Kotikoulu/kotiopetus

[öh]

Ootko tosissas?

Sun mielestä oman lapsensa kasvatukseen siis tarvitsee korkeakouluopintoja? :saint:

Lapsen kasvatus ja peruskoulun oppimäärä on ehkä kaks eri asiaa nina pieni.

 

[coatrack]

Suuri ongelma on ihan käytännössä siinä, että monet käyvät töissä. Itse en jaksaisi millään opettaa omaa lasta enää työpäivän jälkeen ja rahaa ei tulisi, jos jäisi kotiin.

Tähänhän käytännössä valtaosan kotioppimishaaveet tyssää; koulu on tosi kätevä "säilytyspaikka" lapsille työpäivän ajan, mutta jos tahtoo opettaa kotona niin eihän pientä lasta voi jättää päiväksi yksin vaan usein toisen vanhemman täytyy jollain konstilla jäädä kokonaan pois töistä tai keksiä joku kotoa käsin tehtävä työ, tyyliin oma verkkokauppa. Jos on asuntolainaa tai haluaa asua paikassa jossa on kalliit asumis- ja elämiskustannukset niin yhden vanhemman palkalla kitkuttaminen voi olla liian vaikeaa.

 

[ninaTT]

Ootko tosissas?

Sun mielestä oman lapsensa kasvatukseen siis tarvitsee korkeakouluopintoja? :saint:

Lapsen kasvatus ja peruskoulun oppimäärä on ehkä kaks eri asiaa nina pieni.

Voi sinua öh pieni

Peruskoulun oppimäärä on aika vähän, en tiedä muistatko itse siitä yhtään mitään? Mitä ihmeellisen vaikeata siinä on? Jos 1+1 tuottaa paljon ongelmia, niin tietenkään en suosittelisi kotiopetusta, mutta kyllä nyt jokainen normaali aikuinen osaa lukea ja pystyy auttamaan lastansa tässä tehtävässä.

 

[öh]

Ootko tosissas?

Sun mielestä oman lapsensa kasvatukseen siis tarvitsee korkeakouluopintoja? :saint:

Lapsen kasvatus ja peruskoulun oppimäärä on ehkä kaks eri asiaa nina pieni.

Voi sinua öh pieni

Peruskoulun oppimäärä on aika vähän, en tiedä muistatko itse siitä yhtään mitään? Mitä ihmeellisen vaikeata siinä on? Jos 1+1 tuottaa paljon ongelmia, niin tietenkään en suosittelisi kotiopetusta, mutta kyllä nyt jokainen normaali aikuinen osaa lukea ja pystyy auttamaan lastansa tässä tehtävässä.

Itse et taida muistaa siitä yhtään mitään jos luulet, että peruskoulun matikka on tuolla tasolla. Uskon kyllä että tyttösi haluaa kouluun asian tulessa ajankohtaiseksi. Ja totta puhuen toivon niin. Se, että vähättelet peruskoulun oppimäärää kertoo ehkä sun todellisuudentajusta jotain.

 

[ninaTT]

Meillä on hitusen omaa kokemusta aiheesta, mutta en lähde niitä nyt täällä tarkemmin ruotimaan, varsinkin kun pitää tässä vahtia uunia.

Sosiaaliset suhteet harvemmin jää kotikoulua käyvillä muita vähäisemmiksi, koska heillä on enemmän aikaa tavata muita esim. harrastustoiminnan parissa, kun koulu läksyineen ei vie aikaa. Kunnallisessa peruskoulussa lapset ovat tiiviisti vain omanikäistensä seurassa, kotikoululaisen kontaktit ovat usein paljon laajemmat käsittäen erilaisia, eri-ikäisiä ihmisiä, aivan kuten vaikkapa myöhemmin työelämässä täytyy osata työskennellä muiden kuin tasan samana vuonna syntyneiden kanssa. Tietysti jos asuu jossain maaseudulla, keskellä ei-mitään, seurana vain pari omaa perheenjäsentä niin silloin nimenomaan sosiaalisuuden kannalta koulunkäynti voi olla kivempi.. Itse pidän monessa suhteessa ongelmallisena sitä, että ollaan vaan tasan samanikäisten kanssa. Esim. ensimmäistä kertaa äidiksi tullessaan naiset ovat todella usein yksin asian kanssa ja todennäköisesti eivät ennen ole seuranneet pikkuvauvan imetystä missään jne, asiat ovat uusia, koska kaveritkin ovat hyvin samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa. Kaipaisin pikkulokeroiden sijaan enemmän yhteisöllisyyttä tähän maailmaan..

