Koulukiusatun lapsen tarina

[hippu]

Haluan kertoa teille tarinan itsestäni saadakseni tämän tärkeän asian esiin mikä vaikuttaa syvästi nuoren ihmisen sosiaaliseen kehitykseen eli kiusaaminen.
Minua alettiin kiusaamaan ensimmäisestä luokasta lähtien,syytä en tiedä miksi. Olin hyvin ujo ja hiljainen eli kait helppo kiusaamisen kohde. Kiusaaminen oli joka päiväistä ja itsetuntoni tallottiin lattian rakoon,niinki pienillä lapsilla voi olla raaka käytös toisia kohtaan ja kyky satuttaa henkisesti. Itkien joka päivä tulin kotiin,äitini yritti kaikkensa saadakseen kiusaamiseen loppumaan, opettajalle soitti ja rehtorille mikään ei auttanu.Aina tuli kiusaajien vanhemmilta tyrmäys"ei meidän lapsi kiusaa".Ylä-asteelle mennessä kaikki muuttui,en enää välittäny en itkeny olin kova kuin kivi, kiusaajat lopettivat kun eivät saaneet minua itkemään. Edelleen tänä päivänäki muistan ne pilkka sanat ja ilkeän naurun. Päädyin suhteeseen henkisesti sairaan miehen kans joka alisti minua ja määräsi kaikesta olin kuin koira mutta joku"rakasti minua", monta vuotta elin siinä suhteessa kunnes sain jostain niin paljon voimaa että lähdin. Yhä pelkään suuria ihmismassoja,pelkään että minua pilkataan. Suhteita on tullu ja menny,en voi mitään pitää kasassa kun pelkään liikaa. Pikku hiljaa olen päässy jaloille, olen onnekas kun olen ilman lääkitystä tästä selvinnyt monet ei ole. Tämän halusin siksi kertoa että jos teidän lapsi kiusaa älkää kieltäkö sitä, lapsi ei välttämättä ole ilkeä mutta hyvin ajattelematon ja silloin vanhemman täytyy kertoa että se on väärin. Kiusaaminen on paha ongelma ja jää kiusatulle ikuisesti traumaksi.

 

[Oddball]

Tiedän tunteesi, mulla kans taustalla koulukiusaamista. En edes kertonut asiasta kellekään vaan elin itekseni asian kanssa koko kouluajan(lukuunottamatta 9 luokkaa) asia mulla niin tuoreessa muistissa, että kun vanhin tyttöni meni ekalle kertoi että luokalla on yksi tyttö jota kovasti kiusataan ja että hänkin on kiusaajien puolella. Kerroin tytölle omista kokemuksista ja pyysin että näyttää muille esimerkkiä olemalla reilu ja ottamalla kiusatun mukaan leikkeihin, näin tapahtuikin ja tytön kiusaaminen loppui siihen. =)

 

[Wanha-Rouva]

Ap:n kirjoitus on hyvä :attn: :/

 

[minä]

Voimia sinulle!

Minä olin myös periaatteessa ensimmäisen ja toisen luokan ajan koulukiusattu. Oma tilanteeni oli sinäänsä hieman erikoinen, että olin pienessä maalaiskoulussa ja kiusaaja oli oma opettaja... Perheemme oli juuri paikkakunnalle muuttanut ja olimme "erillaisia", sillä isäni oli yrittäjä ja olimme maaseutuyhteiskunnassa sitten ilmeisesti muita hyvätuloisempia. Muistan hyvin kuinka sen kaksi suotta yritin miellyttää opettajaani ja kerta toisensa jälkeen minut henkisesti latistettiin vähättelemällä ja haukkumalla.

 

[hippu]

Tiedän tunteesi, mulla kans taustalla koulukiusaamista. En edes kertonut asiasta kellekään vaan elin itekseni asian kanssa koko kouluajan(lukuunottamatta 9 luokkaa) asia mulla niin tuoreessa muistissa, että kun vanhin tyttöni meni ekalle kertoi että luokalla on yksi tyttö jota kovasti kiusataan ja että hänkin on kiusaajien puolella. Kerroin tytölle omista kokemuksista ja pyysin että näyttää muille esimerkkiä olemalla reilu ja ottamalla kiusatun mukaan leikkeihin, näin tapahtuikin ja tytön kiusaaminen loppui siihen. =)

Moni ei asiasta puhu,hävetään vaikkei mitään hävettävää ole sinulla on fiksu ja ymmärtäväinen tyttö

 

[Oddball]

Voimia sinulle!

