Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

Täälläpä tapahtuu taas! :heart:

Kesä, kiva kun raportoit tilanteestasi, on sulla siellä nyt piinallinen viikko. Ja eikös ne raskaudet tosiaan ole samallakin henkilöllä joskus aivan erilaiset. Joten ei mitään asiaa sinne kaivolle nyt hyvää kirvestä hukkaan heittämään!

Pöppis! Tuo teidän ilo Legojen mukaan nappaamisesta, muiden lelujen ja pelien metsästyksestä sekä ihana odotuksen tunnelma on ollut mielessä koko viikonlopun! Tosi iloinen olo tulee sun puolesta viestejä lukiessa =) Pidäthän ajantasalla asian etenemisestä? Joko kutkuttaa kovasti, että millaisia lapsukaisia saatte hoiviinne?

Puskatäti, ihanaa kun tulit puskista tuollaisella draivilla takaisin "riveihin" - taas tämä PeePeen loistava talvisota-vertaus aktivoitui mielessä. Taidetaan olla aika samoihin aikoihin samoissa touhuissa eli inssi-ovulaation induktio-linjoilla? Ja Toiveikas tulee samassa kyydissä! Mua kyllä hymyilytti tuo Toiveikkaan kommentti " mukavaa, kun saa jotain tekemistä" :LOL: :LOL: koska ihan kaikki eivät ehkä ymmärtäisi, miten voi olla mukavaa saada iskeä piikkejä vatsanahkaan...että mikä masokistikerho täällä onkaan koolla! Mutta yhdyn kyllä kommenttiisi täydestä sydämestä, jos ei oteta huomioon pientä piikkikammoa, joka valtaa mielen ainakin kun pitäisi pistää itseä.

PeePee. Tuskastuttavaa odottamista. Again and again and... meistä on tullut kyllä ajan saatossa varmasti todella hyviä jonottajia...emme etuile emmekä rynni, kun on pakko edetä kropan tahtiin. Mutta eikös se lääkäri ollut sitä mieltä, että viikonlopun aikana alkaa tapahtua? Joko pian raotat Testistön ovea ja tsekkaat tilanteen? ;)
Toivon kovasti, että kaikki selviää pian ja parhain päin!!!

Emppuliini, jaksuja loppukiertoon. Olisipa ihanaa, jos ei tuota IVF:ää tarvittaisikaan...
(Mutta laita varmuuden vuoksi kypärä päähän jooko, emme halua Empulle vekkiä päähän!)

Mustaruusun mielikuvatekniikkaideaa voisi kyllä mielellään lainata! Kuulostaa tarpeelliselta ja tehokkaalta.

Kk76, ihanaa, että kaikki on mennyt hyvin. Voit olla varma, että täällä on rivi peukkuja ojossa sun ultrapäivänä!

Nuo "lopettakaa stressaaminen" -kommentit on kyllä aivan loputtomia. Ja jokainen hyvää tarkoittava ääliö kaiketi kuvittelee olevansa ensimmäinen, joka keksii moista ehdottaa :kieh: Eikai KUKAAN täysipäinen sanoisi esimerkiksi syöpään sairastuneelle, että "lopeta se stressaaminen, niin paranet" tai "sen siitä saa, kun stressaa". Vaikka myös syöpien - kuten lapsettomuudenkin - yhteydessä joskus käydään keskustelua stressintekijöiden vaikutuksesta. Toivottavasti ketään ei loukkaa, kun rinnastan nämä asiat tällä tavalla, vaikka toki on kyse aivan eri asioista. Siinä mielessä vaan tilanne on sama, että lääketiedettä tarvitaan todella usein molempien asioiden hoitamiseen eikä sitä, että "lopettaa stressaamisen". Paljon mieluummin kuulisi jonkun sanovan ihan vain, että "tuo lapsettomuus on teille varmasti hirmuisen stressaavaa, en voi edes kuvitella kuinka stressaavaa."

Jaahans, tuli paasattua. :whistle:

Oma napa on nyt rauhoittunut. Ero on uskomaton. Se loputon möyriminen ja myllääminen on pysähtynyt eikä koskekaan vatsaan. IHANAA!! Olen varovaisen toiveikas, että tästä päästäisiin nyt hiljalleen taas kohti muita asioita. Kuten seuraavaa kiertoa...

Leppoisaa sunnuntaita kaikille, kuullaan taas pian!
 
Ade mä ainakin ymmärsin sun vertauksen syöpään sairastumisesta ja lapsettomuudesta. Lapsettomuuteen tosiaan suhtaudutaan usein niin kuin se olisi jotenkin "oma syy" tai jostain ylempää annettu kohtalo. Monestihan kuulee semmoisiakin kommentteja että jos on lapseton niin ei ole tarkoitettu, tai sopiva vanhemmaksi. Sehän on ihan sama kuin jos syöpään sairastuneelle sanottaisiin että ei sua varmaan ollut tarkoitettukaan elämään pitempään! Jotenkin lapsettomuuteen liittyen tuollaiset tökeröt kommentit tuntuu olevan sallitumpia kuin jos on kyse jostain sairaudesta. Vaikka ihan samasta asiastahan tässä pohjimmiltaan on kyse: sairaudesta jota voidaan lääketieteen keinoin hoitaa.

