Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

Enni, ihana kuulla sinusta ja onnittelut onnellisesta np-ultrasta!
Valtava rutistus sinulle. Olen niin onnellinen, että näiden surujen kirjojen sivut todella voivat kääntyä ja vaikkeivät ne edelliset sivut tosiaan mihinkään häviä kuten sanoit, nyt on uusien lukujen aika. Lopultakin, Enniseni. :heart:
Toivottavasti täällä jatkuu vilkas ja voimaannuttava keskustelu upeiden naisten kesken.
Jään nyt itse todellakin enemmän tai vähemmän tauolle. Lapsettomuusasia on juuri nyt taustalla, koska aloitimme rytinällä rakkaan talomme myymisen. Se tuntuu ihan hirveältä, vaikka toisaalta tehty ratkaisu helpottaakin. Nyt ei ole voimia oikein mihinkään muuhun. Toivon, että voin palata linjoille loppukesällä jaksavampana ja uudet kujeet mielessä itseni saattamiseksi raskauden tilaan

Lähdemme reilun viikon kuluttua ulkomaille. Siellä aion ammentaa voimia tulevaan.
Yksi iso lohtu tässä on: Olen taas löytänyt mieheni. Sen rakkaan, viisaan ihmisen, johon rakastuin niin suunnattomasti ja joka on edelleen rinnallani...nytkin pihalla häärimässä yhteisen projektimme - talon- kimpussa. Onneksi meidän suhde on kestänyt tämänkin raskaan kevään.

Pitäkäähän hyvä huoli toisistanne ja antakaa kesätuulten kuljetella itseänne lempeästi kohti uusia mahdollisuuksia. Kuullaan taas!
:wave:

 

Nyt on pakko purkaa pahaa mieltä. Meillä oli tai on edelleen kauhea tappelu miehen kanssa. Mä olen niin väsynyt ja loppu. Mun ajatukset pyörivät vaan ensimmäisessä positiivisessa raskaustestissä ja keskenmenossa. Mies ei ymmärrä tai ei jaksa kuunnella tätä mun tuskaa. Meidän yhteinen elämä on jämähtänyt tähän lapsettomuusasiaan. Mä en itse pääse tästä eroon eli päivästä toiseen mä vaan mietin lapsettomuutta. Nyt mä pelkää että meen taas pohjalle. Olisin toivonut, että mieheni olisi vetänyt mua pois tästä tilasta mutta ei. Mies vaan totesi mulle, että ei viitti katella mua kun olen koko viikon vain tuijotellut eteeni ja itkeny. Siitähän mä suivaannuin ja ajattelin että hyvähän sun on kun sulla on lapsi edellisestä liitosta niin eihän tämä menetys tunnu miltään. Vaikka varmasti tuntuu.
Toivon, että meillekin kävi niin kuin Adeliinille eli löytäisimme mieheni kanssa taas toisemme. Me ollaan vieraannuttu näitten hoitojen aikana. Toivoisinkin että te jotka ootte kokeneet saamaa niin voisitteko neuvoa miten te taas löysitte toisenne ja rakkaus alkoi taas kukoistaa.
Kaikkea hyvää kaikille!

Niin ja EnniV:lle onnittelut np-ultrasta. Ihana lukea onnistuneita tarinoita. Tuli hyvä mieli!

 

Unelma-anelma:

kirjoituksesi kosketti mua valtavasti. Koska ajattelen itse ettei mikään ole (edes oman lapsen saaminen) niin tärkeää kuin luotettava, kaikessa tukeva, rakastava ja hyvä parisuhde.

En osaa sanoa mitään tiettyä neuvoa teille. Varmasti teillä ei voi olla jossain määrin vaikuttamatta se että miehelläsi on jo lapsi. Vaikka miehesi rakastaa sinua varmasti valtavasti ja haluaa enemmän kuin mitään muuta lasta kanssasi ja sinä ajattelet samoin, fakta ei muutu että hänellä on jo lapsi. Se tekee yhdessä koetun lapsettomuuden hankalammaksi asiaksi ja voi raastaa kovasti parisuhdettanne, sillä Miehesi on varmasti hieman vaikeampi päästä täysin sisälle tuskaasi. Minusta teidän oikeasti kannattaa mennä juttelemaan lapsettomuuteen erikoistuneeen terapeutin kanssa. Parisuhteen eteen kannattaa panostaa pari euroa jos on valmis hoitoihinkin satsaamaan... Toivon niin että löydätte toisenne. Halaus!!!

