kuinka hirveä se synnytys kipu on? onko mitään mihin voi verrata?

  • Viestiketjun aloittaja tytti
  • Ensimmäinen viesti
eräs
Ei se kipu mitään, mutta mullakin se ennenaikainen ponnistushalu oli omiaan saamaan paniikin aikaiseksi, etenkin kun vauvojen sydänäänet aina tehneet hankalia juttuja eli nousseet yli 200 ja kadonneet sitten jne. Ponnistus iisiä, pari ponnistusta ja ulkona, kestoa minuutista kahteen.
 
vieras
viimesin avaava supistus oli ihan hirveä, se kesti ja kesti ja tuntui ettei lopu koskaan.
Piehtaroin täysin kontrollin menettäneenä siinä sängyllä ja huusin vaan että auta, auta.......
sitä ei voi sanoin kuvata miten hirveetä se on......
 
Alkuperäinen kirjoittaja Olivia83:
Avautumisvaiheessa oli kuin pahimmat kuukautiskivut ikinä kerrottuna muutamalla tuhannella.
Toi on oikeastaan aika hyvin muotoiltu, miten sen itse koin. :D
Mulla oli käynnistys, loppuvaiheessa annettiin oksitosiinia jotta vauhdittuisi. Pahinta oli kun kätilö supistuksen aikana avitteli avautumista, muu oli siihen verrattuna aika siedettävää kun sain hengitellä ja valmistautua omaan tahtiin. Sitten jo toppuuteltiin sitä hengittelyäkin, kun kätilö pelkäsi että alan hyperventiloida. Se hengittely auttoi oikeasti. Mulla oli kai ilokaasukin säädetty aika miedolle, enkä antanut vahvistaa sitä kun pelkäsin etten jaksaisi mitään pahoinvointeja enää siihen samaan syssyyn.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tytti:
kauanko sen muistaa?
mä olin todella rauhallinen synnytyksessä. sen kestää hyvin, kunhan vain ottaa sen kivun vastaan. ei kannata rimpuilla kipua vastaan. pahin kipu oli minulla noin tunti ennen ponistusta. ponnistusvaiheessa kipu lähti pois... yllättävän nopeesti kivun unohtaa
 
joo kai
Alkuperäinen kirjoittaja Helmat korvissa:
Alkuperäinen kirjoittaja maila:
onko synnytyskipua pakko kestää?
Ei ole. On olemassa erilaisia kivunlievityksiä. Niitä voi varmasti kokeilla halutessaan :flower:
Paitsi vaikka haluaa aina ei saa. Ilokaasua ekalla ehdin kokeilla mutta siitä vaan tuli paha olo. Mulla 2 tällaista pakko"luomua" takana. Varmaan moni kuitenkin saa.
 
vieras
En kyllä ikinä unohda sitä kipua. Kolmas lapsi kun oli syntymässä, niin mikään muu kivunlievitys ei tehonnut kuin supistusten estolääke. Se oli jotain niin järkkyä verrattuna kahteen aikasempaan, ettei mitään rajaa. Jos mulla olis ollu ase, olisin varmasta ampunu itteni :( Monta tuntia sain kärsiä siinä voivottelevien kätilöiden, hoitajien, lääkäreiden ja opiskelijoiden keskellä. Mun huuto oli kuulema kuulunu sinne synnytysosaston ovien toiselle puolelle.. Ja kärsimyskin oli ihan turhaa kunnes useemman tunnin jälkeen vasta erikoislääkäri tuli ja tajusi ultrata ja kuskas mut välittömästi leikkaussaliin.
Kivat pelot jäi kokemuksesta.
 
kivuton
Lukaisin vain ekaa sivua ja kaikilla tuntui olleen kovat kivut. Tässä vähän toisenlaista tarinaa: Synnytys käynnistettiin ja kesti noin 12 tuntia ja ponnistusvaihe 40 minuuttia. Alussa oli lämpöpussia ja ilokaasua. Ilokaasu lähinnä oksetti, mutta kipu ei minusta ollut mitenkään kamala. Vähän oli sekava olo, kun ei ollut syönyt ja nukkunut ja oli koko ajan tiputuksessa. Kun rupes sattumaan enemmän, kätilö tyrkytti heti epiduraalia. En viittinyt ottaa, koska ajattelin, että kai tän vaan kuuluu vähän sattua. Sitten sain epiduraalin + vahvistusannosta ja ei tuntunut missään, nukuin vähän ja välillä toista kankkua kivisti.

