Kiitos SaanaS! Tuntuu vaan siltä ettei kukaan jaksa edes enää kuunnella, vaikka hyviä ystäviä minulla onkin. Tuntuuko muista siltä, että jossain vaiheessa ei vaan jaksa muita enää "vaivata"? Mieskään ei jatkuvasti jaksaisi jauhaa tätä samaa, enkä minäkään kyllä. Mistä te olette löytäneet sitä elämän sisältöä joka auttaisi olemaan onnellinen niin kuin ennen oli?
Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...
- Viestiketjun aloittaja Adeliini
- Ensimmäinen viesti
SO77, tottakai sovit tänne :hug:
Ilo voi todella olla kadoksissa, mutta se on sinnikäs kaveri
ja löytää kyllä tien takaisin, vaikka olisi pahastikin eksyksissä.
Surullista, että sulla on ollut noin kovasti huolta omasta terveydestä ja sitten vielä nuo keskenmenot.
Ystävät varmaankin kantavat susta huolta ja ehkä heillä voi olla riittämätön olokin näiden suurten asioiden edessä..? Arvailen vain...
Minua on helpottanut ottaa aina vaan uusia aikalisiä ja ajatella, että jos en nyt nauti elämästä, koska sitten? Olen jatkanut työn ohella opintoja ja mietin paljonkin myös elämää ilman lapsia. Mun opinnot on myös senkaltaisia, että tulee kelailtua aika läpikotaisin oma pääkoppa ja kai siitä on ollut välillä hyötyäkin.
Yksi kantava ajatus mulla on myös se, että kaikista vaikeuksista huolimatta tahdon pitää hyvää huolta itsestäni ja miehestäni, koska varsinkin sitten, jos saamme lapsen, tarvitsemme niitä voimia ja toisiamme. Joku toinen selviää aivan toisella lailla. Uskon kyllä, että sinäkin löydät omat tapasi selvitä, olethan jo aikamoisista kuvioista mennyt eteenpäin!!
Ilo voi todella olla kadoksissa, mutta se on sinnikäs kaveri
ja löytää kyllä tien takaisin, vaikka olisi pahastikin eksyksissä.
Surullista, että sulla on ollut noin kovasti huolta omasta terveydestä ja sitten vielä nuo keskenmenot.
Ystävät varmaankin kantavat susta huolta ja ehkä heillä voi olla riittämätön olokin näiden suurten asioiden edessä..? Arvailen vain...
Minua on helpottanut ottaa aina vaan uusia aikalisiä ja ajatella, että jos en nyt nauti elämästä, koska sitten? Olen jatkanut työn ohella opintoja ja mietin paljonkin myös elämää ilman lapsia. Mun opinnot on myös senkaltaisia, että tulee kelailtua aika läpikotaisin oma pääkoppa ja kai siitä on ollut välillä hyötyäkin.
Yksi kantava ajatus mulla on myös se, että kaikista vaikeuksista huolimatta tahdon pitää hyvää huolta itsestäni ja miehestäni, koska varsinkin sitten, jos saamme lapsen, tarvitsemme niitä voimia ja toisiamme. Joku toinen selviää aivan toisella lailla. Uskon kyllä, että sinäkin löydät omat tapasi selvitä, olethan jo aikamoisista kuvioista mennyt eteenpäin!!
Heippa!
Minä en oikein hallitse tuota päivitystä, joten jos joku jaksaa laittaa niin minun kiertopäivä on tänään 11/28-35. Kierrot ovat vähän heitelleet parin kuukauden aikana ties mistä syystä.
Ihanaa kuulla, että kaikesta surusta ja pettymyksistä huolimatta täällä elämä jatkuu. Itselläni on myös sellainen olo, että olisi taas aika edes vähän päästä nauttimaan tästä ainokaisesta elämästä. Liikunta on minulle se, jolla saa pääkoppaa vähän parempaan järjestykseen. Tosin mun on pitänyt järjestelmällisesti pakottaa itseni jumppaan. Kuulostaa aika karulta ja ei niin nautittavalta, mutta se on alkanut tuottaa tulosta. Olo on vähän parempi ja huomaa, että itsestään huolehtiminen ja muiden asioiden ajatteleminen auttaa taas suuntaamaan vähän valoisampaan tulevaisuuteen ainakin taas vähäksi aikaa =)
Tsemppiä kaikille itsestä huolehtimiseen!
Minulle tehtiin munajohtimien aukiolotutkimus ja putket olivat auki, kuten vähän etukäteen arveltiinkin. Itsekin näin kuvaruudulta kuinka mukavasti helminauhamainen kuja kulki kohdusta kohti molempia munasarjoja. Ihme, että sinne ei sitten vaan kulje yhtä hyvin nuo siittiöt... Täytyy varmaan laittaa seuraavalla kerralla niille kartta käteen
Eli ensi kierrossa kokeilemme yksityisellä inseminaatiota ekan kerran. Katsotaan auttaako hormoonit ja muu ns. hienosäätö meitä. Itse tietysti olen toiveikas, kuten nimerkkikin kertoo, mutta jotenkin tässä on vaan joutunut pettymään monta kertaa, joten lähinnä olen innoissani, kun päästään hommassa vähän eteenpäin kävi miten kävi...
