Kotiäiti vain kotona???

Mä sain huomattavasti enemmän unta ja vapaa-aikaa silloinkin kun olin 8h/arkipäivä koululla opiskelemassa ja iltaisin ja viikonloppuöisin kävin töissä ja kotitehtäviäkin oli aika paljon. Nyt siis olen kotona 3kk vanhan vauvan kanssa. Pelkästään imetykseen menee vuorokaudesta 4-10 tuntia ja vauva ei viihdy oikeastaan ollenkaan sitterissä tai kantoliinassa, joten vauva on koko hereilläoloaikansa sylissä. Sylissä ei kelpaa mikä tahansa asento vaan pitää hyppyyttää, heijata ja keinuttaa aina niin kuin pikkumiehestä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, jos vaihdan omaa sentoa tai koitan vaikka venytellä hartioita, alkaa kauhea huuto. Joskus huuto alkaa kun katson väärään suuntaan. Oma aika on sitä, että saa hampaat pestyä. Onneksi mun mies on viettänyt paljon aikaa kotona ja näkee miten hankalaa kotitöiden tekeminen vauvan kanssa on, joten auttaa kotitöissä paljon En mä saisi ikinä syödä lämmintä ruokaa jos mies ei sitä laittaisi, paitsi jos kokkaisin yöllä Välillä toki on myös vauvan kanssa että mä saan olla edes hetken kädet vapaana. On ihan luksusta kun saa esim. olla tietokoneella, yleensä en saa yhtään kättä vapaaksi kun joudun pitämään vauvaa jossain tietyssä asennossa, joten ei tule edes lehden lukemisesta mitään. Onneksi vauvat ei ole ikuisesti vauvoja

 

[QUOTE="mies";23485672]Ei nämä helppoja ja yksinkertaisi asoita olekaan. Elämäntilanteet muuttuu, lapset kasvaa ja samalla muuttuu myös tarpeet. Kyllä meilläkin on istuttu useampaan kertaan ja keskusteltu mitä pitäisi tehdä toisin. Se on kuitenkin aina jonkinlainen kompromissi. Meillä on kaksoset jotka eivät nukkuneet ensimmäiseen kolmeen vuoteen kahta tuntia pitempään kerrallaan. Öisin tuli herätyksiä noin 15-20 kpl. Tämän takia molempien piti osallistua kaikkiin askareisiin, myös syöttämiseen alusta asti. Viikonloppuisin toinen nukkui lauantaina ja toinen sunnuntaina pitempään jos mahdollista. Jos ei muu auta niin sitä omaa tilaa pitä ottaa. Voit esim jättää lapset puoleksi tunniksi miehelle kun se sitä pleikkaa pelaa ja sanot että kato noita minä menen suihkuun. Ei siinä mitään suurempaa katastrofia ehdi tapahtua ja olethan kuitenkin lähellä. Tämä vaan siis ihan esimerkkinä.[/QUOTE]

Yhden lapsen kanssa töissä ollessani meilläkin toimi nuin toiselle sunnuntai toiselle lauantai... mutta kuten sanoit elämän tilanteet muuttuu.

mellä on järestään ollut hyvät nukkujat nuo lapset, joten senkään puoleen en koe yöerätyksiä rankkoina... toki aamulla väsyttää kuten nyt kun ipanat ovat olleet kipenä ja yöllä on itketty kuumetta ja tukkoista nenää ja valvottu painajaisten kanssa.
mutta ne on ohimeneviä.

ratkaisusi kuullostaa ihan hyvältä.
mutta itselläni ei ole sydäntä lähteä suihkuun puoleksi tunnksi ja jättää huutavaa lasta isänsä hoiviin... joka ärjyy sitten minulle kun sieltä suihkusta pääseen että miks tuo perkeleen pentu ei ole hiljaa...

noh itse järkeilen että ei kai se hiljaa ole, jos isänsä ei sen kanssa ole tahtonut olla, eikä näin ollen luota toisen otteisiin eikä lähesyyteen.

