Korkeakoulutetut (ei AMK)

Miksi ammattikorkeakoulu ja yliopisto-opiskelut (ja muutkaan opinnot) eroaisivat radikaalisti toisistaan kun on kyse opintojen ja perheen yhteensovittamisesta?

Oikeasti, olisi tosi kiva kuulla!

Minä veikkaisin että seuraavasti:

Ammattikorkeakoulussa seurataan tiettyä lukujärjestystä, josta tietenkin vähän voi poiketa omien tarpeiden niin vaatiessa.

Yliopistoissa käydään luennoilla milloin jaksetaan, halutaan tai viitsitään.

 

La Lagunan yliopistossa opiskelin terveys- ja lääketiedettä ja Suomessa täydensin koulutusta lääketieteen osalta.

 

Pahoittelen, mikäli otsikointi vaikutti provosoivalta. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut dissata AMK-opiskelijoita, vaan yritin muotoilla asiani lyhyesti ja mahdollisimman informatiivisesti.

No kyllä se todella provosoiva on. Jos olisit halunnut saada asiallisia vastauksia, niin olisi kannattanut vaan kysyä yliopisto-opiskelijoista. Miksi se ammattikorkeakoulu piti erikseen mainita siinä?? Se olisi ollut vielä informatiivisempaa.

 

Miksi ammattikorkeakoulu ja yliopisto-opiskelut (ja muutkaan opinnot) eroaisivat radikaalisti toisistaan kun on kyse opintojen ja perheen yhteensovittamisesta?

Oikeasti, olisi tosi kiva kuulla!

Näkisin niin, että ammattikorkeakouluopiskelu on yleisesti ottaen intensiivisempää kuin yliopisto-opiskelu: vietin välivuoden opiskellen liiketaloutta ammattikorkeassa, ja läsnäolopakko leimasi lähestulkoon jokaista kurssia. Yliopisto-opiskelun olen kokenut selvästi vapaammaksi, vaikkakin tietyt koulutusohjelmat ja aineet edellyttävätkin runsaasti läsnäoloa. Oman pääaineeni opinnot voi suorittaa suurilta osin kirjatentein, eikä luentokursseillakaan paikalla oloa ole mitenkään kytätty. Koen siis, että yliopistossa omasta oppimisesta tulee ottaa suurempi vastuu kuin ammattikorkeakoulussa, sillä kouraan ei saa valmista lukujärjestystä, eikä ketään kiinnosta, oletko seuraamassa luentoa vai et. Ammattikorkeakoulu siis sitoo opiskeluun voimakkaammin kuin yliopisto, mikä saattaa hankaloittaa perhe-elämää. Toisaalta taas yliopisto-opiskelu edellyttää perheelliseltä opiskelijalta hurjaa itsekuria ja kykyä suunnitella itsenäisesti aikataulut mahdollisimman toimiviksi.

 

Miksi ammattikorkeakoulu ja yliopisto-opiskelut (ja muutkaan opinnot) eroaisivat radikaalisti toisistaan kun on kyse opintojen ja perheen yhteensovittamisesta?

Oikeasti, olisi tosi kiva kuulla!

Yliopistossa on paljon enemmän mahdollisuuksia valita kurssinsa ja sen miten ne suoritttaa, AMK on paljon "koulumaisempaa" siinä mielessä että kurssit on suoritettava tietyssä järjestyksessä, sivuaineet ovat (osittain) ennalta valittuja ja läsnäolopakko on tiukempi. Esimerkiksi näin ne eroavat.

 

Miksi ammattikorkeakoulu ja yliopisto-opiskelut (ja muutkaan opinnot) eroaisivat radikaalisti toisistaan kun on kyse opintojen ja perheen yhteensovittamisesta?

Oikeasti, olisi tosi kiva kuulla!

Yliopistossa on paljon enemmän mahdollisuuksia valita kurssinsa ja sen miten ne suoritttaa, AMK on paljon "koulumaisempaa" siinä mielessä että kurssit on suoritettava tietyssä järjestyksessä, sivuaineet ovat (osittain) ennalta valittuja ja läsnäolopakko on tiukempi. Esimerkiksi näin ne eroavat.