Nyt taidan lähteä kyläilemään, kun on työn puolesta pari päivää syyslomaa.
Syyspäiviä kaikille!
Minä en oikein hallitse tuota päivitystä, joten jos joku jaksaa laittaa niin minun kiertopäivä on tänään 11/28-35. Kierrot ovat vähän heitelleet parin kuukauden aikana ties mistä syystä.
Ihanaa kuulla, että kaikesta surusta ja pettymyksistä huolimatta täällä elämä jatkuu. Itselläni on myös sellainen olo, että olisi taas aika edes vähän päästä nauttimaan tästä ainokaisesta elämästä. Liikunta on minulle se, jolla saa pääkoppaa vähän parempaan järjestykseen. Tosin mun on pitänyt järjestelmällisesti pakottaa itseni jumppaan. Kuulostaa aika karulta ja ei niin nautittavalta, mutta se on alkanut tuottaa tulosta. Olo on vähän parempi ja huomaa, että itsestään huolehtiminen ja muiden asioiden ajatteleminen auttaa taas suuntaamaan vähän valoisampaan tulevaisuuteen ainakin taas vähäksi aikaa =)
Tsemppiä kaikille itsestä huolehtimiseen!
Minulle tehtiin munajohtimien aukiolotutkimus ja putket olivat auki, kuten vähän etukäteen arveltiinkin. Itsekin näin kuvaruudulta kuinka mukavasti helminauhamainen kuja kulki kohdusta kohti molempia munasarjoja. Ihme, että sinne ei sitten vaan kulje yhtä hyvin nuo siittiöt... Täytyy varmaan laittaa seuraavalla kerralla niille kartta käteen
Eli ensi kierrossa kokeilemme yksityisellä inseminaatiota ekan kerran. Katsotaan auttaako hormoonit ja muu ns. hienosäätö meitä. Itse tietysti olen toiveikas, kuten nimerkkikin kertoo, mutta jotenkin tässä on vaan joutunut pettymään monta kertaa, joten lähinnä olen innoissani, kun päästään hommassa vähän eteenpäin kävi miten kävi...
Nyt taidan lähteä kyläilemään, kun on työn puolesta pari päivää syyslomaa.
Syyspäiviä kaikille!
[color=Green3]Mukana menossa torstaina 16.10.2008:[/color]
Adeliini..............välikierto.................................kp27/27-34
Kk76..................3.ICSI.....................................pp4
puskatäti..........4.inssi 14.10.............................pp2
PeePee77..........2.IVF.......................................kp13/29-31
Kummi...............2.ICSI vk 43; e-pillerit..............kp11/30-
toiveikas77......luomukierto...............................kp11 /28-31
Emppu78...........luomukierto,IVF tulossa...........kp /30
Mustaruusu.......luomukierto.............................kp 10/30
Kesä-74............IVF vk43, sumut.......................kp /28
Unelma-anelma.luomukierto..............................kp /27-31
Angela77
SaanaS.............3.PAS.........................................kp
[color=Green3]Kummitelleet:[/color]
[color=Green3]Plussanneet:[/color]
[color=Green3]Myöhemmin onnistuvat:[/color]
Adeliini..............välikierto.................................kp27/27-34
Kk76..................3.ICSI.....................................pp4
puskatäti..........4.inssi 14.10.............................pp2
PeePee77..........2.IVF.......................................kp13/29-31
Kummi...............2.ICSI vk 43; e-pillerit..............kp11/30-
toiveikas77......luomukierto...............................kp11 /28-31
Emppu78...........luomukierto,IVF tulossa...........kp /30
Mustaruusu.......luomukierto.............................kp 10/30
Kesä-74............IVF vk43, sumut.......................kp /28
Unelma-anelma.luomukierto..............................kp /27-31
Angela77
SaanaS.............3.PAS.........................................kp
[color=Green3]Kummitelleet:[/color]
[color=Green3]Plussanneet:[/color]
[color=Green3]Myöhemmin onnistuvat:[/color]
Onko teillä muuten tullut Pregnylistä jotain oireita? Siis muita kuin se haluttu eli ovulaatio.
Mulle tuli se pistoskohta ihan punaiseksi ja kipeytyi. Rinnoissa on tuntunut pistelyä ja tuikkauksia alavatsassakin välillä.
Tänään pp2 ja aloitin lääkärin ohjeen mukaan Lugesteronin käytön tänä aamuna.
Mulle tuli se pistoskohta ihan punaiseksi ja kipeytyi. Rinnoissa on tuntunut pistelyä ja tuikkauksia alavatsassakin välillä.
Tänään pp2 ja aloitin lääkärin ohjeen mukaan Lugesteronin käytön tänä aamuna.
Pregnylistä tulee useimmille kai raskausoireet, eli rinnat kipeytyy ym. Pistoskohdan kipeytyminen on myös normaalia.
Mun kiertopäivätkin vois laittaa jos joku viitsii eli luomukierto 10/30 (tosin mullakin kierto heittelee kuten on tehnyt aina). Itse en oikein tuota päivitystä hallitse...