 

ihan vaan muuhun kommentoimatta, eilen illalla miehelle huomautin, pyysin katsomaan olohuonetta, sitten eteistä, ja vielä keittiötä. Kysyin montako lelua näkee? montako likaista vaatetta? Montako likaista tiskiä? Onko pöydän pyyhitty? jne. Hän sitten itsekin tajusi mitä ajoin takaa.
Eli kun minä olen kotona niin siihen mennessä kun lapset menevät nukkumaan, talossa ei näy enää elämisen jälkiä. Tiskit on hoidettu, pyykit on hoidettu, lelut on kerätty omille paikoilleen, myös lastenhuone siivottu, eteisessä ei ole koirankarvoja eikä likaisia vaatteita loju syöttötuolin alla. Pyysin painamaan kuvan mieleensä ja muistamaan seuraavalla kerralla kun minulla on vapaapäivä, esim jonain viikonloppuna on välillä niin, että käyn kavereiden kanssa jossain tai äitini kanssa jne. Ja kun tulen kotiin niin samantien alan siivota, koska iltapuuron jäljiltä on pöydällä puurolautaset lattialla puuroiset lastenvaatteet eteinen, keittiö ja olohuone täynnä leluja, sohvatyynyt puoliksi irti sohvasta ja sohvalla kaikenmaailman murusia, keittiössä tiskit levällään ja työtasot pyyhkimättä, pyykit vielä kuivumassa tai kasattu makkarin sängylle odottamaan mun lajittelua.

Mies kyllä hoitaa lapsia kun on kotona, mut nää perusjutut siltä jää sitten tekemättä.

Ei siis välttämättä miehet tajua mitä arvostusta niiden pitäs antaa kun nei ehkä tajua sitä minkäverran ylimäärästä äidit tekee siinä ohella kun vaan vaihtelee vaippoja ja leikkii lasten kanssa.

Ehkäpä enskerralla kun olen saanu olla muutaman tunnin pois kotoa, niin voisin tulla ilosena siistiin kotiin, ilman et täytyy heti alkaa keräillä tavaroita ja pistellä niitä oikeille paikoilleen ja lapset nukkumassa niin ettei voi edes leluja viedä ja sit ärsyttää koko ilta kun on kämppä ku kaatopaikka -.-

Ja joo meillä mies kun menee töihin niin ilmottaa aina lähtevänsä lomalle, meillä kotona uhmaikäinen 3vuotias ja 1v2kk ja odotan kolmatta syntyväks kesällä Eikä mulla ole yhtään rankkaa, se vaan vetuttaa kun aina joutuu palata sotkuiseen kotiin, vaikka se olisi ollut siisti kun olen ite lähtenyt sieltä. :>

nonin... joku ymmärtää mua täysin

 

[QUOTE="vieras";23485805]Mä sain huomattavasti enemmän unta ja vapaa-aikaa silloinkin kun olin 8h/arkipäivä koululla opiskelemassa ja iltaisin ja viikonloppuöisin kävin töissä ja kotitehtäviäkin oli aika paljon. Nyt siis olen kotona 3kk vanhan vauvan kanssa. Pelkästään imetykseen menee vuorokaudesta 4-10 tuntia ja vauva ei viihdy oikeastaan ollenkaan sitterissä tai kantoliinassa, joten vauva on koko hereilläoloaikansa sylissä. Sylissä ei kelpaa mikä tahansa asento vaan pitää hyppyyttää, heijata ja keinuttaa aina niin kuin pikkumiehestä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, jos vaihdan omaa sentoa tai koitan vaikka venytellä hartioita, alkaa kauhea huuto. Joskus huuto alkaa kun katson väärään suuntaan. Oma aika on sitä, että saa hampaat pestyä. Onneksi mun mies on viettänyt paljon aikaa kotona ja näkee miten hankalaa kotitöiden tekeminen vauvan kanssa on, joten auttaa kotitöissä paljon En mä saisi ikinä syödä lämmintä ruokaa jos mies ei sitä laittaisi, paitsi jos kokkaisin yöllä Välillä toki on myös vauvan kanssa että mä saan olla edes hetken kädet vapaana. On ihan luksusta kun saa esim. olla tietokoneella, yleensä en saa yhtään kättä vapaaksi kun joudun pitämään vauvaa jossain tietyssä asennossa, joten ei tule edes lehden lukemisesta mitään. Onneksi vauvat ei ole ikuisesti vauvoja [/QUOTE]

meidän juniorin kanssa ensimmäiset 3 kuukautta oli kuvaamasi laiset... sillä erotuksella ett mies oli liki kuukauden ulkomailla töissä... eikä kyllä tehnyt kotona sitä ruokaa valmiiks... tämä äiti kokkasi huutava lapsi kanalossa, söi huutava lapsi sylissä tai jätti syömättä...

onneksi ne lapset kasvaa ja elämä vaihtaa haasteita.