Minä olin myös periaatteessa ensimmäisen ja toisen luokan ajan koulukiusattu. Oma tilanteeni oli sinäänsä hieman erikoinen, että olin pienessä maalaiskoulussa ja kiusaaja oli oma opettaja... Perheemme oli juuri paikkakunnalle muuttanut ja olimme "erillaisia", sillä isäni oli yrittäjä ja olimme maaseutuyhteiskunnassa sitten ilmeisesti muita hyvätuloisempia. Muistan hyvin kuinka sen kaksi suotta yritin miellyttää opettajaani ja kerta toisensa jälkeen minut henkisesti latistettiin vähättelemällä ja haukkumalla.

Mun kohdalla ekalla ja tokalla ope oli kiusaajana oman minua vuotta vanhemman poikansa kanssa...syynä se että olin "FINNJÄVLE"...(pienessä kyläkoulussa Ruotsissa) ja lisäks mulla oli tulipunaset hiukset ja ruskeet silmät...ruotsissahan kaikki tuntuu olevan sinisilmäsiä blondeja. :ashamed: :'(

 

[tuutilulla]

:hug: koulukiusaus jättää aina jonkinlaiset jäljet. Itsekin sen kokeneena tiedän :/

Jokainen voi joutua kiusatuksi ja jokainen lapsi voi olla kiusaaja vaikka sitä ei omasta haluaisikaan uskoa. Joukossa tyhmyys tiivistyy :/

 

[vieras]

Siinä mielessä tuo henkinen kiusaaminen, nimittely ja ulkopuolelle jättäminen on minusta vielä pahempaa kuin fyysinen kiusaaminen koska siitä ei jää mitään "ulkoisia" todistusaineistoa. Jos fyysisesti kiusataan siitähän jään kuitenkin edes jkn verran mustelmia ja naarmuja joilla voi "todistaa" kiusaamista mutta mitenpä todistat että sinua on syrjitty tai vastaavaa. Samoin minusta fyysistä kiusaamista vastaan on kuitenkin helpompi puolustautua kun voi antaa samalla mitalla takaisin.

 

[hivenenhullu]

mua kiusattiin ekaluokasta lähtien aj ajtkui lukioon saakka, menin aina eri kouluun kuin kiusaajani,ala-aste,yläaste ja lukio... kiusaaminen oli henksitä ja fyysistä, tavaroita pilattiin,varastettiin,piilotettiin.. kerrankin olin 1,5tuntia koulun loppumisen jälkeen koululla etsimässä takkiani jotta pääsisin kotiin.. ulkona oli -15 astetta ja kotimatka olis ollu kävellen..
yläasteella enimmäkseen haukkumsita mutta välillä myös tönimistä...
kaikki tämä jätti jälkensä, itkeä ei saa eleli satu, kipua ei saa näyttää... aloin viilelllä itseäni, poltella itseäni, vain siksi että olisi sattunut jotta olisi ollut hyväksyttävää itkeä.. en osaa edelleenkään itkeä
masennuksesta kärsin 10 ennenkuin hain apua.. ensimmäisen ekrran meinasin tappaa itseni kun olin 6 luokalla.. se mikä mua esti oli että olisin ollut vanhemmilleni entistä suurempi pettymys, eikö se nyt muka riittänyt että olin ruma,hankala,hylkiö,tyhmä,omituinen etc.
koska vikahan oli pakko olla minussa.. miksi muuten minua olisi kiusattu? oma luokak rinnakkaisluokat.. jopa nuoremmat.. koulun aloittaessani olin iloinen ja avoin, kaikkien kaveri... nyt en luota keneenkään 100% oikeastaan lähtö olettamus ihmisistä on että ne pettää mut, satuttaa, puukottaa selkään joka tapauksessa jossain vaiheessa... en oikeastaan enää edes pidä ihmisistä.. ja eniten vihaan julkisia tilanteita, ihmisten edessä puhumista et.

