kotiäitiys 3v asti on äitien omaa identiteetin yliarvostusta!

meille se että saamme hoitaa lapset kotona on ollut paras ratkaisu. Mieheni palkka mahdollistaa sen ja minulle tärkeitä asioita on ollut se että hyväuniset lapsemme saavat aamuisin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja heitä ei tarvitse kesken unien repiä klo.6.00 hereille ja alkaa raahaamaan hoitoon että ehdin seitsemäksi töihin, saamme viettää kiireetöntä arkea lasten kanssa ja ei tarvitse pää kolmantenajalkana juosta hoitoon, töihin, kauppaan, harrastuksiin vaan voimme rauhassa elää tätä elämäämme ilman "suorittamista"

Jos joskus joudumme päivähoitoon turvautumaan niin senkin olemme ajattelleet valmiiksi niin että lapsemme joutuisivat mahdollisemman vähän vieraassa hoidossa olemaan.

Saatan joskus tehdä osa-aika töitä niin että kun miehelläni on vapaata niin minä käyn töissä joten edelleenkin lapsemme saavat nauttia kiireettömästä arjesta.

Mielestämme lapsien pitää saada nauttia kiireettömyydestä ja olla lapsia ilman pakollisia menoja, kyllä sitä tarpeeksi saa kellon kanssa sitten herätä kun koulutaival alkaa.

Siksi meidän perheelle koyihoito on tärkeä.

 

Siis harmittaako aapeetä, jos joku vielä nauttii kotonaolosta?
Ja pärjää silti rahallisesti.

Ei, kun minua harmittaa tämä asiakasryhmäni, joka koostuu nykyisin pitkälti kotiäideistä, joilla useita lapsia eikä varaa kasvattaa heitä. Ja näillä äideillä ei ole intoa opiskella/palata työhönsä tms joka mielestäni olisi koko perheen kannalta parempi vaihtoehto. ikävän usein myös näistä asiakas äideistä tulee "piilo juoppoja" jotka saattavat pvittäin "salaa" juoda siiderin kaksi, jotta kaikki olisi helpompaa...Ja muutamassa vuodessa alkaa lapset oireilla ja äidillä näkymään psyykeongelman poikasta. Kärjistin asiani, mutta kun minusta tämä on kasvava ongelma jonka taakan ja kärsimyksen saa lapsetkin.

 

hienosti kirjotit.täysi peesi

 

Siis harmittaako aapeetä, jos joku vielä nauttii kotonaolosta?
Ja pärjää silti rahallisesti.

Ei, kun minua harmittaa tämä asiakasryhmäni, joka koostuu nykyisin pitkälti kotiäideistä, joilla useita lapsia eikä varaa kasvattaa heitä. Ja näillä äideillä ei ole intoa opiskella/palata työhönsä tms joka mielestäni olisi koko perheen kannalta parempi vaihtoehto. ikävän usein myös näistä asiakas äideistä tulee "piilo juoppoja" jotka saattavat pvittäin "salaa" juoda siiderin kaksi, jotta kaikki olisi helpompaa...Ja muutamassa vuodessa alkaa lapset oireilla ja äidillä näkymään psyykeongelman poikasta. Kärjistin asiani, mutta kun minusta tämä on kasvava ongelma jonka taakan ja kärsimyksen saa lapsetkin.

Ja sillä sidukalla saisi aika monta maitoa.

 

Kyllä minäkin olisin kotona jos vain rahat riittäisi!Ei mitään motivaatiota työntekoon!

Voi ei!Ja kukahan kustantaa tän maan menot kun kaikista aikuisista alkaa tulla kaltaisiasi luusereita,työtä vieroksuvia .

Siis käyn kolmivuorotyössä ja elätän sillä viisihenkisen perheen.Mutta mitään tarvetta sille työn tekemiselle ei ole,muuta kuin raha!Jos sitä olisi tarpeeksi,en varmasti töitä tekisi!Palkkaisin vielä kotiakin piikoja tekemään kaikki kotityöt!

ja mitäs sitten tekisit kaikki pvät -vkosta-kk;sta-vuodesta toiseen?

 

Eli kun olet kotiäiti niin ei saa valittaa? Enemmän mä kuulen väsymyksen valittamista työssäkäyvien äitien suusta. Olen itse kotiäiti ja enimmäkseen nautin kotona olosta täysillä, en valita rahan puutteesta tai muista. Huonoja päiviä sattuu kaikille, myös mulle. Ja silloin valitan jos siltä tuntuu ja annan tietysti muidenkin valittaa ihan rauhassa.