 

Vanhemmat + 2 lasta ja viikossa 14 koneellista pyykkiä? Siis 2 koneellista päivässä? Ei herranjumala. Siis pesetkö sä ne yhden päivän vaatteet aina kerralla? Vai mitä ihmettä?!

Mietin vaan, kun esim. silloin kun itse asuin vielä kotona, niin äidiltäni, multa ja veljeltäni (siis äiti + 2 teini-ikäistä) tuli pyykkiä VIIKOSSA 2 koneellista + lakanapyykki sit erikseen 1-2 koneellista (tosin ei niitäkään mitään järkeä ole joka viikko vaihtaa, jos nyt ei sänkyynsä pasko). Että pesetkö sä ne koneelliset ihan tyhjinä, jos peset 2 koneellista päivässä?

 

Minusta se että toinen ei arvosta kotityötä tai vähättelee lastenhoitoon tai kodinhoitoon kuuluvaa aikaa ei ole ongelma joka koskee vain kotiäitejä. Olisihan se mukavaa että molemmilla on samanlainen käsitys siisteydestä tai lasten puhtaista vaatteista, jotka löytyy helposti kaapsista viikattuna. Me ihmiset myös puolisot olemme kuitenkin erilaisia eikä kaikilla ole samanlaiset arvostukset siitä miten paljon johonkin työhön tai paremmin tietyn tuloksen saavuttamiseen kannattaa käyttää aikaa vai olisiko parempi tyytyä käyttämään vähemmän aikaa ja tinkiä hiukan tuloksesta. Jos toiselle on tärkeää että koti on viimeisen päälle tip top ehkä siihen on vain tyydyttävä käyttämään enemmän aikaa kuin puoliso.

Lastenhoito kysymyksistä varmasti kannattaisi nykyistä enemmän puhua jo ennen kuin lapset syntyvät. Kuinka paljon puolisot ovat valmiita uhraamaan ajasta, arvostuksista lasten parhaaksi. Kumpi pitää vanhempain vapaan ja kuinka kotityöt jaetaan lasten syntymän jälkeen. Vanhemmilla on myös vastuu kasvattaa lapset huomaamaan erilaiset tavat toimia silti ajattelematta että automaattisesti äiti hoitaa lapset tai kodin paremmin kuin isä tai että isällä on enemmän velvollisuus olla perheen elannon hankkija.

 

Niin, kotiäideillä on koko päivä tehdä aikaa askareita. Työssä käyvillä äideillä on samat askareet, mutta 8 tuntia vähemmän tehdä niitä. Voi nyyyh, kotiäideillä on niiiiiin rankkaa!

 

[QUOTE="eee";23486031]Vanhemmat + 2 lasta ja viikossa 14 koneellista pyykkiä? Siis 2 koneellista päivässä? Ei herranjumala. Siis pesetkö sä ne yhden päivän vaatteet aina kerralla? Vai mitä ihmettä?!

Mietin vaan, kun esim. silloin kun itse asuin vielä kotona, niin äidiltäni, multa ja veljeltäni (siis äiti + 2 teini-ikäistä) tuli pyykkiä VIIKOSSA 2 koneellista + lakanapyykki sit erikseen 1-2 koneellista (tosin ei niitäkään mitään järkeä ole joka viikko vaihtaa, jos nyt ei sänkyynsä pasko). Että pesetkö sä ne koneelliset ihan tyhjinä, jos peset 2 koneellista päivässä?[/QUOTE]

Voi rakas vierailija sinua... olen vastannut tähän kysymykseen jo kerran...
en pese vajaita koneellisia. ja kyllä meillä neljällä hengellä tulee pari konetta pyykkiä päivässä...

