Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

PeePee: kiitos, tulossa ollaan vakkariksi tänne, kunhan vähän piristyn. Aika matalalentoa olen mennyt viime aikoina. Hauskaa kuitenkin, että lisäsit jo listalle. Tuli hetkellisesti jopa melkein iloinen olo (!) : ihan kuin jotain voisi alkaa tapahtuakin...Tosiasiassa mulle voisi merkitä toistaiseksi, että "etsii kiertoaan". Luomuna mennään ihan varmuudella, varmaan aika pitkään.

Ellastiina: Ymmärrän täysin ton tuskan, että olisit heti halunnut PAS:iin niin nopeasti kuin ikinä. Jos voin kuitenkin lohduttaa, niin kunhan aikaa kuluu (perkeleellistä, tiedän) niin pystyt ehkä katsomaan asiaa toisin. Itse esimerkiksi harmittelen, että vaadin ekan IVF:n keskenmenoni jälkeen välittömästi PAS:n (jonka sain siis heti km-vuodosta alkaneeseen kiertoon...), koska olen myöhemmin tutkaillut asiaa (luotettavasti googlella :) ja monet lääkärit ovat sekä kansainvälisesti että myös Suomessa ehdottomasti sitä mieltä, että epäonnistuneen IVF:n tai km:n jälkeen ei missään tapauksessa heti kannattaisi rasittaa kroppaa epänormaaleilla määrillä hormoneita, koska se ei missään tapauksessa ainakaan helpota uuden raskauden alkamista. LuomuPAS on tietysti vähän ehkä eri juttu, mutta jos lääkkeillä tehtäisiin, niin sitten ei. Tai siis näin monet suosittelevat. Tästä nyt ovat lääkärit vähän eri mielisiä, mutta jos se lohduttaisi kuitenkin, että ainakin voit ajatella, että ehkä mieluummin vältät turhia riskejä ja otat seuraavat kallisarvoiset pikkuhuurunenät äidin lämpöön vasta kun kroppa on toipunut ylimääräisistä hormoneista ja on mahdollisimman hyvässä tilassa ottamaan vastaan seuraavan raskausyrityksen.

Tällä kertaa ei muuta. "Uusi" pinolainen siis tervehtii ja on tullut mukaan, toistaiseksi arvelisin että vähän harvemmalla kirjoittelurytmillä mutta silti. Oma tarina löytyy lyhennettynä profiilista.

Stella
 
PeePee: Onko se niin, että menkat alkavat sitten kun hcg on nollassa? Sehän olisikin mahtavaa. Jotenkin mä olen tätä vuotoa jatkuvasti rinnastanut kuukautisvuotoon ja että seuraavat ovat sitten yhtä kaukana kuin normaalistikin (tosin, mulla on usein tosi lyhyt kierto 22pv). Vaikka mahdotonhan näitä on yleistää, kun jokaisen kroppa toimii miten toimii. Tämä vuotaminen vaan alkaa tympiä. Kohta kolme viikkoa täynnä pikkuhoususuojan/siteen kanssa, kun alkoi heti plussasta vuotelu.

Stella: Laitoin itsekin tarinan pätkää profiilitekstiin. Miten se ei ollutkaan tullut aikaisemmin mieleen. Se onkin helppoa, kun ei tarvitse koko pinoa kahlata etsimässä kirjoittelukumppanista "taustatietoja". Tietyissä fiiliksissä sitä ei yksinkertaisesti jaksa. Itsekin vain "hyppäsin" tähän pinoon ja kieltämättä se tuntuu vähän hassulta, kun muut ovat ennestään tuttuja keskenään.

Soittelin juuri synnyttäneen ystäväni kanssa ja ihan hyvältä tuntui. Ei tullut itsellen toivoton olo ollenkaan. Toivottavasti sitä vauvelia pääsisi pian katsomaankin...
 
PeePee: Sullakin alkaa olla jännät paikat! Toivottavasti kohdussasi on jo kasvamassa hurjaa vauhti pienokainen joka on tarrautunut niin kiinni, että vasta ensi kesänä irtautuu!!!

Onkohan normaalia keskenmenoon kuuluvaa se, että munasarjan kohdalla (vasemmalla) on ajottain kipua. Olen miettinyt, että kipu iskee kai silloin kun suolissa liikkuu ilmaa. Kai siellä on sitten jokin kohta ihan hellänä ja "painevaihtelu" tuo kivun esille. Olette varmasti oikeassa siinä, että on hyvä nyt parannella paikkoja. Tosin toivon, että ne ensimmäiset kuukautiset tulisivat pian, jotta toisetkin ehtisivät alkaa hyvissä ajoin ennen joulu... Vaikka realistisesti ajateltuna se tuntuu mahdottomalta aikataululta...