Just tuo sosiaalisuus-kortti mitä monet vetää esille on mun mielestä vähän hassusti ajateltu... Nykyäänhän koulussa ollaan vain ja ainoastaan omanikäistensä kanssa. Mun mielestä lapsille olis todella tärkeätä myös työskennellä itseään vanhempien ja nuorempien kanssa. Siinä oppii todellisia sosiaalisia taitoja kun näkee elämän koko kirjon. Steinerkouluissa mun tietääkseni on ikäluokkien välillä enemmän kontaktia kuin tavallisissa kouluissa, sen takia laittaisin mielelläni lapseni sinne. Sen lisäks Helsingin steiner on kakskielinen, joten sais laps nähdä vähän kielellistä moninaisuutta samalla.

 

[ksantippa savolainen]

Kotiopetukseen siirtyvät toisinaan myös poikkeukselliset musikaaliset tai liikunnalliset lahjakkuudet, jotka tekevät pienestä pitäen niin intensiivisiä harjoituspäiviä, ettei aika riitä koulunkäyntiin. (esim. aivan omalla tasollaan olevat tulevaisuuden olympiavoimistelijat) Juttelin kerran erään tällaisen tapauksen vanhemman kanssa, ja hän sanoi, että perusfiksu lapsi oppii kotona tunnissa ne asiasisällöt, joihin peruskoulussa käytetään työpäivä, mutta että se vaatii vanhemmalta melkoista sitoutumista. Tosin ko. lapsi kävi toisinaan koulussa ylläpitämässä kaverisuhteita.

Minun mielestäni tuollaisissa erityistapauksissa ihan jees juttu, jos lapsi oikeasti tykkää elämästään, ja lapsen sosiaalisista suhteista pidetään huoli.

 

[pulu]

Ilmeisesti kukaan ei keksi mitään huonoja puolia kotiopetuksessa kun mun kysymykseen ei vastattu mitenkään.

Olisko vaikka opettajan todennäköinen epäpätevyys? Lisäksi lapsen kehitykselle on sosiaalisesti tärkeää "aloittaa koulu". Itse et niitä hyviä ole keksinyt yhtäkään.

Opetussisältöjen lisäksi koulun sosiaalistamistehtävä on merkittävä. Kotiopetuksessa integroituminen vaihtelevaan sosiaaliseen ympäristöön ei luonnollisestikaan onnistu, minkä ainakin itse tulevana opettajana koen äärimmäisen ongelmalliseksi.

Ihanan kuuloista, kuin suoraan oppikirjasta

 

[.]

Suuri ongelma on ihan käytännössä siinä, että monet käyvät töissä. Itse en jaksaisi millään opettaa omaa lasta enää työpäivän jälkeen ja rahaa ei tulisi, jos jäisi kotiin.

Tähänhän käytännössä valtaosan kotioppimishaaveet tyssää; koulu on tosi kätevä "säilytyspaikka" lapsille työpäivän ajan, mutta jos tahtoo opettaa kotona niin eihän pientä lasta voi jättää päiväksi yksin vaan usein toisen vanhemman täytyy jollain konstilla jäädä kokonaan pois töistä tai keksiä joku kotoa käsin tehtävä työ, tyyliin oma verkkokauppa. Jos on asuntolainaa tai haluaa asua paikassa jossa on kalliit asumis- ja elämiskustannukset niin yhden vanhemman palkalla kitkuttaminen voi olla liian vaikeaa.

Onhan nämä pitkälti valintakysymyksiäkin tietenkin. Mutta monesti varmaan tosi vaikeita järjestää äkikseltään. Tosin, jos lapseni mielenterveys alkaisi olla mennyttä, niin varmasti järjestäisin kotiopetuksen. Hinnalla millä hyvänsä.

 

[ninaTT]

Ootko tosissas?

Sun mielestä oman lapsensa kasvatukseen siis tarvitsee korkeakouluopintoja? :saint:

Lapsen kasvatus ja peruskoulun oppimäärä on ehkä kaks eri asiaa nina pieni.

Voi sinua öh pieni

Peruskoulun oppimäärä on aika vähän, en tiedä muistatko itse siitä yhtään mitään? Mitä ihmeellisen vaikeata siinä on? Jos 1+1 tuottaa paljon ongelmia, niin tietenkään en suosittelisi kotiopetusta, mutta kyllä nyt jokainen normaali aikuinen osaa lukea ja pystyy auttamaan lastansa tässä tehtävässä.

Itse et taida muistaa siitä yhtään mitään jos luulet, että peruskoulun matikka on tuolla tasolla. Uskon kyllä että tyttösi haluaa kouluun asian tulessa ajankohtaiseksi. Ja totta puhuen toivon niin. Se, että vähättelet peruskoulun oppimäärää kertoo ehkä sun todellisuudentajusta jotain.