Mulla on eläimet se asia joka pitää pääkopan kasassa. Toki asioita tulee mietittyä ja kelattua koko ajan. Mä lohdutan itseäni ajatuksella, että jos emme omia lapsia saa niin panostamme sitten sijaisvanhemmuuteen. Olen oikeastaan aika innoissanikin siitä ja tekisi mieli ruveta jo jollakin tavalla ajamaan asiaa eteenpäin. Mutta järjellä ajatellen on kai kuitenkin parempi keskittyä nyt ensin näihin hoitoihin, tuskin voimia kuitenkaan riittäisi kahteen niin isoon asiaan yhtä aikaa.
Mun kiertopäivätkin vois laittaa jos joku viitsii eli luomukierto 10/30 (tosin mullakin kierto heittelee kuten on tehnyt aina). Itse en oikein tuota päivitystä hallitse...
Mulla on eläimet se asia joka pitää pääkopan kasassa. Toki asioita tulee mietittyä ja kelattua koko ajan. Mä lohdutan itseäni ajatuksella, että jos emme omia lapsia saa niin panostamme sitten sijaisvanhemmuuteen. Olen oikeastaan aika innoissanikin siitä ja tekisi mieli ruveta jo jollakin tavalla ajamaan asiaa eteenpäin. Mutta järjellä ajatellen on kai kuitenkin parempi keskittyä nyt ensin näihin hoitoihin, tuskin voimia kuitenkaan riittäisi kahteen niin isoon asiaan yhtä aikaa.
Vähän mä taas häpeän, kun huomasin, etten ole edes kiertopäivieni kanssa kartalla... :headwall: syytän edelleen tätä superhidasta nettiä, kun ei koneelle huvita mennä yhtään iltaisin.
Täällä on monelle tapahtunut ihan hirmuisesti, kovasti onnea matkaan jo siirretyille pienille, kuin muiden tuleville hoidoille! :heart:
Mulle voi päivittää seuraavasti: huomenna (pe) on kp 11/30, Clomikierto menossa. Clomit on syöty ja nyt odotellaan maanantain ultraa, että nähdään, onko ollut tällä kertaa mitään apua..
Nyt takavasemmalle valmistautumaan Idolsiin ja koitan parantaa tapani ja ilmestyä tänne vähän useammin. :ashamed:
Täällä on monelle tapahtunut ihan hirmuisesti, kovasti onnea matkaan jo siirretyille pienille, kuin muiden tuleville hoidoille! :heart:
Mulle voi päivittää seuraavasti: huomenna (pe) on kp 11/30, Clomikierto menossa. Clomit on syöty ja nyt odotellaan maanantain ultraa, että nähdään, onko ollut tällä kertaa mitään apua..
Nyt takavasemmalle valmistautumaan Idolsiin ja koitan parantaa tapani ja ilmestyä tänne vähän useammin. :ashamed:
Kiitos tervetulotoivotuksista! :heart: Mieli on tällä hetkellä aika maassa, ystäväni sai eilen terveen tytön ja vaikka olen todella onnellinen heidän puolestaan, sattuu tosi kovin. Luulen että joudun pitämään taukoa ystäväpiiristäni, sillä en vain nyt jaksa. Olen pahoillani kovin negatiivisesta kirjoittelustani; kaikille kauhean paljon tsemppiä omissa "koitoksissa"!
SO77 varmasti meille monelle on tuttuja nuo ongelmat suhtautumisessa ystävien ja sukulaisten raskauksiin ja vauvoihin. Tosin kaikilla ei ilmeisesti ongelmia ole: jotkut kertovat pystyvänsä nauttimaan toisten lapsista ihan täysin. Mulla on itselläni ollu tosi vaikeaa asian kanssa: tuntuu, että muuten tämän tilanteen vielä jotenkin omasta puolestaan pystyisi hyväksymään, mutta ympäristöstä tulee ne isoimmat paineet. Minustakin tuntuu, että tämän meidän lapsettomuustilanteen aikana IHAN KAIKKI ystäväni ovat ruvenneet lisääntymään, myös ne joista kuvittelin että eivät ikinä hankkisi lapsia! Juuri kun olin itse saanut monien hoitojen jälkeen keskenmenon, ystäväni tuli vahingossa raskaaksi YHDESTÄ ainoasta kerrasta. Se tuntui jo aika pahalta! Kyllä mä olen ruvennut pitämään vähän etäisyyttä tai jopa melkein katkaissut välit muutamiin ystäviini tämän tilanteen takia. On vaan pakko. Toivon, että ystäviltäni löytyy sen verran myötätuntoa että eivät suutu mulle tämän takia ikiajoiksi.
Lisäksi tuntuu että mediassakin koko ajan toitotetaan, miten lisääntyminen on elämän tarkoitus. Ihan kuin millään muilla saavutuksilla elämässä ei olisi merkitystä, jos ei ole lapsia. Ihan keneltä tahansa julkkikseltakin kun haastattelussa kysytään, mikä on paras asia elämässi, niin kaikkihan vastaa että lapsi/lapset. Kyllähän tässä väkisin tuntee itsensä vajavaiseksi kun pelkää ettei ehkä koskaan saa lapsia.
