi jos se ei sinun näkemykseesi mahdu. Tämä korostuu etenkin pikkuvauva aikaan jos äiti imettää mikä on muuuten maailma luonnollisin tapa ruokkia pentua, katsos nisäkkäitä mekin olemme.

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

kylläpä annat fiksun vaikutelman itsestäsi.Ja sinähän tämän asian muutenkin varmaan tiedät.

No minä olen saanut olla kuitenkin kasvattamassa kolmea lasta. Ja ilmeisesti poiketen sinusta ja monesta muusta äidistä täällä meidän perheessä myös isä osallistui alusta saakka lapsen hoitoon. Äiti ei tehnyt itsestään korvaamatonta eikä saanut muutaman kuukauden päästä itkeä täällä että "lapsi ei syö isin kanssa eikä tahdo olla edes sylissä" kun äiti on retuuttanut lasta 24/7 eikä anna lasta kenenkään syliin.

Näinpä. Mun mies on ainakin NAUTTINUT vauvan hoitamisesta, ja olisitte nähneet kuinka ylpeä se oli, kun sai ensimmäisen kerran vauvan rauhoittumaan itse!!Ja ihan ilman, että menin häsläämään väliin.

No ihme kehuskelua, eikö tuo nyt ole aika normaalia, että isäkin osallistuu hoitamiseen, herranen aika onhan se senkin lapsi???!!!!

 

Äläpä kuule analysoi kun et todellakaan tiedä minun perheestäni, meillä isä on osallistunut lapsemme hoitoon niin paljon kuin se suinkin on mahdollista,(luealjon!) mutta silti tietyissä asioissa äiti on aina äiti ja voi voi jos se ei sinun näkemykseesi mahdu. Tämä korostuu etenkin pikkuvauva aikaan jos äiti imettää mikä on muuuten maailma luonnollisin tapa ruokkia pentua, katsos nisäkkäitä mekin olemme.

Totta tuo on, ainoa mitä mies ei pysty tekemään on imettäminen. Mutta onneksi ruokinnan voi hoitaa myös "vähemmän luonnollisesti". Ja hyvin on tuntunut toimivan tuokin maailman sivu.

 

Äläpä kuule analysoi kun et todellakaan tiedä minun perheestäni, meillä isä on osallistunut lapsemme hoitoon niin paljon kuin se suinkin on mahdollista,(luealjon!) mutta silti tietyissä asioissa äiti on aina äiti ja voi voi jos se ei sinun näkemykseesi mahdu. Tämä korostuu etenkin pikkuvauva aikaan jos äiti imettää mikä on muuuten maailma luonnollisin tapa ruokkia pentua, katsos nisäkkäitä mekin olemme.

Totta tuo on, ainoa mitä mies ei pysty tekemään on imettäminen. Mutta onneksi ruokinnan voi hoitaa myös "vähemmän luonnollisesti". Ja hyvin on tuntunut toimivan tuokin maailman sivu.

ihmettelen kyllä muutenkin sun roikkumistas täällä palstalla...

 

Äläpä kuule analysoi kun et todellakaan tiedä minun perheestäni, meillä isä on osallistunut lapsemme hoitoon niin paljon kuin se suinkin on mahdollista,(luealjon!) mutta silti tietyissä asioissa äiti on aina äiti ja voi voi jos se ei sinun näkemykseesi mahdu. Tämä korostuu etenkin pikkuvauva aikaan jos äiti imettää mikä on muuuten maailma luonnollisin tapa ruokkia pentua, katsos nisäkkäitä mekin olemme.

Totta tuo on, ainoa mitä mies ei pysty tekemään on imettäminen. Mutta onneksi ruokinnan voi hoitaa myös "vähemmän luonnollisesti". Ja hyvin on tuntunut toimivan tuokin maailman sivu.

joo ja se imettäminen onkin vain ihan pikku sivuseikka siinä vauvan hoidossa, niinkö??

 

Äläpä kuule analysoi kun et todellakaan tiedä minun perheestäni, meillä isä on osallistunut lapsemme hoitoon niin paljon kuin se suinkin on mahdollista,(luealjon!) mutta silti tietyissä asioissa äiti on aina äiti ja voi voi jos se ei sinun näkemykseesi mahdu. Tämä korostuu etenkin pikkuvauva aikaan jos äiti imettää mikä on muuuten maailma luonnollisin tapa ruokkia pentua, katsos nisäkkäitä mekin olemme.