Meillä lasten kotihoito on yhteinen valinta ja se tuntuu meille kaikille (myös lapsille) sopivan oikein hyvin.

 

hienosti kirjotit.täysi peesi

Kiitos!

 

Ja minä jo korjasin; että kuopus olisi jokatapauksessa kotona, koska Äijäkin on.

Mutta, minun pahin pelkoni lapsena oli joutua päiväkotiin. Koska siellä on pakko syödä ja pakko nukkua.

En todellakaan edes harkinnut vaihtoehtoa, että laittaisin lapseni alle kolmivuotiaina hoitoon. En. Enkä harkitse. Koti on paras paikka pikkulapselle.

Päiväkodit ovat ehkä hiukan muuttuneet niistä ajoista kun sä olet siellä ollut. Ainakaan siellä päiväkodissa missä meidän tyttö on ei ole pakko tehdä mitään, ei edes nukkua vaikka on alle 2vee.
Ja ehkä koti on paras paikka pikkulapselle mutta meidän neiti ainakin jää mielellään hoitoon ja selvästi nauttii muiden lasten seurasta. Tosin meillä hoitopäiviä on max. kolme viikossa ja ne on pisimmillään 8 tuntia.
Ja kuten jo toiseen ketjuun kirjoitin, jotkut ei nai rahaa ja joutuu menemään töihin että saadaan leipä pöytään.

 

Eikun oikeasti.

Huomenna saan nukkua puoli yhdeksään, nousta valmiiseen aamiaispöytään. Tehdä kiireettömästi lounaan. Ajella kylälle, viedä kuntalisähakemuksen taloustoimistoon, käydä ruokaostoksilla.
Takaisin kotiin ja kökötystä koneen ääressä kunnes on aika päivällisenvalmistuksen.

Äijä todennäköisesti tiskaa huomenna.

Niin juu, ja lenkillekin voisi, jos jaksaa...

Miksi hitossa haluaisin mieluummin hertätä aamuviideltä ja kiitää työhön?

MINÄ HALUSINKIN TIETÄÄ KUKA AJATTELEE KOTIÄIDIKSI PITKÄÄN JÄÄDESSÄ LASTAAN TAI PERHETTÄÄN, EIKÄ VAIN ITSEÄÄN, KUTEN JUURI SINÄKIN AJATTELET VAIN ITSEÄSI.

Mä ainakin ajattelen ihan vain lasta, koska joudun heräämään ihan yhtä aikaiseen kuin töihin mennessä ja valvomaan enemmänkin.

 

Niin pitikös tässä ajatella vain sitä 3v lasta, vai saako ajatella myös noita isompia?
Itselle ainakin yksi syy päätökseen jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi (ja nyt kun työpaikkaa ei enää ole, voi olla että pidemmäksikin aikaa ) oli nuo isommat.
Nyt hoitovapaan turvin mulla oli mahdollisuus olla aamuisin niitä lähettämässä kouluun, iltapäivällä olla niitä vastassa ja viikonloppuisin olla kotona eikä töissä.
Lapset (jopa nuo isommat) on kuitenkin niin hetken aikaa siinä iässä että tarvitsevat äitiä et mielummin olen nyt kotona heidän kanssaan kun siihen on mahdollisuus, enkä pode huonoaomaatuntoa sitten myöhemmin kun aikuiset lapset puhuisivat kuinka en koskaan ollut kotona..(dääm, tekeekö tuo musta itsekkään..no,sitten mä olen sitä,mielellänikin jopa )

 

Kyllä minäkin olisin kotona jos vain rahat riittäisi!Ei mitään motivaatiota työntekoon!

Voi ei!Ja kukahan kustantaa tän maan menot kun kaikista aikuisista alkaa tulla kaltaisiasi luusereita,työtä vieroksuvia .

Siis käyn kolmivuorotyössä ja elätän sillä viisihenkisen perheen.Mutta mitään tarvetta sille työn tekemiselle ei ole,muuta kuin raha!Jos sitä olisi tarpeeksi,en varmasti töitä tekisi!Palkkaisin vielä kotiakin piikoja tekemään kaikki kotityöt!

ja mitäs sitten tekisit kaikki pvät -vkosta-kk;sta-vuodesta toiseen?

Todennäköisesti,jos rahaa olisi,niin kaikkea kivaa!Mutta jos siihen ei raha riittäisi niin vaikka metsästelisin tai olisin ihan vaan jouten ja touhuilisin vaikka lasten kanssa!

 

Siis harmittaako aapeetä, jos joku vielä nauttii kotonaolosta?
Ja pärjää silti rahallisesti.

