Korkeakoulutetut (ei AMK)

Maisteriksi valmistunut, ja seurannut sivusa lapsellisen kaverin opiskelua yliopistossa. Ihan hyvin sujui, arjen järjestelyt olivat kohtuullisen helppoja.

Ihan toista voi sanoa toisesta AMK:ta käynytta lapsellista kaveria. Pikkasen oli vaikeeta esim. lapsen sairastellessa hoitaa hoitopaikkaa yms.

Molemmat naisia ja mies mukana arjessa. Ihan selkeä ero näiden kahden välillä.

Ja tohon keskusteluun AMK:n ja yliopiston suhteesta. Nehän on ihan eri kouluja, ja niin pitääkin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että Suomeen (tai EU.Hun) luodaan kaksi samanlaista koulutusputkea.. Huh huh!

Itse työskentelen hallintotieteiden maisterina tradenomin kanssa parina, ja ihan eri tasoilla ollaan koulutuksen tuomien tietojen kanssa. Ja hyvä niin, täydennämme toisiamme hyvin

 

Onko ulkomaiset yliopistot sitten ihan persiistä kun niin harvoihin paikkoihin on oikeasti mitään meidänkaltaisia pääsykokeita?

Joo, suomalaiset yliopistot on maailman kärkitasoa ja kaikki ulkomaalaiset ihan persiistä, mitä ne ulkomaanpellet muka osaiskaan...

No ei. Itselläni on kokemusta vain UK:n yliopistoista, ja siellä opiskellessa on oleellisen tärkeää kiinnittää huomiota mihin yliopistoon menee - tarjontaa löytyy Oxfordista ja Cambridgesta (useiden rankingien mukaan maailman top3:ssa Harvardin jälkeen) oikeasti lähinnä ammattikoulua muistuttaviin oppilaitoksiin, jotka nykyään saavat myös tituleerata itseään yliopistoiksi. Pääsykokeita silti on vain hyvin harvoille aloille. Yliopistoihin haetaan yo-todistuksen (A-levels), yläasteen numeroiden, suosituksen ja hakukirjeen perusteella. Jotkut huippu-yliopistoista lisäksi haastattelevat hakijat. Yhtenä vuonna voi hakea korkeintaan kuuteen yliopistoon...vai muuttuikohan se luku tässä hiljattain viiteen...

Opiskelu on Suomen yliopistoihin verrattuna hyvin koulumaista eikä suurta valinnanvapautta esim sivuaineiden tai kurssien suorittamisajan tai -järjestyksen suhteen ole. Englannissa, toisin kuin käsittääkseni Suomessa, yliopistosta voi myös pudota pois, ellei pärjää.

 

Vaikka koulutus ei luonnollisestikaan määrittele ihmistä, olisi kiva saada vertaistukea ennen kaikkea korkeakoulutetuista (yliopistossa opiskelevista/opiskelleista) äideistä - ja toki muistakin.

Minkälaiseen ongelmaan kaipaat vertaistukea?

Lähinnä pohdin, kuinka täysipäiväinen yliopisto-opiskelu on yhdistettävissä perheen perustamiseen.

Lisäksi olen miettinyt jonkin verran sitä, tarkastelevatko ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet tai ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat perhe-elämää erilaisesta näkökulmasta kuin ne yksilöt, joiden koulutustaustat ovat toisenlaiset.

Pahoittelen, mikäli otsikointi vaikutti provosoivalta. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut dissata AMK-opiskelijoita, vaan yritin muotoilla asiani lyhyesti ja mahdollisimman informatiivisesti.

Teillä päin tiedettä tehdään vääntämällä komparatiivinen tutkimus vain toista osapuolta edustavasta aineistosta?

Perheen perustamisen voi yhdistää ihan hyvin melkein mihin tahansa, en ole huomannut eroja eri koulutustasojen välillä siinä, mitä perheen pyörittämiseen tulee. Yliopisto on ehkäpä helpompikin yhdistää perhe-elämään, sillä monet pääaineet tarjoavat kirjatenttimahdollisuuden, toisin kuin muut oppilaitokset, jossa on pakko olla tunneilla mukana.

peesi!

 

Onko ulkomaiset yliopistot sitten ihan persiistä kun niin harvoihin paikkoihin on oikeasti mitään meidänkaltaisia pääsykokeita?