Ei mulla ole peruskoulun päättymisestä ku neljä vuotta ja olen vielä lukiossa, että muistan ihan hyvin kiitos

Peruskoulu on todella, todella helppo nakki. Se oppimismäärä on niiiiiiiin vähäinen... Mun piti alkaa jo ala-asteella opiskelemaan koulun lisäksi jotain ku oli niin tylsää. Matikankirjat tehty aina loppuun viimeistään jouluna. Kirjat mitä piti lukea... Jotkut valitti, jos piti kuukaudessa lukea pari sataa sivua. Sellaisen määränhän lukee muutamassa tunnissa. Kyse olikin enemmän asenteesta. Kun se on mukamas niin vaikeata eikä kotoota ole annettu mitään hyvää mallia oppimiseen, niin onhan se varmaan hankalaa yrittää itekseen löytää motivaatiota.

Olen muuten tukiopettanut yhtä tyttöä vuoden ajan aika intensiivisesti, tyttöä jolla siis on vaikeita ongelmia koulun saralla, ja sekin oli helppo nakki Mä opetin ilmeisesti paremmin ku opettaja ku sain sille tytölle perille asioita jota se ei koulussa oppinu millään.

 

[ninaTT]

Ilmeisesti kukaan ei keksi mitään huonoja puolia kotiopetuksessa kun mun kysymykseen ei vastattu mitenkään.

Olisko vaikka opettajan todennäköinen epäpätevyys? Lisäksi lapsen kehitykselle on sosiaalisesti tärkeää "aloittaa koulu". Itse et niitä hyviä ole keksinyt yhtäkään.

Opetussisältöjen lisäksi koulun sosiaalistamistehtävä on merkittävä. Kotiopetuksessa integroituminen vaihtelevaan sosiaaliseen ympäristöön ei luonnollisestikaan onnistu, minkä ainakin itse tulevana opettajana koen äärimmäisen ongelmalliseksi.

Ihanan kuuloista, kuin suoraan oppikirjasta

Mua vähän hymyilytti Hyvä tietty että ottaa opiskelun tosissaan! Motivoitunut opettaja on lapselle paras lahja.

 

[kolikon toinen puoli]

Ootko tosissas?

Sun mielestä oman lapsensa kasvatukseen siis tarvitsee korkeakouluopintoja? :saint:

Lapsen kasvatus ja peruskoulun oppimäärä on ehkä kaks eri asiaa nina pieni.

Voi sinua öh pieni

Peruskoulun oppimäärä on aika vähän, en tiedä muistatko itse siitä yhtään mitään? Mitä ihmeellisen vaikeata siinä on? Jos 1+1 tuottaa paljon ongelmia, niin tietenkään en suosittelisi kotiopetusta, mutta kyllä nyt jokainen normaali aikuinen osaa lukea ja pystyy auttamaan lastansa tässä tehtävässä.

Itse et taida muistaa siitä yhtään mitään jos luulet, että peruskoulun matikka on tuolla tasolla. Uskon kyllä että tyttösi haluaa kouluun asian tulessa ajankohtaiseksi. Ja totta puhuen toivon niin. Se, että vähättelet peruskoulun oppimäärää kertoo ehkä sun todellisuudentajusta jotain.

Ei mulla ole peruskoulun päättymisestä ku neljä vuotta ja olen vielä lukiossa, että muistan ihan hyvin kiitos

Peruskoulu on todella, todella helppo nakki. Se oppimismäärä on niiiiiiiin vähäinen... Mun piti alkaa jo ala-asteella opiskelemaan koulun lisäksi jotain ku oli niin tylsää. Matikankirjat tehty aina loppuun viimeistään jouluna. Kirjat mitä piti lukea... Jotkut valitti, jos piti kuukaudessa lukea pari sataa sivua. Sellaisen määränhän lukee muutamassa tunnissa. Kyse olikin enemmän asenteesta. Kun se on mukamas niin vaikeata eikä kotoota ole annettu mitään hyvää mallia oppimiseen, niin onhan se varmaan hankalaa yrittää itekseen löytää motivaatiota.

Olen muuten tukiopettanut yhtä tyttöä vuoden ajan aika intensiivisesti, tyttöä jolla siis on vaikeita ongelmia koulun saralla, ja sekin oli helppo nakki Mä opetin ilmeisesti paremmin ku opettaja ku sain sille tytölle perille asioita jota se ei koulussa oppinu millään.

Entä jos tytölläsi on vaikka oppimisvaikeuksia? Se, että joku on sulle ollut NIIIIIIIIN helppoa, ei tarkoita että se olis sitä yös sun jälkikasvulle.
Aika huolestuttava arvostuksen puute huokuu sun kirjoituksissa opettajia kohtaan.

 

[Narkissos]

no, mä olen aika paljonkin miettinyt kotiopetusta vaihtoehtona suomalaiselle peruskoululle. En kiusaamisen tai minkään muun lapsikohtaisen ongelman takia, vaan siksi, että suhtaudun peruskouluun melko kriittisesti omiin kokemuksiini perustuen, sekä sen perusteella, millainen kuva koululaitoksen nykyisestä tasosta on kuulemani/lukemani/näkemäni perusteella muodostunut.

