Kotiäidiksi?

Olen pitkään miettinyt vaihtoehtoa kotiäitiydestä. Nyt ole töissä käyvä kahden lapsen äiti, mutta päiväkoti kaikkine virikkeineen ei ollutkaan sitten mielestämme oikein hyvä ratkaisu. Lapsia on liikaa hoitajiin nähden, taudit ja pikkuötökät leviävät, päiväkotimaksu on meillä aika suuri...tuntuu, että lapset saavat olla miten haluavat, melskaaminen ja painiminen on yksi ajanviete? Ulos ei enää nykyään mennäkään niin usein kuin ennen...En halua syyttää ketään ja vain päiväkotia, sillä oman työnikin kautta minulle on herännyt ajatuksia ammatinvaihdosta, opiskelemaan lähdöstä ja nyt sitten tästä-kotiäitiydestä. Työni on stressaavaa ja fyysisestikin raskasta -oikeastaan sinkkuihmisen työtä. Kun tulen kotiin en jaksa lasteni kanssa mitään. Mikä sellainen äiti on? Asetanko nyt vain liian suuria tavoitteita itselleni? Vai mitä mieltä olette? Onko kotiäitiys hyvä vaihtoehto? En ole ollut kotona hoitamassa lapsiani kuin esikon kohdalla 7kk ja nuoremman kohdalla 10kk -olisi ihanaa tutustua lapsiinsa ennen kuin he lähtevät kouluun. Minulle on sanottu, että kotiäidit salaa kadehtivat töissäolijoita ja päinvastoin, mutta tiedän etten kadehdi yhtään ketään. Haluaisin toteuttaa unelmani, vaikka talous notkahtaakin perheessämme. Minun vain pitäisi raskautua ensin...sillä yht´äkkiä en voi jäädä pois töistä, koska alallani on työvoimapulaa.En tiedä...takki on ihan tyhjä näin jatkaakseni, kesällä itkeskelin paljon...mutta jaksoin lasten takia. Mutta ei minulla ruusunpunaiset kuvitelmat kotiäitiydestäkään ole. Pelottaa, jos olenkin vain ailahtelevainen ja jotenkin kipeä-kun en VIIHDY nykyisessä tilanteessa. Mies yrittää ymmärtää ja sanoo, että parasta lapsille on kotihoito.

 

Ei muuta kuin menoks vaan!

Itsellä samansuuntaiset haaveet, olen jo päättänyt, että mammaloman jälkeen en enää töihin (ainakaan tuohon paikkaan) mene. Lapsi on pieni vain vähän aikaa, kovin nopeasti tuntuu aika menevän.

Ja eihän se sun ongelmasi ole, että alalla on työvoimapulaa! Kyllä sulla pitää olla oikeus tehdä omat päätöksesi, eikä niissä tarvitse kuunnella työnantajan ininöitä. Asioilla on tapana järjestyä.

Peukutuksia vaan kovasti uudelle "uravalinnalle", täältä tulee ainakin täysi kunnioitus kaikille kotiäideille.

 

Meillä esikoinen oli 3-v ja nuorempi 1v8kk kun aloittivat päikkärin. Siihen asti olin heidän kanssaan kotona. Käytiin kerhoissa, nukuttiin pitkään, leivottiin, siivottiin, leikittiin ja tehtiin muutakin mukavaa ajatuksella, että mitähän kivaa tänään tehtäisiin B)
Ei se koko aika tietenkään yhtä päivänpaistetta ollut, mutta en kadu yhtään kotonaolovuosiani. Kolmas lapsi meille tulee vuodenvaihteessa ja miehen kanssa on jo sovittu, että kotona hoidann pienimmän 3-vuotiaaksi. Saan olla kotona esikoisen mennessä kouluun, josta olin haaveillutkin. Eipähän tarvitse murehtia iltapäiväkerhoja tai yksinäisiä iltapäiviä
nyt mammalomalaisena elo tuntuu oikein mukavalta, eikä ole minnekään hinku. Lapset nauttivat kotona olemisesta ja saan seurata heidän kehittymistään. Olen samaa mieltä päikkärin negatiivisista puolista, joista aloittaja mainitsi. Möykkääminen ja "pahojen tapojen" oppiminen ovat selvästi lisääntyneet päikkärissä olemisen myötä. Kun olemme kotona pidemmän jakson ( ja nyt, kun olen itse jo mammalomalla) lapset ovat rauhallisempia ja heidän kanssaan voi keskustella ja puuhailla.
Puolensa ja puolensa molemmissa, mutta en voi muuta kuin suositella kotiäitiyttä =)

 