Mä huomasin, että meidän lähikaupungissa on ensi viikolla kaikille avoin infotilaisuus tuki- ja sijaisperehtoiminnasta ja adoptiosta. Taidan mennä sinne kuuntelemaan, jos vaikka sitten saisi alulle tuon tukiperhehomman! Jos mies ei suostu lähtemään niin menen sitten yksin.

Muuten ei omaan napaan uutta, menkat pitäisi tulla kohta ja tulevatkin koska meillä ei niitä luomumahdollisuuksia juuri ole. Mies odottelee kutsua DNA-testin toiseen osaan, ja sen jälkeen vasta voidaan suunnitella hoitojen jatkoa.

Tsemppiä jokaiselle, olette ihania ja parhaita KAIKKI!

 
Huh helpotus PeePee!
Onneksi homma etenee suunnitellusti!
Ja parhaimmillaan se voi johtaa suunniteltuun raskauteen :LOL:
(olenpa hauskalla tuulella tänään...)

Mustaruusu, tosi tärkeitä huomioita sulla! Ei auta kuin itse pitää pää pystyssä ja ohittaa kaikki kohtuuttomat kommentit, jos mahdollista.

Täällähän on alkamassa tukiperhebuumi...hyvä hyvä..!
Voisin ajatella liittyväni kerhoon ja oikeastaan olemme aiemmin toimineetkin tukiperheenä sukulaislapsille, joilta kuoli toinen vanhempi. Mies on tosin tällä hetkellä sitä mieltä, että ei. Mutta uskon, että hän on lämmitettävissä ajatukselle.

Nyt pystyn taas syömään mitä mieli tekee ja olenkin sen ilon hyödyntänyt
varsin tarmokkaasti... Vastapainoksi koitan lenkkeillä entistäkin ahkerammin nyt, kun olo sallii sen. Koirakin on ihmeissään, mutta tyytyväinen!

Sitten pieni finanssipoliittinen kysymys: Mitä maksaakaan Puregon-Pregnyl-setti ovulaation induktiomäärillä suunnilleen KELA-korvauksen jälkeen? Kaikki ylimääräinen raha tuntuu nyt menevän lääkäreille, jos ei sisätautilekurille niin sitten sen toisen sisätilan hoitelemiseksi.
Mutta eihän näitä juttuja kannata rahassa miettiä.

Mitäs muut kultaiset ystäväiset tietävät?
 
Huomenta siskot!

PeePee; ihanaa, kun aikataulut ei mene sekaisin sun "viivästyksestä". Varmasti helpotti ja paljon. Jokainen kuukausi eteenpäin tuntuu niin toivottoman pitkältä... Ihan kuin tässä ei olis jo odoteltu tarpeeks... Kyllä mä välillä mietin, miten jotkut kehtaa valittaa 9 kuukauden odotusta pitkäksi ajaksi. Meillä odotusta tulee kohta 47 kuukautta täyteen ja vielä olis edessä vähintään se 9. Vähän nääs huonot lämmöt hautomossa... :LOL:

Mähän oon saanu tänne aikaan tukiperhevipinää! Mukavaa. Taisin lietsoa sillä Legonkaappausinnostuksellani =) Tästä porukasta tulisikin varmasti loistavia tukiperheitä! Kai meillä jokaisella on se käsittämätön tarve saada olla jollekin se tärkeä aikuinen.

Ääh, tekis mieli kirjoitella enemmänkin, mutta pakko yrittää välillä tehdä töitäkin (en kyllä ymmärrä miks, tää on vähintäänkin yhtä tärkeetä). Mukavaa päivää kaikille teille ihanille! :heart:
 
Juhuu, PeePee, nyt matkalle kohti plussalistaa mars mars !
Onneksi polilla oli joustoa aikataulussa...
Mites pistelyt ovat sujuneet?

Puskis, mahdottoman isot peukut tanassa sinulle! Olet kyllä sitkeä sissitär.
Silti eiköhän jo sisseily riittäisi ja olisi aika alkaa kasvattamaan vauvamasua...

Kiitos noista hintatiedoista! Mulla näköjään reseptissä määrät ovat: Puregon 300IU ja Pregnyl 5000IU. Mitähän se Pregnyl tosiaan maksaa? Ja mikä summa on siinä lääkekatossa?

Tämä halvatun omakotitalo se vaan ei meinaa mennä kaupaksi. Tosin välillä salaa toivon, ettei menisikään...meidän rakas koti! Nythän on kyllä aikamoinen huopatossutehdas asuntomarkkinoilla käynnissä. Porukka odottelee kai tietoja veronkevennyksistä, suhdanteista ja Ameriikan presidentistä :kieh:

Täällä siis odotellaan kierron loppumista ja sitten kaiketi voi aloittaa pistokset, mikäli
vatsan kunto sen sallii. Olen kyllä pääsyt aika hyvin irti kaikista päässä pyörivistä hoitokuvioista. On ollut muuta mietittävää. Sitä paitsi miehen kanssa on ollut hyvää keskustelua meidän yhteisistä toiveista ja siitäkin, että mitäs jos edetäänkin kaksin. Hän olisi siihen valmiimpi kuin minä. Pystytään juttelemaan asiasta nykyään jopa ilman riitaa ja se on hyvä se. Toivottavasti en latista kenenkään tunnelmia tällä "kaksinelely-kirjoittelulla".
Meillä tämä asia vaan tuntuu olevan aika moniulotteinen... Voi kyllä olla, että kun pääsen hoitojen makuun, tempaudun täysin taas toisiin "äitimäisiin" tunnelmiin. Nyt vaan pinnalla on oma työ ja jatkokoulutus. Siihen kun voi edes jotenkin itse vaikuttaa!