Kun ponnistusvaihe alkoi, en tuntenut mitään tarvetta ponnistaa. Vähitellen se sitten tuli ja silloin kivunlievityksenä ponnistusvaiheen epiduraali. Se on siis epiduraali, joka annetaan eri asennossa kuin normiepiduraali. Ponnistusvaihe pitkittyi ja meinasi kunto loppua, mutta ei sattunut yhtään, vain sitä kankkua kivisti.

Lopeksi ompelussa, vaikka epi vaikutti edelleen aika paljon, käitlä puudutti paikallisesti varmaan 5 kohdasta ja taaskaan en tuntenut yhtään mitään.

Ei se kipu siis niin kamalaa tarvitse aina olla. Tosin kun ekaa epiduraalia laitettiin lääkäri kommentoi, että täälläpä ollaan aikamoisissa kivuissa jo. En kuitenkaan pitänyt sitä kamalana, asennoin ennen synnytystä, että nyt sattuu, mutta se on ongelmista pienin.
 
gigi
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja monta kertaa:
synnytän mieluummin kuin menen esim. hammaslääkäriin !
PEESI!!!!
Peesailen myös!! Ehdottomasti mieluummin synnyttämään joka vuos ku hammaslääkärille joka vuosi :ashamed: Tällä hetkellä hoidossa 10 reikää. Mulla on kiilteenkehityshäiriö lähes kaikissa hampaissa.

Synnytin luomuna, hammashoidossa saan puudutusta. Silti mieluummin takasin synnyttämään!!!
 
Emiilia harmaana
Kolme olen synnyttänyt ilman lääkkeellistä lievitystä, joten ei se mikään hirveän kamala kipu ole., mulla ainakaan.

Mulla hermokipu jaloissa on ollut 10 kertaa tuskallisempi. Samoin olkapään sijoiltaan meno teki kipiää, huomattavasti kamalampaa kuin joku synnytys.

Synnytys kipu on hyvää kipua. Sille on olemassa luonnollinen selitys sille kivulle. Omalla liikkumisella ja aktiivisuudella pärjää pitkälle. Kuuntelemalla omaa kehoaan. Luottamaan omiin kykyihin.
 
Mie vain
Olen ollut vuosia sitten selkäydinpunktiossa. Toimenpide ei sinänsä ollut kamala, mutta sen jälkeinen olotila... Sain komplikaatioksi aivan valtaisan pääkivun, jota en unohda koskaan. 11 päivää sitä kesti, ensimmäisinä päivinä pyörtyilin sänkyyni kivusta. Tuntui, kuin päätä olisi taottu neljällä lapiolla. Vessaan raahauduin lattialla maaten ja käsillä itseäni eteenpäin vetäen... Ja vasta monta päivää kärsittyäni sain tietää, että ns. veripaikalla tuota kipua olisi voitu lievittää, jos se olisi tehty ajoissa. Synnyttänytkin olen, se kesti 24 tuntia. Muistan mustelmat kyljissäni, jotka syntyivät siitä, että yritin unohtaa synnytyskivut aiheuttamalla kipua muualle. Olihan se kivuliasta, mutta selkäydinpunktio vie voiton...

Jostain luinkin, että kipuasteikolla 1-10 synnytys on keskimäärin sijalla 9, kun taas juuri tuollaiset aivoihin liittyvät kivut ovat sijalla 10.
 
minusta se on sama ku vääntää oikein oikein isoa ja kovaa kakkaa plus että siinä on menkkakivut seurana. hengissä ollaan, ja sanon suoraan, että sappikoliikki on pahempi kipu kuin synnytykseni.
 