 

[hippu]

Siinä mielessä tuo henkinen kiusaaminen, nimittely ja ulkopuolelle jättäminen on minusta vielä pahempaa kuin fyysinen kiusaaminen koska siitä ei jää mitään "ulkoisia" todistusaineistoa. Jos fyysisesti kiusataan siitähän jään kuitenkin edes jkn verran mustelmia ja naarmuja joilla voi "todistaa" kiusaamista mutta mitenpä todistat että sinua on syrjitty tai vastaavaa. Samoin minusta fyysistä kiusaamista vastaan on kuitenkin helpompi puolustautua kun voi antaa samalla mitalla takaisin.

Minä olin hiljainen ja ujo tyttö, ei minulla ollut"oikeita"sanoja takas. 6vuotta meni että en enää saanu pilkasta kyyneliä silmiin,kauheaa on että lapsen täytyy itsensä kovettaa niin. Pahimmassa tapauksessa kiusatut tekevät itsemurhia ja masentuvat pahasti tämä asia saa minun mielestä liian vähä huomiota ja tosiaan on oikeasti opettajia jotka kiusaa lapsia!

 

[hivenenhullu]

Siinä mielessä tuo henkinen kiusaaminen, nimittely ja ulkopuolelle jättäminen on minusta vielä pahempaa kuin fyysinen kiusaaminen koska siitä ei jää mitään "ulkoisia" todistusaineistoa. Jos fyysisesti kiusataan siitähän jään kuitenkin edes jkn verran mustelmia ja naarmuja joilla voi "todistaa" kiusaamista mutta mitenpä todistat että sinua on syrjitty tai vastaavaa. Samoin minusta fyysistä kiusaamista vastaan on kuitenkin helpompi puolustautua kun voi antaa samalla mitalla takaisin.

yleensä se fyysinen kiusaaminen naamioidaan vahingoiksi... "en mä nähny että se tuli sieltä kun oven kiinni paiskasin" tyylisiä juttuja... pitkäkestoinen jatkuva henkinen ja fyysinen kiusaaminen on pahinta laatua...

 

[hippu]

Siinä mielessä tuo henkinen kiusaaminen, nimittely ja ulkopuolelle jättäminen on minusta vielä pahempaa kuin fyysinen kiusaaminen koska siitä ei jää mitään "ulkoisia" todistusaineistoa. Jos fyysisesti kiusataan siitähän jään kuitenkin edes jkn verran mustelmia ja naarmuja joilla voi "todistaa" kiusaamista mutta mitenpä todistat että sinua on syrjitty tai vastaavaa. Samoin minusta fyysistä kiusaamista vastaan on kuitenkin helpompi puolustautua kun voi antaa samalla mitalla takaisin.

yleensä se fyysinen kiusaaminen naamioidaan vahingoiksi... "en mä nähny että se tuli sieltä kun oven kiinni paiskasin" tyylisiä juttuja... pitkäkestoinen jatkuva henkinen ja fyysinen kiusaaminen on pahinta laatua...

Ja sanotaan että vitsillä vaan sanoin ku nimitellään. Tietenkään kiusaaja ei kerro vanhemmille koko totuutta,on vaan vanhempien tehtävä kertoa lapselle ettei se ole sallittua mutta ikävä kyllä moni sulkee silmät

 

[hippu]

Olen pyöritelly mielessä kerhon tai ryhmä tyyppisen toiminnan perustamista kiusatuille. Ketään ei pakoteta mihinkään ja entiset kiusatut saavat tulla myös ryhmään. Tätä asiaa ikävä kyllä vähätellään. En tiedä onko tälläisiä kerhoja jo olemassa kun yhteenkään en ole törmänny.

 

[pieras]

Siinä mielessä tuo henkinen kiusaaminen, nimittely ja ulkopuolelle jättäminen on minusta vielä pahempaa kuin fyysinen kiusaaminen koska siitä ei jää mitään "ulkoisia" todistusaineistoa. Jos fyysisesti kiusataan siitähän jään kuitenkin edes jkn verran mustelmia ja naarmuja joilla voi "todistaa" kiusaamista mutta mitenpä todistat että sinua on syrjitty tai vastaavaa. Samoin minusta fyysistä kiusaamista vastaan on kuitenkin helpompi puolustautua kun voi antaa samalla mitalla takaisin.