Meillä johtuu lapsettomuus miehestä ja se meinasi olla minulle tajuttoman kova pala aluksi.
Puoli vuotta eli viime talven pelkäsin ja masennuin hoidoista ja sain raivareita. Nyt meidän suhdekin voi paremmin kun olen vihdoin hyväksynyt tilanteen itseni kanssa. Olen paremmalla tuulella ja pystyn vihdoin elämään ja ajattelemaan muutakin kuin lapsen saamista. Pelkäsin viime talvena ettei tätä päivää tule. Toki vieläkin joskus itken lasta ja pelkään miten tässä käy, mutta olen tasapainoisempi. Ja on päivä päivältä enemmän energiaa myös miehelle. Sitä helposti kääntyy sisäänsä.

Olet mielessäni, kerro lisää ajatuksiasi jos haluat. :heart: :heart:

 

Kiitos PeePee. :hug: :heart:

 

Ultrakuulumisia: Olen nyt pistellyt viikon, ja tänään oli toinen ultra. Soluja löytyi kymmenisen kappaletta, eli ihan samalla tavalla tämä näyttää menevän kuin edellisissä hoidoissa. Tuosta määrästä meillä on saatu 1-2 hyvää alkiota, eli en edes odota että pakkaseen jäisi mitään. Kun nyt päästäisiin siirtoon asti, niin hyvä olisi! Seuraava ultra on perjantaina, ja sitten selvinnee punktio- ja siirtopäivät.

Olen nyt ottanut tämän homman tosi rauhallisesti, ajatukset on enemmän ensi viikolla alkavassa lomassa kuin hoidossa, ja hyvä niin.

 

Kiitoksia SaanaS ja PeePee77
Sain teidän kommenteista paljon ajateltavaa. Tajusin että olen niin solmussa omien tunteitteni kanssa. Jostain syystä en ole pystynyt puhumaan asioista mieheni kanssa eikä kenenkään muidenkaan. Enkä ole hyväksynyt sitä tosiasiaa että nyt ollaan lapsettomia ja sen kanssa on elettävä. Näitä asioita olen nyt tässä itselleni selvittänyt. Huomasin myös että meidän parisuhde oli täysin rakentunut hoidosta hoitoon. Eli hoitojen välillä mä vaan ajattelin edellistä sekä tulevaa hoitoa. Johan siinä varmaan on miehen hermot menneet kun mun kanssa ei ole voinut mistään muusta keskustella. Varmasti huonoja hetkiä itkujen kera tulee, mutta tärkeintä on se että mulla on aivan ihana mies jota rakastan yli kaiken.
Mustaruusulle onnea hoitoihin! Varmasti on aivan ihana tunne kun pystyy ottamaan rauhallisesti kaiken sen mitä hoidot tuo tullessaan. Itse olen ollut niin hermona hoitojen aikana että on välillä ihan kamala olo kun on niin hermoheikko ja raivopää.

Rentouttavia kesäpäiviä!

 

Heinäkuuta kaikille!

Vaikka jo heinäkuussa mennään, niin helteestä ei vielä ole tietoakaan ainakaan täällä etelä suomessa. No lomailu jatkuu kuitenkin ja päätettiin lähteä miehen kanssa autolla kiertämään eurooppaan. Kivaa, kun on jotakin yhteistä mukavaa tiedossa. Yhteinen tekeminen on aika tärkeää, olen huomannut.

Minun pitikin kirjoittaa Unelma-anelmalle, että meillä oli myös rankkaa keskenmenojen jälkeen. Mies ajatteli, että niistä olisi pitänyt päästä yli nopeammin ja jatkaa normaalia elämää.
Ekan keskenmenon jälkeen minä reippaasti jatkoinkin elämää, mutta paha olo pamahti päälle kuukausien jälkeen, kun lähipiirissä neljä ilmoitti olevansa raskaana.
Toisen keskenmenon jälkeen hain apua ja pääsimme keskustelemaan psykiatrisen hoitajan kanssa yhdessä mieheni kanssa. Koin, että tämä oli todella tärkeää, koska siellä puhuttiin ääneen kaikki molempien tuntemukset. Itselleni oli myös se tärkeää, että hoitaja sanoi naisen käyvän hitaammin läpi tämä surun, koska kropan palautuminen ym. vie osansa ja vasta sen jälkeen on mahdollista päästä käsittelemään tunteitaan. Kun miehenikin oli näin "virallisesti" kuullut tämän, se jollakin tavalla salli minun rypeä oman tuskani läpi rauhassa. Myös minä ymmärsin siellä käytyjen keskustelujen avulla, että mieheni reagoi eri tavalla ja sekin on oikein. Kuitenkin keskenmeno oli yhteinen asia ja oli hyvä saada yhdessä apua. Jotenkin tuntuu, että toisessa keskenmenossa sain olla rehellisesti sitä miltä tuntui ja minun tunteet otettiin todesta ja se on helpottanut "tavalliseen" elämään siirtymistä, vaikka edelleen tulee pohjattoman surun hetkiä.

