Hei vaan kaikille!
Lueskelin tuossa tämän ketjun alusta loppuun. Onnea keikille plussanneille ja onnea meille muille.
Olen 32-vuotias. Mulla on -06 tyttö ja -08 poika. Yritystä on takana kohta puolitoista vuotta. Aikaisemmat lapset on tärpänneet ekoista kierroista. Esikoinen oli vahinko ja poika suunniteltu. Tosin ennen kuin sain miehen mukaan yrittämään tätä kolmatta niin tiesin itsekin, että tästä odotuksen odottamisesta tulee pitkä taival. Ja sitä se on ollut.
Olette puhuneet siitä, että lapset on ollut helppoja tai vaikeita. Mun molemmat ovat valvottaneet ihan hirveästi ja poitsun eka vuosi oli meidän parisuhteen kannalta ihan helvettiä. Hyvä ettei erottu. Mutta tässä ollaan ja naimisiinkin ollaan miehen kanssa menty sen jälkeen. Joten kaikki hyvin ja pois en vaihtais mitään. Tosin tästä johtuen mies oli pitkään ettei kolmatta tehdä koska hän ei halua enää sellaista helvettiä kuin pojan vauvaaika oli. Nyt olen ilmeisesti saanut vakuutettua ettei sitä tule.
Mulla on myös fiilis, että tulen saamaan aikanaan tytön kun sen aika on ja raskausaika tulee olemaan hankala ja vaikea. En tiedä mistä nuo tuntemukset johtuu, mutta ne mulla vaan on. Tosin olen tässä vuoden aikana alkanut käymään mielenkiintoista ajatusprosessia ja muuttamaan elämääni pienin askelin. Ei mitenkään radikaalisti, mutta vähäsen kuitenkin. Joten raskaus kun tulee niin sen ei tarvi ehkä opettaa mulle kaikkea sitä mitä silloin kun nuo tuntemukset mulle nousi. Silloin elämäni oli aika työ keskeistä ja stressaavaa. On minun kalenteri täynnä vieläkin, mutta olen oppinyt sanomaan ei ja laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Joten voi olla ettei radikaalille elämän muutokselle raskauden vaikeuden takia ole tarvetta. Mene ja tiedä.
Mistähän muusta olitte jutelleet tuolla aikaisemmin.
Niin olen opiskelemassa, mutta olen myös mukana työelämässä. Nauroin tuossa äidilleni tänään, että kesän alussa minulla oli kolme työpaikkaa. Nyt näyttää siltä, että kesän lopussa minulla on enää yksi työpaikka opiskelujen lisäksi. Joten alan oppimaan sanomaan ei. Kaikki siis ovat osa-aikaisia. Pärjäisin kyllä tuolla yhdelläkin mikä minulle jää, mutta kun jotenkin luulee, että tarvii päteä työelämässä ja yrittää olla korvaamaton niin ei ole tullut sanottua ei. Mutta nyt olen siis sanomassa ei ja keskittymässä taas opintoihin enkä työelämään.
Minulle ei ole oikein kukaan sanonut mitään kolmannen yrittämisestä. Koska olen ehkä ilmaissut sen vasta nyt kun yrittämistä on ollut takana vuoden. Ja olen ehkä ilmaissut sen niin, että ihmiset on tajunneet pitää mielipiteet ominaan.
Lapset on odottanut jo pitemmän aikaa vauvaa. Ovat kyselleet voisiko meille tulla vielä vauva. Esikoinen menee siis ekalle ja poika on 5 vuotta. Poika meillä on pienestä asti tykännyt ihan hirveästi vauvoista. Aina silittämässä vieraitakin vauvoja poskesta jos vain luvan saa vauvan äidiltä. Ja jotenkin lempeästi suhtautuu niihin. Jotenkin niin odotan, että pieni mies saisi olla isoveli vielä.
Mutta koska yritystä on jo niin kauan takana niin olen ajatellut, että pitäisköhän ottaa joku systemaattisuus kuvioihin mukaan. Nyt siis on menty tjot-meiningillä, mutta se ei selvästikkään riitä. Pitäiskö ottaa greippimehut kuvioihin mukaan ja ovistikut ja mitkähän kaikki vielä. No, nämä on otettava varmaan vasta elokuussa mietintään kun heinäkuu menee reissuissa niin ettei varmaan olla oviksen aikoihin samalla paikkakunnalla.
Niin minulla kierto on yleensä sellaiset 32 päivää. ja monesko yritys tämä on niin en todellakaan tiedä, todella mones kuiteskin. Kerran on tullut haamu ja kerran oli kuukautiset viikon myöhässä ja luultiin, että nyt jo ollaan saamassa pienokaista, mutta ei oltu. Silloin huomasin miehestäkin, että jäyhän kuoren alla kyllä sekin on innoissaan.
Oho, tulipas aika pitkä sepustus... :ashamed: Toivon mukaan jaksoitte lueskella loppuun.
Mutta katsellaan miten tämä tässä suttaantuu.