Sä puhut nyt koulujen erosta. Mutta perhe-elämän ja opiskelujen yhteensovittaminen jäi tuosta vastauksesta pois.. Eli miten ne eroaa?

 

Miksi ammattikorkeakoulu ja yliopisto-opiskelut (ja muutkaan opinnot) eroaisivat radikaalisti toisistaan kun on kyse opintojen ja perheen yhteensovittamisesta?

Oikeasti, olisi tosi kiva kuulla!

Yliopistossa on paljon enemmän mahdollisuuksia valita kurssinsa ja sen miten ne suoritttaa, AMK on paljon "koulumaisempaa" siinä mielessä että kurssit on suoritettava tietyssä järjestyksessä, sivuaineet ovat (osittain) ennalta valittuja ja läsnäolopakko on tiukempi. Esimerkiksi näin ne eroavat.

Sä puhut nyt koulujen erosta. Mutta perhe-elämän ja opiskelujen yhteensovittaminen jäi tuosta vastauksesta pois.. Eli miten ne eroaa?

Ammattikorkeakoulun ja yliopiston erot kytkeytyvät luonnollisestikin perhe-elämän ja opiskelun yhteensovittamiseen merkittävällä tavalla. ammattikorkeakoulujen läsnäolopakko luo toisenlaisia haasteita perhe-elämälle kuin joskus hyvinkin vapaamuotoinen ja yksilön vastuuta korostava yliopisto-opiskelu.

 

AMK:sta sen verran, että meidän koulussa kieliopinnot keskitetty iltaan. Itselleni se sopi, sillä lapset olivat vuoropäivähoidossa, mutta eräs tuttu samasta koulusta sai järjestettyä niin, että jätti kaikki kielikurssit viimeiseen opiskeluvuoteen, jolloin lapsi mahdollisimman vanha kestämään iltahoitoa.

Toinen tuttu taas teki niin, että sai erityisoikeuden opiskella iltaopiskelijoiden kanssa puoli vuotta, vaikka oli valittu päiväpuolen opiskelijaksi. Tämä mahdollisti sen, että vuoden ikäinen lapsi oli päivät äidin kanssa ja illat isän kanssa. Äiti lähti illalla luennoille ja isä tuli töistä kotiin hoitamaan lasta.

Kyllä se minusta on AMK:kin joustanut jonkin verran erilaisissa elämäntilanteissa. Kouluhan saa x summan rahaa opiskelijan valmistuessa, joten heille on eduksi, etteivät opiskelijat jätä opintojaan kesken. Myös poissaoloja "pakollisilta" luennoilta on voinut korvata tekemällä lisätehtäviä.

Opiskelija-aineksessa en itse huomannut eroa mitä tulee sosiaaliluokkaan, ikään, älykkyyteen tms.

AMK:ssa suurin ero on se käytäntö. Kaveri tekee opinnäytetyönsä varainkeruusta kenialaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle. Siellä hän nyt puurtaa, jossain Nairobissa ja vääntää tuloksia kasaan. Sama projekti olisi varmasti voitu toteuttaa yliopistotasolla, jolloin se olisi ehkä tehty pelkästään teoreettiselta pohjalta ja toteutus olisi jätetty järjestölle, joka opinnäytetyön tilasi.

 

Miksi ammattikorkeakoulu ja yliopisto-opiskelut (ja muutkaan opinnot) eroaisivat radikaalisti toisistaan kun on kyse opintojen ja perheen yhteensovittamisesta?

Oikeasti, olisi tosi kiva kuulla!

Yliopistossa on paljon enemmän mahdollisuuksia valita kurssinsa ja sen miten ne suoritttaa, AMK on paljon "koulumaisempaa" siinä mielessä että kurssit on suoritettava tietyssä järjestyksessä, sivuaineet ovat (osittain) ennalta valittuja ja läsnäolopakko on tiukempi. Esimerkiksi näin ne eroavat.