Pirtsakkaa viikon jatkoa ja kuulumisiin pian! :flower:
 
Hei pitkästä aikaa :wave:
Kovasti on aikaa kulunut siitä, kun teitä olen käynyt tervehtimässä, mutta kuulumisianne olen ahkerasti seuraillut ja myötäelänyt kanssanne niin iloissa kuin suruissakin. Keskustelu on täällä jatkunut vilkkaana ja upeita uusia naisia on liittynyt mukaan tähän harvinaisen hienoon porukkaan.

Muutama sananen omille rakkaille kannustajilleni keväältä.

Ade - rakas. Upeaa, että vatsaongelmat ovat nyt selvinneet ja hoidettu kuntoon. Murhe terveydestä on valtava painolasti ja ehkä varjostanut hoitokuvioitanne jo paljon pidempään kuin tiedetäänkään. Kyllä uskon, että innostut ja tempaudut mukaan, kun nyt se on ylipäätään mahdollista. Luulen, että jollain tasolla olet jo paljon aiemmin tiennyt, että asiat eivät ole kunnossa, etkä ole antanut lupaa itsellesi tempautumiseen. Nyt anna mennä. Ja hyvä, etteivät ne ole silti elämän sisältö, vaan että elämisen iloa tuovat ihan muut asiat. Minä pidän ihan hirmuisesti peukkuja ja tiedäthän, että tulen seuraamaan matkaasi kohti äitiyttä niin tiiviisti kuin se suinkin on mahdollista. Olet tärkeä :heart:

Kummi - niin toivoin, että tällä kertaa teillä onnistuisi ja olen todella pahoillani, että kävi niinkuin kävi. Onneksi mahdollisuuksia on vielä jäljellä ja myös sinun kohdallasi olen ihan varma, että asiat vielä kääntyvät hyväksi. Rooliksesi ei jää pelkkä kummius vaan myös äitiys.
Uskoa ja voimaa halaan täältä :hug:

Kesä - viimeksi kun luin, oli piinispäivät menossa. Nyt en pääse taaksepäin kurkkaamaan, onko mitään kuulunut sen jälkeen. Kovasti pidän täällä peukkuja, että perheeseenne saadaan paras joululahja - positiivisia uutisia uuden perheenjäsenen saapumisesta. :heart:

PeePee - keväällä kirjoiteltiin yhdessä vain pömppispuolella, mutta haluan nämä sanat sanoa nimenomaan tänne puolelle. Olet aivan uskomattoman ihana nainen. Poikkeuksetta kun luen kirjoituksiasi, tulee minulle tunne, että sinä olet tämän pinon henki. Miten osaatkin, pystytkin luomaan sitä henkeä, joka sinusta huokuu.. Kaiken kokemasi jälkeenkin jaksat kannustaa niin upeasti kaikkia muita.. Niin hurjasti toivon sinun pääsevän jo pysyvästi tuonne odotuspuolelle, vaikka itse sieltä lähtöä jo teenkin. :heart:

Stella - ja kaikki muutkin. Tiedän, että aika on maidän naisten ja erityisesti lapsettomuuden kanssa taistelevien pahin vihollinen. Tiedän silti myös, että aika tuoi mahdollisuuksia, kunhan vain itse jaksamme kahlata läpi syvänteet ja rotkon pohjat. Kuukaudet ja vuodet vierivät ja silti tunnumme olevan AINA samassa tilanteessa.. mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Mitä useampia yrityksiä, sitä parempi on onnistumisen mahdollisuus. Vaikka hintana on intohimon hiipuminen parisuhteesta, tuo se myös syvyyttä suhteisiin - on jouduttu käsittelemään pahimpia pelkoja ja selviydytty yhdessä uskomattoman julmista karikoista. Mikä voimavara tulevaa vanhemmuutta ajatellen. Tiedän, että voi kuulostaa kliseeltä, mutta itse jos ajattelen taaksepäin omaa tilannettamme voisin väittää, että vasta kaikkien surujen, pettymysten ja välillä täysin mustan umpitunnelin jälkeen olimme valmiita tähän valtavaan elämänmuutokseen, jonka kaksosten syntymä tulee meille tuomaan.

Älkää siis luopuko toivosta vaaan pahimpinakin hetkinä pitäkää toisianne kädestä kiinni.

Rakkaudella teitä jokaista rutistaen,

Miru rv 34
 
Kiitos, Miru, ihanista sanoistasi. Hyvä, etten minäkin vanha realistipessimistikyynikko ruvennut jo itkemään. Kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle perheellesi, odotamme täällä innolla uutisia muutaman viikon päästä. Ja tukevaa vointia vielä sitä ennen :heart: !
 