Juttelin terapeutinkin kanssa asiasta, ja hän sanoi että tällaiset tunteet ovat aivan normaaleja ja hyväksyttäviä, ja kyllä on oikeus suojella itseään ottamalla etäisyyttä lapsiperheisiin, jos siltä tuntuu. Kyllähän tämä tilanne sitten jossain vaiheessa viimeistään vuosien kuluttua helpottaa: joko saamme jollain konstilla lapsen tai sitten hyväksymme lapsettomuuden.
Lisäksi tuntuu että mediassakin koko ajan toitotetaan, miten lisääntyminen on elämän tarkoitus. Ihan kuin millään muilla saavutuksilla elämässä ei olisi merkitystä, jos ei ole lapsia. Ihan keneltä tahansa julkkikseltakin kun haastattelussa kysytään, mikä on paras asia elämässi, niin kaikkihan vastaa että lapsi/lapset. Kyllähän tässä väkisin tuntee itsensä vajavaiseksi kun pelkää ettei ehkä koskaan saa lapsia.
Juttelin terapeutinkin kanssa asiasta, ja hän sanoi että tällaiset tunteet ovat aivan normaaleja ja hyväksyttäviä, ja kyllä on oikeus suojella itseään ottamalla etäisyyttä lapsiperheisiin, jos siltä tuntuu. Kyllähän tämä tilanne sitten jossain vaiheessa viimeistään vuosien kuluttua helpottaa: joko saamme jollain konstilla lapsen tai sitten hyväksymme lapsettomuuden.
Mustaruusu; tuntuu ihan samalta kuin sinusta ja vielä lisäksi tulee syyllisyydentunteet siitä ettei ole täysillä innostumassa toisten perhetapahtumista. Mutta en usko että tätä surua kukaan muu pystyy ymmärtämään kuin sellainen joka itse on saman kokenut. Koitan välillä ajatella että kyllä mullakin niitä hyviä asioita elämässä on ja onkin, mutta mistään en pysty aidosti nauttimaan kun koko ajan on sellainen tunne että jotain puuttuu. En ymmärrä miten pystyn lapsettomuuden ikinä hyväksymään ilman että musta tulee katkera vanha muija.
Ja sitten kehotetaan nauttimaan sellaisista asioista joita ei voisi tehdä jos olisi lapsia, mitä semmonen on? Aamusta iltaan olen töissä, ei siinä paljon maailmanympärimatkoille lähdetä.
Ja sitten kehotetaan nauttimaan sellaisista asioista joita ei voisi tehdä jos olisi lapsia, mitä semmonen on? Aamusta iltaan olen töissä, ei siinä paljon maailmanympärimatkoille lähdetä.
...pitkästä aikaa!
Vähän sutinaa on ollut lomarintamalla ja hoitoasioissakin, niin etten ole oikein koneen ääreen päässyt.
SO77:lle lämpimät tervetulotoivotukset! Ei ole asiat liian helppoja olleet teilläkään, :hug: .
Lyhyesti tuosta Mustaruusun ja SO:n käymästä keskustelusta: samaa rataa omatkin aivoni kulkevat. Koska meitä on jo siis näin monta samoin ajattelevaa, tuon täytyy olla aika luonnollinen reaktio...En osaa minäkään nauttia kohta syntyvästä kaverini lapsesta ja pelkään lähes päivittäin, että joku ystävistäni soittaa ja ilmoittaa olevansa raskaana. Älytöntä mutta minkäs teet. Uskon, että ne "tosiystävät" pysyvät kuitenkin vierellä ja ymmärtävät, vaikka ei yhteyttä koko ajan olisikaan. Ja toisaalta, mistäs sitä oikein keskustelisi, vauvan huoneen sisustamisesta vai puregonin piikittelystä...joo.
Ja totta puhutte, ennemmin tai myöhemmin, vaikeamman tai helpomman kautta jokainen meistä löytää tai hyväksyy/yrittää hyväksyä sen "oman elämänsä" lapsellisena tai lapsettomana. Ehkä siinä vaiheessa myös ne omat haaveet ja toiveetkin vihdoin selkiytyvät. Tämä "välivaihe" on varmaan eniten hermoja raastavaa, hoppas.
ON:sta lyhyesti. E-pillerit jarruttivat ilmeiseti jälleen kerran (kuten synarela keväällä ) omaa hormonituotantoa sen verran reilusti, että munasarjat olivat ihan rusinana (lääkärin sanojen mukaan :kieh: ) ja soluja ei näytä kasvavan kuin 6 kpl..Ne on kuitenkin tarkoitus puktioida tiistaina ja siirtää - jos siirrettävää on - torstaina tai perjantaina. Ei oikein tiedä mitä ajattelisi ja välillä huolella keräämäni optimismikin alkaa valua viemäristä alas...Noh, viikonlopusta aion kuitenkin yrittää nauttia saunan ja viinin voimalla (toivottavasti se ei ole vielä tässä vaiheessa kiellettyä....ja vaikka olisikin, ).
Rentouttavaa viikonloppua systerit!