Saanko uteliaisuuttani kysellä lisää? Itse olen miettinyt, että jos olen silloin vielä vaikkapa nuoremman sisaruksen kanssa kotona kun esikoinen aloittaisi peruskoulun, niin saisi itse päättää meneekö kouluun vai opetanko kotona.

Saat toki, mitä halusit kysyä?

Ihan vaa sitä, että mitä olet koululaitoksesta kuullut, miksi se tuntuu huonolta vaihtoehdolta? Minkäikäinen olet, eli siis milloin olit itse peruskoulussa? Oletko ajatellut mahdollisesti jotain erityiskoulua (steinerkoulua tms)?

No, omakohtaisesti olen kokenut peruskoulun hyvin tasapäistäväksi ja opetuksen tason erittäin vaihtelevaksi. Itse menin koulun läpi paljon päätäni vaivaamatta, haasteelliseksi en peruskoulua missään vaiheessa kokenut, tylsäksi kyllä useinkin. Opettajissa tuli myös kohdattua melko monenlaista hiihtelijää, joista osan opetustaidot olivat surkeat ja -mikä on vielä pahempaa, osan käytös oli ala-arvoista, mitä tulee lasten kohteluun oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoa kunnioittavasti. En toki väitä, etteikö kohdalleni olisi hyviäkin opettajia osunut, en halua yleistää kritiikkiäni koko opettajakuntaa koskevaksi. Ja siis olen vähän päälle kolmekymppinen.

Oman esikoiseni kohdalla kokemusta on sekä steinerkoulusta että peruskoulusta ja yleisvaikutelma on se, että nykysin kaikenlaista häiriökäyttäytymistä esiintyy runsaasti jo ensimmäisiltä luokilta alkaen, eikä opettajilla tunnu olevan halua/keinoja asioiden korjaamiseksi. Välillä on vaikuttanut siltä, että valtaosan opettajan työpanoksesta nielaisee hankalien oppilaiden kanssa pärjääminen, jolloin opetuksen taso väistämättä kärsii. Useampaan kertaan on myös käyty kotona keskusteluja tilanteissa, joissa koulussa on opetettu asioita väärin tai lapsi on kokenut tulleensa opettajan taholta huonosti kohdelluksi.
Kaikkinainen säästäminen koulu- ja (mielen)terveyssektoreilla kostautuu koulussa, joissa opettajat joutuvat painiskelemaan lasten lisääntyneiden ongelmien kanssa, eikä energiaa ja resursseja riitä siihen, että opetuksen taso olisi korkea ja eritasoiset koululaiset huomioitaisiin käytännön koulutyössä.

Tämä nyt oli jonkinlainen lyhyt valotus siitä, mitä minä tästä aiheesta ajattelen.

 

[Jätkä]

Meillä on hitusen omaa kokemusta aiheesta, mutta en lähde niitä nyt täällä tarkemmin ruotimaan, varsinkin kun pitää tässä vahtia uunia.

Sosiaaliset suhteet harvemmin jää kotikoulua käyvillä muita vähäisemmiksi, koska heillä on enemmän aikaa tavata muita esim. harrastustoiminnan parissa, kun koulu läksyineen ei vie aikaa. Kunnallisessa peruskoulussa lapset ovat tiiviisti vain omanikäistensä seurassa, kotikoululaisen kontaktit ovat usein paljon laajemmat käsittäen erilaisia, eri-ikäisiä ihmisiä, aivan kuten vaikkapa myöhemmin työelämässä täytyy osata työskennellä muiden kuin tasan samana vuonna syntyneiden kanssa. Tietysti jos asuu jossain maaseudulla, keskellä ei-mitään, seurana vain pari omaa perheenjäsentä niin silloin nimenomaan sosiaalisuuden kannalta koulunkäynti voi olla kivempi.. Itse pidän monessa suhteessa ongelmallisena sitä, että ollaan vaan tasan samanikäisten kanssa. Esim. ensimmäistä kertaa äidiksi tullessaan naiset ovat todella usein yksin asian kanssa ja todennäköisesti eivät ennen ole seuranneet pikkuvauvan imetystä missään jne, asiat ovat uusia, koska kaveritkin ovat hyvin samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa. Kaipaisin pikkulokeroiden sijaan enemmän yhteisöllisyyttä tähän maailmaan..

Just tuo sosiaalisuus-kortti mitä monet vetää esille on mun mielestä vähän hassusti ajateltu... Nykyäänhän koulussa ollaan vain ja ainoastaan omanikäistensä kanssa. Mun mielestä lapsille olis todella tärkeätä myös työskennellä itseään vanhempien ja nuorempien kanssa. Siinä oppii todellisia sosiaalisia taitoja kun näkee elämän koko kirjon. Steinerkouluissa mun tietääkseni on ikäluokkien välillä enemmän kontaktia kuin tavallisissa kouluissa, sen takia laittaisin mielelläni lapseni sinne. Sen lisäks Helsingin steiner on kakskielinen, joten sais laps nähdä vähän kielellistä moninaisuutta samalla.