Ei, kun minua harmittaa tämä asiakasryhmäni, joka koostuu nykyisin pitkälti kotiäideistä, joilla useita lapsia eikä varaa kasvattaa heitä. Ja näillä äideillä ei ole intoa opiskella/palata työhönsä tms joka mielestäni olisi koko perheen kannalta parempi vaihtoehto. ikävän usein myös näistä asiakas äideistä tulee "piilo juoppoja" jotka saattavat pvittäin "salaa" juoda siiderin kaksi, jotta kaikki olisi helpompaa...Ja muutamassa vuodessa alkaa lapset oireilla ja äidillä näkymään psyykeongelman poikasta. Kärjistin asiani, mutta kun minusta tämä on kasvava ongelma jonka taakan ja kärsimyksen saa lapsetkin.

No toi ei kyllä ole kivaa.

Muttet voi yleistää, meillä kotihoito on kaikin puolin (no okei, ei rahallisesti) paras tapa. Sopii jokaiselle, tuntuu hyvältä ja kotona on kivaa.

 

Eli kun olet kotiäiti niin ei saa valittaa? Enemmän mä kuulen väsymyksen valittamista työssäkäyvien äitien suusta. Olen itse kotiäiti ja enimmäkseen nautin kotona olosta täysillä, en valita rahan puutteesta tai muista. Huonoja päiviä sattuu kaikille, myös mulle. Ja silloin valitan jos siltä tuntuu ja annan tietysti muidenkin valittaa ihan rauhassa.

Meillä lasten kotihoito on yhteinen valinta ja se tuntuu meille kaikille (myös lapsille) sopivan oikein hyvin.

Minä jaksan nyt työssä käyvänä paremmin!
Teen töitä 3pvää/vko, 6h/pvä-saan kivaa korvausta tekemästäni työstäni. Jää aikaa olla lasten kanssa ja jää rahaa tehdä kaikkea extraa.

Toisin oli kotiäitinä, penniäkään ei jäänyt, oltiin aina miinuksella ja elämässä ei ollut muuta kuin koti ja lapset. Nyt on työ jossa saa sosiaalisia suhteita, lisäkoulutusta, ilmaisia lounaita, kahvitaukoja, palkallista lomaa, ilmaisen kännykän jne

 

Peesaan ap:ta. Ja kas kummaa, tälläset naiset hankkiutuvat yleensä raskaaksi ennen kuin se nuorin ehtii täyttää 3v..

 

Toisin oli kotiäitinä, penniäkään ei jäänyt, oltiin aina miinuksella ja elämässä ei ollut muuta kuin koti ja lapset. Nyt on työ jossa saa sosiaalisia suhteita, lisäkoulutusta, ilmaisia lounaita, kahvitaukoja, palkallista lomaa, ilmaisen kännykän jne

Meillä ei ole talous miinuksella ja olen saanut elämääni hankittua muutakin sisältöä kuin kodin ja lapset. Mä nautin tästä täysillä. Jossain vaiheessa mä sitten menen töihin tai uudelleen opiskelemaan ja on miehen vuoro nauttia kotona olemisesta.

Yksi tapa sopii yhdelle, toinen toiselle.

 

Mielelläni jäisin minäkin nauttimaan kotiäitiydestä, kotona olosta ja "kiireettömyydestä"... vaan sitä mahdollisuutta ei nyt ole. Olen samaa mieltä, että ihan pienen lapsen paikka on kotona, MUTTA ei se hoitopaikkakaan huono vaihtoehto ole. Ehkä jotkut äidit jäävät kotiin itsekkäistäkin syistä, mutta eihän se lapselle kovin huono vaihtoehto voi olla... siis se, että lapsi saa olla kotona?
Nämä aiheet saavat aina aikaan kunnon taistoja. Taustalla on vahvoja mielipiteitä, erilaisia kokemuksia, uskomuksia ja sitä laiskuutta ja kateuttakin. Ihmisiä ja perheitä on erilaisia, elämäntilanteita on erilaisia... Mutta itse uskon, että suurin osa äideistä ajattelee kuitenkin loppujen lopuksi AINA oman lapsensa parasta! Jos se vain on mahdollista....

 

Peesaan ap:ta. Ja kas kummaa, tälläset naiset hankkiutuvat yleensä raskaaksi ennen kuin se nuorin ehtii täyttää 3v..

Tätä mäkin ihmettelen.