Totta tuo on, ainoa mitä mies ei pysty tekemään on imettäminen. Mutta onneksi ruokinnan voi hoitaa myös "vähemmän luonnollisesti". Ja hyvin on tuntunut toimivan tuokin maailman sivu.

joo ja se imettäminen onkin vain ihan pikku sivuseikka siinä vauvan hoidossa, niinkö??


Ruokailua, ei muuta.
Mitä luulit?

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

kylläpä annat fiksun vaikutelman itsestäsi.Ja sinähän tämän asian muutenkin varmaan tiedät.

No minä olen saanut olla kuitenkin kasvattamassa kolmea lasta. Ja ilmeisesti poiketen sinusta ja monesta muusta äidistä täällä meidän perheessä myös isä osallistui alusta saakka lapsen hoitoon. Äiti ei tehnyt itsestään korvaamatonta eikä saanut muutaman kuukauden päästä itkeä täällä että "lapsi ei syö isin kanssa eikä tahdo olla edes sylissä" kun äiti on retuuttanut lasta 24/7 eikä anna lasta kenenkään syliin.

Näinpä. Mun mies on ainakin NAUTTINUT vauvan hoitamisesta, ja olisitte nähneet kuinka ylpeä se oli, kun sai ensimmäisen kerran vauvan rauhoittumaan itse!!Ja ihan ilman, että menin häsläämään väliin.

No ihme kehuskelua, eikö tuo nyt ole aika normaalia, että isäkin osallistuu hoitamiseen, herranen aika onhan se senkin lapsi???!!!!

No eipä se kaikille ole, yleensä kun vauva saa huutokohtauksen tms. niin äiti juoksee riistämään vauvan isältä, eikä anna isän edes yrittää saada lasta rauhoittumaan.

 

muutaman tunnin. Isää en katso miksikään hoitajaksi, mutta ekat kuukaudet äiti on kuitenkin se jonka kanssa sitä ollaan yhtä, tai näin ainakin pitäs olla. Nyt pojalla ikää 14kk ja isänsä kanssa on kahdestaan ihan samoin kun munkin kanssa, mutta 3kk ei edes ymmärrä olevansa äidistä erillinen yksilö. Vierastamiset ja eroahdistukset kuuluu normaaliin kehitykseen, eikä musta ole mitään ilon aihetta jos eroahdistus onkin jäänyt tulematta.

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

Ei siinä ole kyse kuule mistään korvaamattomuudesta. Tai siis sen kokemisesta. Vauva kokee olevansa yhtä sen ihmisen kanssa, jonka hän lähimmäksi kokee ja usein se on äiti. Aiheesta on olemassa faktatietoa vaikka kuinka paljon.

Mä en vaan tajua, että miksi ne vauvat sitten hymyilee ja nauraa ja jokeltaa hoitajalleen, niidenhän pitäisi huutaa kuin kuoleman kourissa ollessaan hoidossa jollain muulla kuin äidillään, jos näin olisi?

Oikeesti hei - lue asiasta.

Olen lukenut, mutta en siltikään tajua. Jos äidin poistuminen pariksi tunniksi on vauvalle kuin raajan poisveto, niin miksi vauva sitten tirskuu, jokeltaa ja hymyilee toiselle hoitajalleen?

joo pari tuntia ehkä tirskuu, mutta odota vielä pari tuntia

 

Äläpä kuule analysoi kun et todellakaan tiedä minun perheestäni, meillä isä on osallistunut lapsemme hoitoon niin paljon kuin se suinkin on mahdollista,(luealjon!) mutta silti tietyissä asioissa äiti on aina äiti ja voi voi jos se ei sinun näkemykseesi mahdu. Tämä korostuu etenkin pikkuvauva aikaan jos äiti imettää mikä on muuuten maailma luonnollisin tapa ruokkia pentua, katsos nisäkkäitä mekin olemme.

Totta tuo on, ainoa mitä mies ei pysty tekemään on imettäminen. Mutta onneksi ruokinnan voi hoitaa myös "vähemmän luonnollisesti". Ja hyvin on tuntunut toimivan tuokin maailman sivu.

