kuinka hirveä se synnytys kipu on? onko mitään mihin voi verrata?

Mihinkähän sitäkin voisi verrata...? Aika paha verrata... :x

 

mä unohdin melkeen samantien kivun,mutta nyt marraskuussa kun tulin taas raskaaksi niin kipu ja synnytys tuli heti mieleen ja esikoinen on siis 3.5v.en nauti raskaana olosta yhtään koska vaan mietin ja pelottaa se synnytys ja ne helvetinmoiset kivut

 

joka vuosi kestää sen kivun.

enemmän mä kyllä ihmettelen että miten ne jaksaa sitä vauva-aikaa koko ajan. siis sitä kun äiti on 24/7 vauvassa kiinni eikä saa nukuttua "yhtään". vastasyntyneet on ihania, mutta en itse jaksaisi esim. 10 vuotta putkeen niin että koko ajan olisi vastasyntynyt muiden lasten lisäksi.

 

en muista enää. Viimeisestä synnytyksestä on 2,5v ja muistan silloin ajatelleeni että EI KOSKAAN ENÄÄ (ajattelin jopa laittavani jalat kokonaan ristiin ja että en enää ikinä halua miehen vehjettä nähdäkkään ) sen verran kivulias oli toinenkin synnytys. Nyt taas en muista enää yhtään miten kipeää se sitten ottikaan.

 

Mulla viisi synnytystä, yksi niistä sektio, eikä yksikään synnytys ole ollut kauhea. Mulla on mielestäni korkea kipukynnys. Kipu ei tuntunut sietämättömältä. En tarvinnut mitään kivunlievityksiä kenenkään kohdalla.

Ainoat kauheat kokemukseni liittyvät kätilöopiskelijaan, joka oli 2. synnytyksessä. Meinasi leikata napanuoran aivan juuresta. Ompeli välilihan niin huonosti, että kätilö puratti ompeleet ja ompelutti uudelleen!!!

 

Taas tätä hysterian lietsomista.

 

Jos on ollut hirvittävän kivuliaat menkat, joihin on tarvinnut lääkityksen mieluiten alkamaan jo päivää ennen menkkoja pystyy kuvittelemaan synnytyskivun, joka on tuohon menkkakipuun nähden noin 10 000 kertainen.

 

sattuuhan se mutta siitä selviää :hug:

 

Mua pelottaa ihan sairaasti jos joskus "saan" synnyttää. Pelkään niin paljon, että se saattaa jopa vaikuttaa siihen haluanko lasta. Mä pelkään jo nyt kuolemakseni tulevaa viisaudenhampaiden poistoa. Tiedän, ettei se ole mitään synnytykseen verrattuna.
Pelkään synnytystä, ihan hirveästi. Vaikka saisi puudutteita, niidenkin laitto sattuu ihan kamalasti. Ja sitä miten paikkojen pitää venyä ja jos vaikka repeää. Pelkään, etten kestä sitä kipua. Pelkään, että kuolen siihen. Tai menen paniikkiin.
Pelkään. Eikä mulla ole aavistustakaan mitä sille pelolle voi tehdä.
Ehkä ei pitäisi lukea mitään kokemuksia synnytyksistä. Hankkiutua vaan raskaaksi ja toivoo että selvii hengissä.

 

Oksitosiini aiheuttaa unohduksen.

 

joka vuosi kestää sen kivun.

no jumalan avulla tietysti.
ei tiada olla vaihtoehtoo jos pulla on uunissa.

 

. Vaikka saisi puudutteita, niidenkin laitto sattuu ihan kamalasti.

mulla ei epiduraalin laitto sattunut.

 

se on oikeastikkin asenteesta kiinni. Eka synnytys oli aivan kauhea epiduraaleineeen päivineen. Hui se kipu on sellaista että sitä ei voi kuvailla. Toinen synnytys oli reilu kolme tuntia kestoltaan eli supistukset oli todella kivuliaita heti alusta asti. Luomuna mentiin loppuun asti. Sairaalaan kun pääsin olin 9cm auki. Ihmettelin todella koska esikoisesta olin auki sentin kun pääsin sairaalaan. Joten asennoituminen kipuun muutti aivan täysin mun kokemuksen synnytyksestä.-

 

kipu kasvoi aina 45 sekuntiin asti ja sitten taittui ja alkoi hellittää. Jotenkin auttoi hallitsemaan sitä kipua, kun seurasi kelloa ja tiesi, milloin se kääntyy helpommaksi.

 

. Vaikka saisi puudutteita, niidenkin laitto sattuu ihan kamalasti.

mulla ei epiduraalin laitto sattunut.

Monilla sattuu.

 

Se kipu on aivan hirvea - eika ole unohtunut viela nytkaan 12 vuoden jalkeen...!

 

niin joo eikä se puudutteiden laittaminen tunnu missään supistuskipuihin verrattuna. Ei tosiaankaan.

 

Mua pelottaa ihan sairaasti jos joskus "saan" synnyttää. Pelkään niin paljon, että se saattaa jopa vaikuttaa siihen haluanko lasta. Mä pelkään jo nyt kuolemakseni tulevaa viisaudenhampaiden poistoa. Tiedän, ettei se ole mitään synnytykseen verrattuna.
Pelkään synnytystä, ihan hirveästi. Vaikka saisi puudutteita, niidenkin laitto sattuu ihan kamalasti. Ja sitä miten paikkojen pitää venyä ja jos vaikka repeää. Pelkään, etten kestä sitä kipua. Pelkään, että kuolen siihen. Tai menen paniikkiin.
Pelkään. Eikä mulla ole aavistustakaan mitä sille pelolle voi tehdä.
Ehkä ei pitäisi lukea mitään kokemuksia synnytyksistä. Hankkiutua vaan raskaaksi ja toivoo että selvii hengissä.