Kotiäitiys kunniaan :hug: Itse olen kotona niin kauan kun kuopus 3v ja koko ajan vaan viihdyn paremmin. Kauhulla ajattelen töihin paluuta, kun ei ole noita mammalomia enää tiedossa :/

 

Kiitoksia kommenteista...Niin...nykyinen perheen ja työn yhdistäminen ei kohdallani pidemmän päälle onnistu, vaikka aviomieheni on ihana ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin. Onhan hänkin varmasti töistä tullessaan väsynyt ja silti tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia. Ja niinhän minäkin teen...mutta se syvällisyys miten lasten kanssa ollaan kun ei ole työasioita mietittävänä on ihan eri luokkaa vapaapäivinä ja lomilla. Lapset rauhoittuvat silmissä, heihin suhtautuminen on erilaista-ei niin rauhatonta itselläkään. Näin olen ajatellut tehdä jos kolmas lapsi meille vielä suodaan, että jään kotiin kolmeksi vuodeksi myöskin. :wave:

 

Se on kumma että nykyään kotiäidit katsotaan jotenkin huonommiksi ja laiskoiksi kun ovat vaan kotona ja silleen... mutta eihän tästä ole kun hetki kun kauhisteltiin naisten töihin menoa, että kyllä äidin pitää olla kotona hoitamassa lapsia.

Itse muistan kuinka ihanaa oli kun äiti oli kotona, ja miten erilaista myöhemmin tulla koulusta kotiin kun kotona ei ollutkaan ketään muuta kun koira ja tyhjä talo (tai ehkä isoveli kiusaamassa)

Minusta kotiäitiys on ehdottomasti sen arvoista! Mikä sen arvokkaampaa kun aika omien lasten kanssa?

 

\

Se on kumma että nykyään kotiäidit katsotaan jotenkin huonommiksi ja laiskoiksi kun ovat vaan kotona ja silleen... mutta eihän tästä ole kun hetki kun kauhisteltiin naisten töihin menoa, että kyllä äidin pitää olla kotona hoitamassa lapsia.

Minusta kotiäitiys on ehdottomasti sen arvoista! Mikä sen arvokkaampaa kun aika omien lasten kanssa?

peesaan!

meillä on 2vuotiaat kaksoset ja kolmosen la on toukokuussa, kotona olen ollut koko tämän ajan ja tarkoitus olisi olla siihen asti että kolmonen täyttää 3v :heart: :heart: :heart:
...ja ties vaikka vielä pitempäänkin jos vaikka nelonen sillä välin ilmoittaa tulostaan
(toki nyt justa tuntuu että 3 lasta, ei enempiä... :ashamed: )

 

Itse olen ollut koko esikoisemme ajan kotona (tyttö 1,5v.) Ja toisen laskettuaika 7.5., joten kotona pysytäänkin. En ole katunut hetkeäkään kotona oloa. Tuntuu että saa läheisrmmät välit lapseensa kun puuhailee hänen kanssaan päivät pitkät. Toki voin olla kotona vain niin kauan kuin rahatilanne sen sallii...mutta toivottavasti mahd. pitkään!! SUOSITTELEN!! =)

 

voi mä niin yoivosin että voisin jäädä kotiin lapsen kans! maaliskuussa alkais taas työt,eikä huvita ollenkaa.... :ashamed: työ on vähän... noh... mutta mun mielestä toi lapsi on niin kovin pieni vielä sillon! mutta kun rahallisesti tää ei oo mahdollista. lainat painaa päälle ym... :headwall:

 

Täällä yksi kotiäippä joka ollut vuosikadet kotona ja meinaan ollakin vielä vuodet kotona. lapsia meillä on kolme nuorin 1-v. ja kaks isompaa jotka alle koulu ikäsiä hekin. Kyllä meillä tämä arki on näin hyvää ja meijä porukalle parasta, se on tietysti aika perhe kohtasta mikä sopii kelleki. mies on meillä pelkästään hyvillään kun olen kotona ja kaikilla on hyvä olla. vaikka kyllähän muaki välillä rassaa mutta enimmäkseen ei. joten suosittelen lämpimästi kotiäitiyttä.

 

siitä vaan kotiäidiksi! se on antoisaa ja ihanaa, tottakai välillä myös raskasta ja väsyttävää hommaa. itse olen kotiäiti ja aion ollakkin vielä joitakin vuosia. mutta se lasten hymy ja niiden kanssa oleminen on paras palkka tässä työssä. siitä vaan, kannatetaan!! vannoutunut kotiäiti ja jos haluut ni laita yv:tä =) =) =)

 

ilmanmuuta jäät kotiin vaan jos siltä tuntuu :hug:
Ite palaan töihin vuoden alussa jolloin poika on 1v 10kk...enkä kyllä enää haluis kotona ollakkaan :\|