Mä olen tosi turhautunut työhöni, jota olen tehnyt vasta pari kuukautta. Avautuisipa ovet muihin tehtäviin, niin saisi jotain muutakin ajateltavaa. Olisi ihanaa, kun olisi oikeasti mielekästä työtä ja ei jo lauantai iltana tarvitsisi alkaa surra sitä, että kohta on maanantai. Tuntuu, että se auttaisi tähän lapsettomuuskipeilyynkin jonkin verran.
 
testasin tänään aamulla negan. Ihan odotettu tulos.
Vuotoa ei ole vielä näkynyt pisaraakaan, johtunee lugeista (lopetin tietty ne jo).

Jotenkin pettymys on nyt tosi raskas kantaa. Siirryn taustalle.

Tsemppiä teille kaikille!
 
Puskatäti... todella ikävä aamu sulla ollut ja varmasti päiväkin.
Olen kamalan pahoillani puolestasi, kun joudut taas kantamaan pettymystä.
se ei varmasti ainakaan kevene kerta kerralta.

Liitythän takaisin jengiin heti, jos sellaisia fiiliksiä tulee?
:hug:
 
PeePee, onko siellä (henkiset) Olvit käytössä piinailun apuna?! Sihautankin tässä sinulle yhden virtuaalisellaisen auki..pppssssss....
Millaisia oloja ylä-ja alapäässä?

Kesä sinä mahtava plussaajanainen, taas sitä mennään kohti jänskiä päiviä.
Jospas lapsostesi joukkoon olisi nyt liittymässä pienen pieni tonttunen... joka kylläkin
viettäisi tonttuelämänsä ekat 9 kk turvallisesti äidin kyydissä!!

Ellastiina, onpa sulla monenlaista prosessoitavaa yhtä aikaa...kaverin vauva, työ, kiertojen jatkumiset.. VAIKEETAHAN se on, mutta annahan kropallesi aikaa, niin se jaksaa pitää huolta sitten, kun seuraavan kerran on uusi elämä kasvateltavana jookos?!

Täältäkin lähtee heilautus Stellaselle :wave:

Odottelen juuri soittoa lekurilta, että mitä verikokeet paljastivat ja mitä seuraavaksi on tiedossa...vähän jänskittää kyllä. Siis nythän on kyse siitä sisätautilääkäristä.
Maha on ehkä vähän parempi ollut sen jälkeen, kun googlasin vähemmän pahanlaatuisia mahavaivoja ja keskityin enemmän toteamaan, että stressi saa aikaan mitä vaan oikkuja ihmiskehossa. Ha! Lääkäri tuskin näkee näillä asioilla aivan yhtä suoraa syy-seuraus-yhteyttä.

Ihan hullua ehkä, mutta on tullut tässä mieleen omalla kohdallani, että kenties ei todellakaan vielä ole ollut aika lapselle. :attn: En tarkoita sanoa, ettäkö uskoisin kaikkien kohdalla näin olevan, mutta siis itseni. Joka tapauksessa olen tehnyt parhaani ja mönkinyt eteenpäin kaikista kuralätäköistä, joissa tässä on ryvetty. Enempää en ole mahtanut asioille. Kenties tässä pääsisi vähän helpommalla, kun tavallaan heittäytyisi elämän vietäväksi... pitäisi huolta itsestä ja jatkaisi näitä hoitoja tasan omien voimien mukaan, ei yhtään enempää. Olen välillä tainnut yrittää jaksaa liikaa ja kenties tuo kroppakin sen vuoski jarruttelee. Tarkoitan, että kun mieli ei pysy perässä, keho sanoo stop. Tämä nyt voi olla vähän sekavaa ajatuksenvirtaa, mutta jotain olen ehkä tajuamassa itsestäni. Jotain sellaista, että samalla kun on pohjattoman haikeaa tämä kaikki, se on silti mun elämää enkä voi enkä halua sitä deletoida pois. Enkä elää koko ajan jossain tulevassa, kun ei sitä vielä ole. Toivon kovasti, että jaksan sitkeästi kulkea näitä hoitoja ja muuta läpi, kutne teistä niin monet ovat jaksaneet.

Hhmm, isot ajatukset liikkeellä.

Mitäs ystäväiset?
 
Sateista iltaa ystäväiset!

ADELIINIlla taas hyviä pohdintoja! Mulla on ollut jotenkin nyt "seesteinen" vaihe näissä lapsettomuusjutuissa. Olen kai jotenkin pikku hiljaa jo hyväksynyt tämän osaksi elämääni, niin kun Adekin sanoit niin eihän tätä poiskaan voi pyyhkiä ja ehkä tällä sitten on joku tarkoitus vaikka aika vaikea sitä on kyllä ymmärtää...