Hellepäiviä odotellen B)

 

Niin vielä piti laittaa, että saamamme apu oli akuutti tilanteisiin tarkoitettua psykiatrista konsultaatiota. Kävimme neljä kertaa, joista minä yksin kaksi kertaa...

 

Lomailija ilmoittautuu jälleen...
Kylläpä kesä menee kovaa vauhtia, vaikka kelit eivät aina kovin kesäisiltä vaikutakaan :/ . Nyt taas sataa, vaikka äsken oli upea ilma!! No, huomenna lähdetään taas reissuun, jospa lomakohteessa kelit olisivat hivenen paremmat. Appropo, ensi viikolla ollaan luultavasti yhden yön verran (ma-ti) Hesassakin mutta treffien kanssa taitaa olla vähän turhan lyhyt vierailu , joten katsotaan tuonnempana taas?
Täti tuli ja meni ja hcg-arvokin oli viimeisessä mittauksessa jo 5, joten elämä palautunee pian "normaaliksi". Mun tsh-arvo oli muuten 2,8, joka lienee hyvinkin normaalin rajoissa. Tiedä sitten, kun toisilla palstoilla on ollut puhetta, että sen pitäisi olla lähempänä yhtä, jos lasta meinaa yrittää. Meillä poli on joka tapauksessa kiinni elokuulle saakka, joten tarkempia tietoja saanen noista vasta sitten. Psyykkinen olotila vaihtelee näköjään päivittäin..Välillä tuntuu ihan hyvältä ja odottaa taas syksyä tulevaksi, toisinaan taas (kuten nyt) tuntuu toivottomalta ja vähän katkeraltakin; miksi me emme saa lasta?

Täällä on ollut melkoisen rauhallista. Mustaruusulla alkaa olla jännät paikat; mikä on ollut vointi ja fiilis?

Ennille onnittelut ultran johdosta! Ihanaa :flower: !

Ja mahtavan mukavaa lomamatkaa Adelle! Olette sen todella ansainneet.

Tsemppi myös Unelma-Anelmalle, PeePeelle, Toiveikkaalle, Pigletille, Saanalle ja Mirulle!

Kuullaan taas... :wave:

 

Kiitos Kummi!
Mulla oli hcg vielä 30 joten se seurataan nollaan asti Kätilöopistolla, seuraavaksi 2 viikon kuluttua. Limis oli 9 mm vielä. (??) On tää lääkkeellinen pitkä ja sen takia henkisestikin raskas. Jos vielä joskus joudun keskenmenon kokemaan, taidan valita kaavinnan. Pituuden lisäksi lääkkeet saivat aikaan järkyttävän kivun, mitä en halua enää kokea. Hieman jännittää jo syyskuu. Meillä tehdään luomuPAS joten saa nähdä sopiiko päivät kierrossani Felicitaksen arkipäiville. Niillä hinnoilla luulis et olis auki lauantaisinkin mutta ei. Pah. Pakkasessa 4 (2+2) joista kolme IVF-alkiota ja yksi ICSI-alkio. Jostain syystä luotan nyt näihin IVF-alkioihin kun ICSI alkio meni kesken ja toinen ei kiinnittynyt.

Mukavaa viikonloppua kaikille!!!! Tänään vietin päivän Stadikalla, huomenna Suomenlinnaan joten kunnon lomajuttuja!

 

Kiitos kaikille onnitteluista, olette ihania :flower: !

Tulin toivottamaan kaikille aurinkoista kesän jatkoa, sillä jään tässä lomalle, ja vähän vähemmän pyörin täällä palstalla.