 

Se on tosi etten varmaan itseäni "vuoden äidiksi" nimittäisi mutta eiköhän minun alle 3v lasten paras paikka ole ollut minun kanssani. Välillä on ollut vaikeitakin aikoja jolloin tuntuu että aikuiskontaktit on vähissä ja kotona oleminen on raskasta, silloin on hyvä välillä käydä vaikka tällä palstalla vilkaisemassa miten muut ovat ratkoneen ongelmiaan. Kun asiat on kivasti suunnittelen jo tulevaisuutta, seuraavaa päivää ym. Huonoja päiviä on jokaisella.
Sen takia varmaan tällä palstalla ei juuri muuta ole kuin valitusta koska useimmat kaipaavat tukea ja hakevat voimia taas jatkaa tai keinoja ongelmien korjaamiseen, toisaalta taas täällä voi tuulettaa aivojaan yhtä hyvin kuin katsoen saippuasarjaa.
Ap:n mainitsemien äitien ongelmat varmaan juontuvat ihan jostaan muualta kuin kotiäitiydestä. Yleisestikin ottaen pahoinvointi on liisääntynyt suomessa ja totta kai sitten myös lapsiperheissä samalla.
Puhut omasta asiakasryhmästäsi ja minusta kyllä tuntuu että työsi silloin vaikuttaa erittäin paljon tapaasi katsoa lapsiperheiden maailmaa (lue: synkistää sitä )

muoks* miksi tuo silmänisku hymiö aina tulee, poistin sen

 

Siis harmittaako aapeetä, jos joku vielä nauttii kotonaolosta?
Ja pärjää silti rahallisesti.

Et pärjää omilla rahoillasi, vaan miehesi elättää sinut!!!

 

Puhut omasta asiakasryhmästäsi ja minusta kyllä tuntuu että työsi silloin vaikuttaa erittäin paljon tapaasi katsoa lapsiperheiden maailmaa (lue: synkistää sitä )

Tämä varmasti totta. Olen ollut työssäni 12vuotta ja viime vuosina nämä lapsiperheet ja heidän vanhempien ongelmat vaan on lisääntyneet niin radikaalisesti, ettette voi ehkä ymmärtää sitä. Aikuisia vanhempia, jotka näyttävät ulkoisesti ihan "normaaleilta" ,jopa hyvälle ja tasapainoisille, joskus jopa iloisen onnellissille.Mutta pinnan alla vaikka mitä...Ja näiden lapsilla.....elämä on .....surullista...sanon minä.

 

Minä ainakin tiedän, että tytön (1 vee) paras paikka on kotona, joko äidin tai isän kanssa ja meillä se olen minä joka on kotona koska miehellä on hyvä työpaikka ja on kova ollut aina tekemään töitään. Miksi minun pitäisi väkisellä viedä tyttö hoitoon ja jäädä katsomaan toisen itkua äidin perään kun me pärjätään näinkin? Kerroppas ap minulle se?

 

Minä ainakin tiedän, että tytön (1 vee) paras paikka on kotona, joko äidin tai isän kanssa ja meillä se olen minä joka on kotona koska miehellä on hyvä työpaikka ja on kova ollut aina tekemään töitään. Miksi minun pitäisi väkisellä viedä tyttö hoitoon ja jäädä katsomaan toisen itkua äidin perään kun me pärjätään näinkin? Kerroppas ap minulle se?

Kannataisi lukea koko ketju, niin ymmärrät ap;n ajatuksen juoksun.

 

Siis harmittaako aapeetä, jos joku vielä nauttii kotonaolosta?
Ja pärjää silti rahallisesti.

Et pärjää omilla rahoillasi, vaan miehesi elättää sinut!!!

Hehheh, ja kuinka kauan on ollut valloilla se, että nainenkin voi elättää itsensä? Ei kovin kauaa, jos et satu tietämään. Ja mitä vikaa siinä on, jos mies haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa? Se on ikiaikainen tapa.

 

Siis harmittaako aapeetä, jos joku vielä nauttii kotonaolosta?
Ja pärjää silti rahallisesti.

Et pärjää omilla rahoillasi, vaan miehesi elättää sinut!!!

Hehheh, ja kuinka kauan on ollut valloilla se, että nainenkin voi elättää itsensä? Ei kovin kauaa, jos et satu tietämään. Ja mitä vikaa siinä on, jos mies haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa? Se on ikiaikainen tapa.

Ja toivoa sopii, ettei eroa tule. Nykyaikana kun on tapana miehen hankkia useita perheitä, tosin peräjälkeen.

 

miä EN halua mennä töihin,ei kiinnosta pätkääkään! ja miä HALUAN olla lapseni kanssa ja nauttisin kotona olosta.