Sä puhut nyt koulujen erosta. Mutta perhe-elämän ja opiskelujen yhteensovittaminen jäi tuosta vastauksesta pois.. Eli miten ne eroaa?

Sä et voi sitä itse päätellä tuosta? Eli kun koulu on vähemmän koulumaista ja joustavampaa, perhe-elämän ja opintojen yhteensovittaminen on siltä osin helpompaa. Eikö niin? Ja jos taas on aina 8-4 päiviä, kursseja ei voi siirtää jne jos vaikka lapsi sairastuu, niin yhteensovittaminen lienee vaikeampaa. Eikö niin?

 

Miksi ammattikorkeakoulu ja yliopisto-opiskelut (ja muutkaan opinnot) eroaisivat radikaalisti toisistaan kun on kyse opintojen ja perheen yhteensovittamisesta?

Oikeasti, olisi tosi kiva kuulla!

Yliopistossa on paljon enemmän mahdollisuuksia valita kurssinsa ja sen miten ne suoritttaa, AMK on paljon "koulumaisempaa" siinä mielessä että kurssit on suoritettava tietyssä järjestyksessä, sivuaineet ovat (osittain) ennalta valittuja ja läsnäolopakko on tiukempi. Esimerkiksi näin ne eroavat.

Sä puhut nyt koulujen erosta. Mutta perhe-elämän ja opiskelujen yhteensovittaminen jäi tuosta vastauksesta pois.. Eli miten ne eroaa?

Ammattikorkeakoulun ja yliopiston erot kytkeytyvät luonnollisestikin perhe-elämän ja opiskelun yhteensovittamiseen merkittävällä tavalla. ammattikorkeakoulujen läsnäolopakko luo toisenlaisia haasteita perhe-elämälle kuin joskus hyvinkin vapaamuotoinen ja yksilön vastuuta korostava yliopisto-opiskelu.

Täh? Meillä ainakin AMK;ssa BPL nimienomaan on sitä yksilön vastuuta omasta oppimisestaan. Insinöörit amk saa olla paljonkin poissa,taasen sairaanhoitajilla on lasnäolopakko,tietenkin..sama varmaan että lääkäreillä on pakko olla joillain luoennoilla kun taas joku matemaatikko saa mennä ja tulla miten haluaa.

 

Ei meillä juuri koskaan luennot alkaneet klo 8. Klo 10-14 alkoivat ja klo 14-20:20 loppuivat. Tosi moni kävi myös töissä opiskelun ohella ja muutamalla opiskelijalla oli jo oma firma.

 

Täh? Meillä ainakin AMK;ssa BPL nimienomaan on sitä yksilön vastuuta omasta oppimisestaan. Insinöörit amk saa olla paljonkin poissa,taasen sairaanhoitajilla on lasnäolopakko,tietenkin..sama varmaan että lääkäreillä on pakko olla joillain luoennoilla kun taas joku matemaatikko saa mennä ja tulla miten haluaa.

Kyllä suurimassa osassa ammattikorkeakoulujen ohjelmia on läsnäolopakko tunneilla, ja kurssit suoritetaan tietyn lukujärjestyksen mukaan.

Yliopistolla taas lähinnä tuo lääkis taitaa olla sellainen, mikä sitoo osallistumaan opetukseen. Muissa aineissa saa käydä yliopistolla istumassa milloin itse haluaa.

 

Ei meillä juuri koskaan luennot alkaneet klo 8. Klo 10-14 alkoivat ja klo 14-20:20 loppuivat. Tosi moni kävi myös töissä opiskelun ohella ja muutamalla opiskelijalla oli jo oma firma.

Mä olin kaupallisella puolella (hetken), ja siellä oli kyllä nuo 8-16-päivät aika tavallisia.