tuo esikonen pian 2v kuluttaa parhaillaa neljä vaatekertaa per päivä, syömis harjoituksillaan...
juniorilla menee saman verran pullailujen ja syömisten kanssa...
ja edelleen minun lapseni kulkevat puhtaissa vaatteissa.
samon vaihdan omat vaatteeni päivittän, ja kyllä päivän aikana toiseenkin kertaan jos tarvetta on.

ja lakanat...
enpä voisi kuvitella nukkuvani kuukautta samossa lakanoissa tai kuivaavani itseäni kuukautta samaan pyyhkeeseen
kyllä minä tahdon puhtaissa nukkua.

ja kun tämä maidon tulo on runsasta, niin meillä alkuun jouduttin vaihtamaan lakana pari kertaa viikossa maidon ylituotannon takia.

 

Mistä muuten löytyy ne miehet jotka ennen lasten syntymää tekevät ja/tai arvostavat kotitöitä/lasten hoitoa, mutta lasten syntymän jälkeen muutuvat täysin palveltaviksi ja passattaviksi kotitöitä vieroksuviksi uroksiksi? Vai onko niin että nainen mielellään hoitaa kodin koska haluaa sen olevan juuri sellaisen kui hän haluaa ja hänellä on siihen myös riittävästi aikaa. Lasten syntymän jälkeen "ylimääräistä" aikaa kotitöihin ei olekaan niin paljon ja nainen haluaakin että mies arvostaa, osallistuu ja hoitaa kotia/lapsia sillä tavalla kun minä olen hoitanut ja haluaisin hoidettavan.

 

[QUOTE="Demi";23486102]Niin, kotiäideillä on koko päivä tehdä aikaa askareita. Työssä käyvillä äideillä on samat askareet, mutta 8 tuntia vähemmän tehdä niitä. Voi nyyyh, kotiäideillä on niiiiiin rankkaa![/QUOTE]

sinä työssä käyvä uraäti... laitatko lapselleni viisi kertaa päivässä ruuan nenän eteen, tiskaatko myös perheen viiden ruuan aiheuttamat astiat pävittäin...
vietkö lapsesi kaksi kertaa päivässä ulos?
entä laitatko itse lapsesi joka päivä päiväunille.

askarteletko lastesi kanssa päivittäin?

jne jne.

teet toki arvokasta äitiyttä siinä missä muutkin äidit...

MUTTA EDELLEEN kukaan ei ole puhunut kotiäidin rankkuudesta... vaan arvostuksesta!!!

 

Mistä muuten löytyy ne miehet jotka ennen lasten syntymää tekevät ja/tai arvostavat kotitöitä/lasten hoitoa, mutta lasten syntymän jälkeen muutuvat täysin palveltaviksi ja passattaviksi kotitöitä vieroksuviksi uroksiksi? Vai onko niin että nainen mielellään hoitaa kodin koska haluaa sen olevan juuri sellaisen kui hän haluaa ja hänellä on siihen myös riittävästi aikaa. Lasten syntymän jälkeen "ylimääräistä" aikaa kotitöihin ei olekaan niin paljon ja nainen haluaakin että mies arvostaa, osallistuu ja hoitaa kotia/lapsia sillä tavalla kun minä olen hoitanut ja haluaisin hoidettavan.

Mies teki kotitöitä ennen lapsen syntymää... teki kotitöitä myös slloin kun olin uraäitinä..
nyt en edes odota että hän niitä tekisi, kun minä ne joudan tekemään... ja jos tekisi saisi kyllä tehdä ihan mielensä mukaan... kuhan on perussiistiä se riittää minulle...

 

sinä työssä käyvä uraäti... laitatko lapselleni viisi kertaa päivässä ruuan nenän eteen, tiskaatko myös perheen viiden ruuan aiheuttamat astiat pävittäin...
vietkö lapsesi kaksi kertaa päivässä ulos?
entä laitatko itse lapsesi joka päivä päiväunille.

askarteletko lastesi kanssa päivittäin?

jne jne.

teet toki arvokasta äitiyttä siinä missä muutkin äidit...