Unalma-Anelmalle haluan kuitenkin kommentoida, että vaikeaa on ollut parisuhteen osalta täälläkin. Tavallinen arki sujuu ihan hyvin, mutta heti kun joku asia menee pieleen tai tulee isompaa erimielisyyttä, niin tuntuu että on seinä vastassa. Minä surin tosi voimakkaasti lapsettomuutta ja keskenmenoa, tosin keskenmeno suru iski minulle myös muutaman kuukauden jälkeen voimalla. Mitään neuvoja en osaa antaa, mutta näin jälkikäteen voin sanoa sen, että toivon että olisin osannut käsitellä omaa suruani jotenkin toisin. Tapani surra oli varmasti ihan hirveän kuluttavaa myös miehelle. Toisaalta koin, että hän ei aina ollut kanssani samalla puolella, vaan minua vastaan, kun suhtautui niin jyrkästi. Mutta se on totta, kuten Toiveikas sanoi, että niin meidän kuin miestenkin pitäisi antaa toistemme surra omalla tavallamme. Siinä kun ei ole väärää tai oikeaa tapaa. Ja puhuminen kannattaa, vaikka tiedän hyvin että joskus ne keskustelut lähtevät väärille raiteille, mutta ehkä niistäkin jotain oppii.. No, tiedä häntä ollaanko me miehen kanssa opittu, sillä nytkin, vaikka kaikki on mennyt hyvin, konflikteja tulee..

Kummi, noi sun kilppariarvot kuulostavat hyvältä, ovat kuitenkin alle 3. Mulla oli viimeks 3.4 ja nyt jo pari lääkäriä on sanonut, että ei kannata hoitaa. Jos en olisi raskautunut, niin olisin halunnut kokeilla lääkitystä, mutta nyt annan toistaiseksi olla. Tai pyydän varmaan kohta uuden näytteen, mutta en siis vaadi lääkitystä, jos ovat samaa tasoa.

Tsemppiä kaikille ja toivon oikein valoisia kesäpäiviä sekä onnen hetkiä tulevaan! :hug:

 

Hei

Ajattelin kirjoittaa tänne kun tämä tuntui tällähetkellä oikealta paikalta. Olen kirjoitellut tuossa alku talvesta paljonkin näille palstoille, mutta vapun tienoilla meni kesken ja en ole sen jälkeen pysynyt tulemaan tänne.

Nyt tuntuu siltä, että on aika ehkä kirjoitella ja jakaa kokemuksia muiden kanssa. Kun kirjoittaa omista kokemuksista niin niistä tulee niin todellisia ja alkaa voida taas pahoin niin se on rajoittanut täälä käyntiä.
Olen yllättävän hyvin mielestäni päässy yli keskenmenosta, meni kesken viikolla 12. Olin juuri aamulla käynyt ensimmäisessä virallisessa ultrassa. Sielä näkyi meidän pienokainen. Sydän sykki ja ulkoisesti kaikki näytti olevan kunnossa, kaks kättä, kaks jalkaa ja kaksi aivonpuoliskoa...mutta kukaan ei saanut sitä liikkeelle. Minua kävi tutkimassa kaksi kätilöä ja lääkäri. Totesivat, että seuraavan viikon ma. menisin tarkemaan tutkimukseen, että onko sikiöllä kaikki hyvin. Soitin äidille ja pyysin sen pohjosesta mun avuksi maanantaille kun mies ei voinut ottaa vapaata töistä.

Minulla oli kohdun päällä suuri määrä verta joka oli tiputtanu ja säikkäyttäny mut jo kahdesti. Nyt kun tätä kaveria yritettiin saada liikkeelle niin hypin kovasti sinäpäivänä. En tiä oliko tuo hyppiminen kohtaloksi sille että se verimassa kohdun päällä lähti liikkeelle ja työnsi ulos sikiön ja en halua edes miettiä asiaa. Olin ollut sairaslomalla jo moneen otteeseen ja lääkäri oli kieltänyt minua rehkimästä että en saisi supistuksia. Minulla todettiin heti raskauden toteamisen jälkeen myös veritulppa johon minulla oli jo estolääkitys päällä, mutta ei näköjään tarpeeksi vahva. Lääkitys oli välillä todella kova ja ei voi tietää, että oliskohan tämä ehkä ollut syynä keskenmenoon, kuka sen tietää.

Supistukset tuli heti samana iltana kun pääsin kotia. Ne alkoivat pienesti ja sitten aloin seurata niiden tuloa ja ne tulivat 3 minuutin välein. Soitin naistenklinikalle ja itkin puhelimeen kun kivut vain suureni. Tilasin taksin ja lähdin tutkittavaksi. Taksi matka tuntui helkkarin pitkältä ja kivuliaalta. Olin lähtiessä käynyt vessassa ja todennäköisesti "synnyttänyt" sikiön ulos. Kun saavuin sairaalaan kaikki oli melkein ohi, taksi matkalla tuli ihan hirveästi verta ja "kökköjä".
Mieheni tuli töistä kaveriksi heti kun pääsi, olivat käskeneet sen lähteä kun kuulivat että olin saanut keskenmenon.