Hieman huonosti olen viime päivinä jaksanut kirjoitella - toki olen kaikki viestinne lukenut ja ajatuksissa jengiä kovasti tsempannut. Huippua kuulla sekä Aden että PeePeen hyvistä uutisista. Kiinnostavaa puhetta oli myös Pöppiksellä tukiperhetoiminnasta. Mekin olemme sitä asiaa vähän miettineet ja infoiltaan tosiaan tekisi mieli mennä, kun tällä suunnalla sellainen vastaan tulee.

Täällä miehen verikoetuloksia odotellaan, ylihuomenna menen itse keliakia- jne. tutkimuksiin. Ylä- ja alamäkeä olossa on ollut jonkun verran, ja terapiaistuntoja on jatkossa taas luvassa. Masennuslääkkeiden käytön aloitin jo syyskuun puolella (liekö siitä vielä puhunutkaan) ja nyt täytyy sanoa, että onneksi ovat olleet käytössä. Pitävät pystyssä ja antavat unen vähän "pilvisempänäkin" päivänä.

Tsemppi vielä Kesälle piinailuun, jospa se nyt tärppäisi! :wave:
 
Täälläpä on hiljaista tänään... Itsellänikin töitä enemmän kuin tarpeeksi enkä oikeastaan ehtisi kirjoitella, mutta pakko saada ajatukset irti töistä hetkeksi.

On niin sunnuntain jälkeen ottanut päähän rakas pikkusiskoni, että pakko vähän purkaa. "Prinsessa" (elämässä lähes kaikki mennyt putkeen) on 13. viikolla raskaana eikä malta olla hehkuttamatta asiaa, vaikka paremmin kuin hyvin tietää meidän tilanteen. Asutaan 500km:n etäisyydellä, joten ei nähdä kovin usein, mutta puhelimessa puhutaan melko säännöllisesti. No niin, sisko soitti sunnuntaina ihan muissa asioissa ja kyseli kuulumisia. Olin loistavalla tuulella tukiperheasian myötä ja innoissani menossa kirppikselle leluja etsimään. Kun sanoin etsiväni lasten kirjoja ja leluja, totesi hän siihen vain lakonisesti, että MIKS? Ihan kuin se olis jotenkin siltä pois, että meidän huusholliin saattaa tulla lapsia ennen niiden esikoista... |O Siitä puhelusta asti on ollut paha ärsytys! Ihan kuin se ajattelis, että hei te ootte ollu jo kolme vuotta lapsettomia niin pysykää nyt vielä lapsettomina ainakin sen aikaa, että meidän kersa ehtii saada ekstrahuomiota. :headwall:

Sori, oli pakko vähän purkaa, että jaksaa työpäivän loppuun. Illalla palailen positiivisemmalla mielellä :/
 
Tervehdys teille kaikille! :wave:
Jonkin aikaa olen teidän juttujanne taustalla lueskellut, mutta nyt päätin rohkaistua ja tulla varovaisesti kyselemään, josko joukkoonne mahtuisi vielä yksi keskemenoja kokenut 30+? Takana kolme tuulimunaraskautta vuoden sisällä, viimeisin keväällä ja niistä on nyt vähitellen koitettu päästä yli. Kroppa vaan on ollut eri mieltä eteenpäin menemisestä ja siksi vasta nyt alkaa taas aurinko hivenen pilkottamaan pilven takaa, sillä. . .

Tänään vihdoin täti ilmestyi kylään ja nyt koitan vähitellen tsempata itseäni ekan ivf:n ekaan, mutta samalla vikaan passiin. Eli huomenissa alkaa Estradot-laastarit ja ultraan olen menossa vk 47 maanantaina.

Mirulle kaikkea hyvää odotuksen viimemetreille. Aivan uskomatonta, miten nopeasti aikaa meneekään. Yhdessä silloin pömppiksissä oltiin piinailemassa, kun sinä tuplaplussasit. Taisin kai minäkin silloin plussata, mutta eipä sitä iloa pitkälle riittänyt. Muistan, miten niin kovasti silloin ehdin jo hetken toivoa sitä :xmas: vauvaa. Mutta teille sellaiset nyt on tulossa ja tuplana. Vau! :xmas: :xmas:

PeePeelle: Tsemppiä piikityksiin! Aika yhdessä saadaan taas kerran piinata ja panikoida! Toivon sydämeni pohjasta, että nyt tällä kertaa pitkä odotus palkittaisiin kunnon plussalla ja sitten 9kk kuluttua vaavilla. Eiköhän taas kerran uskota/luoteta/toivota!

Kesällä näyttääkin olevan jännittävä hetki meneillään! Peukkuja!

Oikein rentoa iltaa kaikille!

 
Voi kultainen Miru. Olen ajatellut sua, Papua ja Nuppua usein. Iso kiitos välittämisestä ja rohkaisevista sanoista!

Oli kyllä hyvä pointti tuo, että kenties hoidot tempaavat mukaansa aivan erilailla nyt, kun masu vihdoin näyttäisi paranevan. Ja totta tosiaan Miru, voihan olla, että tämä asiani on varjostanut jo ties vaikka alusta asti meidän "lapsentekoa". Nyt vasta tilanne meni niin pahaksi, että oli pakko pysähtyä ja tehdä sille jotain -onneksi.