 

AMK:ssa suurin ero on se käytäntö. Kaveri tekee opinnäytetyönsä varainkeruusta kenialaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle. Siellä hän nyt puurtaa, jossain Nairobissa ja vääntää tuloksia kasaan. Sama projekti olisi varmasti voitu toteuttaa yliopistotasolla, jolloin se olisi ehkä tehty pelkästään teoreettiselta pohjalta ja toteutus olisi jätetty järjestölle, joka opinnäytetyön tilasi.

Totta. Mä suoritin AMK:n pakollisen työharjoittelun ulkomailla ihmisoikeusjärjestössä ja olisin saanut myös paikan järjestöstä Brysselistä, jos EU -lobbaus olisi kiinnostanut. Opinnäytetyöni taas liittyi Reilun Kaupan markkinointiin. Tuo pakollinen työharjoittelu oli loistava juttu; jäin heti työharjoittelun päätteeksi järjestöön töihin.

 

Itselläni on hyvin samanlainen tarina kuin Marialla. Eli sain esikoisen elokuussa 2006 kauppatieteellisen tutkinnon ollessa kesken. Sivuaineet suoritin JOO:n avulla seuraavana kesänä toisen yliopiston täydennyskoulutuskeskukseen

Lapsi aloitti reilun vuoden iässä päivähoidon 12 päivää/kk, sillä isovanhemmat ovat usean tunnin ajomatkan takana. Syksyllä suoritin puuttuvat syventävät kurssin yliopistolle ja aloittelin gradua. Neljänä viikkona olin kaksi-kolme yötä yliopistopaikkakunnalla läsnäoloa vaativien work shoppien takia, mies hoiti lasta ja kävi töissä. Gradun sain valmiiksi keväällä 2008 ja valmistuin kesäkuussa, lapsen ollessa vajaan kahden vuoden ikäinen.

Valitettavasti en ole saanut oman alani työtä, ja olen tehnyt toisen alan sijaisuuksia. Nyt odotan toista lasta, mikä ei varmasti ainakaan helpota omalle alalle työllistymistä. Mutta en suostu ottamaan stressiä! Kyllä sitä uraa ehtii vanhempanakin luoda.

Mielestäni ainakin meidän yliopistolla suhtauduttiin oikein joustavasti ja ymmärtävästi 300 km päässä asuvaan perheelliseen opiskelijaan.

-Tuuli

 

AMK:ssa suurin ero on se käytäntö. Kaveri tekee opinnäytetyönsä varainkeruusta kenialaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle. Siellä hän nyt puurtaa, jossain Nairobissa ja vääntää tuloksia kasaan. Sama projekti olisi varmasti voitu toteuttaa yliopistotasolla, jolloin se olisi ehkä tehty pelkästään teoreettiselta pohjalta ja toteutus olisi jätetty järjestölle, joka opinnäytetyön tilasi.

Totta. Mä suoritin AMK:n pakollisen työharjoittelun ulkomailla ihmisoikeusjärjestössä ja olisin saanut myös paikan järjestöstä Brysselistä, jos EU -lobbaus olisi kiinnostanut. Opinnäytetyöni taas liittyi Reilun Kaupan markkinointiin. Tuo pakollinen työharjoittelu oli loistava juttu; jäin heti työharjoittelun päätteeksi järjestöön töihin.

Teknillisellä alalla (teknillinen korkeakoulu/yliopisto) on myös pakollinen työharjoittelu omalta alalta, ihan vaan tiedoksi niille, jotka eivät tienneet ja joita tällainen yksityiskohta kiinnostaa. Tätä ei yleensä kauheasti mainosteta, kun erittäin harvassa ovat ne tekniikan ylioppilaat, jotka eivät työssä käy opintojen ohella.

 

Mä en ole opiskellut yliopistossa ja tuskin tulen opiskelemaan ja silti olisin osannut otsikoida huomattavasti paremmin kuin ap.

 

Yliopistolla taas lähinnä tuo lääkis taitaa olla sellainen, mikä sitoo osallistumaan opetukseen. Muissa aineissa saa käydä yliopistolla istumassa milloin itse haluaa.

Myös OKL:ssä ja kieliä opiskellessa on aika paljon läsnäolopakkoa.