Greippi
Alkuperäinen kirjoittaja luomuäiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Blushing:
Kyllä mä tiedän, että on synnytyksiä jotka on menneet ihan hyvinkin ja melko kivuttomasti. Mutta yleensä se synnytys silti sattuu niin maan perkeleesti! Entä jos se tuskainen monen vuorokauden synnytys osuu just mulle?
Ilman lääkkeitä mä en suunnittele missään vaiheessa synnyttäväni. Noup.

Niin ja miten se luottamus itseensä vie sen kivun pois? Sen kauhean tuskan?
Luottamus itseensä tekee ihmeitä =)

1. Synnytys sujuu nopeammin
2. Tieto siitä, että kipu loppuu kohta vähentää kipua
3. Oikeat asennot ja rentoutunut äiti = paremmin ja nopeammin sujuva synnytys

Lapsen vuoksi kannattaa yrittää sitä luomusynnytystä ennen kun päättää käyttää suonensisäisiä opiaatteja itsellään ja lapsellaan...

Minä en ole ns. luomuäiti, vaikka synnytinkin lapseni ilman kivunlievitystä. Sitä ei ollut mitenkään suunniteltu, se vaan tapahtui niin. Sinne kun menee ilman mitään ennakkoajatuksia ja suunnitelmia, kaikki sujuu parhaiten. Kätilön kanssa sovittiin, että mennään niin pitkälle ilman lievitystä, kun pystyn eikä sitä epiduraalia ehditty koskaan antaa, kun vauva jo syntyi.

Hyväkuntoinen äiti jaksaa parhaiten ja kun antaa kivun tulla ja muistaa pysyä liikkeessä, niin kyllä sen kestää. Pahinta itselläni oli olla käyrillä kun piti olla paikallaan. Kun pääsi liikkeelle ja heijaamaan lantiota omien tuntemusten mukaan, niin kipu pysyi siedettävissä lukemissa.

Rohkeasti vaan. Naiset on ihan oikeasti luotu synnyttämään. Kipua ei todellakaan voi verrata mihinkään aiempaan tapahtumaan, mutta ei ole tarviskaan. Kaiken a ja o on luottamus omaan pärjäämiseen ja siihen, että henkilökunta kyllä tietää, miten homma hoidetaan.
 
-------
Mä olen kyllä kokenut kovempaakin kipua kun synnytys. Munuaiskivet aiheuttivat sellaista kipua etten voinut muuta kun itkeä ja oksentaa. Synnytyskivun kestää kun tajuaa että se ei ole vaarallista ja että sille on hyvä syy. On myös hyvä ajatella että se loppuu kyllä aikanaan.
Monesti jos on kovia kipuja se on kauheata pelästyä kun ei tiedä mistä se johtuu ja onko se vaarallista.

Todella kauheata kipua olen tuntenut molemmissa synnytyksissä vain n. tunnin ajan joten se ei ole paljon ja sen kyllä kesti aika hyvin.
Kun ottaa hyvät :) puudutukset ei koko homma välttämättä satu sen enempää kuin kuukautiset :D
 
No kipu oli mieletön, ei sitä osaa verrata mihinkään. Oikeastaan en edes tiennyt, että niin kamalaa kipua voi edes tuntea ja juuri se lähinnä säikäytti. Luulin, että mulla olisi suuri kipukynnys, mutta kyllä tuo kipu veti luulot huitsin nevadaan. Taju meinas lähtee, toki ei mikään ylläri kun ilokaasunaamari oli melki kokoajan naamalla juuri ennen epiduraalia, kunnes käsi meni veltoksi ja se irrotti ilokaasun kädestä jne.. Sit kun sain jo epiduraalin, olin jo avautunut täysin. Avauduin siis n. 20-30 minuutissa 4 sentistä suorilteen tuonne 10 senttiin
 

Yhteistyössä