Mirulainen, oltiin täällä samassa veneessä ja sinä olet purjehtinut nyt ihanille babyaalloille. Haluan silti ajatella, että minä ja me kaikki purjehditaan koko ajan, rinta rinnan - välillä sivutuuleen tai vastatuuleen, mutta enimmäkseen eteenpäin. Ja jos välillä sinun laivasi tulee tähän satamaan, niin ryntään paikalle oitis sinua halaamaan! Täältä minut ja meidät löytää - toistaiseksi...

EllaElias, tervetuloa! Mukavaa, että suunta on selvä ja asiat etenevät. Ja ennen kaikkea, että sulla on taas voimaa jatkaa hoitoja noiden kohtuuttoman rankkojen kokemusten jälkeen. :hug:

Kummi, hyvä, että olet saanut apua. Sitä varten ne lääkkeet ja terapiat ovat, ettei tarvitse kahlata aivan avojaloin näissä loskissa. Vahvistusta tarvitsemme varmastikin joskus kaikki ja se voi olla niin monenlaista.
Taasko sulta tutkitaan keliakiaa..? Kurjuus. Luulin, että se on jo tsekattu sulta?

Pöppis, pidäthän siellä puolesi, ettei Prinsessa vie koko valtakuntaa ja Legoja. :eek:
Oletko pystynyt kertomaan hänelle aiemmin ja onko hän kyennyt tajuamaan, millaista sulla ja miehelläsi on ollut? Vai luuleeko hän kenties, ettei lapsettomuus kosketa sua?
Joka tapauksessa teistä on tulossa tukiperhevanhemmat hyvinkin pian ja toivon, että nautit siitä täydestä sydämestä!

PeePee. Millaisia mietteitä sinulla? Jouluun mahtuu vielä monta plussaa. Kunpa yksi niistä olisi sinun. Tai kaksi.

Asiat etenevät omalla painollaan ja olen nauttinut suunnattomasti tästä ekasta lääkkeettömästä päivästä "uudella mahalla". Ihan kuin joku olisi kääntänyt tehosekoittimen pois päältä tuolla jossain vatsalaukun uumenissa.
Varovasti jo ajattelen hoitoja ja jo etukäteen kiitollisena sitä, että minulla on teidät tsemppaamassa. :heart: Nyt suuntaan sohvalle mitäpä muutakaan ahmimaan kuin - Housea!
 
Tällä otsikolla otsikoin eilen viestin, jonka kirjoittamiseen multa meni about 45 minuuttia...Ja sitten tein jonkun virheliikkeen ja viesti katosi, pufff. Kirjoittelin kaikenlaista, mm. siitä, että ilo puskee jo välillä pintaan, vaikka kyyneleet tulvivatkin tuttuun tapaan yhtään tiuhaan kuin ennenkin, esimerkiksi tuoreen Kirkko & Kaupunki lehden kannen johdosta. Mutta silti: jostain se alkaa nousta. Taistelutahto. Ei voi jäädä tuleen makaamaan.

Kiitos Miru. Viestissäsi oli paljon ajattelemisen aihetta. Uskon vahvasti, että noin se on. Joskus on vain niin kovin vaikeaa ajatella näillä synkimmillä hetkillä jo niin kuin jollakin tasolla tietääkin, että tulee ajattelemaan joskus myöhemmin, jälkikäteen.

Tällä kertaa vain lyhyt viesti. Housen (ah :) )jälkeen kutsuu kuuma suihku. Siellä silitän hellästi vatsaani ja sen arpia, ja tiedän, että minussa on taistelija.

Öitä,
Stella




 
Ihanaa, on taas perjantai! Ja mieli korkealla :D Jotenkin eilen illalla pääsin taas tempautumaan tukiperhefiiliksiin ja tuli perhosia mahaan, kun mietin, että tämähän voidaan laskea odotukseksi :) vielä ollaan niin alkumetreillä, että sukupuoli ei ole tiedossa, mutta pian koittaa se päivä, kun nähdään ensimmäiset vilkutukset ;) Eikä mitään monitorivilkutuksia tällä kertaa :D Legot on jo kotipuolessa pakattu meitä varten, Prinsessa jäi tällä kertaa ilman :whistle: Voin sitten joskus lainata niitä sillekin...

Alkoi hirmusti naurattaa tuo Stellan taistelijan tunnistaa Arvista otsikko. Meidän koiran nimi on Arvi :LOL: Meillä tuo taistelu näkyy siis ihan julkisesti kaikille ainakin lenkillä... B)

Minä en ole koskaan pitänyt lapsettomuutta ja keskenmenoja tabuna, vaan asioista on puhuttu avoimesti. Siskolle olen itkenyt keskenmenoja ja pahaa oloani. Tuki tuntui kuitenkin loppuvan, kun omaan tikkuun tuli kaksi viivaa :(

Miru, olet minulle uusi tuttavuus, mutta iloiseksi tulin siitä, että täältä on lähtenyt onnistuneita onnellisesti kohti uusia seikkailuja. Ihanaa!