Se mitä mies voi tehdä ja ei voi tehdä ei ole se pointti vaan se mitä se vauva henkisesti kokee. Se on sellaista mitä sinä et ehkä edes näe, mutta se ei poista silti sitä mitä vauva kokee.

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

kylläpä annat fiksun vaikutelman itsestäsi.Ja sinähän tämän asian muutenkin varmaan tiedät.

No minä olen saanut olla kuitenkin kasvattamassa kolmea lasta. Ja ilmeisesti poiketen sinusta ja monesta muusta äidistä täällä meidän perheessä myös isä osallistui alusta saakka lapsen hoitoon. Äiti ei tehnyt itsestään korvaamatonta eikä saanut muutaman kuukauden päästä itkeä täällä että "lapsi ei syö isin kanssa eikä tahdo olla edes sylissä" kun äiti on retuuttanut lasta 24/7 eikä anna lasta kenenkään syliin.

Näinpä. Mun mies on ainakin NAUTTINUT vauvan hoitamisesta, ja olisitte nähneet kuinka ylpeä se oli, kun sai ensimmäisen kerran vauvan rauhoittumaan itse!!Ja ihan ilman, että menin häsläämään väliin.

No ihme kehuskelua, eikö tuo nyt ole aika normaalia, että isäkin osallistuu hoitamiseen, herranen aika onhan se senkin lapsi???!!!!

No eipä se kaikille ole, yleensä kun vauva saa huutokohtauksen tms. niin äiti juoksee riistämään vauvan isältä, eikä anna isän edes yrittää saada lasta rauhoittumaan.

niin kuka juoksee, yleensä???tunnetko montakin sellaista, mä en ainootakaan

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

kylläpä annat fiksun vaikutelman itsestäsi.Ja sinähän tämän asian muutenkin varmaan tiedät.

No minä olen saanut olla kuitenkin kasvattamassa kolmea lasta. Ja ilmeisesti poiketen sinusta ja monesta muusta äidistä täällä meidän perheessä myös isä osallistui alusta saakka lapsen hoitoon. Äiti ei tehnyt itsestään korvaamatonta eikä saanut muutaman kuukauden päästä itkeä täällä että "lapsi ei syö isin kanssa eikä tahdo olla edes sylissä" kun äiti on retuuttanut lasta 24/7 eikä anna lasta kenenkään syliin.

Näinpä. Mun mies on ainakin NAUTTINUT vauvan hoitamisesta, ja olisitte nähneet kuinka ylpeä se oli, kun sai ensimmäisen kerran vauvan rauhoittumaan itse!!Ja ihan ilman, että menin häsläämään väliin.

No ihme kehuskelua, eikö tuo nyt ole aika normaalia, että isäkin osallistuu hoitamiseen, herranen aika onhan se senkin lapsi???!!!!

No eipä se kaikille ole, yleensä kun vauva saa huutokohtauksen tms. niin äiti juoksee riistämään vauvan isältä, eikä anna isän edes yrittää saada lasta rauhoittumaan.

näin se monasti on.kannattaa antaa isällekkin mahdollisuus eikä höösätä siinä ympärillä.tekee miehen itseluottamukselle hyvää kun huomaa pärjäävänsä vauvelin kanssa.

 

Äläpä kuule analysoi kun et todellakaan tiedä minun perheestäni, meillä isä on osallistunut lapsemme hoitoon niin paljon kuin se suinkin on mahdollista,(luealjon!) mutta silti tietyissä asioissa äiti on aina äiti ja voi voi jos se ei sinun näkemykseesi mahdu. Tämä korostuu etenkin pikkuvauva aikaan jos äiti imettää mikä on muuuten maailma luonnollisin tapa ruokkia pentua, katsos nisäkkäitä mekin olemme.

Totta tuo on, ainoa mitä mies ei pysty tekemään on imettäminen. Mutta onneksi ruokinnan voi hoitaa myös "vähemmän luonnollisesti". Ja hyvin on tuntunut toimivan tuokin maailman sivu.

joo ja se imettäminen onkin vain ihan pikku sivuseikka siinä vauvan hoidossa, niinkö??

Se on SYÖMISTÄ, joka hoituu myös muulla lailla. Vauva tarvitsee ruuan lisäksi myös läheisyyttä, rakkautta, puhtautta, hellyyttä ja näitä kaikkea (myös ruokaa) voi isäkin tarjota.