Vähän sutinaa on ollut lomarintamalla ja hoitoasioissakin, niin etten ole oikein koneen ääreen päässyt.
SO77:lle lämpimät tervetulotoivotukset! Ei ole asiat liian helppoja olleet teilläkään, :hug: .
Lyhyesti tuosta Mustaruusun ja SO:n käymästä keskustelusta: samaa rataa omatkin aivoni kulkevat. Koska meitä on jo siis näin monta samoin ajattelevaa, tuon täytyy olla aika luonnollinen reaktio...En osaa minäkään nauttia kohta syntyvästä kaverini lapsesta ja pelkään lähes päivittäin, että joku ystävistäni soittaa ja ilmoittaa olevansa raskaana. Älytöntä mutta minkäs teet. Uskon, että ne "tosiystävät" pysyvät kuitenkin vierellä ja ymmärtävät, vaikka ei yhteyttä koko ajan olisikaan. Ja toisaalta, mistäs sitä oikein keskustelisi, vauvan huoneen sisustamisesta vai puregonin piikittelystä...joo.
Ja totta puhutte, ennemmin tai myöhemmin, vaikeamman tai helpomman kautta jokainen meistä löytää tai hyväksyy/yrittää hyväksyä sen "oman elämänsä" lapsellisena tai lapsettomana. Ehkä siinä vaiheessa myös ne omat haaveet ja toiveetkin vihdoin selkiytyvät. Tämä "välivaihe" on varmaan eniten hermoja raastavaa, hoppas.
ON:sta lyhyesti. E-pillerit jarruttivat ilmeiseti jälleen kerran (kuten synarela keväällä ) omaa hormonituotantoa sen verran reilusti, että munasarjat olivat ihan rusinana (lääkärin sanojen mukaan :kieh: ) ja soluja ei näytä kasvavan kuin 6 kpl..Ne on kuitenkin tarkoitus puktioida tiistaina ja siirtää - jos siirrettävää on - torstaina tai perjantaina. Ei oikein tiedä mitä ajattelisi ja välillä huolella keräämäni optimismikin alkaa valua viemäristä alas...Noh, viikonlopusta aion kuitenkin yrittää nauttia saunan ja viinin voimalla (toivottavasti se ei ole vielä tässä vaiheessa kiellettyä....ja vaikka olisikin,
).Rentouttavaa viikonloppua systerit!
[color=Green3]Mukana menossa perjantaina 17.10.2008:[/color]
Adeliini..............välikierto.................................kp28/27-34
Kk76..................3.ICSI.....................................pp5
puskatäti..........4.inssi 14.10.............................pp3
PeePee77..........2.IVF.......................................kp14/29-31
Kummi...............2.ICSI vk 43.............................kp12/30-
toiveikas77......luomukierto...............................kp12 /28-31
Emppu78...........luomukierto,IVF tulossa...........kp /30
Mustaruusu.......luomukierto.............................kp 11/30
Kesä-74............IVF vk43, sumut.......................kp /28
Unelma-anelma.luomukierto..............................kp /27-31
Angela77
SaanaS.............3.PAS.........................................kp
SO77
[color=Green3]Kummitelleet:[/color]
[color=Green3]Plussanneet:[/color]
[color=Green3]Myöhemmin onnistuvat:[/color]
SO77,MUSTARUUSU ja KUMMI- samoja mietteitä. Itseasiassa sain juuri viestin siskoltani että saivat vauvan. Myös vanhempani yrittivät soittaa (olisivat varmaan kyselleet laitokselle mukaan tai kertoneet ilouutisen), mutta en pystynyt vastaamaan...Yksinkertaisesti haluan nyt olla rauhassa. Kun mieheni kanssa aloimme yrittää 5vuotta sitten, systerin kommentti oli ettei enempää lapsia halua. Noh, tässä 5vuoden välissä eronnut ja mennyt uusiksi naimisiin ja "kävi vahinko" jonka pitivät ja halusivat heti perään "tehdä"leikkikaverin:kas kummaa kun ikäeroksi ei tullut edes tuota vuotta heille!!Niin ne toiset vaan tekee!! Anteeksi kun kovin ahdistaa :ashamed: tuntuu vaan NIIN väärältä, ja muiden mielestä MINÄ olen itsekäs kun en voi edes kyläillä. Aivan sama, en vain pysty, miksi rääkkäisin itseäni? Tällähetkellä sellainen olo, että hoidot eivät taaskaan onnistuneet! Rintojen turvotus laskenut ja menkkamaisia juilintoja..Ja oireiden olisi kai pitänyt plussasta pahentua, mutta mulla ei näin ole ollut. Punktio oireet jo parantumassa. Vatsan turvotuskin vähän jo laskenut, silti vielä pömpöttää, ja jos nyt kauppa reissulla joku tulee onnittelemaan mua vauvasta niin vedän turpaan :kieh: :kieh:
Voi hitto, sori negatiivisuus, mutta luotan että edes te ymmärrätte. Mulla niin ahdistaa kun taas negaa pukkaa, mä tunnen sen :headwall:
Voimia Teille :heart:
Voi hitto, sori negatiivisuus, mutta luotan että edes te ymmärrätte. Mulla niin ahdistaa kun taas negaa pukkaa, mä tunnen sen :headwall:
Voimia Teille :heart:
Perjantaita...