Aden mahan kuntoutuminen on varmasti hyvä merkki. Ajatellaanpa niin, että masuasukki ei ole vain haluunut aikaisemmin muuttaa huonoon naapurustoon. Suolistometeliä ja kaikkea! Eihän meistä kukaan haluaisi asua ympäristössä, jossa on levotonta ja usein epämääräistä meteliä ;) Nythän on mahdollisuus päästä kunnostetulle, uudelle hienostoalueelle, jossa on rauhallista ja mukavaa. Sinne tulee kohta jo jonoa :D

Työt kutsuu taas... Positiivista perjantaita kaikille! :D
 
:attn: ei tarvinnut täällä testailla enää ollenkaan, menkat alkoivat jo pp 11... että näin taas tällä kertaa.. kerätään voimia ja jatketaan ehkä ensi vuonna.. yritän pysytellä jatkossa siis taustalla.. halit ja parempaa onnea muille!
 
Arvin naiset!! :LOL:

Minuakin hymyilytti tuo Arvi-assosiaatio!!
Vaikka samalla otti päähän, että jäimme tällä kertaa vaille Stellan puhuttelevia, koskettavia ja osuvia ajatuksia siinä laajuudessa, kun olit niitä kirjoitellut. Saakelin tietotekniikka.
- Mitä siellä Kirkko ja Kaupunki-lehden kannessa olikaan?! Uteliaisuus heräsi...

Ihanaa Pöppis, että olet taas hyvillä mielin ja innoissasi tukilapsen tuomasta elämänmuutoksesta. Voih, kyllä joku pikkuinen saa ihanaa äidillistä ja isällistä hoivaa teillä. =)

Voi Pöppis, en osaa edes kuvitella, miten lujaa se sattuisi, jos oma sisko ja vieläpä Prinsessa-sellainen porskuttelisi iloisesti raskaana ja näyttäisi samassa ikäänkuin unohtaneen, mitä kaikkea isosisko käykään läpi omassa lapsettomuuden surussaan...

Itselläni on vain veljiä. Yksi veljeni aina kommentoi tyttärestään, että tämä on kuin minä pienenä. Se tuntuu katkeransuloiselta. Toinen juttu, joka tiputi mut melkein tuolilta oli anoppi, joka erään kerran siellä kyläillessäni oli kaivanut esille mieheni vauvakuvat ja miehen veljen pojan tuoreet vauvakuvat ihan vain äimistelläkseen minulle, että "kyllä on kuin sama lapsi, katso nyt!" Hän ei varmasti halunnut satuttaa eikä ole koskaan kommentoinut tai udellut liikoja meidän asioihin, mutta tuo minua hitusen ällistytti! Ja oikeassahan hän oli; lapsi oli kuin kopio miehestäni saman ikäisenä. Heh! Mitäs tästä sitten pitäisi ajatella.. :kieh:
Aihe on tietenkin aika polttava näin isänpäivän kynnyksellä.

PeePee-kultu, viikonloppu sujahtaa hetkessä ja pian oletkin jo jälleen pääsemässä Itse Asiaan... Ja taas lähtivät perhoset iloiseen lepatteluun puolestasi tuolla jossain (muuten niin rauhallisen) masuni syövereissä!

Hymyilin Pöppiksen ihanille kommenteille tuosta "jonosta, joka muodostuu hienostoalueelle"! Kiitos!! Eilen nauroinkin kaverilleni, että kuule, nyt lähtee tapahtumaan: kasvan varmaan pituutta 10 cm, saan pitkän paksun tukan ja kauniit kaksoset saman tien, kun vatsa on kunnossa!

Kesä?!! Täällä kaipaillaan sinua. Ja pidetään peukkuja rystyset tiukkoina!

Hyvää huomista isänpäivää. Toivon meille kaikille, että koittaa se aamu, kun saamme herättää nukkuvat lastemme isät aamuhämärissä laululla, kakkukahveilla, pienten kätösten askartelemilla korteilla ja lasten iloisella höpöttelyllä...ja sitten päiväunien koittaessa onnitella iskää ihan aikuisten kesken... ;) Sitä odotellessa.
 
Tervetuloa mukaan Ellaelias! Sullapa on jännät paikat ihan pian!

Kesälle monta halausta. Ja uutta potkua tulevaan, sitten joskus.

PeePeetä piti kompata noista isänpäiväkorteista. Mä oon jo monta vuotta sitten luopunut toivosta ostaa "hyviä" kortteja ja ostanut vain ns. tavallisia kortteja, jossa on joku juju. Tylsiä, ennalta arvattavia jnejne ovat isänpäiväkortit monesti. Miehen kanssa muuten jo puhuttiinkin siitä, että pitäiskö sitä ruveta ostamaan isättömyys- ja äidittömyyslahjoja toisillemme, niin voisimme itseämme edes jotenkin viihdyttää ;) .

Ja Ade: joo, keliakia on tutkittu vuosien saatossa pariin kertaan gastroskopialla ja kerran verikokeen avulla. Nyt tutkitaan taas verikokeitse (hah, mikä taivutus), koska "eihän sitä tiedä, onko tilanne muuttunut viime aikoina...". Joo, enpä itse oikein usko, mutta tsekataan nyt taas.. Niin, vielä piti Adelle sanomani, että lapsia voi hyvinkin tulla tuollaisen hevoskuurin jälkeen!