Minä olin hiljainen ja ujo tyttö, ei minulla ollut"oikeita"sanoja takas. 6vuotta meni että en enää saanu pilkasta kyyneliä silmiin,kauheaa on että lapsen täytyy itsensä kovettaa niin. Pahimmassa tapauksessa kiusatut tekevät itsemurhia ja masentuvat pahasti tämä asia saa minun mielestä liian vähä huomiota ja tosiaan on oikeasti opettajia jotka kiusaa lapsia!

Ja siinä sivussa tappavat toisiakin :| .

 

[hippu]

Siinä mielessä tuo henkinen kiusaaminen, nimittely ja ulkopuolelle jättäminen on minusta vielä pahempaa kuin fyysinen kiusaaminen koska siitä ei jää mitään "ulkoisia" todistusaineistoa. Jos fyysisesti kiusataan siitähän jään kuitenkin edes jkn verran mustelmia ja naarmuja joilla voi "todistaa" kiusaamista mutta mitenpä todistat että sinua on syrjitty tai vastaavaa. Samoin minusta fyysistä kiusaamista vastaan on kuitenkin helpompi puolustautua kun voi antaa samalla mitalla takaisin.

Minä olin hiljainen ja ujo tyttö, ei minulla ollut"oikeita"sanoja takas. 6vuotta meni että en enää saanu pilkasta kyyneliä silmiin,kauheaa on että lapsen täytyy itsensä kovettaa niin. Pahimmassa tapauksessa kiusatut tekevät itsemurhia ja masentuvat pahasti tämä asia saa minun mielestä liian vähä huomiota ja tosiaan on oikeasti opettajia jotka kiusaa lapsia!

Ja siinä sivussa tappavat toisiakin :| .

Tuokin totta ja siksi asia on tärkeä.

 

[minä myös]

Hippu, toihan on hieno idea toi kerho!

 

[alastulossa mättää]

:hug: Tää on hankala aihe. Tuntuu olevan vähätelty, opettajat ei puutu asioihin kunnolla, koska eivät halua "suosia" ketään. Itsekin olen kokenut kiusaamista ja syrjintää. Toivon, että osaan kasvattaa lapseniniin, ettei heidän tarvitse edes leikillään haukkua ketään.

Toiset kokevat pienimmätkin pilkat/vitsit kiusaamisena ja kyllä netarvis kitkeä pois. Kuka saa hyvänmielen siitä että voi heitellä typeriä vitsejä ja näin ollen pilkata toisia?

 

[pieras]

Siinä mielessä tuo henkinen kiusaaminen, nimittely ja ulkopuolelle jättäminen on minusta vielä pahempaa kuin fyysinen kiusaaminen koska siitä ei jää mitään "ulkoisia" todistusaineistoa. Jos fyysisesti kiusataan siitähän jään kuitenkin edes jkn verran mustelmia ja naarmuja joilla voi "todistaa" kiusaamista mutta mitenpä todistat että sinua on syrjitty tai vastaavaa. Samoin minusta fyysistä kiusaamista vastaan on kuitenkin helpompi puolustautua kun voi antaa samalla mitalla takaisin.

Minä olin hiljainen ja ujo tyttö, ei minulla ollut"oikeita"sanoja takas. 6vuotta meni että en enää saanu pilkasta kyyneliä silmiin,kauheaa on että lapsen täytyy itsensä kovettaa niin. Pahimmassa tapauksessa kiusatut tekevät itsemurhia ja masentuvat pahasti tämä asia saa minun mielestä liian vähä huomiota ja tosiaan on oikeasti opettajia jotka kiusaa lapsia!

Ja siinä sivussa tappavat toisiakin :| .

Tuokin totta ja siksi asia on tärkeä.

Paitsi eihän se tietenkään ole kiusaajien tai syrjijien vika ja heitä ei saa siitä syyllistää.

