kuinka kauan 3kk ikäinen vauva voi olla erossa äidistä?

musta alkaa tuntuu kun lukee näitä ketjuja,iseillä ei ole enään mitää arvoa perheissä muutakun tuo ruokaa pöytään ja siittää lapsia.
kun 3kk vanhaa ei voi edes ISÄLLEEN antaa pariksi tuntia kerran viikossa ettei vaan tuu traumoja

Niin on se jännä, että luonto on luonut tänkin jutun näin perseelleen ettei oo miehelle tissejä kasvattanut ja niistä maitoakin vielä tulis. Mutta mitäs se luonto näistä jutuista mitään tietää, kun kerran tehtaasta sitä maitoo saadaan.

joopajoo....pullosta ei tietenkään saa antaa maitoa tai se lapsi joutuu 10v terapiaan.

 

musta alkaa tuntuu kun lukee näitä ketjuja,iseillä ei ole enään mitää arvoa perheissä muutakun tuo ruokaa pöytään ja siittää lapsia.
kun 3kk vanhaa ei voi edes ISÄLLEEN antaa pariksi tuntia kerran viikossa ettei vaan tuu traumoja

Niin on se jännä, että luonto on luonut tänkin jutun näin perseelleen ettei oo miehelle tissejä kasvattanut ja niistä maitoakin vielä tulis. Mutta mitäs se luonto näistä jutuista mitään tietää, kun kerran tehtaasta sitä maitoo saadaan.

Luonto on ollut viksu, luonut toiselle pimpin ja toiselle pippelin. Ei SEKÄ miehen, että naisen tarvii lasta kantaa ja imettää, mutta HUOLEHTIA muuten niistä lapsista voi ihan yhtälailla äiti KUIN isäkin.

Minä en aseta äitiä missään suhteessa edelle tässä asiassa. Omalle lapselleni isä on hurjan tärkeä. Ollut lapsen elämässä mukana ihan aina ja ihan joka asiassa. Minä en ole korvaamaton.

Onnellisinta lapselle on olla tasavertainen niille molemmille vanhemmille. Äidillä ei ole oikeutta evätä isältään oikeutta olla isä!

 

No mitä mieltä olet, kauanko äiti voi olla lapsen luota pois ilman että lapsi siitä kärsii? Saako käydä vessassa (2min)? Tai suihkussa (5min)? Naapurin luona kahvilla(30min)? Ostoksilla(1h)? Elokuvissa(2h)? Kaupungilla syömässä ystävän kanssa ja kampaajalla(4h)?

Entä jos lapsi nukkuu osan ajasta, missä silloin menee raja? Jos äiti on yötä pois kotoa, mutta lapsi on siitä ajasta hereillä vain puoli tuntia niin sallitaanko se? Jos lapsi ei edes syö yöllä... mihin piirrät rajan?

Minä piirrän rajan siihen, että minun lasteni ei ole vauvana tarvinneet olla ilman äitiään. Ihan naurettavia noi sun jutut vessassa käymisestä jne jne. Minun vauvoillani on ollut äiti saatavilla, jos he ovat sitä halunneet. Isä on siis hoitanut, mutta minä olen ollut lähettyvillä. en ole rynninyt repimään vauvaa isältä tms. mitä täällä jotkut sanovat nähneensä. Ihan normaalia elämää. Ja minulle on ollut ihan helppoa se, että ensimmäisen vuoden ja reilunkin minä olen ollut aina lapseni saatavilla tarvittaessa. Mutta onhan se selvää, että se sitoo ja se ei vaan kaikille sovi. Minä olen 30v ja saanut tehdä omia juttujani niin pitkään, että voin todellakin antaa nämä vuodet vauvoille minkä he tarvitsevat.

Ei se ole sen naurettavampaa kuin sinun vouhkaaminen siitä, että vauva on 4 TUNTIA isänsä kanssa. Kuulostaa oudolta, että et ole voinnut poistua lapsesi luota hetkeksikään hänen ollessaan isänsä kanssa, koska on pitänyt olla 24/7 saatavilla. Isän läheisyys varmasti korva äidin hetkellisne puuttumisen vauvalle, joka on tottunut samaan turvaa myös isänsä sylistä. Toki rintaruokittua ei voi kauaksi aikaa jättää, se on selvää kaikille, mutta jos vauva suostuu syömään pullosta, hän ei kärsi siitä että on hetken aikaa erossa äidistään.