Tosiaan, mielialalääkkeet oli ennen tätä syksyä mulle täysin tuntematonta aluetta, mutta kun lääkäri niitä ehdotteli unettomuuden, levottomuuden, surullisuden ym takia, otin ne ilolla vastaan. Ja kyllä niistä on ollut apua. Mieheni nauraakin, ettei halua enää ikinä minun luopuvan niistä. Nalkuttava akka on kuulemma kadonnut aivan täysin jonnekin....
 
Lauantaiehtoota kaikille!

Kesä-74: :hug:

PeePee: Miten voikaan olla? Sulla on niin samanlaisia ajatuksia monista asioista kun mulla ja nyt viimeisin iski niin oikeaan. Nimittäin olen kanssasi ehdottoman samaa mieltä siitä että tuon myöhemmin onnistuvien listan voisi ottaa kokonaan pois ja säästää nimi ylhäällä uusin kp-luvuin, jos sitä positiivista testiä ei tulekaan. Muistan itse pysähtyneeni tuohon kohtaan silloin kun ekaa kertaa ketjuun kirjoitin. Mielessäni nimittäin ajattelin taas oman nimeni tuolla myöhemmin onnistuvissa ja se tuotti suunnatonta tuskaa. Eli kannatan ajatustasi todella vahvasti. Mielestäni pettymys ja maahan iskeytyminen negan hetkellä on muutenkin niin syvä ja kova, ettei siihen taatustikaan tarvitse jatkuvaa muistutusta nähdessään oman nimenkin valuneen "pohjalla"! :ashamed:

Pöppikselle tahdon sanoa, että itse olen myös melko avoimesti puhunut lapsettomuudesta ja siihen liittyvistä hoidoista yms. ihmisille, jotka sen asian on kanssani ottanut esille. Mutta pitää sanoa, että myös kaikkein tärkeimmät tukijana alkavat vähitellen varmaan kyllästyä keskusteluihin, kun sitä kovasti odotettua tulosta ei vaan kuulu. Huomaan, että viime aikoina olen alkanut olemaan asian suhteen paljon vaisumpi ja miettinyt enemmän kenelle puhun ja miten paljon. Mutta onneksi täällä on mahdollisuus purkaa tuntemuksia, sillä musta ainakin tuntuu, että jos ei olisi tätä mahdollisuutta, alkaisi taatusti kotona seinät kaatua entistä enemmän päälle tämän asian tiimoilta. Mua on ainakin hirvittävästi helpottanut, että voi vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa ja näin osittain säästää miestä siltä kaikelta mietinnältä, mitä omassa päässä liikkuu. Ja kyllä näitä pohdintoja kotisohvallekin silti riittää.

Rauhallista illan jatkoa!
 
Rakkaat ystävät! :hug:
Se oli voimahali koko porukalle. On ollut taas niin kiirettä töissä ja vapaallakin, että välillä oikein ahdistaa. Muhun ei ainakaan päde se, että lapsettomuusasia helpottais ja jäis taka-alalle, kun on kiire. Päinvastoin, sillon aina tulee joka käänteessä mietittyä, miten ihanaa olis, kun vastapainona ois täyttä perhe-elämää... :'( Vaikka meillähän on tiedossa muutosta asiaan jo lähiaikoina, kun tukiperheasia etenee :)
Ellan ja PeePeen kanssa olen samoilla linjoilla ystäville puhumisesta. Jotenkin tuskallista huomata, miten ihmiset kyllästyvät kuuntelemaan ja puhumaan. Siinä kyllä huomaa hyvin, miten tärkeää vertaistuki on! Sellainen, joka on rämpinyt samassa suossa jopa vuosia, voi varmasti käsittää, ettei aika mitenkään lievennä tuskaa ja että meille asia on yhtä ajankohtainen nyt kuin vuosi sitten. Kun tässä ei kuitenkaan ole kyse mistään pakkomielteestä, vaan ihmisen luonnollisesta tarpeesta lisääntyä kuten muutkin nisäkkäät. Olikohan hieman karskisti sanottu... No, tarkoitan kuitenkin sitä, että tässä ei olla haluamassa mitään uutta taulutv:tä tai autoa. :|

Taas jää kirjoitukset lyhyeksi, kun työt kutsuu. Kesälle vielä ekstra :hug: Toinen toistamme tukien kohti suurta unelmaa :heart: :heart: :heart:
 
Tervehdys kaikille, olin taas välillä muissa maisemissa. :wave:

Mutta tänään kp12 muuttui pp nollaksi. Vähän yllättäen ovuloin jo eilen ja tänään sitten "pikatoimituksella" inseminaatioon. Tästä se taas lähtee.

 
Heips kaikille!

Aika hiljaista täällä tosiaan on ollut. Eipäs enää tipahdella mihinkään kakkossivulle, vaan raapustellaan mitä mieleen tulee. Aiheesta tai aiheen vierestä, miten vaan.

PeePee: Hieno määrä tuo. Ja jos käy niin kuin mulle, niin lopulta niitä on siellä punktiopäivänä enemmänkin. Meneekö aika oikeasti näin nopeasti, vaikka ei siinä mitään vikaa ole, päinvastoin. Hienoa että punktio ja siirto lähestyy!
Mulla ultra siis maanantaina, jolloin sitten selviää onko siirto vielä ensi viikon lopulla vai seuraavan alussa. Mulle sinällään ihan sama, kunhan vaan on!!! Toinen laastari menossa ja toistaiseksi ei ainakaan ole mitään sivuoireita tullut. Hyvä niin.