Oli niin viisaita ja koskettavia ajatuksia täällä, että pakko laittaa lusikka tähän keskusteluun.
Olen aivan samaa mieltä, että täällä on "ymmärrystakuu" kyllä voimassa ja kaikki tajuavat, mitä se on kun kaveri tulee kertalaakista vahingossa raskaaksi tai lapsiluvun piti olla täynnä jo pari vauvaa sitten...
Aloin miettimään, että vaikuttikohan tuo mun aikaisempi teksti siltä, kuin koko lapsettomuus olisi mulle kovinkin helppoa -senkun vaan ajattelee positiivisesti ja ottaa Olvia!
Vaikka kirjoittelin näistä aikalisistä ja itsestään huolehtimisesta jne. se ei tarkoita, ettenkö olisi hetkittäin aivan repeämispisteessä ja vailla mitään ajatusta elämän tarkoituksesta.
Lisäksi olen kateellinen kaikille, jotka uskaltavat toivoa, uskaltavat pettyä ja jotenkin vielä mennä eteenpäinkin ihan täysiä. Itse kun olen siinä määrin pelokas sekä näitten hoitojen, raskauden että äitinä olemisen suhteen, että tekisi mieli iskeä ne kuuluisat hanskat välillä tiskiin. Ja SILTI haluaisin kokea sen kaiken. Hirvittävän ristiriitaista...!!!
Täällä on lupa olla rehellinen, vaikka se sitten olisi kuinka karua.
Erät meille rakkaat lapsettomat ihmiset kertoivat eilen saavansa vauvan. Ja nyt tulee se inhorealistisen karu tilitys. Huomasin ajattelevani, että tuosta raskaudesta iloitseminen on lähes mahdotonta ja jos heille tulisi keskenmeno, ensimmäinen olo ei ehkä olisikaan myötätunto vaan ennemminkin jokin senkaltainen ajatus, kuin "No vihdoinkin joku muukin kokee tämän!" Ja heti, kun ajattelin nuo ajatukset, olisin voinut ampua tietenkin itseni. Puhumattakaan siitä, että nyt vielä kehtaan kirjoittaa ne tänne. Mutta jälleen - kyllä te ymmärrätte, eikö?
KK76:lle tekisi mieli sanoa, ettei oireista/oireettomuudesta voi päätellä todellakaan negaa, mutta senhän sä tiedätkin ja sitä paitsi jos on negainen tunne itsellä, niin vaikea sitä on muuksi muuttaa. Siltikin voit olla varma, että kun et itse jaksa uskoa ja toivoa, niin täällä ovat monet peukalot visusti pystyssä :wave:
Kummille lämpimiä ajatuksia ja kuulosti hyvältä tuo valmistautumisesi ensi viikkoon rentouttavissa merkeissä! Nyt ei mennä sitä vessanpönttöä vetelemään, ehei! Pois sieltä mars!
Eikä Emppu tartte mitään häpeillä, jos ei ole tikkana päivittäin päivittämässä
Kiva oli kuulla, että teillä tapahtuu jraskauttavia asioita a seuraavaksi sitten ultrakuulumisia pliis.
Mites PeePee?
Oma napa on vielä koskematon. Täytyisi kai kaivaa esille ohjeet siitä, miten pitikään menetellä, kun Mary suvaitsee rientää paikalle. Eli apteekin kautta pian. Jännittää niin sikana pistelyt, etten oikein paljon uskalla ajatellakaan asiaa. Onneksi täällä on niin monta naista vakuuttamassa, että siitä selviää ja se on kestettävissä.
Nyt lähden pitämään kylässä oleville sukulaislapsille seuraa; taustalta kuuluu jo Hauskat kotivideot ja naurunremakka!
Oli niin viisaita ja koskettavia ajatuksia täällä, että pakko laittaa lusikka tähän keskusteluun.
Olen aivan samaa mieltä, että täällä on "ymmärrystakuu" kyllä voimassa ja kaikki tajuavat, mitä se on kun kaveri tulee kertalaakista vahingossa raskaaksi tai lapsiluvun piti olla täynnä jo pari vauvaa sitten...
Aloin miettimään, että vaikuttikohan tuo mun aikaisempi teksti siltä, kuin koko lapsettomuus olisi mulle kovinkin helppoa -senkun vaan ajattelee positiivisesti ja ottaa Olvia!
Vaikka kirjoittelin näistä aikalisistä ja itsestään huolehtimisesta jne. se ei tarkoita, ettenkö olisi hetkittäin aivan repeämispisteessä ja vailla mitään ajatusta elämän tarkoituksesta.
Lisäksi olen kateellinen kaikille, jotka uskaltavat toivoa, uskaltavat pettyä ja jotenkin vielä mennä eteenpäinkin ihan täysiä. Itse kun olen siinä määrin pelokas sekä näitten hoitojen, raskauden että äitinä olemisen suhteen, että tekisi mieli iskeä ne kuuluisat hanskat välillä tiskiin. Ja SILTI haluaisin kokea sen kaiken. Hirvittävän ristiriitaista...!!!