MUTTA EDELLEEN kukaan ei ole puhunut kotiäidin rankkuudesta... vaan arvostuksesta!!!

Luojan kiitos en! Minä käyn ansiotyössä ja saan siitä palkaa ja arvostusta. Kokeilisit sinäkin!

 

[QUOTE="Demi";23486223]Luojan kiitos en! Minä käyn ansiotyössä ja saan siitä palkaa ja arvostusta. Kokeilisit sinäkin![/QUOTE]

edelleen lapseni on alle 6kk vielä toistaiseksi... subjektiivinen päivähoito oikeus alkaa lapsen täytettyä 10kk... joten ihan vielä ei ole minun aikani palata työelämään.

ja sinne olen kyllä palaamassa syksyn tullen, jotta saan pankkitädin iloiseksi...
muuten kyllä mielelläni tekisin tätä kotiäidin arkea vähän pidempäänkin.

 

samon vaihdan omat vaatteeni päivittän, ja kyllä päivän aikana toiseenkin kertaan jos tarvetta on.

ja lakanat...
enpä voisi kuvitella nukkuvani kuukautta samossa lakanoissa tai kuivaavani itseäni kuukautta samaan pyyhkeeseen
kyllä minä tahdon puhtaissa nukkua.

.

Vetelet puhtaita vaatteita päällesi vaikka et ole kolmeen päivään päässyt suihkuun... Onko siinä nyt sitten väliä vaikka ei alusvaatteita ja sukkia lukuunottamatta vaihtaisi puhdasta likaiselle iholle...

 

Arvokasta työtähän se kotiäitiys on, mutta empä nyt tiedä pitäisikö siitä palkkaa maksaa.
Mielestäni on ihan normaalia että kaikki kynnelle kykenevät käyvät (ansio)työssä ja saavat siitä palkkansa, lasten hoitaminen kotona on varmasti rankkaa ja käy työstä, mutta ei sitä voi verrata tavalliseen ansiotyöhön.

Kyllä kotonaolo oli minusta paljon rennompaa ja helpompaa, kuin opiskelu ja töiden tekeminen lapsen kanssa.
Vaikka masennuin ja ahdistuinkin kotona ollessa siitä,ettei ole mitään "oikeaa työtä".

 

[QUOTE="eve";23486261]Vetelet puhtaita vaatteita päällesi vaikka et ole kolmeen päivään päässyt suihkuun... Onko siinä nyt sitten väliä vaikka ei alusvaatteita ja sukkia lukuunottamatta vaihtaisi puhdasta likaiselle iholle...[/QUOTE]

no ei sil varmaan niin väliä olisikaan...
mutta mielummin ne puhtaat ja vähemmän hieltä haisevat... kuin kolmen päivän paskaset vaatteet.
ulkona ja ihmisten ilmoilla minäkin liikun.

ja silloin miellläni näytän edes päälle päin suht siistiltä... ja jos tukka on tooosi likanen niin sit bad hair day pipo päähän... pikkusen ripsaria naamaan ja ulkoilu kuteet niskaan...

mulla ainakin on parempi olo edes niis puhtaissa vaatteissa... vaikka pesulle en oiskaan päässyt...
en varmaan sais aikaseks mitään jos kulkisin paskasena viikosta toiseen... ne vaatteetkin tekevät ihmeitä.

 

[QUOTE="vieras";23486278]Arvokasta työtähän se kotiäitiys on, mutta empä nyt tiedä pitäisikö siitä palkkaa maksaa.
Mielestäni on ihan normaalia että kaikki kynnelle kykenevät käyvät (ansio)työssä ja saavat siitä palkkansa, lasten hoitaminen kotona on varmasti rankkaa ja käy työstä, mutta ei sitä voi verrata tavalliseen ansiotyöhön.

Kyllä kotonaolo oli minusta paljon rennompaa ja helpompaa, kuin opiskelu ja töiden tekeminen lapsen kanssa.
Vaikka masennuin ja ahdistuinkin kotona ollessa siitä,ettei ole mitään "oikeaa työtä".[/QUOTE]

no pyh...en mä palkkaa ole pyytänyt, vain pientä arvostusta yleisesti kotiäideille...