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

Ei siinä ole kyse kuule mistään korvaamattomuudesta. Tai siis sen kokemisesta. Vauva kokee olevansa yhtä sen ihmisen kanssa, jonka hän lähimmäksi kokee ja usein se on äiti. Aiheesta on olemassa faktatietoa vaikka kuinka paljon.

Mä en vaan tajua, että miksi ne vauvat sitten hymyilee ja nauraa ja jokeltaa hoitajalleen, niidenhän pitäisi huutaa kuin kuoleman kourissa ollessaan hoidossa jollain muulla kuin äidillään, jos näin olisi?

Oikeesti hei - lue asiasta.

Olen lukenut, mutta en siltikään tajua. Jos äidin poistuminen pariksi tunniksi on vauvalle kuin raajan poisveto, niin miksi vauva sitten tirskuu, jokeltaa ja hymyilee toiselle hoitajalleen?

joo pari tuntia ehkä tirskuu, mutta odota vielä pari tuntia

Juu, olen odottanutkin, ja vauva kyllä jatkaa tirskumista niin isälleen kuin mummolleenkin.

 

Täälllä on taas joillakin tosi korvaamaton olo... Koittakaapa laittaa sormi vesilasiin, ottakaa se hetken päästä pois. Jos siihen veteen jää kuoppa niin olette korvaamattomia!

kylläpä annat fiksun vaikutelman itsestäsi.Ja sinähän tämän asian muutenkin varmaan tiedät.

No minä olen saanut olla kuitenkin kasvattamassa kolmea lasta. Ja ilmeisesti poiketen sinusta ja monesta muusta äidistä täällä meidän perheessä myös isä osallistui alusta saakka lapsen hoitoon. Äiti ei tehnyt itsestään korvaamatonta eikä saanut muutaman kuukauden päästä itkeä täällä että "lapsi ei syö isin kanssa eikä tahdo olla edes sylissä" kun äiti on retuuttanut lasta 24/7 eikä anna lasta kenenkään syliin.

Näinpä. Mun mies on ainakin NAUTTINUT vauvan hoitamisesta, ja olisitte nähneet kuinka ylpeä se oli, kun sai ensimmäisen kerran vauvan rauhoittumaan itse!!Ja ihan ilman, että menin häsläämään väliin.

No ihme kehuskelua, eikö tuo nyt ole aika normaalia, että isäkin osallistuu hoitamiseen, herranen aika onhan se senkin lapsi???!!!!

No eipä se kaikille ole, yleensä kun vauva saa huutokohtauksen tms. niin äiti juoksee riistämään vauvan isältä, eikä anna isän edes yrittää saada lasta rauhoittumaan.

niin kuka juoksee, yleensä???tunnetko montakin sellaista, mä en ainootakaan

Tunnen kyllä. Eikös se sitten oo jo sunkin mielestä selvä asia, että jos isäkin pärjää vauvan kanssa, niin sen voi sille jättää neljäksi tunniksi?

 

Äläpä kuule analysoi kun et todellakaan tiedä minun perheestäni, meillä isä on osallistunut lapsemme hoitoon niin paljon kuin se suinkin on mahdollista,(luealjon!) mutta silti tietyissä asioissa äiti on aina äiti ja voi voi jos se ei sinun näkemykseesi mahdu. Tämä korostuu etenkin pikkuvauva aikaan jos äiti imettää mikä on muuuten maailma luonnollisin tapa ruokkia pentua, katsos nisäkkäitä mekin olemme.

Totta tuo on, ainoa mitä mies ei pysty tekemään on imettäminen. Mutta onneksi ruokinnan voi hoitaa myös "vähemmän luonnollisesti". Ja hyvin on tuntunut toimivan tuokin maailman sivu.

joo ja se imettäminen onkin vain ihan pikku sivuseikka siinä vauvan hoidossa, niinkö??

Se on SYÖMISTÄ, joka hoituu myös muulla lailla. Vauva tarvitsee ruuan lisäksi myös läheisyyttä, rakkautta, puhtautta, hellyyttä ja näitä kaikkea (myös ruokaa) voi isäkin tarjota.

Sinähän olit se joka imetti kuopusta vain päivän?