Lue kokemuksia hyvin sujuneista luomusynnytyksistä. Mä yrittäisin sinuna ensiksi hoitaa pelkoa ja vasta sitten raskautua, koska muuten edessä "vaaniva" synnytys voi aiheuttaa paniikin, kun sen lapsen on kuitenkin synnyttävä jossakin vaiheessa.

Keskustele ammattilaisten kanssa.

Yritä löytää se usko itsestäsi, luottamus omaan kehoosi.

 

Kyllä mä tiedän, että on synnytyksiä jotka on menneet ihan hyvinkin ja melko kivuttomasti. Mutta yleensä se synnytys silti sattuu niin maan perkeleesti! Entä jos se tuskainen monen vuorokauden synnytys osuu just mulle?
Ilman lääkkeitä mä en suunnittele missään vaiheessa synnyttäväni. Noup.

Niin ja miten se luottamus itseensä vie sen kivun pois? Sen kauhean tuskan?

 

Mulla synnytyksestä nyt 9 viikkoa enkä enää muista kipua...muistan kyllä että se oli helvetillinen ja muutamaan kertaan meinasi usko loppua kesken.

Mutta toisaalta epiduraalin ansiosta sain kipuun myös taukoja jonka avulla sen kesti. Ja sekin pointti vielä että kun riittävästi ja riittävän pitkään sattuu se kipu muuttuu sellaiseksi"puuromaiseksi". Tällä tarkoitan siis sitä että kun sattuu vaan koko ajan niin siihen tietyllä tapaa turtuu...siis se kipu mikä alkuun tuntui kovalta ei tunnun enää sillä tilalle on tullut kovempaa kipua. Ja kun sille kivulle ei mitään voi niin sille antaa periksi.

Mulla eka käynnistettiin ja se oli kivuliaampi kuin mitä itsellään käyntiin lähtenyt oli.

 

Mua pelottaa ihan sairaasti jos joskus "saan" synnyttää. Pelkään niin paljon, että se saattaa jopa vaikuttaa siihen haluanko lasta. Mä pelkään jo nyt kuolemakseni tulevaa viisaudenhampaiden poistoa. Tiedän, ettei se ole mitään synnytykseen verrattuna.
Pelkään synnytystä, ihan hirveästi. Vaikka saisi puudutteita, niidenkin laitto sattuu ihan kamalasti. Ja sitä miten paikkojen pitää venyä ja jos vaikka repeää. Pelkään, etten kestä sitä kipua. Pelkään, että kuolen siihen. Tai menen paniikkiin.
Pelkään. Eikä mulla ole aavistustakaan mitä sille pelolle voi tehdä.
Ehkä ei pitäisi lukea mitään kokemuksia synnytyksistä. Hankkiutua vaan raskaaksi ja toivoo että selvii hengissä.

Minusta viisaudenhampaiden otot ovat olleet ihan pyörryttäviä kokemuksia vaikka periaatteessa eivät satu mutta niin epämiellyttävää. Olen aivan sairas puudutuksen alusta siihen kunnes sen vaikutus loppuu.
Synnyttänyt olen neljästi alakautta ilman kivunlievitystä.

 

Mulla on aina sattunut hammaslääkärin hommat, ei meinaa puudus tehota... Siis se sattuu ihan järkyttävästi... Ja jos se sattuu NIIN paljon, millasta se synnytys sitten on...

 

Kävin syksyllä kolonoskopiassa ja se oli kyllä paljon kamalampaa. Kipu oli aivan sietämätöntä, kun tähystintä puskettiin mutkaisessa suolistossa väkisin eteenpäin. Kipua saattoi lisätä myös sektiosta tuleet kiinnikkeet, mutta jokatapauksessa se oli kamalinta kipua mitä olen kokenut.

 

Kyllä mä tiedän, että on synnytyksiä jotka on menneet ihan hyvinkin ja melko kivuttomasti. Mutta yleensä se synnytys silti sattuu niin maan perkeleesti! Entä jos se tuskainen monen vuorokauden synnytys osuu just mulle?
Ilman lääkkeitä mä en suunnittele missään vaiheessa synnyttäväni. Noup.

Niin ja miten se luottamus itseensä vie sen kivun pois? Sen kauhean tuskan?

Luottamus itseensä tekee ihmeitä =)

1. Synnytys sujuu nopeammin
2. Tieto siitä, että kipu loppuu kohta vähentää kipua
3. Oikeat asennot ja rentoutunut äiti = paremmin ja nopeammin sujuva synnytys

Lapsen vuoksi kannattaa yrittää sitä luomusynnytystä ennen kun päättää käyttää suonensisäisiä opiaatteja itsellään ja lapsellaan...

 

Isolla poranterällä ois selkäpuolelta ruuvattu sisuskaluja. Mitkä tauot kivussa? Puudutus tehosi sen verran, että lopulta sain pieniä taukoja eli vei vain pientä terää kivusta, suppareissa ei taukoa ollut kun ne sairaalassa uudestaan alkoivat. Tosin jo het kätilölle sanoin et ei paniikkia uusiks vois tehdä joten dementtia oli paha jo silloin.