 

Teknillisellä alalla (teknillinen korkeakoulu/yliopisto) on myös pakollinen työharjoittelu omalta alalta, ihan vaan tiedoksi niille, jotka eivät tienneet ja joita tällainen yksityiskohta kiinnostaa. Tätä ei yleensä kauheasti mainosteta, kun erittäin harvassa ovat ne tekniikan ylioppilaat, jotka eivät työssä käy opintojen ohella.

Kyllä mä tiedän työharjoittelusta, mutta yritin esimerkillä havainnollistaa yliopiston ja AMK:n eroja teoria/käytäntö, en alleviivata mitään työharjoittelua.

 

Mä en ole opiskellut yliopistossa ja tuskin tulen opiskelemaan ja silti olisin osannut otsikoida huomattavasti paremmin kuin ap.

No tulihan se sieltä. Hus pois tästä ketjusta, nimeä itsellesi joku parempi.

 

Insinöörit amk saa olla paljonkin poissa,taasen sairaanhoitajilla on lasnäolopakko,tietenkin..sama varmaan että lääkäreillä on pakko olla joillain luoennoilla kun taas joku matemaatikko saa mennä ja tulla miten haluaa.

Paskapuhetta. Insinööreillä on kymmeniä erilaisia labroja matematiikasta, fyssasta ja kemiasta joissa läsnäoloprosentti on tasan 100, ei yhtään vähempää. Meillä sai olla pois joidenkin aineiden teoriaopinnoista ilman ilmoitusta mutta pääasiassa oli läsnäolopakko koska työt oli sitten suoritettava muulla ajalla jos oli tunnilta pois.

 

Mä luin kieliä yliopistossa ja valmistuin filosofian maisteriksi v. 2004. Opiskelu & perhe -yhdistelmästä mulla ei ole kokemusta, koska meidän esikoinen syntyi vasta tänä vuonna.
Mitä tulee tuohon läsnäolopakkoon, niin me kieltenlukijat ei pahemmin saatu tunneilta olla pois. Opiskelu oli muutenkin tosi koulumaista, kun oli pienet ryhmät, ja läksyjä kyseltiin välillä istumajärjestyksessä kuin yläasteella ikään... Näin ainakin Tampereen yliopistossa 90-luvun lopulla.

 

No mää oon Teknillisessä Yliopistossa (di työ vielä tekemättä) ja koulutus on ollut hyvin vapaamuotoista. Kaveri paineli AMK:hon siksi, koska ei kyennyt näin vapaamuotoiseen opiskeluun (eli siis missas tunnit, kun ei ollut "pakko" ja siksi kaikki lähti meneen alas kuin lehmänhäntä). Kun oli pakko olla tunneilla, niin taas arvosanat nousi. Anyway, koulutus on ollut hyvin vapaamuotoista. Ainoastaan englanninkielen tunneilla oli 75% osallistumispakko ja muutamissa harjoituksissa on pitänyt olla. Muuten sai mennä ja tulla miten huvitti, kunhan ei kanssaopiskelijoita häiritse. Joku otti jopa nukkuvan vauvansa luentosaliin, samalla ku itse kuunteli luentoja. Eli koulutus on hyvin vapaamielistä. Tenttilukemisessa saakin sit hakata päätä seinään, kun ei jaksanut/viitsinyt/kerinnyt luennolle, jossa proffa asiaa käsitteli...

Suurin osa di opiskelijoiden valmistuminen viivästyy sen tähden, että he menevät töihin. Firma ottaa töihin kesäksi ja kappas kummaa pian onkin töitä vähän väliä ja pian on kiinni töissä jatkuvasti. Näin on jokaiselle kaverille käynyt, osalla on di-työ jäänyt melki tekemättä, kun perusti jo firmaa...