Miehelle taas tämä syksy on ollut tosi vaikeaa aikaa, mutta onneksi tosiaan mulla on ollut parempi vaihe niin että olen jaksanut lohduttaa. Terapeutille menokin taas jäi, kun se meidän oma terapeutti on taas pitkällä sairaslomalla eikä millään jaksaisi mennä jollekin toiselle ja selittää koko tarinaamme alusta asti. Joten yritetään pärjäillä omin voimin.

Tänään saatiin molempien kromosomi- ja minun vasta-aineikokeiden tulokset, ja kaikki oli ihan normaaleja. Onpahan nyt todistettu, että mulla on naisen kromosomit. :LOL: Johan tässä melkein välillä on alkanutkin epäillä, onko oikea nainen ollenkaan...

Tietysti kiva juttu, ettei ollut mitään vikaa, mutta toisaalta tavallaan harmittaakin. Nyt ei sitten edelleenkään tullut mitään uutta valaistusta meidän tilanteeseen. Vielä odotamme miehen DNA-tutkimuksen tuloksia, tai itse asiassa hänen pitää käydä vielä toisessa simppanäytteessä sitä ennen. Eli voi mennä vielä useampi viikko. Sen jälkeen vasta päätetään miten edetään. Jos ei siitäkään näytteestä löydy mitään vikaa, niin sitten kai kokeillaan vielä omilla soluilla. Mutta jos löytyy jotain ratkaisevaa niin sitten otetaan käyttöön luovutetut siittiöt.
 
Huomenia kaikille!
Puskatädille iso :hug: Se pettymyksen tunne on jotain aivan pohjatonta, mutta aina sitä jotenkin kokoaa itsensä. Mäkin luulin ihan oikeasti ja vahvasti oireiden perusteella saaneeni luomuplussan... kunnes täti tuli eilen kylään. Mulle se luomuplussa ei olis mitenkään tavatonta, kun niitähän on jo viis takana, eivät vaan kyytiläiset ole pysyneet matkassa. Oli taas jotain ihme pms oireita, joista en ennen ole kärsinyt. Olin jo 99% varma, että plussa tulee... Eilisen illan olen kotona rääkynyt maailman epäoikeudenmukaisuutta ja sitä, että vastoinkäymisiä tulee joillekin liikaa. Ja kuitenkin tänään aamulla aurinko on taas nousemassa ja elämä jatkuu... Noi Aden ja Mustaruusun "tää on mun elämää" -pohdinnat kolahti ja kovaa. Niinhän se on, jos yrittää ikäänkuin deletoida kaikki kokemuksensa, ei käteen jää edes sitä kuuluisaa luuta. Tyhjää vain... Pitää jotenkin ajatella, että me oltais hirvittävän paljon "vaillinaisempia" ihmisiä, jos ei oltais rämmitty tätä kaikkea läpi. Ainakin meille kaikille on kehittynyt harvinaislaatuinen voima ja taito kestää vastoinkäymisiä. Olkaamme siitä ylpeitä! :heart:

Kärsiikö joku muu välillä tosi oudoista pms oireista? Tai hormonihoitojen seurauksena? Mua pelottaa lapsettomuushoidot erityisesti siks, että oon aina reagoinu tosi vahvasti hormonitasapainon muutoksiin. Mitkään pillerit tai laastarit ei oo sopinu, kaikki aikanaan kokeiltu läpi. Ja läheiset saaneet kokea mielialanvaihtelut, kipeistä rinnoista kiukuttelut ja jopa iho-oireiden kiroamiset. Kaikkea mahdollista niistä siis tullut, puhumattakaan alkuraskauksissa olleista pahoinvoinneista... Tulisiko minusta siis täysi hirviö mahd. piikittelyjen seurauksena? Pelottaa... ja osaksi siksi päätettiin vielä kerran yrittää luomuna. Ja sekin pelottaa...
Ellastiinalle voimia töihin! Tiedän just, miltä susta tuntuu. Tai oikeastaan mä muuten tykkään mun työstä, mutta kun tässä koko ajan pyörii raskaanaolevia naisia tai juuri lapsen saaneita ympärillä, ei tää ehkä ole paras ympäristö tällä hetkellä omalle mielenterveydelle. Mutta mielekäs työ tosiaan auttais löytämään elämään uusia haasteita ja merkityksiä. Ettei se oma vauva tuntuis ainoalta mahdolliselta elämänlaadunparantajalta.

PeePeelle toivon, että ne ei alkaiskaan ollenkaan. d ;) b Sehän olis ihana ylläri. Kyllä elämässä pitäis joskus tulla niitä iloisiakin yllätyksiä.