Joo, suomalaiset yliopistot on maailman kärkitasoa ja kaikki ulkomaalaiset ihan persiistä, mitä ne ulkomaanpellet muka osaiskaan...

No ei. Itselläni on kokemusta vain UK:n yliopistoista, ja siellä opiskellessa on oleellisen tärkeää kiinnittää huomiota mihin yliopistoon menee - tarjontaa löytyy Oxfordista ja Cambridgesta (useiden rankingien mukaan maailman top3:ssa Harvardin jälkeen) oikeasti lähinnä ammattikoulua muistuttaviin oppilaitoksiin, jotka nykyään saavat myös tituleerata itseään yliopistoiksi. Pääsykokeita silti on vain hyvin harvoille aloille. Yliopistoihin haetaan yo-todistuksen (A-levels), yläasteen numeroiden, suosituksen ja hakukirjeen perusteella. Jotkut huippu-yliopistoista lisäksi haastattelevat hakijat. Yhtenä vuonna voi hakea korkeintaan kuuteen yliopistoon...vai muuttuikohan se luku tässä hiljattain viiteen...

Opiskelu on Suomen yliopistoihin verrattuna hyvin koulumaista eikä suurta valinnanvapautta esim sivuaineiden tai kurssien suorittamisajan tai -järjestyksen suhteen ole. Englannissa, toisin kuin käsittääkseni Suomessa, yliopistosta voi myös pudota pois, ellei pärjää.

Kun tää ketju vielä pyörii täällä niin kommentoin. Ulkomailla kannattanee hankkia tutkinto taloustieteissä, luonnontieteissä, kielissä ja kv-politiikassa. Juridista/yht.kunt.tieteellistä tutkintoa voi olla haasteellisempi soveltaa kotimaassa. Varsinkin julkinen sektori rekrytoinee vanhoja tuttuja tutkintoja suorittaneita. Ei sillä että se olisi kovin houkutteleva työnantaja.

 

Mä tiedän ainakin kaksi immeistä, joilla ei ole ollut yo-tutkintoa ja ovat yliopistossa tutkinnon suorittaneet. Toinen taisi olla merkonomi ja toinen lähihoitaja.

Minun vuosikurssilla oli 84 luokanopettajaopiskelijaa. Yksi heistä oli AMK-tutkinnon suorittanut + ammattikoulun ennen sitä. Muilla oli perustana yo-tutkinto.

EN ole sanonut, että amiskasta ei pääse yliopistoon. Luokanopettajissa - opiskeluaikana, jolloin olin myös tutorina, ja nyt työelämässä - en tunne yhtään sellaista tapausta, jolla olisi "amiska" maisterin tutkinnon pohjana. Tosin olen maailmankaikkeuden ihmisistä yksi 6 miljardista eli tietopohjani ei ole "kenties" aukoton.



Juu ja edelleen lisäisin: kaikenlaisia koulutuksia tarvitaan, koska ammatit ja työnkuvatkin vaihtelevat paljon. Mielestäni esim. oppisopimuskoulutusta on syytä tukea. Se sopii monille nuorille!

 

Teknillisellä alalla (teknillinen korkeakoulu/yliopisto) on myös pakollinen työharjoittelu omalta alalta, ihan vaan tiedoksi niille, jotka eivät tienneet ja joita tällainen yksityiskohta kiinnostaa. Tätä ei yleensä kauheasti mainosteta, kun erittäin harvassa ovat ne tekniikan ylioppilaat, jotka eivät työssä käy opintojen ohella.

Eivätkö he valmistu koskaan?

Voi itku, mä kun olin ajatellut että olisin voinut hakea yliopistoon ranskaa lukemaan ja ettei ehkä olisi koko ajan läsnäolopakkoa.. Olisi paljon kätevämpi meille jos olisi saanut itsenäisemmin opiskella..

Neljä sai syytteen korruptiosta EU-parlamentin lahjontavyyhdissä – median lähteen mukaan kreikkalaismeppi jäi kiinni ”itse teossa”

Parlamentin varapuhemiehen tehtävästä vapautettu Eva Kaili ei nauti enää mepin syytesuojaa, koska hänen hallustaan löydettiin ”rahasäkkejä”.

yle.fi