Ei nyt ihan pidä paikkaansa tuo, koululaitoshan on kovasti muuttumassa. =) Minun kakkonen ja kolmonen kävivät koulua, jossa esim eskarit ja koululaiset tekivät hyvinkin paljon yhteistyötä. Samassa koulussa myös muut luokka-asteet tekivät koulutyötään erilaisten teemojen tmv puitteissa hyvinkin paljon ja usein. Yhteiset tapahtumat jne jne,, ei siellä koulussa lapsia eristetä yhteen lokeroon.

 

[chrissy]

Ootko tosissas?

Sun mielestä oman lapsensa kasvatukseen siis tarvitsee korkeakouluopintoja? :saint:

Lapsen kasvatus ja peruskoulun oppimäärä on ehkä kaks eri asiaa nina pieni.

Voi sinua öh pieni

Peruskoulun oppimäärä on aika vähän, en tiedä muistatko itse siitä yhtään mitään? Mitä ihmeellisen vaikeata siinä on? Jos 1+1 tuottaa paljon ongelmia, niin tietenkään en suosittelisi kotiopetusta, mutta kyllä nyt jokainen normaali aikuinen osaa lukea ja pystyy auttamaan lastansa tässä tehtävässä.

Itse et taida muistaa siitä yhtään mitään jos luulet, että peruskoulun matikka on tuolla tasolla. Uskon kyllä että tyttösi haluaa kouluun asian tulessa ajankohtaiseksi. Ja totta puhuen toivon niin. Se, että vähättelet peruskoulun oppimäärää kertoo ehkä sun todellisuudentajusta jotain.

Ei mulla ole peruskoulun päättymisestä ku neljä vuotta ja olen vielä lukiossa, että muistan ihan hyvin kiitos

Peruskoulu on todella, todella helppo nakki. Se oppimismäärä on niiiiiiiin vähäinen... Mun piti alkaa jo ala-asteella opiskelemaan koulun lisäksi jotain ku oli niin tylsää. Matikankirjat tehty aina loppuun viimeistään jouluna. Kirjat mitä piti lukea... Jotkut valitti, jos piti kuukaudessa lukea pari sataa sivua. Sellaisen määränhän lukee muutamassa tunnissa. Kyse olikin enemmän asenteesta. Kun se on mukamas niin vaikeata eikä kotoota ole annettu mitään hyvää mallia oppimiseen, niin onhan se varmaan hankalaa yrittää itekseen löytää motivaatiota.

Olen muuten tukiopettanut yhtä tyttöä vuoden ajan aika intensiivisesti, tyttöä jolla siis on vaikeita ongelmia koulun saralla, ja sekin oli helppo nakki Mä opetin ilmeisesti paremmin ku opettaja ku sain sille tytölle perille asioita jota se ei koulussa oppinu millään.

Entä jos tytölläsi on vaikka oppimisvaikeuksia? Se, että joku on sulle ollut NIIIIIIIIN helppoa, ei tarkoita että se olis sitä yös sun jälkikasvulle.
Aika huolestuttava arvostuksen puute huokuu sun kirjoituksissa opettajia kohtaan.

tuota oon joskus aikasemminkin sanonut Ninalle.. Et ei voi pitää lasta omana kopiona itsestään.. jonkin mikä on ollu äidille helppoa ja yksinkertaista niin voi lapselle olla ylitsepääsemättömän vaikeaa..

 

[ninaTT]

Entä jos tytölläsi on vaikka oppimisvaikeuksia? Se, että joku on sulle ollut NIIIIIIIIN helppoa, ei tarkoita että se olis sitä yös sun jälkikasvulle.
Aika huolestuttava arvostuksen puute huokuu sun kirjoituksissa opettajia kohtaan.

Kuten sanoin, opetin tyttöä jolla oli (ja on edelleen ) erittäin vaikeita oppimisongelmia. Onnistuin siinä paljon paremmin kun hänen koulunsa. Varsinkin jos lapsella on oppimisvaikeuksia on kotikoulu mitä loistavin vaihtoehto. Koulussa ne ongelmat pahenevat, eivät parane!!!

Arvostan opettajia; mieletön työ saada parikymmentä lasta ylipäätänsä pysymään luokassa. Olen itse koulu-urani aikana törmännyt sekä erittäin hyviin opettajiin, että erittäin, erittäin huonoihin opettajiin. Keskiarvo jää kuitenkin aika huonoksi.

 

[H]

ninaTT, olet siis vasta 19/20?