Omista asioista vielä sen verran, että meille on huomenna tulossa sosiaalitoimiston nainen kotikäynnille kertomaan tukiperhetoiminnasta. Jännittää vähän. Eihän tukiperheeksi ryhtyminen oo mikään ratkaisu omaan tilanteeseen, mutta tunne siitä, että vois jakaa rakkautta ja turvaa sitä tarvitseville lapsille antaa voimia. Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan...
Aurinkoista päivää kaikille! Ja varokaa, siellä on tosi liukasta! (siis ainakin täällä Keski-Pohjanmaalla)

t. Pöppis (luomu kp2)
 
Mustaruusu, hyvin kyllä voi tavoittaa tuon sun kaksijakoisen olon siitä, ettei "vikaa" löytynyt.
Ja kyllä vain, sinä olet nainen, nyt myös lääketieteen todistamana! Aikamoisen vahva sellainen oletkin...Ja niin kai se menee, että vuorotellen ollaan heikoilla ja vahvemmilla parisuhteessa tän asian kanssa. Onnea kovasti jatkoihin teille!

Pöppis, kurjaa :'(
Miksi keho lähetteleekin niin hämääviä merkkejä ja viestejä?! Ja etenkin kun sulla on kokemusta siitä, miltä raskaana oleminen tuntuu. Mietit noita hoitojen vaikutuksia. Mulla Clomit sai ensin aikaan huimausta ja tosiaan mielialojen heittelyä, mutta homma tasaantui kuurien myötä. LUULISIN, että pistokset (ainakin pienemmän annokset) vaikuttavat vähemmän, kun ne pistetään paikallisesti. Näin olen yrittänyt itselleni selittää... Mikäs hoito teillä tarkalleen ottaen onkaan tiedossa?
Onnea kovasti tukiperheasiassa! Se on tosi tärkeää hommaa ja varmasti myös palkitsevaa. Niihin lapsosiin voi muodostua hyvinkin tärkeä ja pitkä suhde. (Tiedän tämän työkuvioista...)

Omaa juttua. Lekuri soitti ja totesi, että Heliko siellä masussa jyllää! Aloitan huomenna havoskuurin, jolla se häädetän. Onko jollain kokemusta asiasta?
Nyt kiitän viisasta miestäni, kun käski mun harkita hoitojen siirtämistä juuri tästä syystä. Eli eihän niitä lääkkeita olisi saanut edes mahdollisen raskauden alkaessa käyttää. Ihanaa, kun ei tarvi sitä nyt stressata. Toivon kovasti, että edes osa vaivoistani huuhtoutuu "pöntöstä alas" ikuisiksi ajoiksi noilla lääkkeillä :kieh:

Iso halaus pimenevään iltaan teille itse kullekin ympäri maita ja mantuja.
Olette ajatuksissa, joka päivä.
 
Puskatädille ja Pöppikselle isot halit, ei ole helppoa ei... :hug: :hug:

Pikaisesti Aden helikokyselyihin vastailen...Mulla siitä häädöstä on jo muutamia vuosia mutta tosiaan kolmen lääkkeen satsin mäkin sain (antibiootteja ja jotain mahan rauhoittajaa), enkä ainakaan muista, että lääkkeet olisivat olleet erityisen epämiellyttäviä tms. Ainakaan sen puolen vuoden mahakivun ja ripulin jälkeen :kieh: . Ei siis hätää varmastikaan. Mutta älä hermostu, jos lääkitys ei heti tepsi. Mulla meni melkein koko kesä vielä mahan kanssa taistellessa (loppukeväästä sain lääkkeet), ennen kuin se rauhottui. Yleensä heliko saadaan kuitenkin häädettyä niillä lääkkeillä, paraneminen vain kestää tovin. Tsemppiä ja kiität takuulla miestäsi vielä toistamiseenkin ;) !

Joku kyseli myös hormonipistosten vaikutusta oloon ja eloon. Itse en huomannut mainittavia muutoksia, mitä nyt ehkä vähän turvotusta ja päänsärkyä. Siitä sumutteesta (synarela, joka sammuttaa oman hormonitoiminnan) sain kyllä sitten aikamoiset reaktiot...Clomit olivat munkin mielestä jotenkin "kokonaisvaltaisemmat".

ON:ssa ei mitään, tietenkään. Kunpa edes tietäisi, miten kroppa tästä tasaantuu, milloin voi ajatella menkkoja tulevaksi jnejne...

Tsemppi Mustaruusulle, kuulostaa jotenkin nuo tunteet ja tuntemukset kovin omiltani. Miksi ei h.vetti voi ikinä löytyä mitään "oikeaa" syytä näihin ongelmiin????
 