:xmas: Onkos teillä paljon pikkujoulujuhlia tulossa? :xmas:
 
Tsemppiä kaikille hoitoihin! EllaEliakselle onnea siirtoon ja PeePeelle myöskin tulevaan koitokseen, hieno "saalis"tulossa. Nyt vain otatte iisisti!
ON:kipujen vuoksi kävin toissa yönä päivystyksessä ja syyksi selvisi tod.isot munasarjat. Hyviä uutisia saatiin myös kun 2 :heart: tä sykki masussa! Pitäkää nyt meille peukkuja, minäkin pidän Teille kaikki sormet ja varpaat pystyssä! Jokohan sitä uskaltaisi siirtyä "odottavien"pinoon. Ei kai haittaa jos välillä mukana roikun :ashamed: ?
 
Iltaa ystäväiset!! Vihdoin ennätän koneelle ja tietenkin heti kuumeisesti plaraamaan kaksplussaa!

KK76, ONNEA kahdesta sykkivästä sydämestä! Huippua! Toivottavasti nuo kipusi kuitenkin hellittivät?Tervemenoa odottavien pinoon ja mielellään pistäydythän täälläkin kuulumisiasi tuomassa.

Huih, Puskatätiä viedään vauhdilla insseilemään, ihanaa kun asiat etenevät! Tästä se tosiaan taas alkaa. Onnea onnea matkaan!!

Ellaelias ja PeePee etenevät lähes rinta rinnan... Ellaeliaksella siirto häämöttää ja PeePeen follien kasvattelu hienossa vauhdissa! Pitäkäähän meidät ajantasalla!!

Toiveikas, eikös sinun inssikin jo ole kohta hollilla?!

Kääk, turhauma iskee tässä omassa toimettomuudessa...lekuri soitti eilen ja totesi, että kolmen viikon päästä sitten hengitystestiin toteamaan, kuinka helikon kävi antibioottihyökkäyksessä. Jos on huono tuuri, joutuu uudelle kuurille. Ja taas alkoi tietenkin valtava mielensisäinen spekulaatio, että no siirtyvätkö ne hoidot taas kierrolla ja sen myötä ensi vuoteen, kun joulutaukokin tulee väistämättä vastaan. Olin eilen kamalan kyllästynyt, vaikka edelleenkin onnellinen, jos tämä masuasia tästä nyt lutviutuu. Kaiken lisäksi mun mies on nyt jotenkin jarruttelemassa...ylipäätään näitä hoitoja. En ihan ota selvää, mistä puristaa, mutta... Mulla on välillä niin hanskat tiskiin-olo, että meinaan tukehtua omaan kihinääni. Etenkin, kun ajattelen näitä kuluneita vuosia, keskenmenoja, niiden kohtuuttoman pitkiä jälkihoitoja ja kroonista omakotiasujan rahapulaa, joka estää yksityisellä asioinnin. Piinaan itseäni ajattelemalla, että noniin, hoidot siirtyvät ensi vuoteen ja niistä tulee saldoksi ehkä yksi keskenmeno ja sitten puolen vuoden ivf-jono, jolloin ollaan taas ensi syksyssä ja ikämittari vaan raksuttaa tylysti. Mikä negaatioiden huipentuma! :eek: Nyt sitä Olvia tarvittaisiin taas.
Tapasin eilen raskaana olevaa ystävääni ekaa kertaa tämän uutisen jälkeen ja olin niin mielettömän kateellinen. Aivan syvän vihreä.

Olette kyllä todellakin oikeassa siinä, että omat ystävät hahmottavat tämän kaiken niin toisin. Tuo ajatus oli tuttu, että kaverit olettavat tuskan hellittävän ajan kuluessa, ikään kuin toive vauvasta väistyisi sen myötä johonkin. Eikä näitä omia rämpimisiään vaan viitsi raportoida koko aikaa. Mutta toisaalta. Mikseivät meidän pienet uutiset ja käänteet olisi yhtä tärkeitä kuin esimerkiksi äippäystävien pienet arjen kertomukset siitä, että lapsi sai ekaa kertaa perunaa tai että hampaita pukkaa. Hetkistähän elämä koostuu meillä kaikilla.

Vielä piti kommentoida samaa, mitä jo mietitte että tosiaan eiköhän siltä itseruoskinnalta voida säästään itsemme ja toisemme, että löytäisi nimensä "tipahtaneiden" listalta hoidon päätteeksi... oikein hyvä ja kannatettava uudistus siis tuo.

PeePee, sanothan, jos listan päivittäminen alkaa väsyttää?! :heart:
Kiitos, kun olet hoitanut hommaa ansiokkaasti.

Mirun sanoja vielä lainatakseni kuljetaan käsi kädessä tämänkin pimeän kauden halki.
Muistatteko, kun lapsena mentiin rintamana ja huudeltiin "Ei väistetä!" Eiköhän mennä taas.
 

Yhteistyössä