Lopeta jo vouhkaaminen, tapoja on monia ja lapselle on hyväksi jos hänellä on läheinen, turvallinen ja luottavainen suhden MOLEMPIIN vanhempiin. Sitä se ei ole, jollei äiti uskalla luottaa isän kykyyn pärjätä vauvan kanssa edes hetkeksi vaan on kaiken aikaa pälyilemässä taustalla mikäli vauva tarvitsee äidin hoivaa. Sillä mitätöidään täysin isän antama hoiva.

Noin juuri. Käännä asia juuri tuollaiseksi pälyilyksi yms. saivarteluksi. Ihan rauhassa. Enköhän itse tiedä miten olemme asiat hoitaneet. Juuri tälläkin hetkellä 1v nukkuu tuolla isänsä vieressä perhepedissä, kun mies vei tytön nukkumaan. Että niin epänormaali suhde heillä on, koska minä olen riehunut tisseineni täällä.

Ja kyllä olen voinut poistua täältä - olen saatavilla vaikka kävisin lähikaupassa.

Mikä tässä nyt on se ongelma sen neljän tunnin kanssa sitten?

 

Voisko joku linkittää sen jutun tähän niin sais noi lukea huuhaamammoista.

Kato peiliin, ei tarvi kauempaa HuuHaaMammaa hakea .

 

Noin juuri. Käännä asia juuri tuollaiseksi pälyilyksi yms. saivarteluksi. Ihan rauhassa. Enköhän itse tiedä miten olemme asiat hoitaneet. Juuri tälläkin hetkellä 1v nukkuu tuolla isänsä vieressä perhepedissä, kun mies vei tytön nukkumaan. Että niin epänormaali suhde heillä on, koska minä olen riehunut tisseineni täällä.

Ja kyllä olen voinut poistua täältä - olen saatavilla vaikka kävisin lähikaupassa.

Miten ihmeessä voit olla saatavilla jos olet lähikaupassa? Soittaako mies ja sinä ryntäät suinpäin vaikka kesken ostostenmaksun vauvan luo jos hätä iskee? En ihan ymmärrä.

Taitaa sinulla olla nämä käsitteet hiukan venyviä.

 

Äidistä voi olla erossa sen ajan että äiti käy kampaajalla tai kaupassa JOS vauva on isänsä kanssa sen aikaa.

 

Äidistä voi olla erossa sen ajan että äiti käy kampaajalla tai kaupassa JOS vauva on isänsä kanssa sen aikaa.

 

Tässä tämä on:

http://kaksplus.fi/vastaanotto/vauvan-hoitoon-jattaminen

 

Tossa linkissä on hyvää asiaa ja selvästi selitettynä.

Itse olen nähnyt hyvin läheltä lapsen, joka on saanut näitä ns. traumakokemuksia joita tuossa linkissäkin kerrotaan. Jätetty autoon nukkumaan ja itkenyt siellä, jätetty ylipäätään melkein kenen tahansa hoitoon eikä itkuun ole aina muutenkaan vastattu vaan vauva on saanut itkeä jne jne. Ei jatkuvasti näin, mutta kuitenkin. Taaperona ja leikki-ikäisenä oli todella surullinen näky, kun loukkaantuessa ja/tai jonkun harmin tullessa lapsi kääntyikin itseensä, meni mykkyrälle eikä todellakaan edes se äiti saanut häntä siitä kuorestaan ulos vaan oli vain. Itse olen nämä nähdessäni ollut vasta yläasteikäinen enkä "tajunnut" mistä on kyse mutta silti käytös kummastutti minua suuresti ja nyt aikuisena ja kolmen lapsen äitinä ymmärrän miten outoa tämän lapsen käytös oli. Tämä lapsi on nyt itse teini-ikäinen enkä valitettavasti voi sanoa, että hänen tunne-elämänsä olisi ihan sitä mitä sen kuuluisi.

 

Tässä tämä on:

http://kaksplus.fi/vastaanotto/vauvan-hoitoon-jattaminen

ja tuossa puhuttiin 4 PÄIVÄN ei 4 tunnin erosta... hei c'moon, rauhoitu jo...

 

Tossa linkissä on hyvää asiaa ja selvästi selitettynä.