 

[kolikon toinen puoli]

Entä jos tytölläsi on vaikka oppimisvaikeuksia? Se, että joku on sulle ollut NIIIIIIIIN helppoa, ei tarkoita että se olis sitä yös sun jälkikasvulle.
Aika huolestuttava arvostuksen puute huokuu sun kirjoituksissa opettajia kohtaan.

Kuten sanoin, opetin tyttöä jolla oli (ja on edelleen ) erittäin vaikeita oppimisongelmia. Onnistuin siinä paljon paremmin kun hänen koulunsa. Varsinkin jos lapsella on oppimisvaikeuksia on kotikoulu mitä loistavin vaihtoehto. Koulussa ne ongelmat pahenevat, eivät parane!!!

Arvostan opettajia; mieletön työ saada parikymmentä lasta ylipäätänsä pysymään luokassa. Olen itse koulu-urani aikana törmännyt sekä erittäin hyviin opettajiin, että erittäin, erittäin huonoihin opettajiin. Keskiarvo jää kuitenkin aika huonoksi.

Kumma ettei se arvostus näy sun teksteissä
Mitkä sinä luokittelet opimisvaikeuksiksi?

 

[ninaTT]

tuota oon joskus aikasemminkin sanonut Ninalle.. Et ei voi pitää lasta omana kopiona itsestään.. jonkin mikä on ollu äidille helppoa ja yksinkertaista niin voi lapselle olla ylitsepääsemättömän vaikeaa..

*haukotus*

Ja paraneeko ne oppimisvaikeudet siellä koulussa? Ei. Osaanko minä opettaa peruskoulun oppimäärän lapselle? Osaan. Olenko opettanut oppimisvaikeuksista kärsivää? Olen. Onnistuinko siinä? Erittäin hyvin, kiitos.

Kyse oli nyt siis siitä, että osaako vanhempi sen peruskoulun sisällön jotta voisi opettaa sen lapselle. Mulla se sisältö on erittäin hyvin hallussa. Mihin tarvittaisiin opettajaa jos mä jäisin opettamaan lastani kotiin?

 

[chrissy]

no, mä olen aika paljonkin miettinyt kotiopetusta vaihtoehtona suomalaiselle peruskoululle. En kiusaamisen tai minkään muun lapsikohtaisen ongelman takia, vaan siksi, että suhtaudun peruskouluun melko kriittisesti omiin kokemuksiini perustuen, sekä sen perusteella, millainen kuva koululaitoksen nykyisestä tasosta on kuulemani/lukemani/näkemäni perusteella muodostunut.

Saanko uteliaisuuttani kysellä lisää? Itse olen miettinyt, että jos olen silloin vielä vaikkapa nuoremman sisaruksen kanssa kotona kun esikoinen aloittaisi peruskoulun, niin saisi itse päättää meneekö kouluun vai opetanko kotona.

Saat toki, mitä halusit kysyä?

Ihan vaa sitä, että mitä olet koululaitoksesta kuullut, miksi se tuntuu huonolta vaihtoehdolta? Minkäikäinen olet, eli siis milloin olit itse peruskoulussa? Oletko ajatellut mahdollisesti jotain erityiskoulua (steinerkoulua tms)?

No, omakohtaisesti olen kokenut peruskoulun hyvin tasapäistäväksi ja opetuksen tason erittäin vaihtelevaksi. Itse menin koulun läpi paljon päätäni vaivaamatta, haasteelliseksi en peruskoulua missään vaiheessa kokenut, tylsäksi kyllä useinkin. Opettajissa tuli myös kohdattua melko monenlaista hiihtelijää, joista osan opetustaidot olivat surkeat ja -mikä on vielä pahempaa, osan käytös oli ala-arvoista, mitä tulee lasten kohteluun oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoa kunnioittavasti. En toki väitä, etteikö kohdalleni olisi hyviäkin opettajia osunut, en halua yleistää kritiikkiäni koko opettajakuntaa koskevaksi. Ja siis olen vähän päälle kolmekymppinen.

Oman esikoiseni kohdalla kokemusta on sekä steinerkoulusta että peruskoulusta ja yleisvaikutelma on se, että nykysin kaikenlaista häiriökäyttäytymistä esiintyy runsaasti jo ensimmäisiltä luokilta alkaen, eikä opettajilla tunnu olevan halua/keinoja asioiden korjaamiseksi. Välillä on vaikuttanut siltä, että valtaosan opettajan työpanoksesta nielaisee hankalien oppilaiden kanssa pärjääminen, jolloin opetuksen taso väistämättä kärsii. Useampaan kertaan on myös käyty kotona keskusteluja tilanteissa, joissa koulussa on opetettu asioita väärin tai lapsi on kokenut tulleensa opettajan taholta huonosti kohdelluksi.
Kaikkinainen säästäminen koulu- ja (mielen)terveyssektoreilla kostautuu koulussa, joissa opettajat joutuvat painiskelemaan lasten lisääntyneiden ongelmien kanssa, eikä energiaa ja resursseja riitä siihen, että opetuksen taso olisi korkea ja eritasoiset koululaiset huomioitaisiin käytännön koulutyössä.