 

[hippu]

Siinä mielessä tuo henkinen kiusaaminen, nimittely ja ulkopuolelle jättäminen on minusta vielä pahempaa kuin fyysinen kiusaaminen koska siitä ei jää mitään "ulkoisia" todistusaineistoa. Jos fyysisesti kiusataan siitähän jään kuitenkin edes jkn verran mustelmia ja naarmuja joilla voi "todistaa" kiusaamista mutta mitenpä todistat että sinua on syrjitty tai vastaavaa. Samoin minusta fyysistä kiusaamista vastaan on kuitenkin helpompi puolustautua kun voi antaa samalla mitalla takaisin.

Minä olin hiljainen ja ujo tyttö, ei minulla ollut"oikeita"sanoja takas. 6vuotta meni että en enää saanu pilkasta kyyneliä silmiin,kauheaa on että lapsen täytyy itsensä kovettaa niin. Pahimmassa tapauksessa kiusatut tekevät itsemurhia ja masentuvat pahasti tämä asia saa minun mielestä liian vähä huomiota ja tosiaan on oikeasti opettajia jotka kiusaa lapsia!

Ja siinä sivussa tappavat toisiakin :| .

Tuokin totta ja siksi asia on tärkeä.

Paitsi eihän se tietenkään ole kiusaajien tai syrjijien vika ja heitä ei saa siitä syyllistää.

Monet vanhemmat kokevat loukkauksena kun sanotaan että heidän lapsi kiusaa.

 

[surullinen]

Meillä pihassa on yks kiusaajan alku. Käy nurkan takana tönimässä ja repimässä mun lasta ja sit tulee itkua tuhertaen juoruamaan että mun lapsi lyö, läpsii (ja lyö ja läppääkin mutta itseään puolustaakseen mun mielestä...)... Ja kun kysyn mitä tämä juoruaja teki niin vastaus on aina ei mitään. Vaikka monta kertaa olen kulman takaa seurannu mitä tapahtuu niin aina sama vastaus - vaikka sanon että näin mitä tapahtui..kieltää kaiken. Miten tässä olisi hyvä toimia?

 

[hippu]

Olet siis nähny tapahtuman?voitko ehkä kännykällä kuvata asian ja näyttää kiusaajan vanhemmalle? Nämä on hankalia asioita

 

[minulla]

samanlainen lapsuus ja nuoruus Voi että kukaan ei tiedä miten iva satuttaa Arpia on tänäkin päivänä vaikka ikää jo melkein 40v. Edelleen ihmissuhteet tökkivät ja minun on vaikeaa luottaa keneenkään.

Lisäksi lastani kiusataan koulussa eikä kukaan mukamas voi mitään. Se on niin piiloteltua että vain päästään vialla olevat kiusaajat asiasta tietävät, opettajat eivät mitään.

Mua aina edelleen itkettää, kun kuulen Tommi Läntisen koulukiusaamisesta kertovan laulun "sattuu, tekee kipeää, syvälle sydämeen sattuu".... Vain kiusattu tuntee tuon tuskan ja kivun.

 

[minä vaan]

Itse olen myös kiusattu/seksuaalisesti hyväksikäytetty, tänä päivänä niin rikki kuin olla voi. :´(
Koitin itse saada keskustelua aikaiseksi mikä olisi oikea tapa suhtautua, pitääkö unohtaa vai nostanko kissan pöydälle? Mutta hyvä että edes tässä ketjussa saa vertaistukea, nyt en pysty muuta kuin itkemään

 

[vieras]

Kappale, joka koskettaa ja saa kyyneleet silmiin. http://www.youtube.com/watch?v=66hxlEOgDlM Voimia kaikille, jotka ovat kokeneet kiusaamiseksi tulemista ja voimia niille, joiden lapsia kiusataan! Kun sitä voisi suojella omia lapsiaan tälläisiltä julmuuksilta.

 

[hippu]

Itse olen myös kiusattu/seksuaalisesti hyväksikäytetty, tänä päivänä niin rikki kuin olla voi. :´(
Koitin itse saada keskustelua aikaiseksi mikä olisi oikea tapa suhtautua, pitääkö unohtaa vai nostanko kissan pöydälle? Mutta hyvä että edes tässä ketjussa saa vertaistukea, nyt en pysty muuta kuin itkemään

Olen hyvin pahoillani, ihmisten on monesti vaikea suhtautua kiusattuun ja hyväksikäytettyyn ihmiseen kun kertoo tunteista ja pyytää apua ei meillä ruttoa ole!