Itse olen nähnyt hyvin läheltä lapsen, joka on saanut näitä ns. traumakokemuksia joita tuossa linkissäkin kerrotaan. Jätetty autoon nukkumaan ja itkenyt siellä, jätetty ylipäätään melkein kenen tahansa hoitoon eikä itkuun ole aina muutenkaan vastattu vaan vauva on saanut itkeä jne jne. Ei jatkuvasti näin, mutta kuitenkin. Taaperona ja leikki-ikäisenä oli todella surullinen näky, kun loukkaantuessa ja/tai jonkun harmin tullessa lapsi kääntyikin itseensä, meni mykkyrälle eikä todellakaan edes se äiti saanut häntä siitä kuorestaan ulos vaan oli vain. Itse olen nämä nähdessäni ollut vasta yläasteikäinen enkä "tajunnut" mistä on kyse mutta silti käytös kummastutti minua suuresti ja nyt aikuisena ja kolmen lapsen äitinä ymmärrän miten outoa tämän lapsen käytös oli. Tämä lapsi on nyt itse teini-ikäinen enkä valitettavasti voi sanoa, että hänen tunne-elämänsä olisi ihan sitä mitä sen kuuluisi.

Oletko nyt ihan tosissasi että vertaat lasta, joka on jätetty kokonaan yksin hädän hetkellä (autoon) tai lähes vieraan hoitoon, tapaukseen jossa lapsi olisi oman, tutun ja turvallisen, isänsä kanssa, joka vastaisi lapsen tarpeisiin?

Taidat itsekin olla aika traumatisoitunut... huh heijakkaa...

 

Tässä tämä on:

http://kaksplus.fi/vastaanotto/vauvan-hoitoon-jattaminen

ja tuossa puhuttiin 4 PÄIVÄN ei 4 tunnin erosta... hei c'moon, rauhoitu jo...

Ja jos osaat lukea ja ymmärrät lukemasi niin siinä kerrotaan äidin ja lapsen suhteesta muutakin eikä VAIN neljän päivän erosta. Tämä asiantuntija vastaa kysymykseen tuosta matkallelähdöstä ja kertoo asiasta syvemminkin. Mutta tietenkään sitä ei halua nähdä siinä tekstissä, jos se ei oikein sovi omaan ajatusmaailmaan.

 

Tossa linkissä on hyvää asiaa ja selvästi selitettynä.

Itse olen nähnyt hyvin läheltä lapsen, joka on saanut näitä ns. traumakokemuksia joita tuossa linkissäkin kerrotaan. Jätetty autoon nukkumaan ja itkenyt siellä, jätetty ylipäätään melkein kenen tahansa hoitoon eikä itkuun ole aina muutenkaan vastattu vaan vauva on saanut itkeä jne jne. Ei jatkuvasti näin, mutta kuitenkin. Taaperona ja leikki-ikäisenä oli todella surullinen näky, kun loukkaantuessa ja/tai jonkun harmin tullessa lapsi kääntyikin itseensä, meni mykkyrälle eikä todellakaan edes se äiti saanut häntä siitä kuorestaan ulos vaan oli vain. Itse olen nämä nähdessäni ollut vasta yläasteikäinen enkä "tajunnut" mistä on kyse mutta silti käytös kummastutti minua suuresti ja nyt aikuisena ja kolmen lapsen äitinä ymmärrän miten outoa tämän lapsen käytös oli. Tämä lapsi on nyt itse teini-ikäinen enkä valitettavasti voi sanoa, että hänen tunne-elämänsä olisi ihan sitä mitä sen kuuluisi.

Oletko nyt ihan tosissasi että vertaat lasta, joka on jätetty kokonaan yksin hädän hetkellä (autoon) tai lähes vieraan hoitoon, tapaukseen jossa lapsi olisi oman, tutun ja turvallisen, isänsä kanssa, joka vastaisi lapsen tarpeisiin?

Taidat itsekin olla aika traumatisoitunut... huh heijakkaa...

Se oli vain yksi ääriesimerkki. En ymmärrä miksi kaikki tapaukset pitäisi olla niitä äärilaitoja, pienempiäkin haittoja voi katsos tulla. Tässä ote tuosta tekstistä:

Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.

 

Tässä tämä on:

http://kaksplus.fi/vastaanotto/vauvan-hoitoon-jattaminen

ja tuossa puhuttiin 4 PÄIVÄN ei 4 tunnin erosta... hei c'moon, rauhoitu jo...