Täällä on lupa olla rehellinen, vaikka se sitten olisi kuinka karua.
Erät meille rakkaat lapsettomat ihmiset kertoivat eilen saavansa vauvan. Ja nyt tulee se inhorealistisen karu tilitys. Huomasin ajattelevani, että tuosta raskaudesta iloitseminen on lähes mahdotonta ja jos heille tulisi keskenmeno, ensimmäinen olo ei ehkä olisikaan myötätunto vaan ennemminkin jokin senkaltainen ajatus, kuin "No vihdoinkin joku muukin kokee tämän!" Ja heti, kun ajattelin nuo ajatukset, olisin voinut ampua tietenkin itseni. Puhumattakaan siitä, että nyt vielä kehtaan kirjoittaa ne tänne. Mutta jälleen - kyllä te ymmärrätte, eikö?
KK76:lle tekisi mieli sanoa, ettei oireista/oireettomuudesta voi päätellä todellakaan negaa, mutta senhän sä tiedätkin ja sitä paitsi jos on negainen tunne itsellä, niin vaikea sitä on muuksi muuttaa. Siltikin voit olla varma, että kun et itse jaksa uskoa ja toivoa, niin täällä ovat monet peukalot visusti pystyssä :wave:
Kummille lämpimiä ajatuksia ja kuulosti hyvältä tuo valmistautumisesi ensi viikkoon rentouttavissa merkeissä! Nyt ei mennä sitä vessanpönttöä vetelemään, ehei! Pois sieltä mars!
Eikä Emppu tartte mitään häpeillä, jos ei ole tikkana päivittäin päivittämässä
Kiva oli kuulla, että teillä tapahtuu jraskauttavia asioita a seuraavaksi sitten ultrakuulumisia pliis.
Mites PeePee?
Oma napa on vielä koskematon. Täytyisi kai kaivaa esille ohjeet siitä, miten pitikään menetellä, kun Mary suvaitsee rientää paikalle. Eli apteekin kautta pian. Jännittää niin sikana pistelyt, etten oikein paljon uskalla ajatellakaan asiaa. Onneksi täällä on niin monta naista vakuuttamassa, että siitä selviää ja se on kestettävissä.
Nyt lähden pitämään kylässä oleville sukulaislapsille seuraa; taustalta kuuluu jo Hauskat kotivideot ja naurunremakka!
Ihanaa kun vihdoin joku ymmärtää mistä musta tuntuu! Usein tuntuu että muiden "kyllä se vielä teillekin" ja "luonto korjaa heikot" kommentit todella idioottimaisilta. Musta mulla on kuitenkin ollut kaksi lasta vaikka eivät tähän maailmaan päässeetkään!
Musta tässä on myös raastavaa ettei mihinkään pääse edes pakoon kun on pakko esim. kaupassakin käydä. Asumme vielä suhteellisen tuoreella taajama-alueella eikä muuta näykään kun lastenvaunuja työntäviä äitejä ja isiä. Työkaverit tulee ja menee äitiyslomille, minä jatkan samaa rataa.
Adeliini; samaa ristiriitaa koen minäkin. Tekis mieli luovuttaa oihan kokonaan mutta ei sit kuitenkaan pysty... Tämä kuitenkin rajoittaa elämää aika lailla et oisko sitä jotenkin ehkä helpottunut jos vaan puhaltais pelin poikki ja ottais ehkäisyn käyttöön. Miellähän se ois sit pakko kun ilman hoitoja olen tullut kuitenkin raskaaksi. Vaikka ei tässä makuuhuoneen puolella paljon jaksa innostua, on tullut siitäkin semmosta pakkopullaa lapsen toivossa
:/
Musta tässä on myös raastavaa ettei mihinkään pääse edes pakoon kun on pakko esim. kaupassakin käydä. Asumme vielä suhteellisen tuoreella taajama-alueella eikä muuta näykään kun lastenvaunuja työntäviä äitejä ja isiä. Työkaverit tulee ja menee äitiyslomille, minä jatkan samaa rataa.
Adeliini; samaa ristiriitaa koen minäkin. Tekis mieli luovuttaa oihan kokonaan mutta ei sit kuitenkaan pysty... Tämä kuitenkin rajoittaa elämää aika lailla et oisko sitä jotenkin ehkä helpottunut jos vaan puhaltais pelin poikki ja ottais ehkäisyn käyttöön. Miellähän se ois sit pakko kun ilman hoitoja olen tullut kuitenkin raskaaksi. Vaikka ei tässä makuuhuoneen puolella paljon jaksa innostua, on tullut siitäkin semmosta pakkopullaa lapsen toivossa
:/
Lapsettomien yhditys Simpukka-lehdestä olen säästänyt runon, joka koskettaa minua ja kiteyttää tunteet tosi hyvin
"Katsokaa, tässä;
tässä he ovat,
lapseni
nämä haaleat viivat testitikuissa
kaste-, koulu- ja rippikuvat
yhdessä ja samassa paketissa.
Kätevää, eikö.