Nyt sitten pistelen vielä itteeni verenohennuslääkkeitä ja kaikki on periaatteessa ihan hyvin. Kunnes aloitin uuden työn ja sielä yksi tuttu on raskaana, se on ehkä noin 3-4 viikkoa jäljessä siitä mitä minä oisin ollut. Kun kuulin tästä raskaudesta niin se tuli kuin joku olisi lyönyt halolla päähän. Mulle tuli todella pahamieli. Nyt hänen vatsansa kasvaa ja kuulin viime viikolla kuinka sielä potkitaan niin itkuhan siinä melkein tuli samantien. Mie olen niin katkera....miksi joku nuori tytön hupakko voi olla raskaana ja minä en! Sitten vielä minun hyvä ystävä kertoi juuri tulleensa raskaaksi vahingossa...vit....u! Tällä tyypillä on kohta polttarit ja häät ja mie en tiä voinko kohdata häntä.
Ihan sama kuka muu tahansa on raskaana, mutta jos joku mun tutuista tulee raskaaksi niin se tuntuu pahalta, se on liian läheistä.
Eli vaikka luulen päässeeni yli niin ehkä en olekkaan...yritän todennäköisesti huijata itseäni. En anna mieleni ajatella niitä hetkiä kun vatsa kasvoi ja sain nähdä ultrakuvat. Se oli jo pieni ihana alku...

No ens kuussa lääkärin puheille ja todennäköisesti pitää mennä juttuleen jonkun muunkin kanssa. Ei ole muuten vieläkään alkanut menskut.

Nyt alkaa olemaan taas niin pahamieli, että pitää lopetella.
Tulipahan vain valitettua....ehkä ens kerralla positiivisempia ajatuksia.

 

Hei!

Luin viestisi Helba ja ei voi muuta sanoa kuin olen todella pahoillani puolestasi :hug: .
Tuntemuksesi ovat aika paljon samanlaisia kuin itselläni. Suru ja katkeruus toisten raskautumisista jne. Itselläni on yksi ystävä, jonka laskettuaika on neljä viikkoa minun lasketuajan jälkeen (joka meni siis kesken). En ole pystynyt tapaamaan ystävääni. En kestä nähdä miten hänen vatsansa kasvaa. Se tuo vielä tällä hetkellä liikaa mieleen oman raskauden ja missä vaiheessa se olisi ollut.
Lisäksi tuo sinun keskenmenokokemus oli niin rankka, että ei ihme, jos asia edelleen tekee kipeää. Itse kävin juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa ja se oli todella helpottavaa. Siellä sai itkeä ja purkaa omaa oloaan ja samalla yritettiin löytää keinoja jatkaa eteenpäin. Minusta tuntuu, että keskenmenoista ei puhuta tarpeeksi julkisesta ja asiasta hyssytellään. Välillä lääkäritkin sanoo, että tämä on niiiiiin yleistä, että uutta vaan yrittämään. Tottahan tuokin varmaan on, mutta se ei helpota omaa oloa. Henkisen puolen hoitaminen vie aikaa ja se aika kannattaa ottaa.

Huomaa kyllä, että tämä asia on itselläni vielä todella pinnassa. Luin Iltasanomista Linda Lampeniuksen raskaaksi tulosta ja lasta oli oikein yritetty! En tiedä asiasta enempää, mutta kuinkakohan pitkään lasta oli oikeasti yritetty? Itsellä tässä vuodet kuluu ja lasta ei kuulu vain keskenmenoja. Moni yrittää lähes 10 vuotta oikeasti. Jotenkin pistää vihaksi, että lehdissä kirjoitellaan yrittämisistä mm. vaikka oikeasti jutuissa ei tiedetä lapsen yrittämisestä mitään....
No, joo sorry tämä pauhaaminen, mutta tällaista tämä näköjään on :| Saattaa osaltaa vaikuttaa asiaan, että tänään alkoivat menkat.

Huomenna lähden lomareissuun eurooppaan. Mukavaa, että pääsee vähän vaihtamaan maisemaa.
Helteistä (toivottavasti) heinäkuuta kaikille! :flower:

 

Tervetuloa joukkoon Helba! Minäkin muistan sut! :heart: Täällä ollaan. Ja samat tuntemukset kohdanneena. Aurinko helpottaa mutta ensi talvi pelottaa...