Ja jos osaat lukea ja ymmärrät lukemasi niin siinä kerrotaan äidin ja lapsen suhteesta muutakin eikä VAIN neljän päivän erosta. Tämä asiantuntija vastaa kysymykseen tuosta matkallelähdöstä ja kertoo asiasta syvemminkin. Mutta tietenkään sitä ei halua nähdä siinä tekstissä, jos se ei oikein sovi omaan ajatusmaailmaan.

Voi luoja, 4 tunnin ajan isän kanssa ei aivan oo sama asia, kuin että jätettäisiin aina yksin itkemään joka paikkaan...

 

joo ja se imettäminen onkin vain ihan pikku sivuseikka siinä vauvan hoidossa, niinkö??

No, vaikka olen lapsiani suht pitkään imettänyt (10kk ja 1v3kk) ja pidän sitä parhaana ravintona ja läheisyyden muotona vauvalle, niin en silti näe sitä korvaamattomana. Siksi voin ihan hyvin tarvittaessa (tai vaikka ihan halutessanikin) jättää vauvan pumpatun maidon ja pullon turvin isin hoiviin muutamaksi tunniksi enkä usko lapsen siitä mitään ihmeempiä traumoja saavan. Ja jos lapset joskus aikaisina sitten oireilevat niin silloinkin on vaikea sanoa johtuuko se juuri niistä muutamista isiltä saaduista maidoista vai sektioista vai muusta äidin vauva-aikoina kokemista stressistä vai "liian aikaisin" aloitetusta päivähoidosta vai sitterissä olemisesta vai omaan sänkyyn/huoneeseen nukuttamisesta vai.... Vaikea sanoa, pääasia kuitenkin että lapset ovat vauvoista asti saaneet rakkautta ja viimeisen päälle hyvää hoitoa molemmilta vanhemmilta. :heart:

 

mitenkäs sitten sellanen tilanne, että äiti ei ole pystynyt ollenkaan imettämään syystä tai toisesta ja molemmat vanhemmat ovat koko ajan vauvan kanssa alusta asti. Kumpi silloin on se ensisijainen hoitaja?

Tämä on kanssa hyvä kysymys.

Tulee mieleen heti tuttavaperhe jossa kuopuksen(kaan) imetys ei onnistunut lain. Perheen isä jäi työttömäksi heti vauvan synnyttyä ja on nyt tämän reilun puoli vuotta suorittanut opintojaan kotoakäsin, vasta elokuussa siistyy lähiopiskeluun. Elikkä tämän lapsen elämän ensimmäiset 9kk ovat molemmat vanhemmat olleet kotona ja yhtälailla osallistuneet vauvan (ja isosisaruksen) hoitoon, alusta asti äiti on myös saanut näin mahdollisuuden jättää lapsen isän kanssa kotiin kun on tullut jotain menoa jne.

Eli siis onko tuossa perheessä lapsella sitten kaksi ensisijaista hoitajaa ja tuplasti turvallinen olo, vai onko tämä jäänyt kokonaan paitsi tuosta turvallisuudentunteesta ja hänet on hylätty heti laitokselta kotiuduttaessa?

 

Äidistä voi olla erossa sen ajan että äiti käy kampaajalla tai kaupassa JOS vauva on isänsä kanssa sen aikaa.

ihanko tosi...miten se sitten tästä aloituksesta eroaa kun äiti vie lapsen isälleen 4h kerran viikossa?

 

Tässä tämä on:

http://kaksplus.fi/vastaanotto/vauvan-hoitoon-jattaminen

ja tuossa puhuttiin 4 PÄIVÄN ei 4 tunnin erosta... hei c'moon, rauhoitu jo...

Ja jos osaat lukea ja ymmärrät lukemasi niin siinä kerrotaan äidin ja lapsen suhteesta muutakin eikä VAIN neljän päivän erosta. Tämä asiantuntija vastaa kysymykseen tuosta matkallelähdöstä ja kertoo asiasta syvemminkin. Mutta tietenkään sitä ei halua nähdä siinä tekstissä, jos se ei oikein sovi omaan ajatusmaailmaan.

Joten päättelit, että vauva ei voi olla erossa äidistään ollenkaan? Johan siellä sanottiin että tarpeen vaatiessa hoitajana voi toimia isä. Tässä tullaan taas siihen kysymykseen, että KAUANKO äiti voi olla pois lapsen luota, onko se 2min (vessassa käynti) vai 4h (äiti esim kaupungilla tai eroperheen vauva isällään)? Koska ihan 24/7 se äiti ei pysty vauvansa kanssa olemaan, ellei sitten käy myös vessassa ja suihkussa vauvan kanssa...