HYVÄÄ huomenta kaikille! Mä päätin aamulla, että tästä tulee hyvä päivä. Kaikesta huolimatta. Jatkoin vielä noita "tää on mun elämä" -mietintöjä ja eilen oli työpaikan kahvihuoneessakin sellainen positiivisen ajattelun terveysvaikutuksiin liittyvä keskustelu, josta tuli vähän lisäbuustia :) Päätin siis, että nyt etsitään niitä oman elämän hyviä asioita ja ajattelin antaa muillekin sysäyksen siihen suuntaan. Joten lähdetäänpä mielikuvamatkalle... Muistatko, miltä tuntui aikanaan kevätjuhlapäivänä, kun pitkä kesäloma oli edessä ja kirmasit ulos koulun portista? Entä miltä tuntui, kun ensi ihastus sattui katsomaan sinua? Tai mikä oli se tunne, kun tulit ensimmäisiltä onnistuneilta treffeiltä kotiin? Ja miten maha oli täynnä perhosia, kun ylioppilasjuhlissa tai valmistujaisissa tajusit, että mähän oon vapaa ja elämä on edessä? Entä mikä oli se fiilis, kun tajusit löytäneesi elämäsi miehen? Ja miten hyvältä tuntuikaan, kun sanottuasi tahdon näit puolisosi jännityksensekaisen onnellisen hymyn? Ja miltä tuntuikaan se ensimmäinen aamu, kun yritit ymmärtää vaihtaneesi siviilisäätyä? Minua ainakin alkaa hymyilyttää :D Keksikääpä lisää...

Adelle onnittelut (?) mahavaivojen syyn löytymisestä. Helico on kuitenkin häädettävissä ja elämä helpottuu kovasti, kun siitä pääsee eroon. Ehkä hyvinvoivasta vatsastakin saa sitten uutta voimaan hoitoihin. Kannattaa varmaan ottaa maitohappobakteerikuuri sitten kaiken kukkuraksi, niin saat suoliston hyvän bakteerikannan taas kuntoon.

Mustaruusu, ymmärrän miltä tuntuu, kun syytä ei löydy. Kuten muutkin jo tsemppasivat, voi se kuitenkin olla ihan hyväkin asia. Meillä ainakin tuo kromosomivirheen löytyminen on masentanut miestä kovasti ja hän kokee olevansa syyllinen meidän keskenmenoihin ja luulee siten aiheuttaneensa minulle tuskaa. Vaikka yhdessähän me tässä olemme.

PeePee, ainahan voi ihmettä toivoa, kunnes toisin todistetaan. Jospa sillä paloautolla olisikin tällä kertaa eri osoite... Siis d :) b kunnes toisin...

Otanpa tähän loppuun vielä yhden positiivisen... Aika kivalta tuntui aamulla herätä, kun kyljessä kiinni kyhnäsi 2 kissaa ja 2 koiraa ja vielä mieskin.. Onneks meillä on 180 levee sänky ;)
 
Joo siis mehän ei olla mitenkään varsinaisesti selittämättömiä, heti ekoissa tutkimuksissa 2 vuotta sitten löytyi mieheltä siittiövasta-aineet, jotka selittää miksi en raskaudu luomusti. Tuomio oli jo silloin että ICSI on ainoa toivomme. Lisäksi minulla on mitattu koholla olevia FSH-arvoja. Mutta nuo viat eivät selitä sitä, miksi meillä hoidotkin onnistuu niin huonosti eikä alkioita koskaan jää pakkaseen. Sitä nyt tutkitaan.

Mies on mukana ihan uudessa siittiöiden DNA-tutkimuksessa, se ei maksakaan mitään kun on pilottitutkimus. Oletuksena on että osa tähän asti selittämättömäksi jääneistä tilanteista voisi paljastua juurikin siittiöiden DNA-vaurioista johtuviksi. Tuo tutkimus tulee yleiseen käyttöön ilmeisesti jo ihan lähiaikoina, mutta saattaa olla aika kallis. Meillä kävi siis tuurin kun päästiin siihen ilmaiseksi mukaan.

Sehän meilläkin miestä on koko ajan stressannut, kun hän on kaiken aikaa ollut enemmän "syyllinen" lapsettomuuteemme, ja nyt hän pelkää että löytyy vielä lisääkin vikaa. Vaikka mä olen koko ajan yrittänyt sanoa, että tämä on meidän yhteinen asia eikä sillä ole väliä kummassa vika on, tärkeää olisi vain se että ne viat saataisiin jotenkin voitettua!

PeePee seuraavan kerran kun joku pelottelee että lapsettomuus tuhoaa parisuhteen, niin kerro sille että tukimusten mukaan useimmissa tapauksissa lapsettomuus vahvistaa parisuhdetta, ja lapsettomuuden läpikäyneet pariskunnat ovat lopulta jopa tavallista onnellisempia! Tämä nimittäin pitää ihan tutkimustiedon valossa paikkansa. Vaikka ihan nyt just tällä hetkellä ei itsestä siltä tunnu, mutta mua on kovasti lohduttanut tuo tieto!
 
Ade täällä moi!