Tämä nyt oli jonkinlainen lyhyt valotus siitä, mitä minä tästä aiheesta ajattelen.

paljonhan on puhuttu siitä että mitä opettajat saa tehdä ja mitä ei. Opettajathan ei saa suurinpiirtein tehdä enää mitään muutakuin kainolla äänellä pyytää jotain lopettamaan.. siitähän on valtaisasti apua.

 

[Khimaira]

Ootko tosissas?

Sun mielestä oman lapsensa kasvatukseen siis tarvitsee korkeakouluopintoja? :saint:

Lapsen kasvatus ja peruskoulun oppimäärä on ehkä kaks eri asiaa nina pieni.

Voi sinua öh pieni

Peruskoulun oppimäärä on aika vähän, en tiedä muistatko itse siitä yhtään mitään? Mitä ihmeellisen vaikeata siinä on? Jos 1+1 tuottaa paljon ongelmia, niin tietenkään en suosittelisi kotiopetusta, mutta kyllä nyt jokainen normaali aikuinen osaa lukea ja pystyy auttamaan lastansa tässä tehtävässä.

Itse et taida muistaa siitä yhtään mitään jos luulet, että peruskoulun matikka on tuolla tasolla. Uskon kyllä että tyttösi haluaa kouluun asian tulessa ajankohtaiseksi. Ja totta puhuen toivon niin. Se, että vähättelet peruskoulun oppimäärää kertoo ehkä sun todellisuudentajusta jotain.

Ei mulla ole peruskoulun päättymisestä ku neljä vuotta ja olen vielä lukiossa, että muistan ihan hyvin kiitos

Peruskoulu on todella, todella helppo nakki. Se oppimismäärä on niiiiiiiin vähäinen... Mun piti alkaa jo ala-asteella opiskelemaan koulun lisäksi jotain ku oli niin tylsää. Matikankirjat tehty aina loppuun viimeistään jouluna. Kirjat mitä piti lukea... Jotkut valitti, jos piti kuukaudessa lukea pari sataa sivua. Sellaisen määränhän lukee muutamassa tunnissa. Kyse olikin enemmän asenteesta. Kun se on mukamas niin vaikeata eikä kotoota ole annettu mitään hyvää mallia oppimiseen, niin onhan se varmaan hankalaa yrittää itekseen löytää motivaatiota.

Olen muuten tukiopettanut yhtä tyttöä vuoden ajan aika intensiivisesti, tyttöä jolla siis on vaikeita ongelmia koulun saralla, ja sekin oli helppo nakki Mä opetin ilmeisesti paremmin ku opettaja ku sain sille tytölle perille asioita jota se ei koulussa oppinu millään.

" olen erittäin hyvä, ellen täydellinen " trallallaa...

 

[coatrack]

Koulu ympäristönä on aika rajoittunut verrattuna moniin kotioppijoihin. Koulukirjojen lisäksi tietoa haetaan netistä, mutta usein se taitaa jäädä siihen ja oppiminen on aika "lokeromaista" tyyliin matikka matikkana, kielet kielinä jne. Lapsen, varsinkin teinin motivaatio voi olla heikko oppimiseen jos ei ymmärrä vaikkapa miksi kertolaskut on hyvä oppia taskulaskinten aikakautena.

Kotioppimisesta saa helposti monipuolista kotioloissakin, mutta esimerkkinä nyt vaikka halpa, koko perheen päivä Tukholmassa-risteily, joilla monet perheet taitavat tavata käydä. Kotona tuosta reissusta voi tehdä projektin jossa opitaan matikkaa (esim. kun säästetään rahaa reissua varten, lasketaan menoja, suunnitellaan karkkiostoksia tax freestä), historiaa ja maantietoa kun tutustuu kohteeseen etukäteen ja paikan päällä käy kartan kanssa suunnistaen ilmaisessa Keskiaikamuseossa, kieliä jne jne. Tai kotona voi vaikka rakentaa leikki-lentokoneen tai ommella pehmolelun ja samalla tutustua tekniikan tai lasten historiaan, mittailla ja laskeskella mittasuhteita jne. Kyse ei siis todellakaan ole siitä, että lapsen tarvitsisi istua kotona pöydän ääressä oppikirjoja yksin täyttäen.

 

[öhöm]

tuota oon joskus aikasemminkin sanonut Ninalle.. Et ei voi pitää lasta omana kopiona itsestään.. jonkin mikä on ollu äidille helppoa ja yksinkertaista niin voi lapselle olla ylitsepääsemättömän vaikeaa..