 

Äidistä voi olla erossa sen ajan että äiti käy kampaajalla tai kaupassa JOS vauva on isänsä kanssa sen aikaa.

ihanko tosi...miten se sitten tästä aloituksesta eroaa kun äiti vie lapsen isälleen 4h kerran viikossa?

Sainkohan mä ap:n teksteistä ihan väärän käsityksen, kun ymmärsin, että isä ei asuisi samassa taloudessa äitin ja vauvan kanssa (ap kirjoitti näin: noh siis onko liikaa jos vaavi menee kerran viikossa isälleen 9-13?). Siltä pohjalta kommentoin ainakin itse tätä ketjua, että jos 3kk:n ikäinen on tekemisissä isänsä kanssa vain kerran viikossa tuon 4 tunnin ajan, niin se on minusta liian vähän, että hyvä kiintymyssuhde voisi isän kanssa muodostua. Noin pieni vaatii päivittäistä yhdessäoloa, että ihmissuhde muodostuu läheiseksi ja turvalliseksi pienelle.

 

Tossa linkissä on hyvää asiaa ja selvästi selitettynä.

Itse olen nähnyt hyvin läheltä lapsen, joka on saanut näitä ns. traumakokemuksia joita tuossa linkissäkin kerrotaan. Jätetty autoon nukkumaan ja itkenyt siellä, jätetty ylipäätään melkein kenen tahansa hoitoon eikä itkuun ole aina muutenkaan vastattu vaan vauva on saanut itkeä jne jne. Ei jatkuvasti näin, mutta kuitenkin. Taaperona ja leikki-ikäisenä oli todella surullinen näky, kun loukkaantuessa ja/tai jonkun harmin tullessa lapsi kääntyikin itseensä, meni mykkyrälle eikä todellakaan edes se äiti saanut häntä siitä kuorestaan ulos vaan oli vain. Itse olen nämä nähdessäni ollut vasta yläasteikäinen enkä "tajunnut" mistä on kyse mutta silti käytös kummastutti minua suuresti ja nyt aikuisena ja kolmen lapsen äitinä ymmärrän miten outoa tämän lapsen käytös oli. Tämä lapsi on nyt itse teini-ikäinen enkä valitettavasti voi sanoa, että hänen tunne-elämänsä olisi ihan sitä mitä sen kuuluisi.

Oletko nyt ihan tosissasi että vertaat lasta, joka on jätetty kokonaan yksin hädän hetkellä (autoon) tai lähes vieraan hoitoon, tapaukseen jossa lapsi olisi oman, tutun ja turvallisen, isänsä kanssa, joka vastaisi lapsen tarpeisiin?

Taidat itsekin olla aika traumatisoitunut... huh heijakkaa...

Se oli vain yksi ääriesimerkki. En ymmärrä miksi kaikki tapaukset pitäisi olla niitä äärilaitoja, pienempiäkin haittoja voi katsos tulla.

Itsehän sinä sen ääriesimerkin mukaan keskusteluun halusit. Voisiko kuitenkin olla, että kyseessä on lapsen heitteillejättö ja traumat johtuvat siitä, jollaisesta ei kuitenkaan ole kysymys jos lapsi on isänsä kanssa?

Kyllä lapsensa elämässä alusta saakka ollut isä kykenee huolehtimaan lapsensa perustarpeista: läheisyydestä, turvallisuudesta ja jopa ravinnonsaannista jos lapsi juo pullosta, vaikka äiti ei olisikaan koko aikaa paikalla.

 

Äidistä voi olla erossa sen ajan että äiti käy kampaajalla tai kaupassa JOS vauva on isänsä kanssa sen aikaa.

ihanko tosi...miten se sitten tästä aloituksesta eroaa kun äiti vie lapsen isälleen 4h kerran viikossa?