Ihanaa, kun on säpinää ja tämä ketju voi paksusti. Eiköhän se vaikutus siirry tässä meihinkin... :D

Pöppis, kiitos. Sait aikaiseksi tosiaan filminauhan pyörimään päähän ja liikutuksensekaisen hymyn huulille... osaisinpa jatkaa tuota sun upeaa listaa! Samoin sun kisukoiraporukka kuulostaa todella liikkikseltä!!! Oma hauvanikin täällä jaloissa tuhisee ja pitää seuraa mulle, kun mies on työmatkalla.

PeePee, Tädillä alkaa siis olla kiire, jos aikoo ehtiä lääkärin määräämään aikatauluun mukaan. Nyt kyllä toivon, että Täti olisi kovin hajamielinen ja lähtisi kävelemään aivan väärään suuntaan, kunnes huomaisi, että LIIAN MYÖHÄISTÄ, enää ei voi lähteä kolkuttelemaan PeePeen ovelle!

Pisti vähän vihaksi tuo työkaverisi alentava ja asiantuntematon kommentti. Mitähän v#&%&% se sillä halusi sanoa? Seuraavan kerran pudottele vaikka että "Miten onnekas olenkaan, kun on tuollaisia työkavereita, jotka osaavat kannustaa ja rohkaista niin kuin Sinä."

- Hehe, olen muuten luopunut näköjään boldauksesta kokonaan jatkuvista mokista lannistuneena. Päätinkin juuri äsken, että seuraavan kerran boldaan, kun on tooosi paljon aihetta eli kun olen tulossa äidiksi!! :LOL:

Missähän meidän plussaaja KK76? Huhuu, kuinkas sujuu? :heart:

Sitten vielä megasuperkiitokset kannustuksesta tässä masuasiassa. Ihan mieletön tsemppi tullut senkin aiheen äärellä teiltä. Ja tiedättekös, tänään ekan lääkesatsin jälkeen kylläkin maha ensin reagoi peemäisesti, mutta nyt iltaa kohti kaikki on mennyt hyvin ja jotenkin hassusti tuntuu, kuin jopa jotain hyvää olisi tapahtumassa tuolla mahalaukun uumenissa!! Hyvästi helv..tin heliko! Ja kaiken kukkuraksi bongasin vihlaisun, jonka päätin merkitsevän tuloillaan olevaa ovulaatiota!! Nousujohteista siis ainakin mielensisäisesti. Ehkäpä seuraavassa kierrossa jo piikittelen muutenkin kuin sanallisesti itseäni! :kieh:

Tuokoon syysmyrskyt nyt meille plussia ja niitä odotellessa kovasti paljon muita iloja, eikös juu?!
 
Huomenta! Ihanaa, kun on taas perjantai! Pitääpä oikein ottaa illalla lasi viiniä viikonlopun kunniaksi, kun se ei kerran ole kiellettyä. Nautitaan niistä "eduista", mitä negalla saa...
Meistä tulee tukiperhe! Sosiaalitoimen täti kävi eilen kylässä keskustelemassa asioista. Täällä on hirveä pula perheistä ja prosessi saattaa edetä hyvinkin nopeasti, jopa 1-2 kuukaudessa. Tuli niin hyvä mieli, kun mies illalla mietiskeli, että Legoja täytyy ainakin hankkia... Piti heti aamulla soittaa omille vanhemmilleni, että onhan meidän vanhat Legot vielä tallessa ja että MINÄ aion viedä ne, siskon vauva ei synny vielä moneen kuukauteen saatikka leiki Legoilla :LOL: Ehdinpäs ensin!

Noista tuttujen kommenteista... Voi kuinka mä vihaankaan tota "kun vähän relaatte ja lakkaatte yrittämästä, niin simsalabim!". Meille perinnöllisyyslääkärikin sanoi noin selitettyään ensin puoli tuntia, miten ylimääräinen kromosomi haittaa alkion jakaantumista. Onkohan se niin, että kun yrittää vähemmän, niin "normaalit" simpat pääsee jyräämään? :LOL: Ja sitten se lääkäri totesi, että pitäis pitää vähän enemmän taukoa yritysten välissä, niin ei ehkä menis kesken... Väsytystaktiikkako puree kromosomihäiriöisiin? :eek: Kyllä mä vähän ihmettelen, miten ammattilainen päästelee suustaan jotain noin amatöörimäistä... :headwall: Voimia ja sisua kaikille, että jaksatte ottaa vastaan typerät kommentit. Ja täräyttäkää vaan suoraan jotain, niin saatte niille jauhot suuhun!

Meitsi lähtee nyt metsästämään lastenkirjoja... Ette usko, miten paljon energiaa mulla just nyt on :D

Ihanaa perjantaita kaikille teille rakkaat kanssasisaret!
 
Adeliini mahtavaa että mahassasi tapahtuu oikeanlaisia asioita! Toivotaan vielä niitä paljon parempiakin asioita sinne mahaasi jatkossa!

Kesän kuulumisia täälläkin kaipaillaan!