:hug:

 

Himputti!!! Kirjoitin pitkän pätkän ja sinne se bittitaivaalle lähti. No ei auta kuin uusiksi....

Voi Helba :hug: , tuntui niin pahalta lukea kirjoitustasi. Kokemuksesi ovat olleet aikamoiset. Kaikkea sitä pitääkin ihmisen nähdä, kokea ja tuntea. Joku mulle sanoi muutamia viikkoja sitten että ihminen kokee tuskaa ja murhetta sen verran kuin jaksaa kantaa. Teidän kirjoituksia kun on lukenut niin huomaan että aika paljon sitä tuskaa ja murhetta kestääkin. Ja loppujen lopuksi voimavaroja löytyy ja katse suuntautuu tulevaisuuteen.

EnniV:lle ja Toiveikas77:lle kiitokset neuvoista ja vertaistuesta.

Kaikille toivoa ja iloa elämään :heart:

 

Hei!

Tervetuloa mukaan helba. Sullakin on tosiaan ollut ihan uskomattomia kokemuksia. :hug: Mullakin oli keskenmeno viikolla 12, meillä tosin sikiö oli kuollut jo viikkoja aikaisemmin mutta ei ollut tullut pois.

Eilen olin taas ultrassa, ja solut on kasvaneet sen verran hitaasti että punktio on vasta perjantaina ja siirto manantaina, jos siihen päästään. Mutta hitaus ei liene huono asia - viimeksikin ne kasvoivat hitaasti ja juuri silloin plussasin. Soluja näytti nyt olevan ainakin 9 kpl ja olivat hyvin tasakokoisia. Määrä siis sinänsä on ihan ihanteellinen, liian iso määrähän voi huonontaa solujen laatua. Jostain syystä meillä vain ne jakautuu kovin huonosti.

Mitään tuntemuksia ei ole, vaan olo on ihan normaali. Mulla ei yleensäkään nuo lääkkeet aiheuta kovin kovin kummoisia oireita, ja silloin kun raskaana olin niin raskauskin oli täysin oireeton.

 

Tsemppiä, jaksamista ja onnea punktioon Mustaruusu!!! :heart:

 

Hei taas!

Mustaruusulla on vähän sama ongelma kuin meillä. Tarkotan hedelmöittymistä. Ekassahan IVF hoidossa meillä hedelmöyttyminen loppui kesken kaiken. Toisessa hoidossa tehtiin ICSI ja siinäkään hoidossa ei saatu hyviä alkioita. Nyt tässä kolmannessa hoidossa vaihdettiin lääkitystä jolloin muniksia tuli vähemmän ja alkioista tuli yksi erittäin hyvä ja toinen hyvä. Mitään selityksiä siihen jakautumiseen ei olla saatu. Nyt kolmannen hoidon jälkeen ei olla vielä klinikalla käyty kuuntelemassa missä meni nyt vikaan ja miten hoidot tästä eteenpäin jatkuvat.
Tulikin nyt mieleen sellainen asia... Onko teillä jollain muulla taaksepäin kallistunut kohtu? Mulla on sellainen ja nyt kun kävin gyniksellä niin hän väläytti että se kohtu on niin kallellaan että se voi vaikeuttaa luomuraskautumista. Voikohan niin olla?? Mene ja tiedä.
Mustaruusulle onnea punktioon!!!!

 

Kiitos tsempityksistä! Punktio meni hyvin, mutta jostain syystä osa rakkuloista oli tyhjiä ja saatiin vain 4 solua. Meillä on aina käynyt niin iso kato alkioissa, että on tosi epävarma päästäänkö edes siirtoon. Menopur ei ehkä sitten kuitenkaan sopinut mulle, sillä Gonalilla on soluja tullut aina paljon enemmän. No, ei auta kuin odotella maanantaihin, sittenhän se selviää.

Unelma-anelma meillä ei ole oikein selvyyttä, johtuuko alkiokato munasoluista vai siittiöistä. Hedelmöittyminen on ihan normaalia, mutta parin-kolmen päivän päästä alkiota lakkaa jakutumasta. Miehen siittiöissä on vikaa, mutta ei kuitenkaan NIIN pahaa vikaa että se yksin selittäisi tämän. Munasolut ovat kuulemma päällisin puolin ihan hyvän näköisiä, mutta ehkä niissä sitten kuitenkin on jotain vikaa. Kuulemma ennen uutta lakia voitiin asiaa testata niin että osalle muniksista käytettiin luovutettuja siittiöitä. Mutta nyt kun siittiöistä on muutenkin pulaa niin ainakaan meidän hoitopaikassa eivät sitä tee.