 

Mä luin kieliä yliopistossa ja valmistuin filosofian maisteriksi v. 2004. Opiskelu & perhe -yhdistelmästä mulla ei ole kokemusta, koska meidän esikoinen syntyi vasta tänä vuonna.
Mitä tulee tuohon läsnäolopakkoon, niin me kieltenlukijat ei pahemmin saatu tunneilta olla pois. Opiskelu oli muutenkin tosi koulumaista, kun oli pienet ryhmät, ja läksyjä kyseltiin välillä istumajärjestyksessä kuin yläasteella ikään... Näin ainakin Tampereen yliopistossa 90-luvun lopulla.

Voi itku, mä kun olin ajatellut että olisin voinut hakea yliopistoon ranskaa lukemaan ja ettei ehkä olisi koko ajan läsnäolopakkoa.. Olisi paljon kätevämpi meille jos olisi saanut itsenäisemmin opiskella..

 

En jaksa lukea koko ketjua. :|

Minulla on kasvatustieteen maisterin tutkinto luokanopettajien koulutusohjelmasta. Opiskelin yli 200 ov alle 4 vuodessa. Saimme esikoisen opiskeluaikana. Se oli hyvä asia. Hoidimme esikoista vuorotellen. Koin opiskelun vapaaksi ja suunnitelmalliseksi. Osa porukasta valmistui 3 vuodessa, osa 6 vuodessa.

Nyt olen vakituisessa virassa ja meillä on kaksi lasta, talvella toivottavasti kolme. Perhesuunnittelumme(?) EI ole perustunut mihinkään muuhun kuin tunteeseen. Hyvin on elämä kantanut. Olen toiminut reksinä nyt 3 v. ja pidän luokanopettajan työstä todella paljon!

AMK:sta minulla on vuoden kokemus ja yliopisto ja AMK ovat kaksi eri asiaa, joita on turhaa verrata toisiinsa. Olen tosin kokenut itsekin tuon AMK-herkkähipiäisyyden, enkä ymmärrä miksi? AMK on tosiaan käytännön läheisempi, koulumaisempi jne. Yliopistossa pyritään ohjaamaan tieteelliseen ajatteluun, osaa opiskelijoista jatko-opintoihin. (Lisensiaatti-tohtori)

Tiedän, että AMK järjestelmä luotiin ylioppilassuman vuoksi. Oli aika, jolloin 60 % ikäluokasta meni lukioon ja kaikille ei riittänyt yliopistossa jatko-opiskelupaikkoja. (Lisätietoa Osmo Lampisen teoksesta: "Suomalainen koulutusjärjestelmä/ Koulutusjärjestelmän kehitys. )

Nythän on niin, että ammattikoulut ovat ehkä jo lukioita suositumpia, johtuneeko sitten osittain siitä, että amiskasta pääsee jatko-opiskelemaan AMK:uun? Uskoisin, että osasyy on se. Kaikenlaisia työntekijöitä ja ihmisiä tarvitaan ja erilaiset koulutukset ohjaavat ihmisiä eri aloille! Osalle sopii AMK opiskelu, toisille yliopisto. Mitään järkeä ei ole tuntea huonoa omaatuntoa tai pelätä mielipiteen esittämistä, jos ei pidä niitä samanlaisina paikkoina opiskella. Näin sen täytyykin olla! Toki esim. opettajan työ vaatii sekä käytännön osaamista että teoreettista osaamista. Siksi yliopisto on paras paikka ohjattuine harjoitteluineen myös opettajankoulutukselle. Tämä on minun mielipiteeni.

No joo, jos tuo aloitus oli provo, niin minä en provosoitunut enkä halua jatkaa provokaatiota. Kokemusta kuitenkin on molemmista tavoista opiskella. Yliopisto oli oma juttuni. Sai suunnitella opinnot omaan tahtiin ja välillä rehkiä ja välillä juhlia.

p.s. Ai juu, ja tosiaan: yliopistossa sai vapaasti välillä lisääntyä. AMK:ssa (johon jouduin ns. Pakkohaun uhrina hyvillä yo-papruilla) kehoitettiin käyttämään kortsuja, jotta opintoihin ei tule viivytyksiä. Tämä kommentti tuli AMK:un YLIOPETTAJALTA. Hieman ihmettelin moista asennetta naisella!