Boldaus on tosiaan välillä melkoista salatiedettä, vaikka on kaiken tekevinään oikein niin menee pieleen.

Mä olen kehittänyt itselleni uuden mielikuvatekniikan ihmisten typeriä kommentteja varten. Kuvittelen, että ympärilläni on semmoinen pleksilasista tehty läpinäkyvä "suojamuuri", ja kun alkaa tulla jotain raskauksiin/vauvoihin liittyvää juttua niin ne kommentit törmäävät siihen muuriin ja kimpoavat pois eivätkä satu sydämeen asti niin kuin ennen. Uskokaa pois, mutta mua se ainakin tuntuu auttavan! En tiedä onko tämä hyvä vai huono taktiikka, mutta itsehän tässä on jotain nyt yritettävä kun se terapeuttikin on taas sairaslomalla...

Mä olen kanssa niin täynnä niitä kommetteja että "lopettakaa vaan stressaaminen niin kyllä se onnistuu". Mulle on jopa työterveysasemalla terveydenhoidon ammattilainen sanonut näin! Ja päälle kertoi sitten "lohduttavasti" miten hänkin oli itse joutunut yrittämään lasta muistaakseni peräti vuoden..! Kun meillähän tilanne on se että siittiöissä on vasta-aineita, niin ei ne vasta-aineet sieltä mihinkään katoa vaikka kuinka olisi stressaamatta. Mä olen ruvennut vastaamaan tällaisiin kommentteihin napakasti, mutta asiallisesti, että meillä on sellainen tilanne että siinä ei stressaamisella ole mitään merkitystä, ja yleensäkin on erittäin harvinaista/mahdotonta että stressillä voisi aiheuttaa itselleen lapsettomuuden.

Viuelä tuosta lapsettomuudesta ja parisuhteesta: mä muistelen lukeneeni myös sellaisia tilastotietoja, että kaikkein eniten avioeroja tapahtuu siinä vaiheessa kun pariskunnalla on pieniä lapsia. Eli se siitä että lapsettomuus auiheuttaisi jotenkin erityisen paljon eroja..! Mä ainakin uskoisin, että jos joku pariskunta eroaa lapsettomuuden takia, niin olisivat joka tapauksessa jossain vaiheessa eronneet, vaikka lapsia olisi tullutkin. Niillä, joilla muuten parisuhde on toimiva, niin lapsettomuus pikemminkin vahvistaa sitä.

Pöppis, mahtava homma tuo tukiperhejuttu. Muakin kiinnostaa tukiperhetoiminta ja sijaisvanhemmuus, mutta en ole vielä tehnyt mitään konkreettista asian eteen. En ole oikein varma, jaksaisinko ryhtyä sellaiseen nyt kun hoidot on vielä kesken. MTänään muuten tulee joku ohjelma sijaisvanhemmuudesta, muistaakseni klo 21 ykköseltä. Pitää muistaa katsoa!
 
:attn: täältä tulloo kuulumisia.. mutta mitään mainittavaa ei ole eikä kyllä taida tullakaan(menin jo hätäisenä nimittäin aamulla testailemaankin.....) sen verran on kuitenkin kokemusta plussistakin että nyt pitäis jo vähän oiretta olla.. mutta ei niin mitään, taaskaan.. no ei vielä kirves kaivoon ole tippunut, yritän selvitä vielä vajaan viikon eteenpäin ja märehtiä sitten..
taas näin lyhyesti, mutta työt kutsuu jälleen.. tsemppiä ja haleja kaikille!
 
Mukavaa, kun täällä on tänään näin säpinää! Kesälle toivon, että se oireettomuus oliskin merkki... Mulle mahtuu sekaan yks plussa, jota ennen ei ollut niin minkäänlaista oiretta. Siis ei edes normimenkkoja edeltävää tissiaristusta eikä muutakaan. Taikapeukut ylös vaan d :) b

Siitä tukiperhehommasta piti kertoa. Kiinnostuin asiasta yhden tutun kautta, joka on töissä ammatillisessa perhekodissa. Otin kotona puheeksi sijaisperheeksi ryhtymisen. Sitäkin ollaan ihan vakavasti mietitty, mut ajateltiin ensin "harjotella" tukiperheenä, eli lapsi / lapset tulee 1-2 viikonlopuksi kuukaudessa. Saa olla se tärkeä aikuinen lapselle, mutta jos homma ei toimikaan, se ei ole mikään katastrofi kenellekään. Sitoutumista tääkin tietty vaatii, mutta eri tavalla kuin sijaisperheenä oleminen. Eikä sitä tiedä, vaikka ruvettais joskus sijaisperheeksikin. Oon ajatellut asian niinkin, että kun meillä noi biologiset lapset tuntuu olevan aika tiukassa, niin tuki- tai sijaislapset mahtuis tulevaisuudessakin hyvin mukaan, koska "oma" lapsiluku tulee jäämään näillä näkymin pieneksi. Ja tukiperheenä saas siis tulla niitä biologisiakin lapsia, eli hoidot voi jatkua samaan malliin toisin kuin esim adoptiossa. Ja meillähän mies ei edes suostu vielä miettimään adoptiota, mutta tukiperhelapsia varten hankitaan jo leluja... :)