 

[QUOTE="eee";23486031]Vanhemmat + 2 lasta ja viikossa 14 koneellista pyykkiä? Siis 2 koneellista päivässä? Ei herranjumala. Siis pesetkö sä ne yhden päivän vaatteet aina kerralla? Vai mitä ihmettä?!

Mietin vaan, kun esim. silloin kun itse asuin vielä kotona, niin äidiltäni, multa ja veljeltäni (siis äiti + 2 teini-ikäistä) tuli pyykkiä VIIKOSSA 2 koneellista + lakanapyykki sit erikseen 1-2 koneellista (tosin ei niitäkään mitään järkeä ole joka viikko vaihtaa, jos nyt ei sänkyynsä pasko). Että pesetkö sä ne koneelliset ihan tyhjinä, jos peset 2 koneellista päivässä?[/QUOTE]

Meillä on 2 aikuista + 1 pieni lapsi ja pyykkiä tulee helposti 2 koneellista päivässä.
Enemmänkin voisi tulla,muttei jaksa pestä ja tästä syystä pyykkikorissa on aina täytettä.

 

[QUOTE="vieras";23486311]Meillä on 2 aikuista + 1 pieni lapsi ja pyykkiä tulee helposti 2 koneellista päivässä.
Enemmänkin voisi tulla,muttei jaksa pestä ja tästä syystä pyykkikorissa on aina täytettä.[/QUOTE]

meillä taas se pyykkikori pyritään pitämään tyhjänä
mutta jos kaksi aikuista ja yksi lapsi saa pyykkiä saman verran kuin kaksi aikuista ja kaksi lasta... ei varmasti meidän pyykkinpesukulttuurissa voi kovin kummoisia ihmeitä olla

 

En jaksanut ihan kaikkea lukekaan... Mutta minusta on ihanaa kun saan nyt vaan olla kotona vauvan kanssa. Siis oikeasti, vuosiin ei ole elämässäni ollut yhtä rentoa ajanjaksoa.

Meillä on kaksi erityislasta jotka ovat kuntouttavassa päivähoidossa ja täytyy myöntää että nuo hetket kun kotona ei ole lisäkseni kuin vauva ja koira ovat täyttä lomaa. Toki samalla sitä hoitaa normaalisti kotia, pyykit saa nopeasti heitettyä koneeseen ja siitä kuivausrumpuun/narulle ja takaisin kaappiin (ainoa ekstra on se osan vaatteista silitys, asia minkä olen itse valinnut). Tiskikoneeseen astiat kulkeutuu heti ruokapöydästä suoraan ja sopivassa vaiheessa heittää koneen päälle, tyhjentäminen ei sekään montaa hetkeä vie. Päivittäinen imurointi ei sekään kauaa vie aikaa jne. Täysimetettävä vauva on helppo ruokittava ja se vaihe kun on kolmen lapsen sijaan vain yhden vaipat vaihdettavana on todella rentoa.

Tietty sanoitkin ettet tässä valita kodin- ja lastenhoidon raskautta vaan sitä arvostuksen puutetta. Itse taas koen kyllä saavani sitä arvostusta, mieskin huomaa että olen satsannut enemmän noihin kotitöihin, ruuanlaittoon, leivontaan jne ja usein siitä kiittääkin. Samoin kun itse yritän aina muistaa kiittää häntä hänen omasta panoksesta perheeseemme. Tosissaan miehen vapää-aikana nuo kotityöt ja lastenhoidot jakautuvat suurinpiirtein tasan, molemmat saavat sitä omaakin aikaa.

Mutta juu, tämä on sitä arkea minkä toivoisin jatkuvan piiiitkään. =)

 

Madicken04

Ei haittaa vaikka et jaksanutkaan koko vuodatusta lukea. mutta kiva kun luit edes osan.
Ja ihanasti sisäistit mun ajatukset

niinpä ne kotihommat hoituu siinä ihan vasemmalla kädellä, kaiken muun ohella...
joten juuri siksi en valita siitä että saan kotona olla touhuta ja hoitaa kotia sekä lapsiani.

miehesi kuulostaa minun korviini enkeliltä...
ne pienet asiat on parhaita, ne pienet huomaamiset ja sellaiset

itse toivon kun mies on kotona, että kotihommat saa jäädä vähän sivuun.
ja silloin saadaan touhuta perheen juttuja. olla yhdessä leikkiä pelailla ulkoilla nauttia yhteisestä elämästämme.