Muuta minulla ei heistä ole.
Vai näyttäisinkö ultrakuvat
tyhjästä kohdusta
"tyhjä raskaussäkki" ja "hematoomaa"
- hautajaiskuviksikin niitä voisi sanoa.
Niiden välissä
ne muutamat viikot
jotka saimme heidät pitää.
Ne muutamat rakkaat kipeät viikot
kun saimme oman lyhyen onnemme
olla isä ja äiti." by nimim. Anni
"Katsokaa, tässä;
tässä he ovat,
lapseni
nämä haaleat viivat testitikuissa
kaste-, koulu- ja rippikuvat
yhdessä ja samassa paketissa.
Kätevää, eikö.
Muuta minulla ei heistä ole.
Vai näyttäisinkö ultrakuvat
tyhjästä kohdusta
"tyhjä raskaussäkki" ja "hematoomaa"
- hautajaiskuviksikin niitä voisi sanoa.
Niiden välissä
ne muutamat viikot
jotka saimme heidät pitää.
Ne muutamat rakkaat kipeät viikot
kun saimme oman lyhyen onnemme
olla isä ja äiti." by nimim. Anni
Hehe, pakko jaktaa tuota Olvi-juttua sen verran, että perjantai-iltana otin jostain kumman syystä pullollisen 1-Olvia ja mitä siitä seurasikaan - oksensin seuraavan yön! Lauantaina olikin jo kuumetta ja paikat kipeinä. Että kyllä saa olla hurjan varovainen tuon positiivisuusliemen kanssa
Toimisikohan se kolmen ässän synnytyksen käynnistysyhdistelmä (sauna, seksi, siivoaminen) myös menkkojen vauhdittamisessa ??!! Kovin on kärsimätön olo tässä. Toki kävi mielessä sekin, että josko ollaan raskaana. Siihen mieheni tosin kommentoi realistisesti, että "ai puolukastako"?
Terveisin Puolukka-Ade
Toimisikohan se kolmen ässän synnytyksen käynnistysyhdistelmä (sauna, seksi, siivoaminen) myös menkkojen vauhdittamisessa ??!! Kovin on kärsimätön olo tässä. Toki kävi mielessä sekin, että josko ollaan raskaana. Siihen mieheni tosin kommentoi realistisesti, että "ai puolukastako"?
Terveisin Puolukka-Ade
Hei!
Oli pakko kirjoittaa, kun tuntuu niiiiiiin taas synkältä, vaikka toiveikas yleensä olenkin. Tuli taas yllärisoitto yhdeltä kaverilta, että vauvaahan niille pukkaa ja ihan ensi yrittämällä oli onnistanut.
Tämä on vaan niin epäreilua, että tuntuu taas, että sydän meinaa pakahtua surusta, vihasta, masennuksesta ym., ym.
Tuossa sain onneksi äidille purkaa pahaa oloani, mutta totesin juuri, että ei minulla ole ketään jolle purkaa näitä asioita, kun tämä paikka.
Ajattelin jo voisiko tänne etelä suomeen perustaa jonkin vertaisryhmän, jossa saisi jutella ja purkaa ryhmässä näitä omia tunteitaan ettei tuntuisi niin pahalta koko ajan. Jotenkin olisi kiva, että saisi nähdä näitä vertaisihmisiä. Kun tuntuu, että itse on välillä ainut tässä maailmassa näiden asioiden kanssa. Kaikki vastaantulevat ovat niitä, joilla ei ole mitään ongelmia.
Kiitos ja anteeksi vuodatukseni.
Oli pakko kirjoittaa, kun tuntuu niiiiiiin taas synkältä, vaikka toiveikas yleensä olenkin. Tuli taas yllärisoitto yhdeltä kaverilta, että vauvaahan niille pukkaa ja ihan ensi yrittämällä oli onnistanut.
Tämä on vaan niin epäreilua, että tuntuu taas, että sydän meinaa pakahtua surusta, vihasta, masennuksesta ym., ym.
Tuossa sain onneksi äidille purkaa pahaa oloani, mutta totesin juuri, että ei minulla ole ketään jolle purkaa näitä asioita, kun tämä paikka.
Ajattelin jo voisiko tänne etelä suomeen perustaa jonkin vertaisryhmän, jossa saisi jutella ja purkaa ryhmässä näitä omia tunteitaan ettei tuntuisi niin pahalta koko ajan. Jotenkin olisi kiva, että saisi nähdä näitä vertaisihmisiä. Kun tuntuu, että itse on välillä ainut tässä maailmassa näiden asioiden kanssa. Kaikki vastaantulevat ovat niitä, joilla ei ole mitään ongelmia.
Kiitos ja anteeksi vuodatukseni.
Ihan klinikalta laitettu labralähete täksi päiväksi. Aina ollut "lyhyempi piinis", kaipa se johtuu noista kromosomitutkimuksista ja punktiosta siirtoonkin oli se ti-su päivät. Kyllähän nuo ovat kohdallani jo jotain näyttäneet jos on näyttääkseen. En ole kyseenalaistanut/verrannut piinapäiviä, kaipas ne ammattilaiset tietävät ja kullakin eri tilanne