Että tällaista. Sydän meinaa ihan pakahtua, kun ajattelee, että meitä odottaa tärkeä tehtävä ehkä jo piankin :D
 
PeePee ja Adeliini- kiitos huhuiluista :hug: Täällä päivä kerrallaan eteenpäin pelko persuuksissa :ashamed: Yritän siis ajatella silti positiivisesti, yksi päivä ollaan aina "voiton puolella". Huono-olo on todellakin hela tiden, mutta en "valita", eikös se ole vain positiivinen asia? Oksentaa ei ole tarvinnut mutta jatkuvasti etoo ja alkaa huippamaan jos ei muista kovin usein jotain pientä suuhun laitaa vaikka ei maistuisi. kiloja tuli hoidoista se 5, kun oli lievä hyperi joka myös pysynyt nyt kun raskaus alkoi, joten farkut ei ole kyllä punktion jälkeen menneet napit kiinni ollenkaan..Väsymys myös iskee ajoittain kybällä. Hitsi kun nyt onnistuttaisiin :snotty: Vielä 1,5 viikkoa niin selviää onko siellä ketään, sykkiikö sydän ja montako on matkassa.
:attn: Kaikille jaksamisia, voimia ja onnea :heart: Toivon :heart: että saatte sen plussan ja kaikki menisi hyvin! Ihanaa vkloppua siskot :heart:
 
Nonniin, pettymykset on selätetty toistaiseksi ja päätettiin jatkaa heti. Uutta putkeen vaan, sanoi mies, kun keskusteltiin asiasta. :D
Se on oikeasti mun elämäni valo ja suuri rakkaus. Kai me kahdestaankin pärjättäisi ihan hyvin, mutta mutta...

Maanantaita siis taas väestöliittoon, viidennen kerran, hakemaan reseptit ja siitä sitten taas uuteen nousuun. (kp 3)
 
Hei!

Täällä alkoi tänään taas menkat. Vähän yllätyin kun kierto oli taas 28, kun se kävi 35 ja 32 edellisillä kerroilla. Sitä kun tietäisi mitä tuolla kropassa tapahtuu. Mulle se on aikakin ihan mysteeri :whistle: Vois tehdä yhden salaiset kansiot jakson naisen kropan toiminnasta =)

Me mennään tässä kierrossa kokeilemaan ekan kerran inssiä. Lääkeresepti odottaa tossa pöydällä ja ensi viikolla pitäisi käydä hakemassa ohjeet piikitykseen. Mukavaa, että saa jotakin tekemistä...
 
Voi PeePee :hug: Onpa kurjaa, kun kroppa on sekaisin. Se on noiden aikataulujen kanssa niin tylsää, että luonto ei aina oo ihan samaa mieltä asioista.
Olipa mukavaa, jos tuo puheeksi ottamani tukiperheasia antoi sinullekin uusia ajatuksia. Mä oon ainakin ollut ihan eri ihminen torstain kotikäynnin jälkeen; tuntuu, että on taas jotain mitä odottaa! Jäänyt ne oman tilanteen vatvomiset vähemmälle, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yritys pysähtyisi. Päin vastoin, mun silmien edessä näkyy jo ison perheen sunnuntaiaamiainen :) Ja tänään suuntaan kirppikselle kirjoja ja pelejä etsimään...

Puskatäti, mahtavaa, että taistelutahtoa löytyy! Täällä ainakin vahva usko siihen, että tuolla asenteella seuraava kierros tuo tulosta!

Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille! :heart:
 
Sunnuntaita naikkoset.. =)

On se outoa elää nykyään täällä pohjoisessa, kun maa on ihan valkoisena jo nyt...

Ade tosi hyvä, että syy sun mahaongelmiin selvisi! Nyt kun vielä lääkkeet puree kunnolla, niin kipeä maha on kohta historiaa..

Puskatädille onnea ja menestystä tulevaan kiertoon!!!!

Pöppikselle lähtee täältä jättiannos arvostusta ja kunniaa tuon tukiperheasian suhteen! Mahtavia juttuja tuollaiset..

Peepeelle se täti paikalle nyt ja heti!!!!!! :headwall:

Itselle ei ihmeempiä.. viimeisiä päiviä vedellään taas, ennen kuin totuus iskee kirveellä takaraivoon. Menee kierto vähän pidemmäksi kuin tuo 30, koska ovis oli luultavimmin vasta viikko sitten sunnuntaina.
 

Yhteistyössä