 

Enemmä kuin se että puoliso unohtaa kiittää ja kehua jostakin työstä minulle arvostuksen puutetta on se että kyseenalaistetaan tai vähätellään niitä arvoja joiden pohjalta toimin. Myös se ärsyttää että kokoajan puututaan siihen miksi et ole tehnyt tuota tai tätä asiaa tai ollaan ohjaamassa miten tämä tai tuo pitäisi minun mielestäni tehdä.

Jos puoliso arvostaa enemmän sitä että jaksan vielä illalla hoitaa suhdetta vaikka sen takia olisinkin jättänyt tekemättä jotakin muuta se on ihan ok. Ristiriita, johon on tietenkin hyvä neuvotella joku ratkaisu, syntyy jos minä en pysty antamaan miehelle huomiota ennen kuin viimeinenkin tiski on tiskattu.

Toki kiitoskin tuntuu hyvältä esim. silloin kun mies huomaa että saan kuopuksien paremmin nukkumaan kuin hän. Sitä hän ei välttämättä huomaa, jos ei ole joutunut sitä tekemään. Vanhempainvapaankin isä voi pitää jos sen yhdessä järkeväksi nähdään.

 

mutta itselläni ei ole sydäntä lähteä suihkuun puoleksi tunnksi ja jättää huutavaa lasta isänsä hoiviin... joka ärjyy sitten minulle kun sieltä suihkusta pääseen että miks tuo perkeleen pentu ei ole hiljaa...

Oonko mä ainoa joka tähän kiinnitti huomiota? Ei oo ihme että kotiäiti väsyy, jos se "apu" kotosalla on tuota luokkaa. Ja lapsiparat, oikeesti.

 

[QUOTE="Jenis";23487310]Oonko mä ainoa joka tähän kiinnitti huomiota? Ei oo ihme että kotiäiti väsyy, jos se "apu" kotosalla on tuota luokkaa. Ja lapsiparat, oikeesti.[/QUOTE]

No voihan helvatun helvatun helvattu..
Yleisesti kotiäiti voi olla väsynyt.

Minä olen illalla väsynyt, enkä jaksa enään kiinnostua aikuisten touhuista, kun koko päivän olen touhunnut perheen hyväksi.

Ja kyllä tuo mies on, se on sen esikoisen kanssa....
Ei tuo ollut esikoisenkaan kanssa, kun hän oli pikku vauva...
alkoi olemaan lapsen kanssa hiljalleen, kun pikkuinen alkoi ottamaan kontaktia ympäröivään maailmaan.

Nyt vain tuntuu että hän on täysin sokea juniorin kontaktille, ja sille että meillä kaksi lasta edes on....

Ja edelleen minä mielelläni lasten kanssa kummankin kanssa olen... ja itse olen juniorissa hyvin kiinni, kun hän on sellainen tissittelytakiainen... täysin päin vastoin kuin esikko, joka oli tissillä viikon.

 

Yksi asia mikä usein unohtuu on se että kotiäiti kaipaa "ylimääräistä" huomiota kotitöistä puolisolta koska ei saa sitä töissä työkavereilta. Minusta ei kuitenkaan voi olettaa että miehen pitäisi luonnostaan huomata tämä asia ja huomioida kiitoksin jokainen työ. Myös nainen voi selittää ja joskus hän joutuu vääntämään sen rautalangasta että tässä elämäntilanteessa minusta tuntuisi mukavalta että työtäni kotona huomioidaan, kaipaan huomiota, enkä saa sitä nyt muualta.

Toinen asia, mikä taas unohtui itseltänikin, on se että hormoneilla on oma vaikutuksensa, juuri synnyttänyt tai imettävä äiti saattaa vain kaivata enemmän huomiota ja kiitosta kuin aikaisemmin. Taaskaan ei minusta automaattisesti voi olettaa että miehen kuuluu tietää tuo itsestään selvyytenä.