*haukotus*

Ja paraneeko ne oppimisvaikeudet siellä koulussa? Ei. Osaanko minä opettaa peruskoulun oppimäärän lapselle? Osaan. Olenko opettanut oppimisvaikeuksista kärsivää? Olen. Onnistuinko siinä? Erittäin hyvin, kiitos.

Kyse oli nyt siis siitä, että osaako vanhempi sen peruskoulun sisällön jotta voisi opettaa sen lapselle. Mulla se sisältö on erittäin hyvin hallussa. Mihin tarvittaisiin opettajaa jos mä jäisin opettamaan lastani kotiin?

Et vaikuta kovinkaan itsekriittiseltä (hyvällä tavalla) persoonalta. Oletko oikeasti noin varma, että osaat opettaa opetussuunnitelmaan kuuluvat asiat? Entä jos tyttösi onkin aivan erilainen ihminen kuin sinä. *uhmaa odotellessa*

 

[Khimaira]

tuota oon joskus aikasemminkin sanonut Ninalle.. Et ei voi pitää lasta omana kopiona itsestään.. jonkin mikä on ollu äidille helppoa ja yksinkertaista niin voi lapselle olla ylitsepääsemättömän vaikeaa..

*haukotus*

Ja paraneeko ne oppimisvaikeudet siellä koulussa? Ei. Osaanko minä opettaa peruskoulun oppimäärän lapselle? Osaan. Olenko opettanut oppimisvaikeuksista kärsivää? Olen. Onnistuinko siinä? Erittäin hyvin, kiitos.

Kyse oli nyt siis siitä, että osaako vanhempi sen peruskoulun sisällön jotta voisi opettaa sen lapselle. Mulla se sisältö on erittäin hyvin hallussa. Mihin tarvittaisiin opettajaa jos mä jäisin opettamaan lastani kotiin?

Et vaikuta kovinkaan itsekriittiseltä (hyvällä tavalla) persoonalta. Oletko oikeasti noin varma, että osaat opettaa opetussuunnitelmaan kuuluvat asiat? Entä jos tyttösi onkin aivan erilainen ihminen kuin sinä. *uhmaa odotellessa*

ninaTT on kertonut ettei hänen lapselleen tule uhmaa :snotty:

 

[öhöm]

tuota oon joskus aikasemminkin sanonut Ninalle.. Et ei voi pitää lasta omana kopiona itsestään.. jonkin mikä on ollu äidille helppoa ja yksinkertaista niin voi lapselle olla ylitsepääsemättömän vaikeaa..

*haukotus*

Ja paraneeko ne oppimisvaikeudet siellä koulussa? Ei. Osaanko minä opettaa peruskoulun oppimäärän lapselle? Osaan. Olenko opettanut oppimisvaikeuksista kärsivää? Olen. Onnistuinko siinä? Erittäin hyvin, kiitos.

Kyse oli nyt siis siitä, että osaako vanhempi sen peruskoulun sisällön jotta voisi opettaa sen lapselle. Mulla se sisältö on erittäin hyvin hallussa. Mihin tarvittaisiin opettajaa jos mä jäisin opettamaan lastani kotiin?

Et vaikuta kovinkaan itsekriittiseltä (hyvällä tavalla) persoonalta. Oletko oikeasti noin varma, että osaat opettaa opetussuunnitelmaan kuuluvat asiat? Entä jos tyttösi onkin aivan erilainen ihminen kuin sinä. *uhmaa odotellessa*

ninaTT on kertonut ettei hänen lapselleen tule uhmaa :snotty:

Eikä Miten meinasit sen saavuttaa, kieltämällä uhmaamasta?

 

[chrissy]

tuota oon joskus aikasemminkin sanonut Ninalle.. Et ei voi pitää lasta omana kopiona itsestään.. jonkin mikä on ollu äidille helppoa ja yksinkertaista niin voi lapselle olla ylitsepääsemättömän vaikeaa..

*haukotus*

Ja paraneeko ne oppimisvaikeudet siellä koulussa? Ei. Osaanko minä opettaa peruskoulun oppimäärän lapselle? Osaan. Olenko opettanut oppimisvaikeuksista kärsivää? Olen. Onnistuinko siinä? Erittäin hyvin, kiitos.

Kyse oli nyt siis siitä, että osaako vanhempi sen peruskoulun sisällön jotta voisi opettaa sen lapselle. Mulla se sisältö on erittäin hyvin hallussa. Mihin tarvittaisiin opettajaa jos mä jäisin opettamaan lastani kotiin?

Et vaikuta kovinkaan itsekriittiseltä (hyvällä tavalla) persoonalta. Oletko oikeasti noin varma, että osaat opettaa opetussuunnitelmaan kuuluvat asiat? Entä jos tyttösi onkin aivan erilainen ihminen kuin sinä. *uhmaa odotellessa*

Mutta kun hän uskoo vakaasti siihen et kyllä hänen tytöstään tulee juuri sellainen kun hän itse on..