Tuohon kohtuun en ikävä kyllä osaa sanoa mitään, kun oma kohtuni on kuulemma eteenpäin kallistunut. Eipä ole tämmöisistäkään asioista ollut mitään tietoa ennen näihin hoitoihin joutumista.

 

Moikka Helba ja muut! Jos syy keskenmenoosi oli tuo veren "paksuus", lääkityksen avulla seuraavalla kerralla kaikki menee hyvin. Tervetuloa joukkoomme!

Tultiin pikaisesti käymään kotona, että taas jaksaa lähteä reissaamaan . Täällä ei edelleenkään ole tapahtunut mitään erikoista, elämä sujuu lähes normaalilla painollaan, mitä nyt lapsia ja raskauksia tulee päivittäin enemmän ja vähemmän ajateltua.

Oikeastaan halusin tulla kysymään Mustaruusulta paria asiaa...Sanoit, että osa folleistasi oli soluttomia. Sama tilanne oli mulla keväällä, ts. 12 kerätystä follista vain 6 oli solullisia. Lääkäri ei meillekään osannut siitä sen enempää sanoa, kuin että lääkityksessä voisi olla parantamisen varaa ja että "vanhemmalla" iällä solujen määrä alkaa hitaasti ja varmasti vähentyä, kunnes loppuvat (vaihdevuosien aikana) kokonaan. Hän ei halunnut silti pelotella, totesi vain tilanteen olevan tämä, ja ilmeisesti vielä kuitenkin ihan hyvä. Ja meillä oli myös ongelmia jatkohedelmöityksen kanssa, ts. tuli vain 3. ja 4. luokan alkioita, joista ei ihmeitä aikaan saatu. Meillä siis myös miehellä vikaa siittiöissä, ei tainnut olla yhtään a-luokan tavaraa ja kokonaismäärä oli pesun jälkeen jotain alle 1 milj. Saako kysyä, millainen teidän tilanne tuon suhteen on? Munasoluista ei lääkäri meillä sanonut mitään, joten syytä ei siis osattu sanoa...Tsemppi sinulle joka tapauksessa maanantaille!! Muistelen, että Kesällä (mihinkähän lie hävinnyt??) oli samanlaista katoa tuossa vaiheessa ja kuitenkin monta lasta heillä on...

Aurinkoisempaa viikonloppua!

 

Jep, eipä taida siirtoa tulla. Vain yksi solu oli hedelmöittynyt, ja aika pienet mahdollisuudet että sekään selviäisi maanantaihin. Henkisesti on siis jo valmistauduttu siihen, että siirtoa ei tule.

Kummi mulla on kaikissa aikaisemmissa hoidoissa ollut lääkkeenä Gonal-F ja silloin kaikissa folleissa on ollut solu ja soluja ihan OK määrä. Alkiot ei kylläkään ole olleet meilläkään hyvää laatua, siirretyt alkiot on olleet 2-3 luokkaa. Nyt käytettiin Gonal-Menopur yhdistelmää ja kävi näin huonosti. Eli vois olla mahdollista, että tuo Menopur aiheutti sen. Mutta lääkäri on sanonut myös, että usein kun on tehty jo monta hoitoa niin solujen määrä vähenee. Ja tietty ikääkin tulee koko ajan lisää. Ja mulla on todettu FSH-hormonin olevan koholla, mikä tarkoittaa että munasarjojen toiminta voi olla hiipumassa ennenaikaisesti. Eli voi olla, etä tämä johtui siitäkin, tai sitten kaikista näistä tekijöistä yhteensä. Mun miehellä on siittiöiden kokonaismäärä ihan OK, mutta liikkuvuus alentunut ja epämuotoisia paljon. Lisäksi vasta-aineita 100%. Nuo vasta-aineet lienee meillä se joka estää luomuraskauden lähes varmasti, mutta hoidoissa ne saadaan pesussa pois, eli niiden ei siinä enää periaatteessa pitäisi haitata.

Itse olisin kohta jo valmis siirtymään luovutettuihin soluihin, jos vielä hoitoja jatkamme...mutta en sitten tiedä kumman solut meidän tilanteessa pitäisi olla luovutettuja!?! vai kenties molempien. No, jos tämä hoito nyt sitten tosiaan jää tuloksettomaksi niin eiköhän pidetä taas lääkärin kansas palaveri, miten edetään.