Sainkohan mä ap:n teksteistä ihan väärän käsityksen, kun ymmärsin, että isä ei asuisi samassa taloudessa äitin ja vauvan kanssa (ap kirjoitti näin: noh siis onko liikaa jos vaavi menee kerran viikossa isälleen 9-13?). Siltä pohjalta kommentoin ainakin itse tätä ketjua, että jos 3kk:n ikäinen on tekemisissä isänsä kanssa vain kerran viikossa tuon 4 tunnin ajan, niin se on minusta liian vähän, että hyvä kiintymyssuhde voisi isän kanssa muodostua. Noin pieni vaatii päivittäistä yhdessäoloa, että ihmissuhde muodostuu läheiseksi ja turvalliseksi pienelle.

eli parempi unohtaa se isi kokonaan kun tapaa harvoin?
pakkohan se suhde isään jollain tapaa aloittaa parempi mitä pienempi,kamalempaa se oli jos noin 1-2v joutuisi yhtäkkiä isälleen.

entäs kun vauvoja viädään hoitoon myös mummoille ihan koko vuorokaudeksi?

 

eli parempi unohtaa se isi kokonaan kun tapaa harvoin?
pakkohan se suhde isään jollain tapaa aloittaa parempi mitä pienempi,kamalempaa se oli jos noin 1-2v joutuisi yhtäkkiä isälleen.

entäs kun vauvoja viädään hoitoon myös mummoille ihan koko vuorokaudeksi?

Ei toki tarvitse unohtaa Välimuotojakin on olemassa, riippuen tietysti isästä - ja äidistä. Mä en itse noin pienen vauvan kyseessä ollessa jättäisi häntä noin harvoin kaksin isän kanssa (kaksin tekemisissä pitäisi olla päivittäin, että se ei horjuttaisi perusturvallisuutta - minun mielestäni), vaan yrittäisin kehitellä jotain muuta keinoa.

Mutta silloin, kun meidän esikoinen oli vauva, en tiennyt mitään näistä asioista, joita nyt tähän kirjoittelen. Ja meidänkin esikoinen oli vuorokauden mummulla hoidossa. Myöhemmin en enää tehnyt niin, enkä tekisi nytkään. Ihan siitä syystä, että tiedän näistä asioista nyt, ja sen vuoksi haluan niitä tähänkin kirjoitella, että toiset eivät tekisi samaa virhettä kuin itse silloin tein. Tosin silloinen vauva on nyt kohta 14v poju, ja ihan fiksu jätkä onkin, mutta vasta tulevaisuus näyttää miten kaikki on vaikuttanut kaikkeen - nyt, kun asioita osaa ajatella oikelta kantilta.

 

eli parempi unohtaa se isi kokonaan kun tapaa harvoin?
pakkohan se suhde isään jollain tapaa aloittaa parempi mitä pienempi,kamalempaa se oli jos noin 1-2v joutuisi yhtäkkiä isälleen.

entäs kun vauvoja viädään hoitoon myös mummoille ihan koko vuorokaudeksi?

Ei toki tarvitse unohtaa Välimuotojakin on olemassa, riippuen tietysti isästä - ja äidistä. Mä en itse noin pienen vauvan kyseessä ollessa jättäisi häntä noin harvoin kaksin isän kanssa (kaksin tekemisissä pitäisi olla päivittäin, että se ei horjuttaisi perusturvallisuutta - minun mielestäni), vaan yrittäisin kehitellä jotain muuta keinoa.

Mutta silloin, kun meidän esikoinen oli vauva, en tiennyt mitään näistä asioista, joita nyt tähän kirjoittelen. Ja meidänkin esikoinen oli vuorokauden mummulla hoidossa. Myöhemmin en enää tehnyt niin, enkä tekisi nytkään. Ihan siitä syystä, että tiedän näistä asioista nyt, ja sen vuoksi haluan niitä tähänkin kirjoitella, että toiset eivät tekisi samaa virhettä kuin itse silloin tein. Tosin silloinen vauva on nyt kohta 14v poju, ja ihan fiksu jätkä onkin, mutta vasta tulevaisuus näyttää miten kaikki on vaikuttanut kaikkeen - nyt, kun asioita osaa ajatella oikelta kantilta.

mä koen olevani ihan selväjärkinen vaikka vietiin hoitoon 3kk ikäsenä äiti meni silloin töihin.
mun poitsu joka on kohta 15v on ollut vauvasti asti mummolassa yön tai viikonlopun eikä hän siitä trumoja ole saanut.

 

3h

 

noh siis onko liikaa jos vaavi menee kerran viikossa isälleen 9-13?

täysimetyksellä,mennään pulloon lypsän..

Ei se mitään täysimetystä ole jos lypsää pulloon.

onpa, jos ei muuta ravintoa saa kuin rintamaitoa