 

Hei

Kiitos vertaistuesta kaikille ja mukava kuulla,että muutkin ovat katkeria. Ei tietenkään ole mukavaa, että kaikilla on pahamieli, vaan se on helpottavaa, että tietää et ei ole yksin katkeruuden kanssa.

Toiveikas77, kerroit siitä ystävästäsi, että et ole voinut tavata tätä niin tiedän todellakin tunteen. Töissä tällä tytöllä kasvaa vatsa kokoajan, mutta yritän olla katsomatta siihen silloinkun pitää olla samassa tilassa hänen kanssaan, yritän leikkiä ajatuksella, että hänellä ei ole mitään vatsaa. Sit tuossa mietin viikonloppuna sen mun lapsuudenkaverin polttareita ja häitä, että pakkohan jommassakummassa on käydä, ei auta.... niinkuin sanoitte, sitä että ihminen kokee tuskaa ja murhetta sen verran kuin jaksaa kantaa niin sillä mennään eteenpäin.

Toiveikas 77, kävitkö muuten millaisella ammattiauttajalla juttelemassa? Pitäisi varata aika syksylle. Niinku SaanaS. sanoi, että pelottaa talven tulo, niin se on myös munkin pelon aihe.
Olen ollut nyt työkeikalla pois kotoa muutaman kuukauden, mutta nyt viikon kuluttua menen kotia takaisin ja itse asiassa huomasin juuri, että kotia meno pelottaa. Sielä on viimeks koettu vain tuskaa ja surua ja asiaa ei auta, että mieheni jää nyt tälle samalla työkeikalle vielä elokuun loppuun asti ja mie meen kotia.

PeePee77, SaanaS jne....on ihanaa että on "tuttuja" joiden kanssa voi jakaa tuntemuksia!

Miten mustaruusu sulla meni? Pääsitkö siirtoon vai pitääkö odotella ensi kertaan? (syvä huokaus) odottajan aika on aina niin pitkä!

Pitää alkaa oikein kunnolla suunnittelemaan miehen kanssa häitä niin saa paljon muuta ajateltavaa ja hyvää mieltä. Leikkimielellä heitin tuossa vasta että mennään ens talvena naimisiin (kihloissa tosin ollaan jo oltu kotvasen) niin eihän sitä tiedä vaikka mieskin lämpenis ajatukselle. Suurin ongelma on se että ei olla löydetty mieluista paikkaa juhlille. Paikkojahan on, mutta että ei tarvis maksaa itseään kipeäks kaikilla jutuilla kun tuota rahanmenoa on näiden hoitojenkin suhteen jo aikalailla.

Mut nyt töiden pariin vielä ennen nukkumaan menoa.
Halauksia kaikille!

B)

 

Päästiin sittenkin siirtoon! Siitä ainokaisesta hedelmöittyneestä munasolusta oli kehittynyt ihan kunnon alkio, ja se siirrettiin eilen. Testipäivä on 28.7.

 

Aivan mahtavaa Mustaruusu!!!!!
Mun ei pitänyt mitään kirjoitella, oli vaan tarkoitus lukea pikaisesti kuulumisia. Mutta olen aivan innoissani Mustaruusun puolesta
Nyt on pakko jatkaa kotiaskareita. Palaan myöhemmin kysymysten kera.
Peukut ja varpaat pystyssä Mustaruusulle ja hänen miehelle jotta heidän rakkauden hedelmä lähtee kypsymään ja pääsevät satoa poimimaan ensi kevään :heart:

 

Nyt on aikaa kirjoitella tosin en enää muista mitä mulla ei ole mielen päällä. No ainakin Mustaruusulle; meilläkään ei tiedä onko miehen siittiöissä vai mun munasoluissa vikaa. Hoidoissa on tullut lääkärin mielestä hienoja kypsiä soluja. Kahdessa ekassa hoidossa lääkkeenä Gonal jolloin soluja tuli paljon verrattuna viimeiseen hoitoon jolloin käytettiin Menopuria. Lääkäri sanoikin ettei soluja tule paljon Menopurin takia. Miehellä on hyvin liikkuvia siittiöitä ja paljon mutta epämuodostuneita. Siittiöt ovat kestäneet hyvin pesun. Meillä kans lääkäri kertoi että aikaisemmin voitiin testailla luovutetuilla siittiöillä. Nyt siis kaikki jää arvailujen varaan.
Ihanaa, Helballa häitten suunnittelua. Sellaisia itsekin haluaisin suunnitella mutta nyt ei meillä ainakaan ole ajankohtaista. Kerrohan hääideoitasi

Aurinkoisia päiviä!